Ei pitäisi sekaantua miehiin enää ikinä!

On kanssa monet itkut väännetty täälläkin miesten takia. Olen koittanu olla puuttumatta liikaa miehen menoihin, joka oli virhe, koska liika siima antoi viettelyksille vapautta. Myös koittanu olla ankarampi, mutta sekin johti siihen, että olin vaan napisijaämmä ja nalkutin kuulemma liikaa, vaikka rajat oli mun mussutuksellakin. Monta exää on luritellut lipeviä lemmenlorujaan korvaani ja saanut minut vakuuttuneeksi rakkauden aitoudesta ja nyt ne on exiä, kun muillekkin perkele lurittelivat.. Vaikea sellaisista on ollut yli päästä ja uskoa, että oikea kohdalle koskaan osuisi. Ehkä siksi olenkin suhteita sössinyt, kun olen liian varautunu ja pelkään että perseelleen menee tämäkin, kun ei enää osaa luottaa ja heittäytyä avoimin kortein uusiin suhteisiin. Nykyisen mieheni kanssa huomaan myös heti luottamuspulan, jos jotain kränää tulee. Kai siksi me naiset osataan olla vaikeita ja varautuneita suhteessa, kun sydämiämme koitamme suojella särkymästä uudelleen ja uudelleen... Pitäisi osata vaan luottaa silloin, kun mies sen ansaitsee.

Samat ajatukset täälläkin, ap.

Tosin olen vasta ensimmäistä kertaa mieheen ihastunut eroni jälkeen. Ja ekaa kertaa elämässäni tässä tilanteessa muutenkin, että mies jatkaa kalastelua, kun itse olen niin koukussa että luopuisin melkein mistä vain hänet saadakseni. Mies ei kerro kuinka kauan on nettideittaillut, mutta merkit viittaavat siihen että useita vuosia. Osaa pelin niin hyvin, että varmasti tarttuu uusiakin kaloja koukkuun säännöllisesti. En tajua miksi en jo lähde tästä tilanteesta - tai tajuan oikeastaan. En ole koskaan ketään toista kokenut yhtä läheiseksi ja tärkeäksi, enkä voi uskoa ettei se tunne olisi yhtään molemminpuolinen. Mutta silti: mies on tehnyt selväksi, että en ole hänen toiveidensa mukainen kaikilta osin. Ja että se liittyy jotenkin ulkonäköön.

Hulluinta tässä on, että itse asiassa en ole mikään rumilus, vaan minun ulkonäölläni kyllä saisi miehiä jos jonkinlaisia. Suhteessa (tai edes seksissä) ei kuitenkaan ole itselleni mieltä, jos syvä henkinen yhteys puuttuu. Tämä ihastukseni taas vaikuttaa ajattelevan, että sillä yhteydellä ei ole arvoa jos ulkonäön laukaisema viehättävyysefekti jää liian vaisuksi. Minulle tulee vain hyvin harvoin vastaan mies, jonka kanssa se syvä yhteys on, joten luopuminen tuntuu todella pahalta ja vaikealta. Suren myös tämän miehen puolesta, koska en oikein voi uskoa hänenkään olevan onnellinen näin.

Toisaalta en olisi varmaan sittenkään onnellinen, jos mies päättäisikin tyytyä minuun - jos se kuitenkin hänelle tuntuisi nimenomaan tyytymiseltä ja kompromissin tekemiseltä. Minulle ei ole tärkeää olla miehen mielestä maailman kaunein nainen, mutta en kuitenkaan halua hänen olevan onneton ulkonäköni vuoksi ja haaveilevan kanssani ollessaan jostain enemmästä. 

En tiedä mikä muu ratkaisu tähän tilanteeseen sopisi kuin se, että opettelen sitten vain olemaan ilman miehiä  kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Samat ajatukset täälläkin, ap.

Tosin olen vasta ensimmäistä kertaa mieheen ihastunut eroni jälkeen. Ja ekaa kertaa elämässäni tässä tilanteessa muutenkin, että mies jatkaa kalastelua, kun itse olen niin koukussa että luopuisin melkein mistä vain hänet saadakseni. Mies ei kerro kuinka kauan on nettideittaillut, mutta merkit viittaavat siihen että useita vuosia. Osaa pelin niin hyvin, että varmasti tarttuu uusiakin kaloja koukkuun säännöllisesti. En tajua miksi en jo lähde tästä tilanteesta - tai tajuan oikeastaan. En ole koskaan ketään toista kokenut yhtä läheiseksi ja tärkeäksi, enkä voi uskoa ettei se tunne olisi yhtään molemminpuolinen. Mutta silti: mies on tehnyt selväksi, että en ole hänen toiveidensa mukainen kaikilta osin. Ja että se liittyy jotenkin ulkonäköön.

Hulluinta tässä on, että itse asiassa en ole mikään rumilus, vaan minun ulkonäölläni kyllä saisi miehiä jos jonkinlaisia. Suhteessa (tai edes seksissä) ei kuitenkaan ole itselleni mieltä, jos syvä henkinen yhteys puuttuu. Tämä ihastukseni taas vaikuttaa ajattelevan, että sillä yhteydellä ei ole arvoa jos ulkonäön laukaisema viehättävyysefekti jää liian vaisuksi. Minulle tulee vain hyvin harvoin vastaan mies, jonka kanssa se syvä yhteys on, joten luopuminen tuntuu todella pahalta ja vaikealta. Suren myös tämän miehen puolesta, koska en oikein voi uskoa hänenkään olevan onnellinen näin.

Toisaalta en olisi varmaan sittenkään onnellinen, jos mies päättäisikin tyytyä minuun - jos se kuitenkin hänelle tuntuisi nimenomaan tyytymiseltä ja kompromissin tekemiseltä. Minulle ei ole tärkeää olla miehen mielestä maailman kaunein nainen, mutta en kuitenkaan halua hänen olevan onneton ulkonäköni vuoksi ja haaveilevan kanssani ollessaan jostain enemmästä. 

En tiedä mikä muu ratkaisu tähän tilanteeseen sopisi kuin se, että opettelen sitten vain olemaan ilman miehiä  kokonaan.

Kuinkahan paljon tästä "syvästä" henkisestä yhteydestä on sinun omaa kuvitelmaa itseäsi hämätäksesi? Kuinka syvä henkinen yhteys voi olla mieheen, jonka epäilee nettideittailevan edelleen ja joka on kertonut, että ei ole täysin pelissä mukana, koska et ole tarpeeksi kaunis.

Kuulostaa siltä, että joko huijaat itseäsi henkisen yhteyden syvyydestä tai sen tarpeellisuudesta.

Luettuna tuo teksti on naisen, joka tietää olevansa tuhoontuomitussa suhteessa, mutta ei uskalla/halua lähteä.

mies

Vierailija kirjoitti:

Yhteen kommenttiin vastaan, että mun mielestä ei kuitenkaan ole väärin haluta läheisyyttä ja seksiä, varsinkin siltä tietyltä ihmiseltä. Tutkimustenkin mukaan nämä ovat hyväksi ihmiselle.

AP, jos netin kautta tutustut ihmiseen, jutteleko hänen kanssaan pitkään ennen tapaamista? Sitä en suosittele, koska silloin juuri luot kuvat toisesta, joka ei pidä sitten paikkansakaan. Netin kautta tutustuttaessa mun mielestä on tärkeetä nähdä henkilö livenä mahdollisimman nopeasti ja sitä kautta rakentaa sitä ehkä tulevaa suhdetta eteenpäin.

Mulla on ollut netin kautta kaksi pidempää suhdetta (toinen nykyiseni kanssa) ja nämä ovat olleet juuri niitä, joiden kanssa on juteltu netissä jopa kuukausia ennen tapaamista. :)

Vierailija kirjoitti:

Parkuhan siitä vaan aina tulee. Vaikka miten koittaisi pysyä kovana, olla kehittämättä tunteita ja kiintymättä. Ei vaan pysty. Ja nämä riittämättömyyden tunteet - toiselle en ole tarpeeksi muodokas, toiselle en tarpeeksi sporttinen, kellekään en tarpeeksi kaunis.

Ja joka helvetin kerta tuntuu se valahdus jostain sydämen tienoilta vatsaan, kun tajuaa, että se muiden naisten kalastus vaan jatkuu ja jatkuu. Kaikki sanat on valetta, sokerikuorrutettua paskaa.

Arvatenkin selitys tähän on se, että juoksen pelimiesten perässä. Tai "mitäs tyydyt vain seksiin". Kaikista nyt vaan tuntuu paljastuvan se ympäriinsä pippeliä heilutteleva inhotus, ulkonäöstä ja muista seikoista riippumatta.

Sitä vaan toivoisin, että voisin olla tunteeton.

Jokin sinun tunteissasi on vialla, kun sä kiinnyt tuollaisiin miehiin. Kannattaa etsiä sitä syytä itsestä.

t.kivikissaäiti

Etsit parhaimman näköisiä sinkkumiehiä ja mietit miksi he eivät halua olla kanssasi pitempään. Miksi haluaisivat kun heillä on joka päivä uudet kujeet. Ala etsimään erilaisia miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Samat ajatukset täälläkin, ap.

Tosin olen vasta ensimmäistä kertaa mieheen ihastunut eroni jälkeen. Ja ekaa kertaa elämässäni tässä tilanteessa muutenkin, että mies jatkaa kalastelua, kun itse olen niin koukussa että luopuisin melkein mistä vain hänet saadakseni. Mies ei kerro kuinka kauan on nettideittaillut, mutta merkit viittaavat siihen että useita vuosia. Osaa pelin niin hyvin, että varmasti tarttuu uusiakin kaloja koukkuun säännöllisesti. En tajua miksi en jo lähde tästä tilanteesta - tai tajuan oikeastaan. En ole koskaan ketään toista kokenut yhtä läheiseksi ja tärkeäksi, enkä voi uskoa ettei se tunne olisi yhtään molemminpuolinen. Mutta silti: mies on tehnyt selväksi, että en ole hänen toiveidensa mukainen kaikilta osin. Ja että se liittyy jotenkin ulkonäköön.

Hulluinta tässä on, että itse asiassa en ole mikään rumilus, vaan minun ulkonäölläni kyllä saisi miehiä jos jonkinlaisia. Suhteessa (tai edes seksissä) ei kuitenkaan ole itselleni mieltä, jos syvä henkinen yhteys puuttuu. Tämä ihastukseni taas vaikuttaa ajattelevan, että sillä yhteydellä ei ole arvoa jos ulkonäön laukaisema viehättävyysefekti jää liian vaisuksi. Minulle tulee vain hyvin harvoin vastaan mies, jonka kanssa se syvä yhteys on, joten luopuminen tuntuu todella pahalta ja vaikealta. Suren myös tämän miehen puolesta, koska en oikein voi uskoa hänenkään olevan onnellinen näin.

Toisaalta en olisi varmaan sittenkään onnellinen, jos mies päättäisikin tyytyä minuun - jos se kuitenkin hänelle tuntuisi nimenomaan tyytymiseltä ja kompromissin tekemiseltä. Minulle ei ole tärkeää olla miehen mielestä maailman kaunein nainen, mutta en kuitenkaan halua hänen olevan onneton ulkonäköni vuoksi ja haaveilevan kanssani ollessaan jostain enemmästä. 

En tiedä mikä muu ratkaisu tähän tilanteeseen sopisi kuin se, että opettelen sitten vain olemaan ilman miehiä  kokonaan.

Täällä vielä yksi kaltaisenne. Kovasti kaipaan yhteyttä, mutta jos on avoin niin tulee  loppujen lopuksi selkään puukotetuksi. Varmaan suuri osa viimeisestä suhteestani oli minun unelmiani. Ihan sama, en enää koskaan lähde tähän leikkiin. N32

Tai sitten vain hyväksyt tosiasiat.

Sinkkumies

Vaikea sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samat ajatukset täälläkin, ap.

Tosin olen vasta ensimmäistä kertaa mieheen ihastunut eroni jälkeen. Ja ekaa kertaa elämässäni tässä tilanteessa muutenkin, että mies jatkaa kalastelua, kun itse olen niin koukussa että luopuisin melkein mistä vain hänet saadakseni. Mies ei kerro kuinka kauan on nettideittaillut, mutta merkit viittaavat siihen että useita vuosia. Osaa pelin niin hyvin, että varmasti tarttuu uusiakin kaloja koukkuun säännöllisesti. En tajua miksi en jo lähde tästä tilanteesta - tai tajuan oikeastaan. En ole koskaan ketään toista kokenut yhtä läheiseksi ja tärkeäksi, enkä voi uskoa ettei se tunne olisi yhtään molemminpuolinen. Mutta silti: mies on tehnyt selväksi, että en ole hänen toiveidensa mukainen kaikilta osin. Ja että se liittyy jotenkin ulkonäköön.

Hulluinta tässä on, että itse asiassa en ole mikään rumilus, vaan minun ulkonäölläni kyllä saisi miehiä jos jonkinlaisia. Suhteessa (tai edes seksissä) ei kuitenkaan ole itselleni mieltä, jos syvä henkinen yhteys puuttuu. Tämä ihastukseni taas vaikuttaa ajattelevan, että sillä yhteydellä ei ole arvoa jos ulkonäön laukaisema viehättävyysefekti jää liian vaisuksi. Minulle tulee vain hyvin harvoin vastaan mies, jonka kanssa se syvä yhteys on, joten luopuminen tuntuu todella pahalta ja vaikealta. Suren myös tämän miehen puolesta, koska en oikein voi uskoa hänenkään olevan onnellinen näin.

Toisaalta en olisi varmaan sittenkään onnellinen, jos mies päättäisikin tyytyä minuun - jos se kuitenkin hänelle tuntuisi nimenomaan tyytymiseltä ja kompromissin tekemiseltä. Minulle ei ole tärkeää olla miehen mielestä maailman kaunein nainen, mutta en kuitenkaan halua hänen olevan onneton ulkonäköni vuoksi ja haaveilevan kanssani ollessaan jostain enemmästä. 

En tiedä mikä muu ratkaisu tähän tilanteeseen sopisi kuin se, että opettelen sitten vain olemaan ilman miehiä  kokonaan.

Täällä vielä yksi kaltaisenne. Kovasti kaipaan yhteyttä, mutta jos on avoin niin tulee  loppujen lopuksi selkään puukotetuksi. Varmaan suuri osa viimeisestä suhteestani oli minun unelmiani. Ihan sama, en enää koskaan lähde tähän leikkiin. N32

Tuo on se suhteen kariotumisen jälkeinen fiilis, se menee (onneksi) pois. Parempaa onnea ensikeralla, ei kaikki ihmiset (miehet tai naiset) ole samanlaisia.

mies

Älä luovuta. Mulla on ollut sinkkuvaihetta nyt vuoden yli 10v suhteen jälkeen. Olen tavannut ja ihastunut ja tullut pettymään. En ole saanut selvää, onko mies ollut oikeasti kiinnostunut ja olen itse ollut kiinnostuneempi. Kun tulee tunne, että mies on aidosti kiinnostunut ja ei tarvitse itse yrittää mitään kiinnostuksen lisäämiseksi/ ylläpitämiseksi ja antaa oman tunteen vaan kasvaa,( jos niin on käymässä.) Silloin ei mikään tunnu epäselvältä. Jatka vaan etsimistä ja jos seksistä tykkäät, anna mennä.

Mitä ihmiset oikeastaan haluaa tältä elämältä?

Ensin puolison sitten asunnon sitten lapsia ja tietysti työpaikan. Ja sitten avioeron kun ei enää HUVITA!!!!

Voi helvetti teitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samat ajatukset täälläkin, ap.

Tosin olen vasta ensimmäistä kertaa mieheen ihastunut eroni jälkeen. Ja ekaa kertaa elämässäni tässä tilanteessa muutenkin, että mies jatkaa kalastelua, kun itse olen niin koukussa että luopuisin melkein mistä vain hänet saadakseni. Mies ei kerro kuinka kauan on nettideittaillut, mutta merkit viittaavat siihen että useita vuosia. Osaa pelin niin hyvin, että varmasti tarttuu uusiakin kaloja koukkuun säännöllisesti. En tajua miksi en jo lähde tästä tilanteesta - tai tajuan oikeastaan. En ole koskaan ketään toista kokenut yhtä läheiseksi ja tärkeäksi, enkä voi uskoa ettei se tunne olisi yhtään molemminpuolinen. Mutta silti: mies on tehnyt selväksi, että en ole hänen toiveidensa mukainen kaikilta osin. Ja että se liittyy jotenkin ulkonäköön.

Hulluinta tässä on, että itse asiassa en ole mikään rumilus, vaan minun ulkonäölläni kyllä saisi miehiä jos jonkinlaisia. Suhteessa (tai edes seksissä) ei kuitenkaan ole itselleni mieltä, jos syvä henkinen yhteys puuttuu. Tämä ihastukseni taas vaikuttaa ajattelevan, että sillä yhteydellä ei ole arvoa jos ulkonäön laukaisema viehättävyysefekti jää liian vaisuksi. Minulle tulee vain hyvin harvoin vastaan mies, jonka kanssa se syvä yhteys on, joten luopuminen tuntuu todella pahalta ja vaikealta. Suren myös tämän miehen puolesta, koska en oikein voi uskoa hänenkään olevan onnellinen näin.

Toisaalta en olisi varmaan sittenkään onnellinen, jos mies päättäisikin tyytyä minuun - jos se kuitenkin hänelle tuntuisi nimenomaan tyytymiseltä ja kompromissin tekemiseltä. Minulle ei ole tärkeää olla miehen mielestä maailman kaunein nainen, mutta en kuitenkaan halua hänen olevan onneton ulkonäköni vuoksi ja haaveilevan kanssani ollessaan jostain enemmästä. 

En tiedä mikä muu ratkaisu tähän tilanteeseen sopisi kuin se, että opettelen sitten vain olemaan ilman miehiä  kokonaan.

Kuinkahan paljon tästä "syvästä" henkisestä yhteydestä on sinun omaa kuvitelmaa itseäsi hämätäksesi? Kuinka syvä henkinen yhteys voi olla mieheen, jonka epäilee nettideittailevan edelleen ja joka on kertonut, että ei ole täysin pelissä mukana, koska et ole tarpeeksi kaunis.

Kuulostaa siltä, että joko huijaat itseäsi henkisen yhteyden syvyydestä tai sen tarpeellisuudesta.

Luettuna tuo teksti on naisen, joka tietää olevansa tuhoontuomitussa suhteessa, mutta ei uskalla/halua lähteä.

mies

On vaikeaa ottaa kantaa siihen, kuinka syvä se yhteys toisen mielestä on, mutta jotain voinee päätellä hänen käytöksestään. Ei suostu seksiin kanssani (koska ymmärtää että minuun voisi sattua liikaa), haluaisi olla ystäviä ja kehittää meille yhteistä tekemistä aktiivisesti, kertoo että kukaan ei ole tavoittanut hänen tunteitaan tällä tavalla, kertoo minulle kipeitä asioita itsestään joita tuskin monelle on kertonut, varmistelee että minulla olisi hyvä olla ja onko loukannut minua jotenkin, jos vaikutan huonotuuliselta, jne. Kunnioittaa kaikin kuviteltavissa olevin tavoin. Ei silti voi mitään sille, että ulkonäköni ei herätä hänessä sellaista kumppanuuteen johtavaa rakastumista (tai sitten on sen ulkonäön lisäksi muitakin asioita, joita hän ei vain itsekään tiedä tai osaa kuvailla). 

Omalta puoleltani, jos vertaan muihin elämäni aikana kohtaamiini miehiin, niin tämän kanssa se yhteys menee top kakkoseen jo ilman niitä romanttisia tunteita hänen puoleltaan. Jos vielä niitäkin olisi, kyseessä olisi aivan kirkkaasti elämäni kokonaisvaltaisin yhteyden kokemus toisen ihmisen kanssa.

Syvyydestä tuskin siis huijaan itseäni - entä tarpeellisuudesta? En halua kumppanista kotitalouskonetta, harrastuskaveria tai elinkustannusten jakajaa, koska nämä asiat voin hoitaa yksinkin. En erityisemmin pidä seksistä ilman henkistä yhteyttä koska sen yhteyden kanssa se on vain niin paljon tyydyttävämpää kaikilla tavoilla. Eikö tämä nyt viittaa siihen, että juuri se henkinen yhteys on minulle erittäin tarpeellinen asia kumppanissa?

Kuten sanottu, kun sitä ei muiden kanssa ole ja en saa sitä ihmistä jonka kanssa se olisi, olen sitten mieluummin vaikka yksin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi juokset miesten perässä? Kuka tahansa mies käyttää sitä hyväkseen, tuota epätoivoisuutta. Odota, että mies lähestyy sinua, voit vähän vinkata rohkaisuksi. Jos et ole niin kaunis, että miehet kiinnostuvat, niin ole yksin.

Voi näitä typeriä mielipiteitä. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmiset oikeastaan haluaa tältä elämältä?

Ensin puolison sitten asunnon sitten lapsia ja tietysti työpaikan. Ja sitten avioeron kun ei enää HUVITA!!!!

Voi helvetti teitä.

Ero ei aina tule yhteisestä päätöksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samat ajatukset täälläkin, ap.

Tosin olen vasta ensimmäistä kertaa mieheen ihastunut eroni jälkeen. Ja ekaa kertaa elämässäni tässä tilanteessa muutenkin, että mies jatkaa kalastelua, kun itse olen niin koukussa että luopuisin melkein mistä vain hänet saadakseni. Mies ei kerro kuinka kauan on nettideittaillut, mutta merkit viittaavat siihen että useita vuosia. Osaa pelin niin hyvin, että varmasti tarttuu uusiakin kaloja koukkuun säännöllisesti. En tajua miksi en jo lähde tästä tilanteesta - tai tajuan oikeastaan. En ole koskaan ketään toista kokenut yhtä läheiseksi ja tärkeäksi, enkä voi uskoa ettei se tunne olisi yhtään molemminpuolinen. Mutta silti: mies on tehnyt selväksi, että en ole hänen toiveidensa mukainen kaikilta osin. Ja että se liittyy jotenkin ulkonäköön.

Hulluinta tässä on, että itse asiassa en ole mikään rumilus, vaan minun ulkonäölläni kyllä saisi miehiä jos jonkinlaisia. Suhteessa (tai edes seksissä) ei kuitenkaan ole itselleni mieltä, jos syvä henkinen yhteys puuttuu. Tämä ihastukseni taas vaikuttaa ajattelevan, että sillä yhteydellä ei ole arvoa jos ulkonäön laukaisema viehättävyysefekti jää liian vaisuksi. Minulle tulee vain hyvin harvoin vastaan mies, jonka kanssa se syvä yhteys on, joten luopuminen tuntuu todella pahalta ja vaikealta. Suren myös tämän miehen puolesta, koska en oikein voi uskoa hänenkään olevan onnellinen näin.

Toisaalta en olisi varmaan sittenkään onnellinen, jos mies päättäisikin tyytyä minuun - jos se kuitenkin hänelle tuntuisi nimenomaan tyytymiseltä ja kompromissin tekemiseltä. Minulle ei ole tärkeää olla miehen mielestä maailman kaunein nainen, mutta en kuitenkaan halua hänen olevan onneton ulkonäköni vuoksi ja haaveilevan kanssani ollessaan jostain enemmästä. 

En tiedä mikä muu ratkaisu tähän tilanteeseen sopisi kuin se, että opettelen sitten vain olemaan ilman miehiä  kokonaan.

Kuinkahan paljon tästä "syvästä" henkisestä yhteydestä on sinun omaa kuvitelmaa itseäsi hämätäksesi? Kuinka syvä henkinen yhteys voi olla mieheen, jonka epäilee nettideittailevan edelleen ja joka on kertonut, että ei ole täysin pelissä mukana, koska et ole tarpeeksi kaunis.

Kuulostaa siltä, että joko huijaat itseäsi henkisen yhteyden syvyydestä tai sen tarpeellisuudesta.

Luettuna tuo teksti on naisen, joka tietää olevansa tuhoontuomitussa suhteessa, mutta ei uskalla/halua lähteä.

mies

Minusta taas kuulostaa siltä, että näet tuota kaikkialla. Voi ystävänkin kanssa olla "syvä henkinen yhteys".

Vierailija kirjoitti:

Tuo riittämättömyys tuntuu raastavan melkoista joukkoa naisia. Miehiä ei haittaa vaikka nainen ei sokeasti jumaloisi miestä -sen sijaan naisille on tärkeää että oma mies pitää häntä muita naisia kauniimpana ja ihanempana. Ei riitä että mies tykkää naisesta, nainen haluaa olla parempi kuin muut.

Mistähän tämä johtuu? Osaako joku kertoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo riittämättömyys tuntuu raastavan melkoista joukkoa naisia. Miehiä ei haittaa vaikka nainen ei sokeasti jumaloisi miestä -sen sijaan naisille on tärkeää että oma mies pitää häntä muita naisia kauniimpana ja ihanempana. Ei riitä että mies tykkää naisesta, nainen haluaa olla parempi kuin muut.

Mistähän tämä johtuu? Osaako joku kertoa?

Tämä pätee myös joillekin miehille. Jos nainen ei sokeasti jumaloi ja tee miehen mielen mukaan, on suhde tuomittu epäonnistumaan. N34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo riittämättömyys tuntuu raastavan melkoista joukkoa naisia. Miehiä ei haittaa vaikka nainen ei sokeasti jumaloisi miestä -sen sijaan naisille on tärkeää että oma mies pitää häntä muita naisia kauniimpana ja ihanempana. Ei riitä että mies tykkää naisesta, nainen haluaa olla parempi kuin muut.

Mistähän tämä johtuu? Osaako joku kertoa?

Uskoisin, että ainakin osittain siitä, että miehet niin korostavat kauneuden tärkeyttä, se on hyvin syvälle iskostettu isoon osaan naisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo riittämättömyys tuntuu raastavan melkoista joukkoa naisia. Miehiä ei haittaa vaikka nainen ei sokeasti jumaloisi miestä -sen sijaan naisille on tärkeää että oma mies pitää häntä muita naisia kauniimpana ja ihanempana. Ei riitä että mies tykkää naisesta, nainen haluaa olla parempi kuin muut.

Mistähän tämä johtuu? Osaako joku kertoa?

Minulle riittäisi se, että riitän miehelleni. Jos siis riitän, vaikka en ole hänen mielestään kaikkia muita kauniimpi, olen onnellinen. Mutta jos olen miehen kanssa joka haaveilee muista naisista ja on onneton kun on saanut "vain" minun kaltaiseni, niin tietenkään sellainen tilanne ei ole mieleen.

Miesten mieltymykset ovat nykyisin tutkitusti kieroutuneita, mainonnassa yliedustettuna olevan keinotekoisen naiskauneuden vuoksi. Kun mies näkee tuhansia epätodellisen kauniita naisia päivässä (pari tuhatta taisi olla se mitattu luku), hänen alitajuntaansa syntyy käsitys että suuri osa naisista on tosielämässäkin niin kauniita, ja että hänen normaalina miehenä tulisi kyetä sellainen saamaan myös suhteeseen kanssaan. Todellisuudessa erittäin pieni osa naisista on luonnossa yhtä kauniita, ja sellaisen saa ainoastaan supermenestynyt, äärimmäisen korkean statuksen mies, joita on myös hyvin harvassa. Tästä seuraa miehille kaikenlaista masennusta ja ahdistusta ja ties mitä paskaa. 

Ei tunnu kivalta normaalina naisena (itse asiassa ihan nättinäkin, en vain ole mitään photoshopkaunottariin ja jenkkijulkkiksiin verrattuna) ajatella, että haluamani mies olisi ulkonäkööni karvaasti pettynyt ja joutuisi syömään masennuslääkkeitä ja viagraa voidakseen olla suhteessa kanssani. Ja ei: se mies, jonka haluaisin, ei ole mikään mallin näköinen itsekään, eikä myöskään huippumenestyjä muillakaan mittareilla mitattuna, vaan ihan tavallinen, kiltti, suomalainen mies.