Lue keskustelun säännöt.
Pahan olon kaataminen toisen niskaan
07.07.2016 |
Olen suht tuoreessa parisuhteessa, ei vielä asuta yhdessä mutta eletään kuitenkin jo aika vakiintuneesti arkea. Molemmat ollaan 32-vuotiaita. Suurin osa ajasta menee oikein hyvin ja ollaan sopivia toisillemme, mikään isompi asia ei hierrä mitenkään. Mutta jos miehellä on huono päivä, se näkyy heti suhteessamme. Töissä on ilmeisesti rankkaa pomon vuoksi ym stressiä ja tuleehan niitä pieniä arkisia vastoinkäymisiä muutenkin välillä eteen. Mies kaataa ne tavalla tai toisella aina jotenkin minun niskaan, joko aloittamalla riidan jostain aivan mitättömästä asiasta tms olemalla muuten ikävä. Ihan kuin hänellä olisi tapana siirtää oma paha olo toisiin. Silloin kun hän on hyvällä mielellä niin elämämme on erittäin ihanaa eikä riitoja ole. Tämä on minulle uutta. Onko siis olemassa ihmisiä jotka jotenkin kostavat oman pahan tuulensa viattomille läheisille? Tuleeko joillekin parempi olo jos he saavat stressaantuneina järjestää turhan riidan?
Kommentit (55)
M39 kirjoitti:
Noinhan ihmiset käyttäytyy, et kaatavat pahan olon lähimpien ihmisten niskoille. Muistahan itsekin pienenä, kelle sie kiukkusit?
Noin käyttäytyy lapsen tasolle jäänyt narsisti, joka haluaa naisen olevan äitinsä. Normaali aikuinen ihminen ei kiukkua lähimmille eikä levitä pahaa oloaan heihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mikä saa ihmisen käyttäytymään noin?
Huonot tunteidenkäsittelytaidot. Negatiivisia tunteita ei osata/uskalleta tarkastella, joten ne vaikuttavat käytökseen automaattisesti. Tällaiset ihmiset odottavat, että toinen ottaa pahan olon pois, sen jota ei itse osata käsitellä. Usein kotoa opittu malli - vanhemmat harjoittaneet samaa ja siten olleet kyvyttömiä opettamaan lapselle tunteiden rakentavaa käsittelyä ja niiden kohtaamista. Tällainen on rajatonta käytöstä ja melko yleistä, ei kanneta vastuuta omista tunteista ja toisaalta muut saattavat vaikuttaa omaan tunnetilaan kohtuuttoman paljon, koska rajoja ei ole. Ei uskalleta sanoa ärsytyksen kohteelle suoraan, koska rajojen puuttuessa ei osata pitää omia puolia. Valuu sitten muille.
Kannattaa sanoittaa miehelle, että tilanne kuormittaa sinua, eikä ole kohtuullista. Tätä ei välttämättä itse tiedosta, koska ympärillä olevat ovat saattaneet pitää sitä myös aivan normaalina. Sitten miehellä joko seuraa tai ei seuraa itsetutkiskelemista, älä ala opettajaksi aikuiselle henkiselle lapselle jos hän ei ymmärrä ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n mies luultavasti haluaa sympatiaa eli että puoliso myös tavallaan kantaa sitä taakkaa mitä mies kokee esim. töissä kun eletään yhdessä. Likasankoksi ei tarvitse alkaa, mutta jos mies tuntuu olevan huonolla päällää niin kuittaa se vaikka sanomalla että taisi olla ikävä päivä töissä, tule kotiin niin tehdään yhdessä jotain ja jätetään töihin liittyvät asiat työpaikalle.
Ymmärrän ap:n miestä tiettyyn pisteeseen saakka. Entinen aviopuolisoni ei ymmärtänyt ollenkaan millaiseen stressiin jouduin työpaikalla ja hänen hoitovapaansa aiheuttaman rahapulan vuoksi. Yritin selittää tilannetta jopa vääntämällä rautalangasta, mutta eksä ei tätä jotenkin tajunnut. Tai oli sitten tunnekylmä yksilö. Ero tuli lopulta kun sympatiaa ei herunut ja minut olisi piiskattu täysin loppuun asti.
Olet luultavasti oikeassa, tosin emme siis vielä asu yhdessä. Mutta hän taitaa kaivata sitä että jaan taakan ja kannan osan hänen taakastaan. Tavallaan ymmärrän sen ja sitä varten parisuhde onkin ettei tarvi yksin kaikkea jaksaa. Mutta en tiedä miten sen tekisin. Yritän tarjota sotä sympatiaa esim että voin hieroa jos haluat tai kysyn haluutko jutella mitä ärsyttävää pomo teki tms. Mutta jos mies on tarpeeksi huonolla tuulella valmiiksi niin häneen ei saa koskea koska se ärsyttää lisää. Ja hän saattaa aloittaa kommunikaation tuollaisena huonona päivänä tiuskasemalla minulle jostain ikävään sävyyn ennen kuin on ehtinyt edes hei sanoa, joten on hankala alkaa tarjoamaan sympatiaa kun tunnelma on pilalla jo ensi hetkestä alkaen. Ap.
Joo, kyllä miehen täytyy osata kommunikoida asiallisesti, jos tukea kaipaa. Voihan sitä huomioida kumppanin ja rauhallisesti kertoa, että tämä ja tämä harmittaa. Osaisitko neuvoa tai jaksaisitko keskustella asiasta? Kumppanilta voi odottaa tukea huolissa, mutta se on eri asia kuin kiukuta ja kaataa mielipaha toisen niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n mies luultavasti haluaa sympatiaa eli että puoliso myös tavallaan kantaa sitä taakkaa mitä mies kokee esim. töissä kun eletään yhdessä. Likasankoksi ei tarvitse alkaa, mutta jos mies tuntuu olevan huonolla päällää niin kuittaa se vaikka sanomalla että taisi olla ikävä päivä töissä, tule kotiin niin tehdään yhdessä jotain ja jätetään töihin liittyvät asiat työpaikalle.
Ymmärrän ap:n miestä tiettyyn pisteeseen saakka. Entinen aviopuolisoni ei ymmärtänyt ollenkaan millaiseen stressiin jouduin työpaikalla ja hänen hoitovapaansa aiheuttaman rahapulan vuoksi. Yritin selittää tilannetta jopa vääntämällä rautalangasta, mutta eksä ei tätä jotenkin tajunnut. Tai oli sitten tunnekylmä yksilö. Ero tuli lopulta kun sympatiaa ei herunut ja minut olisi piiskattu täysin loppuun asti.
Olet luultavasti oikeassa, tosin emme siis vielä asu yhdessä. Mutta hän taitaa kaivata sitä että jaan taakan ja kannan osan hänen taakastaan. Tavallaan ymmärrän sen ja sitä varten parisuhde onkin ettei tarvi yksin kaikkea jaksaa. Mutta en tiedä miten sen tekisin. Yritän tarjota sotä sympatiaa esim että voin hieroa jos haluat tai kysyn haluutko jutella mitä ärsyttävää pomo teki tms. Mutta jos mies on tarpeeksi huonolla tuulella valmiiksi niin häneen ei saa koskea koska se ärsyttää lisää. Ja hän saattaa aloittaa kommunikaation tuollaisena huonona päivänä tiuskasemalla minulle jostain ikävään sävyyn ennen kuin on ehtinyt edes hei sanoa, joten on hankala alkaa tarjoamaan sympatiaa kun tunnelma on pilalla jo ensi hetkestä alkaen. Ap.
Joo, kyllä miehen täytyy osata kommunikoida asiallisesti, jos tukea kaipaa. Voihan sitä huomioida kumppanin ja rauhallisesti kertoa, että tämä ja tämä harmittaa. Osaisitko neuvoa tai jaksaisitko keskustella asiasta? Kumppanilta voi odottaa tukea huolissa, mutta se on eri asia kuin kiukuta ja kaataa mielipaha toisen niskaan.
Ihminen toimii sillä tavalla mitä hän on. Mitäpä lottoat todennäköisyydeksi, että tuollainen perseeseen ammuttu karhu muuttuu mukavaksi ja leppoisaksi kumppaniksi sillä, että siitä hänelle huomauttaa. Lisäksi, jos hänellä on persoonallisuushäiriö tai muu kusipäisyys, häntä ei edes kiinnosta muuttua. Ja niitäkin, joita periaatteessa kiinnostaa, eivät löydä siihen välttämättä keinoja ja muutos on tosi hankalan alla.
Maksimissaan yksi tai kaksi keskustelua! Sitten pitää tajuta, että se ei keskustelemalla muutu. Itse jäin jankuttamaan viideksi vuodeksi narsistin kanssa. Elämäni hukkaanheitetyimmät vuodet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä saa ihmisen käyttäytymään noin?
Mä olin ennen tommonen. Välillä nytkin kun oikein ahdistaa, mutta tajuan sentään pyytää anteeksi
Se on kyvyttömyyttä käsitellä omia tunteita omassa päässä ja asettaa rajoja tunteiden ilmaisulle. Mulle ei lapsena kukaan opettanut tällaisia juttuja millään tavalla, koska mun isäni on ap:n miehen kaltainen.
Pääsin käytöksestä irti kun tajusin, että olen muuttumassa isäkseni jota aina olen vähän halveksunut sen käytöksen vuoksi. Ymmärsin, että olen ihan kohtuuton puolisoani kohtaan. Nykyään kun ottaa päähän tai stressaan, mietin, että mun perhe ei ole tehnyt mitään, joka näitä tunteita aiheuttaa. Jos oikein ahdistaa, sanon puolisolle ja lapsille, että äiti tarvii hetken rauhaa, menen vaikka toiseen huoneeseen rauhoittumaan ja pohdin, mitä konkreettista voisin mua ärsyttävälle asialle tehdä. Jos voin tehdä, teen, jos en voi, ajattelen, että tunteet on tunteita, ei niihin tarvi reagoida. Jos tämä ei auta, puran olon vaikka johonkin kännykkäpeliin. Usein ärsytys helpottaa jo sillä, kun hetkeksi pysähtyy miettimään mistä on kyse.
Olen opettanut myös lapsille, että kaikenlaisia tunteita pitää kestää. Saa olla vihainen, mutta sitä ei saa purkaa muihin.
Ap: sun on laitettava rajat sun miehelle, kun se ei itse osaa. Seuraavan kerran kun se alkaa kiukutella, niin sanot sille suoraan, että sun ei tarvi sietää sitä, että hän purkaa tyytymättömyytensä tai stressinsä suhun ja että se ei niitä tunteiden aiheuttajia mihinkään pois. Sitten lähdet pois kotoa tai menet toiseen huoneeseen. Tätä on toistettava niin kauan, että miehen käytös muuttuu. Myötäilemällä tai muuttamalla omaa käytöstäsi miehen mielialoja lepytelläksesi ainoastaan pahennat tilannetta. Tällaisella käytöksellä on tapana vaan pahentua vanhemmiten, joten jos mies ei muutu, kannattaa miettiä haluatko tällaisen henkilön kanssa todella olla parisuhteessa.
Minä en ainakaan jaksaisi kasvattaa aikuista ihmistä. Sanoisin että: Hei, minä en ole sinun terapeuttisi ja häipyisin/pyytäisin miestä poistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä saa ihmisen käyttäytymään noin?
Mä olin ennen tommonen. Välillä nytkin kun oikein ahdistaa, mutta tajuan sentään pyytää anteeksi
Se on kyvyttömyyttä käsitellä omia tunteita omassa päässä ja asettaa rajoja tunteiden ilmaisulle. Mulle ei lapsena kukaan opettanut tällaisia juttuja millään tavalla, koska mun isäni on ap:n miehen kaltainen.
Pääsin käytöksestä irti kun tajusin, että olen muuttumassa isäkseni jota aina olen vähän halveksunut sen käytöksen vuoksi. Ymmärsin, että olen ihan kohtuuton puolisoani kohtaan. Nykyään kun ottaa päähän tai stressaan, mietin, että mun perhe ei ole tehnyt mitään, joka näitä tunteita aiheuttaa. Jos oikein ahdistaa, sanon puolisolle ja lapsille, että äiti tarvii hetken rauhaa, menen vaikka toiseen huoneeseen rauhoittumaan ja pohdin, mitä konkreettista voisin mua ärsyttävälle asialle tehdä. Jos voin tehdä, teen, jos en voi, ajattelen, että tunteet on tunteita, ei niihin tarvi reagoida. Jos tämä ei auta, puran olon vaikka johonkin kännykkäpeliin. Usein ärsytys helpottaa jo sillä, kun hetkeksi pysähtyy miettimään mistä on kyse.
Olen opettanut myös lapsille, että kaikenlaisia tunteita pitää kestää. Saa olla vihainen, mutta sitä ei saa purkaa muihin.
Ap: sun on laitettava rajat sun miehelle, kun se ei itse osaa. Seuraavan kerran kun se alkaa kiukutella, niin sanot sille suoraan, että sun ei tarvi sietää sitä, että hän purkaa tyytymättömyytensä tai stressinsä suhun ja että se ei niitä tunteiden aiheuttajia mihinkään pois. Sitten lähdet pois kotoa tai menet toiseen huoneeseen. Tätä on toistettava niin kauan, että miehen käytös muuttuu. Myötäilemällä tai muuttamalla omaa käytöstäsi miehen mielialoja lepytelläksesi ainoastaan pahennat tilannetta. Tällaisella käytöksellä on tapana vaan pahentua vanhemmiten, joten jos mies ei muutu, kannattaa miettiä haluatko tällaisen henkilön kanssa todella olla parisuhteessa.
Vau! Sä olet tehnyt itsesi kanssa tosi ison kasvamistyön, ei voi kuin hattua nostaa. Ja ap:lle, tämä on ainoa tapa jolla tilanne voi muuttua. Itse tajusin sen 30 vuoden avioliiton jälkeen ja eroksi meni, kun mulla loppuivat jaksut siihen toisen aikuisen jatkuvaan kantamiseen.
Tuo erään äidin kasvutarina on ihan huippu! Juuri noin, mutta moniko oikeasti tekee tuon työn. Jotkut, ei läheskään jokainen, jolla olisi tarvetta. Ja se motivaatio lähtee aina itsestä, ei toisen pyynnöstä. Ei tupakoitsijaakaan voi käskeä lopettamaan.
Itse olen terapiassa opettelemassa kaikkea uudelle raiteelle. Minä taas olen pitänyt kaikki mölyt mahassani, että olisin mukava ja joustava. No, kiva muille, mutta oma itse täysin poljettu kynnysmatto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*Jos se näyttää ankalta, tuoksuu ankalta ja vaakkuu kuin ankka, se on ankka. "
Tuo on hyvin yleistä muuallakin.
Kotona asiat huonosti, töissä ollaan v mäisiä alaisille tai kollegoille.
Sama toisinpäin.
Hänellä ei ole kykyä purkaa pahaa oloa muilla tavoin. Olette vielä nuoria ja eteenkään miehet ei oikein osaa puhua eikä kanavoida kiukkuaan ja stressiä muualle tai vaan jättää sitä sinne töihin.
Tai sitten on toinen ikävämpi vaihtoehto.
Hän kiukuttelee sinulle ja aloittaa riidan syystä, hän on oikeasti tyytymätön johonkin suhteessanne, mutta kääntää syyn töihin kun ei kehtaa sanoa oikeaa syytä sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heitä helvettiin tommonen vittuilia. Kuka jaksaa kenekään lapsellista vittuilua kuunnella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juokse pakoon miestä! Hyvä, ettet ole tehnyt lapsia hänen kanssaan! Tuollainen tyyppi muuttuu itse piruksi naimisiin mentäessä! Narsisteilla ei ole mitään rajaa ja tolkkua päässä! Sinulla ei ole varaa naiviuuteen ja yliymmärtämiseen ja tekosyiden kuuntelemiseen! Opettele pitämään puoliasi, miehellä se probleema on kun pitää kaataa paskaa niskaan - pistä suhde kylmästi poikki! Ansaitset parempaa!
Minuun ei vaikuta. Elän omaa hyvää elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin narsismi. Olen asunut kahden kanssa. Ehkä jotkut muutkin luonneviat aiheuttavat samaa. Jos narsistia ei naurata, ei saa naurattaa ketään muutakaan. Ovat ankeuttajia, mutta hyvällä tuulella niin kovin ihania.