Ei pitäisi sekaantua miehiin enää ikinä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo riittämättömyys tuntuu raastavan melkoista joukkoa naisia. Miehiä ei haittaa vaikka nainen ei sokeasti jumaloisi miestä -sen sijaan naisille on tärkeää että oma mies pitää häntä muita naisia kauniimpana ja ihanempana. Ei riitä että mies tykkää naisesta, nainen haluaa olla parempi kuin muut.

Mistähän tämä johtuu? Osaako joku kertoa?

Minulle riittäisi se, että riitän miehelleni. Jos siis riitän, vaikka en ole hänen mielestään kaikkia muita kauniimpi, olen onnellinen. Mutta jos olen miehen kanssa joka haaveilee muista naisista ja on onneton kun on saanut "vain" minun kaltaiseni, niin tietenkään sellainen tilanne ei ole mieleen.

Miesten mieltymykset ovat nykyisin tutkitusti kieroutuneita, mainonnassa yliedustettuna olevan keinotekoisen naiskauneuden vuoksi. Kun mies näkee tuhansia epätodellisen kauniita naisia päivässä (pari tuhatta taisi olla se mitattu luku), hänen alitajuntaansa syntyy käsitys että suuri osa naisista on tosielämässäkin niin kauniita, ja että hänen normaalina miehenä tulisi kyetä sellainen saamaan myös suhteeseen kanssaan. Todellisuudessa erittäin pieni osa naisista on luonnossa yhtä kauniita, ja sellaisen saa ainoastaan supermenestynyt, äärimmäisen korkean statuksen mies, joita on myös hyvin harvassa. Tästä seuraa miehille kaikenlaista masennusta ja ahdistusta ja ties mitä paskaa. 

Ei tunnu kivalta normaalina naisena (itse asiassa ihan nättinäkin, en vain ole mitään photoshopkaunottariin ja jenkkijulkkiksiin verrattuna) ajatella, että haluamani mies olisi ulkonäkööni karvaasti pettynyt ja joutuisi syömään masennuslääkkeitä ja viagraa voidakseen olla suhteessa kanssani. Ja ei: se mies, jonka haluaisin, ei ole mikään mallin näköinen itsekään, eikä myöskään huippumenestyjä muillakaan mittareilla mitattuna, vaan ihan tavallinen, kiltti, suomalainen mies.

Lisäksi naisen tulee olla menestynyt urallaan, hyvä äiti ja pitää koti ja kroppa kunnossa. Sitten ihmetellään naisten riittämättömyyden tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Parkuhan siitä vaan aina tulee. Vaikka miten koittaisi pysyä kovana, olla kehittämättä tunteita ja kiintymättä. Ei vaan pysty. Ja nämä riittämättömyyden tunteet - toiselle en ole tarpeeksi muodokas, toiselle en tarpeeksi sporttinen, kellekään en tarpeeksi kaunis.

Ja joka helvetin kerta tuntuu se valahdus jostain sydämen tienoilta vatsaan, kun tajuaa, että se muiden naisten kalastus vaan jatkuu ja jatkuu. Kaikki sanat on valetta, sokerikuorrutettua paskaa.

Arvatenkin selitys tähän on se, että juoksen pelimiesten perässä. Tai "mitäs tyydyt vain seksiin". Kaikista nyt vaan tuntuu paljastuvan se ympäriinsä pippeliä heilutteleva inhotus, ulkonäöstä ja muista seikoista riippumatta.

Sitä vaan toivoisin, että voisin olla tunteeton.

Koita ap jaksaa. Toivon todella, että löydät vielä rakkauden.

Vierailija kirjoitti:

Tuo riittämättömyys tuntuu raastavan melkoista joukkoa naisia. Miehiä ei haittaa vaikka nainen ei sokeasti jumaloisi miestä -sen sijaan naisille on tärkeää että oma mies pitää häntä muita naisia kauniimpana ja ihanempana. Ei riitä että mies tykkää naisesta, nainen haluaa olla parempi kuin muut.

Jos oikein rakastuu, niin se rakkauden kohde oikeasti näyttää silmissäsi todella kauniilta! 

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmiset oikeastaan haluaa tältä elämältä?

Ensin puolison sitten asunnon sitten lapsia ja tietysti työpaikan. Ja sitten avioeron kun ei enää HUVITA!!!!

Voi helvetti teitä.

Näin 43 vuotiaana naisena kun lapset on tehty, asunto on sekä säädyllinen työpaikka, sitä toivoisi löytävän kumppanin jonka kanssa jakaa tämä elämä. Eikä tarkoita 24/7 kuten nuorena harhaluuloissaan kuvitteli kyhnätä kylki kyljessä vaan kumppanuutta arjessa ja juhlassa. Kunnioitusta ja yhdessä olemista sekä tekemistä myös erikseen, sekä luottamusta mitä ei tarvitse miettiä onko sitä vai ei ole.

Koska on työ, lapset, vanhenevat vanhemmat, harrastukset ja puhdas arki mitä pyörittää, olisi mahtavaa omata kumppani jakamaan tätä kaikkea ja hänen elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmiset oikeastaan haluaa tältä elämältä?

Ensin puolison sitten asunnon sitten lapsia ja tietysti työpaikan. Ja sitten avioeron kun ei enää HUVITA!!!!

Voi helvetti teitä.

Näin 43 vuotiaana naisena kun lapset on tehty, asunto on sekä säädyllinen työpaikka, sitä toivoisi löytävän kumppanin jonka kanssa jakaa tämä elämä. Eikä tarkoita 24/7 kuten nuorena harhaluuloissaan kuvitteli kyhnätä kylki kyljessä vaan kumppanuutta arjessa ja juhlassa. Kunnioitusta ja yhdessä olemista sekä tekemistä myös erikseen, sekä luottamusta mitä ei tarvitse miettiä onko sitä vai ei ole.

Koska on työ, lapset, vanhenevat vanhemmat, harrastukset ja puhdas arki mitä pyörittää, olisi mahtavaa omata kumppani jakamaan tätä kaikkea ja hänen elämää.

Mitä speksejä odotat kumppanilta?

Vierailija kirjoitti:

Tuo riittämättömyys tuntuu raastavan melkoista joukkoa naisia. Miehiä ei haittaa vaikka nainen ei sokeasti jumaloisi miestä -sen sijaan naisille on tärkeää että oma mies pitää häntä muita naisia kauniimpana ja ihanempana. Ei riitä että mies tykkää naisesta, nainen haluaa olla parempi kuin muut.

Miten niin miehiä ei haittaa? Oma eksäni oli sairaalloisen mustasukkainen kaikille niille julkkiksillekin, joita pidin hyvännäköisinä. Jos sanoin jostakusta miehestä ihan vaikka vaan kuvasta, että on hyvännäköinen, siitä seurasi itkupotkuraivarit, niskojen nakkelua ja monen päivän mykkäkoulu. Jos katsoinkin jotakuta miestä kadulla, mies heti tiukkasi, pidinkö sitä paremman näköisenä kuin häntä. Ja siis kyseessä ei nimenomaan ollut pelko pettämisestä tms. Oli pelko siitä, että hän ei olisi ollut maailman parhaimman näköinen mies.

Itseäni taas ei koskaan ole ulkoiset seikat kiinnostaneet, en ole mikään missi ja elän ihan onnellisena sen asian kanssa. Meikkaan kyllä ja puen nätisti, mutta en ole muistaakseni koskaan edes kysynyt yhdeltäkään mieheltä, mitä ulkonäöstäni miettivät. Maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin pinta, minua kiinnostaa enemmänkin mitä ihmiset persoonastani pohtivat. Parisuhteissa taas tärkeintä on kumppanuus ja yhteensopivuus (ja tästä syystä edellä esitelty mies on entinen mies). 

Älkää oikeasti yleistäkö sillä sukupuolella niin kauheasti.

Vierailija kirjoitti:

 Lisäksi naisen tulee olla menestynyt urallaan, hyvä äiti ja pitää koti ja kroppa kunnossa. Sitten ihmetellään naisten riittämättömyyden tunteita.

Onneksi olen tiedostanut nykyajan vaatimukset ja tajuan pysytellä pois kenenkään jaloista. Kun ei ole mitään tarjottavaa niin turha edes yrittää.

- riittämätön sinkkumies

En pystynyt muuttumaan tunteettomaksi ja lopetin miesten tapailemisen joitain vuosia sitten. Itsetuntoni laski dramaattisesti niiden vuosien aikana kun luulin, että olisin voinut löytää miehen. En tule koskaan olemaan riittävän laiha, timmi, kaunis, sosiaalinen, hauska, mukava, vahvaitsetuntoinen tai mielenkiintoinen. 

En edes tiedä itse miksi joku mies voisi ihastua minuun tai haluaisi rakentaa yhteistä elämää :D Eiköhän nuo ole aika kattavia syitä jo ikisinkkuudelle.

Vierailija kirjoitti:

En pystynyt muuttumaan tunteettomaksi ja lopetin miesten tapailemisen joitain vuosia sitten. Itsetuntoni laski dramaattisesti niiden vuosien aikana kun luulin, että olisin voinut löytää miehen. En tule koskaan olemaan riittävän laiha, timmi, kaunis, sosiaalinen, hauska, mukava, vahvaitsetuntoinen tai mielenkiintoinen. 

En edes tiedä itse miksi joku mies voisi ihastua minuun tai haluaisi rakentaa yhteistä elämää :D Eiköhän nuo ole aika kattavia syitä jo ikisinkkuudelle.

Juurikin näin. Vaikea kuvitella, että joku nainen näkisi minussa mitään mielenkiintoista kun en vastaa nykypäivän kumppanuustandardeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pystynyt muuttumaan tunteettomaksi ja lopetin miesten tapailemisen joitain vuosia sitten. Itsetuntoni laski dramaattisesti niiden vuosien aikana kun luulin, että olisin voinut löytää miehen. En tule koskaan olemaan riittävän laiha, timmi, kaunis, sosiaalinen, hauska, mukava, vahvaitsetuntoinen tai mielenkiintoinen. 

En edes tiedä itse miksi joku mies voisi ihastua minuun tai haluaisi rakentaa yhteistä elämää :D Eiköhän nuo ole aika kattavia syitä jo ikisinkkuudelle.

Juurikin näin. Vaikea kuvitella, että joku nainen näkisi minussa mitään mielenkiintoista kun en vastaa nykypäivän kumppanuustandardeja.

Olen lainaamasi ja minulle se on täysin mahdoton kuvitelma. Kukaan mies ei koskaan halunnut parisuhdetta kanssani ja minuun ei ole koskaan ihastuttu. En aio nöyryyttää itseäni enää vaan keskityn muihin juttuihin elämässäni.

Jestas miten masentavan kuuloista. Alkaa vaan itselläkin usko loppua hyviin miehiin vaikka tiedän, että kolmen lapsen äitinä sitä ei ehkä se paras kumppanivaihtoehto olekaan... en vaan haluaisi vielä heittää pyyhettä kehään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmiset oikeastaan haluaa tältä elämältä?

Ensin puolison sitten asunnon sitten lapsia ja tietysti työpaikan. Ja sitten avioeron kun ei enää HUVITA!!!!

Voi helvetti teitä.

Näin 43 vuotiaana naisena kun lapset on tehty, asunto on sekä säädyllinen työpaikka, sitä toivoisi löytävän kumppanin jonka kanssa jakaa tämä elämä. Eikä tarkoita 24/7 kuten nuorena harhaluuloissaan kuvitteli kyhnätä kylki kyljessä vaan kumppanuutta arjessa ja juhlassa. Kunnioitusta ja yhdessä olemista sekä tekemistä myös erikseen, sekä luottamusta mitä ei tarvitse miettiä onko sitä vai ei ole.

Koska on työ, lapset, vanhenevat vanhemmat, harrastukset ja puhdas arki mitä pyörittää, olisi mahtavaa omata kumppani jakamaan tätä kaikkea ja hänen elämää.

Mitä speksejä odotat kumppanilta?

Huumorintajua. Enkä nyt tarkoita tyhjän nauramista. Arjessa jos kaiken näkee mustana niin ei millään jaksa. Tosin sen huumorin täytyy kohdata ;)

Samasorttinen arvomaailma. Jos siinä on suuria eroja, riidat on ihan taattua koska kumpikaan ei kunnioita toisen valintoja vaan pitää niitä tyhminä, koska ei ole itselle tärkeää.

Kunnioitus. On kaiken A&O.

Ehkä kysyit näitä speksejä.