Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte vanhenevien vanhempien (asioiden) hoitamisen?
07.07.2016 |
Omat ja appivanhemmat menevät päivä päivältä huonompaan kuntoon, ikää 70+ kaikilla. Kremppa on suurimmaksi osaksi vielä pientä mutta vakavia perussairauksiakin löytyy eikä ennuste ole tietenkään hyvä. loppu on joka päivä lähempänä.
Nyt ollaan pisteessä että pihatöissä, ikkunanpesussa ja toisen pariskunnan mökin kanssa tarvitaan apua enemmän tai vähemmän säännöllisesti ja jatkossa entistä enemmän; kaupassakäyntiä tms. en koe isona vaivana mutta pihatyöt vie paljon aikaa. Kaikki ovat pihejä; toisilla olisi varaa ostaakin palveluja mutta eivät osta. Ja nyt alkaa tulla kinaa apuvälineiden hankinnasta; mitään ei haluta ostaa eikä hankkiä. Ei seniorisänkyä vaikka tapaturman takia sängystä ylösnouseminen on vaikeaa ja kivuliasta. Ei turvapuhelinta vaikka yhdellä on Alzheimer-diagnoosi ja muutenkaan ei se kaatuminen tule etukäteen varoittemalla. Ei tukia vessaan eikä oviin. Kaikkeen tulee "ei,,, ei me nyt vielä tälläisiä tarvita... pitää miettiä..... ei, liian kallista... ei, kyllä me pärjätään. " Mutta kun ei pärjätä. Missä vaiheessa on vaan syytä kävellä vanhuksen tahdon yli ja ostaa ne turva/apuvälineet?
Ja mikä määrä apua on oikeasti järkevää? Jos nyt tarvitaan kahteen talouteen 3-5h/vko -käytännössä yksi ilta ja/tai toinen viikonlopun päivistä- ; niin tuntuu että paljon enempään ei omasta elämästä repeä. Ja tällä tahdilla ja Suomen vanhustenhoidon tasosta jotain hämärää tietävänä; niin kauan kuin vanhus jotenkin selviää päivästä toiseen; mihinkään laitokseen ei pääse/joudu. Eli enemmin tai myöhemmin on huolehtiminen pyykistä, siivouksesta ja ruokailusta omaisten harteilla ja sitten taistelu laitospaikasta, jota jonotetaan huonokuntoisena vuosia. Onko vaan pakko jaksaa?
Ja joo, ovat auttaneet meitä lastenhoidossa mutta se ei ole ikinä ollut yhtä säännöllistä eikä sitovaa; ainoastaan hätätapauksessa sairaspoissaolejen yhteydessä ja alakouluvuosien loma-aikoina muutamia päiviä.Ahdistaa!
Kommentit (247)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tästä syystä kannustetaan vanhuksia muuttamaan lastensa luokse, näiltähän on omat lapset lähteneet ja yleensä tilaa, johon mummo varsin hyvin mahtuu. Paljon helpompi hoitaa ikäihmisten asioita, kun asuvat saman katon alla. Niin on tehty jo sata vuotta sitten, niin voi tehdä edelleen.
Ja olen ihan vakavissani. ne ovat omia vanhempia, jotka aikanaan maksoi koulutuksen, harrastukset jne. ja hoiti lapsenlapset. Kyllä se oli sitovaa, sinä vain et tiedä siitä mitään.
Olen samaa mieltä. Äitini asui yksin liki 25 vuotta, muutin hänen luokse asumaan kun hän oli 82 vuotta. Jätin työni. Joskus ajattelin, että äiti on paremmassa kunnossa kuin minä, olin hänen autonkuljettaja ja jonkinlainen seuraneiti. Toki päivittäiset taloustyöt tehtiin yhdessä, myös toinen siskoni kävi ikkunoita ja mattoja pesemässä. En saanut enkä hakenutkaan Kelalta mitään tukea, enkä palkkaa. Äiti ilmoitti, että hän ei oikein enää halua asua yksin. Äiti kuoli äkisti ja yllättäen. Kannattaa tehdä tällainen palvelus jos suinkin voi. Itsekkyys on lyhytnäköistä.
Noi palvelukset on helpommin sanottu kuin tehty nykyään. Miten sulla; pääsitkö takaisin töihin tuon jälkeen? Millä yleensä ottaen elit, äitikö sut elätti vai käytitkö säästöjä siihen? Jos sulla oli perhettä, mitä perhe ajatteli ratkaisustasi? Ellei ollut perhettä, miten muulle elämälle kävi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksakaan. Äiti muistisairas ja isä fyysisesti huonossa kunnossa. Kieltäytyvät tutkimuksista ja koska isälläni pelaa kohtuullisesti järki eikä äiti ole varsinaisesti heitteilläkään, niin väkisin ei voida kotiin tunkea viranomaisten taholta. Eivät käy edes lääkärissä, koska isäni ei ole koskaan käynyt ja äitini ei ymmärrä enää. Isä kieltää äidin viemisen vökisin tutkimuksiin. Kaikki diagnoosit, edunvalvonta yms hoitamatta. Näin toimii pariskunta, joka aina aiemmin arvosteli muita " kyllä pitäisi ajoissa miettiä tuollaiset" ja nyt ollaan tässä pisteessä. Ikinä en olisi uskonut, että näin käy. En ikinä.
En aio hoitaa vanhojen vanhempieni asioita ollenkaan. Vapaus elää omaa elämää olkoon pieni korvaukseni ankeasta lapsuudesta.
Vuosia terveyskeskuksissa (vastaanotoilla ja vuodeosastoilla) työskennelleenä sanon ystävällisen vinkin kaikille. Älkää uuvuttako itseänne läheisiä vanhuksia hoitaessa kun se ei teidän velvollisuus ole! Tämä koskee niin lapsia kuin puolisoitakin. Apua saa jos sitä vaatii. Liian paljon näkee niitä kuorman alle uupuvia ja niitä jotka tulevat kotoa huonossa kunnossa siksi kun siellä on viimeiseen asti yritetty pärjätä omaisten avulla, ja sitten omaisilla vaan yhtäkkiä tulee seinä vastaan ja oma vointi romahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tästä syystä kannustetaan vanhuksia muuttamaan lastensa luokse, näiltähän on omat lapset lähteneet ja yleensä tilaa, johon mummo varsin hyvin mahtuu. Paljon helpompi hoitaa ikäihmisten asioita, kun asuvat saman katon alla. Niin on tehty jo sata vuotta sitten, niin voi tehdä edelleen.
Ja olen ihan vakavissani. ne ovat omia vanhempia, jotka aikanaan maksoi koulutuksen, harrastukset jne. ja hoiti lapsenlapset. Kyllä se oli sitovaa, sinä vain et tiedä siitä mitään.
Lasten tehtävä ei ole hoitaa vanhempia, asia on toisinpäin. Aika typerää olettaa että lapsen pitäisi hoitaa omia vanhempiaan. Menköön vanhustenkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on hieman huvittavaa, että omaiset joilla on mahdollisuus jeesata vanhempiaan valittavat, että omaa aikaa ei sitten jää riittävästi. Onhan ne teidän vanhemmatkin aikanaan vuosia teitä hoitanut eikä silloinkaan sitä omaa aikaa jäänyt. Ymmärrän, että harva haluaa ryhtyä täyspäiväiseksi omaishoitajaksi (todella raskasta), mutta muutaman kerran viikossa auttaminen?
Ap:n tapauksessa suosittelen kotihoidon hommaamista, senhän maksut määräytyvät tulojen mukaan. He tekevät arviointikäynnin ja sen jälkeen arvioivat tarvittavan käyntimäärän per vrk/vko.Haluatko kuulla otteen äitini elämästä? Aamulla herätys klo 5:30 ylös sängystä ja 20 min ajomatka isoäitini luo. Siellä mummon aamutoimet, pukeminen, aamupalan laitto, syöminen, lehden haku ja päiväruuan annostelu. Siitä kasiksi työpaikalle ja kahdeksan tunnin työpäivä. Töiden jälkeen ajo mummolaan, ruuanlaitto, puutarhatöiden teko/siivoaminen/pyykinpesu/tiskaaminen/mitä nyt milloinkin, mummon suihkuttaminen/saunottaminen, iltapalan valmistus, iltatoimet, yövaatteiden vaihto. Sitten joskus alkuillasta ajo kotiin ja siellä se "oma aika" jaettuna vielä aviomiehelle ja parille teini-ikäiselle lapselle. Mummo menee nälkälakkoon jo pelkästä ajatuksesta, että kotona huseeraisi joku perheen ulkopuolinen, "mihin minä kotoani" kuuluu kerran tunnissa ja kaiken kukkuraksi vielä kaiken pitää olla tiptop ja suurinpiirtein tärkättyä.
Joo, ja tämä ihminen on 85-vuotias, todella huono liikkumaan, huono syömään yms. Ainut vaan että lanttu leikkaa ja kaiken on oltava kuten aina, vaikkei itse saa edes puseroa napitettua. Ja tämä mummo ei ole edes lapsiaan hoitanut itse vaan anoppi hoisi.
Ihan omaa tyhmyyttä tuollasta hoitaa ja antaa itseään käyttää orjana. En ikinä suostuisi! Täysin oma valinta tällainen.
Itse järjestän asiat hyvissä ajoin niin että lapseni eivät joudu minua päivääkään hoitamaan. En ikinä halua heille sellaista taakkaa. Omien vanhempien osalta en ole vielä miettinyt asiaa. Ovat hyvässä kunnossa toistaiseksi. Riippuu paljon omasta voinnista ja jaksamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapset tarvitsevat apua omien lastensa kanssa niin he menevät tietysti vanhusten edelle.
Taidan olla onnekkaassa asemassa kun molemmat vanhemmat jo hyvissä ajoin hoidettu kunnialla hautaan.
Sen verran on elämä opettanut, etten ala puolisoa enää hoitamaan, koska hoidatti lapsista oman osuutensa minulla. Siinä vaiheessa, kun puoliso ei pysty hoitamaan kotiaskareista omaa osuutta, saa ostopalveluna hoitaa tai vaihtoehtoisesti muutan pois.
Sanomattakin on selvää, ettei tämä venkula tule ottamaan koppia minusta, mikäli jotain tapahtuu. Ei osallistunut aikoinaan edes omien vanhempiensa hoitoon tai hautajaisjärjestelyihin. Kukkapuskankin ostatti siskollaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset tarvitsevat apua omien lastensa kanssa niin he menevät tietysti vanhusten edelle.
Minä autan kyllä ensisijassa omaa liki 90v. äitiäni. Lapsellani on perhettä, mutta kyllähän nuoret jaksaa, ja neuvolasta saa sitten kodinhoitoa pyytämällä. Vanhusten osa on paljon heikompi, nyt onneksi saimme mammalle hälytysrannekkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset tarvitsevat apua omien lastensa kanssa niin he menevät tietysti vanhusten edelle.
Minä autan kyllä ensisijassa omaa liki 90v. äitiäni. Lapsellani on perhettä, mutta kyllähän nuoret jaksaa, ja neuvolasta saa sitten kodinhoitoa pyytämällä. Vanhusten osa on paljon heikompi, nyt onneksi saimme mammalle hälytysrannekkeen.
No ei tasan tarkkaan saa neuvolassa kodinhoitoa! Kodinhoitajia ei ole ollut olemassa ainakaan 20 vuoteen. Jos valittaa neuvolassa väsymystä, annetaan MLL:n yhteystiedot josta voi palkata lastenhoitajan. Monikkoperheet ja perheet, joissa erityislapsia, saavat kolmannelta sektorilta sitten apua.
Jos olet lukenut lehtiä tai ylipäätään olet kartalla varhaiskasvatuksen tilanteesta, niin luulisi sinun tietävän, että se on syvässä kriisissä. Eikä ne nuoret aina jaksa kuten väitit. Itse sairastuin ja kävin läpi uupumuksen. Mieheni sairastui samoihin aikoihin. Vieläkin sinnittelen uupumuksen kanssa ja teen vuorotyötä sekä hoidan lapseni. Ja siinä sivussa yritän iäkästä äitiäni hoitaa, mutta sen jätin nyt vähemmälle. Ei voimat yksinkertasesti riitä. Seuraavaksi olisin saanut itse sydänkohtauksen tai burn outin jos olisin sitä jatkanut samaan malliin.
Jokainen huolehtii ensisijaisesti itsestään ja lapsistaan, lapsilla ei ole velvoitetta huolehtia vanhemmistaan. Ei se lapsi ole pyytänyt saada syntyä. Onneksi äitini saa kunnallista kotihoitoa yksityisen lisäksi ja me lapset käymme siellä (suomen toisella puolella) kun töiltämme ehdimme. Tämän enempään en pysty eikä mun tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tästä syystä kannustetaan vanhuksia muuttamaan lastensa luokse, näiltähän on omat lapset lähteneet ja yleensä tilaa, johon mummo varsin hyvin mahtuu. Paljon helpompi hoitaa ikäihmisten asioita, kun asuvat saman katon alla. Niin on tehty jo sata vuotta sitten, niin voi tehdä edelleen.
Ja olen ihan vakavissani. ne ovat omia vanhempia, jotka aikanaan maksoi koulutuksen, harrastukset jne. ja hoiti lapsenlapset. Kyllä se oli sitovaa, sinä vain et tiedä siitä mitään.
Ja vastaus: Omat vanhempani eivät maksaneet koulutustani, laittoivat töihin 15 vuotiaana. Mitään harrastuksia ei maksettu eikä myöskään kannustettu mihinkään muuhun kuin työntekoon. Ja lapsenlapset eivät voineet vähempää kiinnostaa, korkeintaan lapsenlapset saivat halveksuntaa ja haukkumista osakseen. Ja myöskään omia lapsia ei hoidettu vaan heidät jätettiin kotiin ilman huolenpitoa suhteellisen pieninä.
Ihme, kun vanhukset eivät asu kotonani, vai onko???
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän huonossa kunnossa kyllä sun vanhemmat ja appivanhemmat. Mun äiti on 74 ja menee kuusikymppisestä, ite tekee kaiken.
Näinpä. Mun äiti 73 ja käy vielä töissä. Hoitaa lapsenlapsiakin kuk ehtii, tekee kaikenlaista ja on aktiivinen. Vaivoista huolimatta.
Jotain sovellus- ja tietokoneasioita joskus autettu, ja toki raskaissa kantamisissa. Mutta esim puutarhan hoitaa ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti on myös aktiivinen ja painaa töitä. Ei ihan näin vanha mutta ravintolassa edelleen tekee safkaa. Teräsmamma. https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/82-vuotias-hillevi-kinnunen-on-pyorit…-
Autoin äitiäni vuosia, pankkiasioissa, siivouksessa, kauppa-asioissa ym. Hän oli vaatimaton ihminen ja aina niin kiltti. Epäröi pyytää apua, yritti aina väkisin maksaa vähistä rahoistaan. Auttaisin vieläkin, jos hän eläisi vielä.
En siivoa tai tee omiakaan pihatöitä, joten miksi ihmeessä tekisin niitä vanhemmillani? Sama nuori kuin itsellä hoitaa nuo hommat myös vanhemmilla. Ei se paljoa maksa. Jos ei vanhemmat suostu, nii sitten hoitavat itse.
Hyvin. Ei mitään ongelmaa. Teen vaativaa työtä ja opiskelin maisteriksi samalla. Samalla hoidin sairaita vanhempiani, joista toinen kuoli kesken opintojeni.
Nyt minulla ei ole enää kuin työni ja yksi kuolemansairas vanhempi hoidettavani. Käytännössä olen viikonloput, etäpäivät sekä lomat hänen luonaan asumassa. Toinen sisarukseni huolehtii vanhemmastani arkisin. Meillä on erinomaiset suhteet toisiimme ja viihdymme hyvin keskenämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tästä syystä kannustetaan vanhuksia muuttamaan lastensa luokse, näiltähän on omat lapset lähteneet ja yleensä tilaa, johon mummo varsin hyvin mahtuu. Paljon helpompi hoitaa ikäihmisten asioita, kun asuvat saman katon alla. Niin on tehty jo sata vuotta sitten, niin voi tehdä edelleen.
Ja olen ihan vakavissani. ne ovat omia vanhempia, jotka aikanaan maksoi koulutuksen, harrastukset jne. ja hoiti lapsenlapset. Kyllä se oli sitovaa, sinä vain et tiedä siitä mitään.
Olen samaa mieltä. Äitini asui yksin liki 25 vuotta, muutin hänen luokse asumaan kun hän oli 82 vuotta. Jätin työni. Joskus ajattelin, että äiti on paremmassa kunnossa kuin minä, olin hänen autonkuljettaja ja jonkinlainen seuraneiti. Toki päivittäiset taloustyöt tehtiin yhdessä, myös toinen siskoni kävi ikkunoita ja mattoja pesemässä. En saanut enkä hakenutkaan Kelalta mitään tukea, enk
Mä olen miettinyt tuota asiaa, kun nyt äiti 88-vuotiaana alkaa tarvita apuja enemmän. Että olenko itsekäs, jos en suostu muuttamaan lähemmäs auttamaan, vaan huolehdin vaan että minä minä minä, en minä voi luopua työstäni joka on Helsingissä. Jos tietäisin saavani uuden työn sitten kun äidistä aika jättää, en epäröisi hetkeäkään muuttaa sinne ja hoitaa niin loppuun asti, kun kotioloissa pystyn. Mutta minä olen 51-vuotias, ja jos nyt vaikka muutaman vuoden olen pois työelämästä, kuka mut sinne enää takaisin huolii, kun työllisyystilanne Suomessa on mitä on ja ikärasismi muutenkin omalla alalla kova? Ei sekään vaihtoehto nappaa, että esim. alle 55-vuotiaana olisin sitten kuitenkin äiditön ja myös lopullisesti pois työelämästä köyhyydessä, odottelemassa että 67 v 8 kk tavoite-eläkeikäni täyttyy. Eli taidan joutua olemaan itsekäs, koska voisin vaikka 5 vuotta uhrata rakkaan, hyvän äitini hoitamiseen ja seurana olemiseen, niin en ehkä voi uhrata loppuelämäni toimeentuloa (olen lapseton ja sinkku, eli taloudessa ei ole toista tienaajaa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat palvelutaloon. Heidän elämä ja sinun elämä kohentuu. Niin on monet tehnyt ja kiittäneet.
Palvelutalorahat tulevat talon ja irtaimiston myynnistä. Rahaa jää kasvaviin lääke ja sairauskustannuksiin.
Ikävää se on mutta..
Oletaan että asunnosta saa 500 000, ( otin tarkoituksellisesti vähän kalliimman luukun) mikä tarkoittaa jo aikamoista kämppää tod.näk pääkaupunkiseudulla tai lähes kartanoa muualla.Yksityinen täyspalvelu maksaa n. 5000-6000€/kk = 72000 - > rahat riittävät 7 vuodeksi entäs jos vanhus elääkin kauemmin ?
Mua nyppii kun aina tämän aiheen keskusteluissa joku vetää esiin tämän palvelutalo kortin ikään kuin a) sinne voisi kävellä kuka tahansa b) rahaa kyllä löytyy kun vain vanhus suostuisi myymään asuntonsa.
Toinen on " miksi teet /autat/käyt " niin paljon . Kun on PAKKO!
Tuo tosiaan, että jos ei ole isossa kaupungissa se asunto, niin ei niistä mitään puolta miljoonaa saa läheskään, ja kuitenkin yksityinen palveluasunto maksaa saman kuin pk-seudulla. Omat vanhemmat asuu pienehköllä paikkakunnalla Varsinais-Suomessa, 1980-luvulla rakennetussa tiilisessä omakotitalossa. Mitä olen seuraillut asuntomyyntejä lähettyviltä, niin niistä saa enintään jotain 130 000 euroa samanlaisista harjakattoisista "Herrala-taloista". Eli eipä sillä kovin kauaa rahoiteta mitään palveluasumisia yksityisellä.
Voi toki, jos siihen menee kävelemään. Mutta yhtä lailla voi kompastua ihan mihin vaan.