Lue keskustelun säännöt.
Mies ja nainen kämppiksinä? (M26, N23)
07.07.2016 |
Olemme puolivakavissamme keskustelleet miespuolisen kaverini kanssa siitä, että muuttaisimme kämppiksiksi isommalle paikkakunnalle, jonne olemme molemmat olleet aikeissa muuttaa seuraavan (puolen) vuoden sisään. Tulinkin nyt kysymään teiltä, AV-raati, voiko tällainen järjestely toimia "pitkällä tähtäimellä"?
Tarkoituksena olisi pystyä voida asumaan näin ainakin se parisen vuotta, että molemmat ehtisivät saada työ-/opiskeluasiansa vähän paremmalle tolalle, jotta kummallakin olisi lopulta paremmat mahdollisuudet yksinasumiseen (rahallisesti).
Lisätietoja:
- Kuten otsikosta näkyy, olemme molemmat parikymppisiä. Olen tuntenut miehen nyt n. viitisen vuotta, kavereita olemme olleet niistä neljä.
- Olemme molemmat sinkkuja, mies on omien sanojensa mukaan hetero, itse olen bi. Hänellä ei ole ollut paljoa onnea naismarkkinoilla (mutta kenties "laveammille markkinoille" muuttaminen saattaisi muuttaa tilannetta?), itse en ole oikein "parisuhdeihmisiä".
- Olemme jossain määrin samanluonteisia; nörtihtäviä, rauhallisia, sovinnonhaluisia (mies tosin jopa minuakin enemmän). Oltuamme kavereita näinkin kauan, ymmärrämme toisiamme suht hyvin, mitä nyt sorrumme kumpikin tahoillamme joihinkin miesten ja naisten tyypillisimpiin helmasynteihin; hän ei turhia jaarittele vaan puhuu vain jos on asiaa, muttei myöskään osaa ns. arkipäiväistä small talkia, eikä aina saa suutaan auki vaikka jokin häntä vaivaisikin, vaan mutisee vain itsekseen – itse puolestani puhun kierrellen ja kaarrellen, polveilevasti, käyden kaiken vähääkään aiheeseen liittyvän läpi ennen kuin pääsen itse asiaan, sekä tapaan toisinaan maalailla piruja seinille ihan turhista pikkuasioistakin.
- Se asia, mikä minua tässä järjestelyssä eniten huolettaa, on, että mies on ainakin omien sanojensa mukaan ollut kiinnostunut minusta joskus tämän viisivuotisen tuttavuutemme aikana. Hänen "tunteensa" eivät tosin näytä olleen järin tiukassa, sillä hän on ottanut asian puheeksi pääasiassa silloin, kun hänellä on ollut samanaikaisesti muita naisseikkailu...yrityksiä meneillään, ja onkin ollut innokas menemään aina kun on vähänkin haistanut, että jossain toisaalla saattaisi olla "paremmat saumat". Tähän asti olenkin ottanut hänen puheensa pelkästään siltä kantilta, että nuorella pojalla vain on herkästi (kolmas) jalka joka oven välissä.
Nyt kun tiedätte tilanteesta vähän enemmän, kysyn vielä uudestaan: Voisiko tällainen järjestely toimia? Millaisen arvelette tilanteen voivan olla pahimmillaan/parhaimmillaan?
Mikäli jotain jäi epäselväksi/haluatte vielä kysyä jotain, niin vastailen kyllä kysymyksiin sitä mukaa kun niitä tulee!
Kommentit (23)
Luettu on, mikä ettei toimisi. Olkoon asunnossanne ilo, onni, rauha, suola, leipä ja kauha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä toimi pitkäaikaisen ystävän kanssa kimppa-asuminen ihan ystävinä vain. Teidän puolesta mietityttää juurikin nämä ystäväsi mahdolliset tunteet, mutta itse varmaan tiedät parhaiten miten mies on käyttäytynyt niiden kanssa tähän asti.
Muutama käytännön juttu tuli omista kokemuksista mieleen...
Miten paljon tiedät ystäväsi arkisista tavoista? Itsellä oli tottumista varmaankin eniten siinä, ettei toinen ollut niin tarkka joistain asioista kuin itse olin. Molemmat tuli vastaan niin kyllä se siitä, mutta jos ääripäissä ollaan vaikka siisteyden suhteen, niin on pidemmän päälle aika raskasta.
Sitten taas oli se asioiden jakaminen. Miehellä ja naisella kuitenkin on jos jonkinlaisia eri juttuja, enkä itse kokenut että olisin halunnut jakaa kaikkea tiukasti erilleen ja lukkojen taa omaan huoneeseen, kun luottamus kuitenkin pelasi. Pyykkejäkin pestiin samassa koneellisessa monesti jos ei ollut itsellä tarpeeksi kerralla, tamponit ja partakone sulassa sovussa vessan kaapissa jne. Me löydettiin hyvä yhteisymmärrys, mutta varmaankaan kaikki ei niinkään.
Meillä oli myös sellainen vähän niinkuin sanaton sopimus ettei niitä tiettyjä vieraita tuoda jos toinen on kotona, ettei tule kummallekaan vaivaantunut olo.
Meitä lähensi parin vuoden kämppistely ihan hirveesti, kun löydettiin se meidän tapa jakaa asiat.
Onnea yritykselle. Tiedäthän, että KELA katsoo teidät automaattisesti pariskunnaksi, jos asumistukea haette.
Vierailija kirjoitti:
Luettu on, mikä ettei toimisi. Olkoon asunnossanne ilo, onni, rauha, suola, leipä ja kauha.
Noh, toivotaan niin! Mielipiteitäkin tulin kyselemään ihan vain siksi, että onhan tuo järjestely ainakin omasta mielestäni jossain määrin erikoinen (ja varmasti joutuisimme toistuvasti selittämään, että ei, emme ole pari). Mutta ilmeisesti ei loppujen lopuksi sittenkään NIIN erikoinen, kun ei kummemmin keskustelua herätä.
Ehkä se on jo tarpeeksi hyvä vastaus itsessään.
Ap
Olette sisäkkäin alle puolessa vuodessa, tai jos ette, niin yhteisasuminen päättyy. Lisäksi kukaan potentiaalinen partneri ei usko, kun selität, että sinulla on "kämppis". Mies yrittää jotain ensimmäisen kerran kun on humalassa.
Jos tämä ei haittaa, niin itse asuminen saattaa toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvin toi voisi toimia. Kelan mukaan tosin olette avopari, mikä saattaa vaikuttaa mahdollisiin tukiin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimi pitkäaikaisen ystävän kanssa kimppa-asuminen ihan ystävinä vain. Teidän puolesta mietityttää juurikin nämä ystäväsi mahdolliset tunteet, mutta itse varmaan tiedät parhaiten miten mies on käyttäytynyt niiden kanssa tähän asti.
Muutama käytännön juttu tuli omista kokemuksista mieleen...
Miten paljon tiedät ystäväsi arkisista tavoista? Itsellä oli tottumista varmaankin eniten siinä, ettei toinen ollut niin tarkka joistain asioista kuin itse olin. Molemmat tuli vastaan niin kyllä se siitä, mutta jos ääripäissä ollaan vaikka siisteyden suhteen, niin on pidemmän päälle aika raskasta.Sitten taas oli se asioiden jakaminen. Miehellä ja naisella kuitenkin on jos jonkinlaisia eri juttuja, enkä itse kokenut että olisin halunnut jakaa kaikkea tiukasti erilleen ja lukkojen taa omaan huoneeseen, kun luottamus kuitenkin pelasi. Pyykkejäkin pestiin samassa koneellisessa monesti jos ei ollut itsellä tarpeeksi kerralla, tamponit ja partakone sulassa sovussa vessan kaapissa jne. Me löydettiin hyvä yhteisymmärrys, mutta varmaankaan kaikki ei niinkään.
Meillä oli myös sellainen vähän niinkuin sanaton sopimus ettei niitä tiettyjä vieraita tuoda jos toinen on kotona, ettei tule kummallekaan vaivaantunut olo.
Meitä lähensi parin vuoden kämppistely ihan hirveesti, kun löydettiin se meidän tapa jakaa asiat.
Tosiaan, edellisen kerran mies otti asian puheeksi viime joulukuussa, mutta itse suhtauduin asiaan siinä mielessä "lapsellisesti" etten tapani mukaan ottanut uskoakseni, ja asia jäi siihen. Sen jälkeen olenkin vain "perseillyt" omalla tahollani tavalliseen tapaani, enkä usko miehen katsovan kovin hyvällä (tai ainakaan minkään rakastuneen ruusunpunalasien läpi) ainaisia törttöilyjäni. En usko, että näistä "tunteista" saisimme varsinaista riitaa tai ongelmaa aikaiseksi, mitä nyt miehen puolelta mahdollista ajoittaista "surua", kun "ei se hemmetin nainen vieläkään ymmärrä antaa".
Arkisissa asioissa olemme hyvin samanlaisia; arkiaskareet tulee hoidettua, mutta rauhalliseen tahtiin. Esimerkkinä nyt vaikkapa, että ruoanlaiton jälkeen pääasia on ruoasta nauttiminen, ei tiskeistä stressaaminen. Kunhan samana iltana tai viimeistään seuraavana aamuna tiskaa isoimmat astiat pois tilaa viemästä. Lisäksi olemme molemmat siinä määrin "häveliäisiä", ettemme kumpikaan kehtaa olla kuin sika pellossa jos joku on näkemässä. Parit kaljatölkit on ihan OK omalla tietokonepöydällä ja vaatteet sängynlaidalla, muttei olohuoneen lattialla.
Lisäksi tuskinpa meillä kummallakaan on sellaisia arkipäiväisiä tavaroita, etteivät peilikaappiin sopisi. Flesareita ja kaiken maailman peräsuristimia kukaan tuskin siellä säilyttäisikään.
Olemme myös puhuneet ja etukäteen sopineetkin tuosta, ettei kumpikaan toisi asuntoon yövieraita. Ja kummankin tähänastisen historian huomioon ottaen se olisikin hyvin epätodennäköistä.
Kiitos pitkästä vastauksesta!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hhm, uskon ettei toimi. Mies yrittää varmasti jossain vaiheessa lähennellä sinua, joko yhteinen asuminen päättyy siihen tai päädytte yhteen. Yleensä tälläisissa tapauksissa käy niin, mutta eihän se varmaa ole.
Onnea kuitenkin! :)
Mä olen ollut kahden tytön kanssa kämppiksenä ja se toimi ihan ok. Naiset ei kyllä jaksa siivota mitään eikä laita vaatteita ikinä takaisn kaappiin, joten ne on lähinnä kasassa lattialla. Mitään ne eivät myöskään tiskaa ja vessassa kestää aivan helvetin kauan. Jos tohon joudun vielä joskus, niin koitan kyllä löytää ennemmin miehiä kämppikseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnea yritykselle. Tiedäthän, että KELA katsoo teidät automaattisesti pariskunnaksi, jos asumistukea haette.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin toi voisi toimia. Kelan mukaan tosin olette avopari, mikä saattaa vaikuttaa mahdollisiin tukiin.
Olemme etukäteen selvitelleetkin asiaa, ja ainakin muutamille samassa tilanteessa olleille on riittänyt perusteellinen selvitys (asunnon pohjapiirros, josta näkyy, että asunnossa on kaksi erillistä makuuhuonetta – joidenkin tapauksessa valokuvat, joista selviää, että henkilöt todella nukkuvat omissa sängyissään ja huoneissa todella näyttää siltä, että niissä asutaan erillään, jne.) Kelaan siitä, että molemmilla tukia hakevista todella on "erilliset elämät".
Mutta tarkasteltuani mahdollisia asumistukien määriä, tuskinpa meiltä kummaltakaan talous kaatuisi (ainakaan välittömästi) vaikka Kela päättäisikin olla kovapäinen ja katsoa meidät pariskunnaksi.
Ap
Minustakin vähän kuullostaa siltä ettei toimi. Jos se mies on oikeesti kiinnostunut sinusta, niin on aivan varma, että koittaa iskeä sua useammankin kerran. Sinulle siitä tulee sitten vastenmielinen olo ja vielä kun asuu samassa kämpässä pakoon ei pääse. Suosittelen, että hankit jonkun samaa sukupuolta olevan kämppikseksi. Miehillä nyt kun on aina se yksi asia mielessä, vaikka olisi miten kaveri tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minustakin vähän kuullostaa siltä ettei toimi. Jos se mies on oikeesti kiinnostunut sinusta, niin on aivan varma, että koittaa iskeä sua useammankin kerran. Sinulle siitä tulee sitten vastenmielinen olo ja vielä kun asuu samassa kämpässä pakoon ei pääse. Suosittelen, että hankit jonkun samaa sukupuolta olevan kämppikseksi. Miehillä nyt kun on aina se yksi asia mielessä, vaikka olisi miten kaveri tahansa.
Ruplan vaihtokurssi?
mies
Itse olen nelikymppinen mies ja tällä hetkellä majoitan juuri 23-vuotiasta naista kämppiksenä. Minulla on iso asunto joten naisella on täydellinen rauha. Järjestely toimii oikein hyvin, eikä tässä ole edes mitään "pervoa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olette sisäkkäin alle puolessa vuodessa, tai jos ette, niin yhteisasuminen päättyy. Lisäksi kukaan potentiaalinen partneri ei usko, kun selität, että sinulla on "kämppis". Mies yrittää jotain ensimmäisen kerran kun on humalassa.
Jos tämä ei haittaa, niin itse asuminen saattaa toimia.
Olemme molemmat suht kokemattomia, joten ainakin itseltäni vaatisi melkoista luonteenmuutosta hypätä sänkyyn noin vain, ottaen huomioon ettei sitä ole vielä tämän viiden vuoden aikanakaan tapahtunut. Meistä kahdesta minä olen se viinaan menevä, hän ei (tällä hetkellä) juo terveydellisistä syistä laisinkaan.
Mutta tuossa tilanteessa on kyllä roppakaupalla epävarmuustekijöitä, joista ei mene sanomaan juuta eikä jaata ennen kuin jotain tapahtuu (jos tapahtuu).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nelikymppinen mies ja tällä hetkellä majoitan juuri 23-vuotiasta naista kämppiksenä. Minulla on iso asunto joten naisella on täydellinen rauha. Järjestely toimii oikein hyvin, eikä tässä ole edes mitään "pervoa".
Pelkkää lähetyssaarnaaja-asentoa?
Te olette aikuisia ihmisiä ja olette sopineet ettei kumpikaan tuo "yövieraita" MITÄ IHMETTÄ?
Olette molemmat vapaita ja se on teidän koti niin saahan molemmilla tai edes toisella olla seksielämä!
Ei toimi pitemmän päälle jos rajoitatte toistenne elämää vaikka ette ole pari.
Vierailija kirjoitti:
Te olette aikuisia ihmisiä ja olette sopineet ettei kumpikaan tuo "yövieraita" MITÄ IHMETTÄ?
Olette molemmat vapaita ja se on teidän koti niin saahan molemmilla tai edes toisella olla seksielämä!
Ei toimi pitemmän päälle jos rajoitatte toistenne elämää vaikka ette ole pari.
En tästä aloituspostauksessa tai edes ensimmäisellä sivulla viitsinyt "huudella" (koska asia ei koske vain minua), mutta olemme molemmat tosiaan aivan 0-kokemuksella liikenteessä. Eli jos sen luokan ihme joskus tapahtuisi, että toisella sattuisi käymään flaksi, niin varmasti kirsikkana kakun päälle tarjoutuisi kyllä toinen yöpaikkakin. (Ottaen huomioon, että meistä kahdesta minä olen se todennäköisempi vaihtoehto löytämään yllätysseuraa, niin karulta kuin tämä kuulostaakin...)
Ap
Voin kertoa tähän omia kokemuksia kimppa-asumisesta miesten kanssa. Hankin siis kolmion kahden mieskaverin kanssa kun aloitimme kaikki korkeakouluopinnot uudessa kaupungissa. Meillä ainakin onnistui opiskelijatukien saaminen ilman ongelmia, kun kaikilla oli erillinen vuokrasopimus (yksityiseltä) . Asunnossa oli myös olohuoneeseen ovi, joten kaikille oli oma huone. Olimme kaikki samanhenkisiä eikä riitelyiden kautta tarvinnut koskaan asioita hoitaa. Koen, että enemmän olisi draamaa kahden naisen kämpässä kun miehet ei jaksa vatvoa asioita :D Säätöä ei ollut kummankaan kanssa, itsestään selvyys minulle, vaan jokaisella oli omat suhdekiemurat. Elämänvaiheemme oli samanlainen, joten sekin auttoi arjessa eli opiskelurauha annettiin sitä tarvitsevalle. Jokainen osti omat ruoat. Oletin, että monelle olisi ollut tilanne ihmetyksen aihe, mutta ei edes 85v. mummoni voivotellut totesi vaan että onpas reippaita miehiä :D ainoa miinus jonka keksin oli suurempien siivousten organisointi, joka jäi minun harteille, eli jokainen piti oman huoneensa puhtaana, mutta muuten lattioiden luuttuaminen ja ikkunoiden pesu piti minun pistää alulle. Lisäksi toisella herralla oli aluksi tapana kulkea ulkokengät jalassa, jonka äänestimme huonoksi tavaksi.
Hyvin toimii kunhan annat sen p*nna.
Muuten ei.
Tulikohan raapustettua niin pitkä aloitus, ettei kukaan jaksa lukea (lol).