Lue keskustelun säännöt.
14-vuotias "seurusteli" 6kk, nyt itkee eroa, draamakuningattaren vikaa?
07.07.2016 |
Erosivat jonkin riidan takia ja tyttö on nyt itkenyt monta päivää. Ei koko aikaa, mutta suunnilleen 5-6 kertaa päivässä saa itkukohtauksia.
Miten tuollainen tulee ikinä selviämään oikeista parisuhteista?
Kommentit (60)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet tytön äiti, oot ihanan empaattinen.
14-vuoitiaalla on vielä niin suuret luulot ;)
Se on lapsi, eka seurustelusuhde. Tietysti se itkee, tuon ikäiselle tuo on iso juttu. Miten sinä olet ilman empatiaa selvinnyt oikeista parisuhteista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tietenkin se on tuossa iässä ihan maailmanloppu. Kai olet itsekin ollut joskus teini? Koittaisit olla vähän empaattisempi, et kuulosta mitenkään erityisen lämpimältä ihmiseltö...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia. Teinien elämä nyt on vain draamaa. Vähän mutsi empatiaa peliin nyt!
Häh? Itkeehän aikuisetkin jos seurustelusuhde päättyy? Minä olen ainakin itkenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Porvoossa tapahtuu taas.
??? Mikä tuossa ei mielestäsi ole uskottavaa? Itsekin aloitin ensimmäisen seurustelusuhteeni 14-vuotiaana. Olin ihan varma, että rakastaisin kyseistä poikaa koko loppuelämäni, ja kyllähän siinä sitten itkua tuli kun elämä ei mennytkään niin kuin haaveilin.
Kuinka voit päivitellä täällä palstoilla lapsesi murhetta, etkä ole häntä lohduttamassa. Tyttären äitinä (jo aikuisen) tiedän, että tuossa iässä kun kaikki on uutta ja aloitellaan uudenlaista elämää, on tuollain kuin maailmanloppu ja 6 kk on valtavan pitkä aika tuoikäisen elämässä. Mutta jos tätä et luonnostasi ymmärrä, ei sitä voi opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Idiootti mutsi. Ensimmäinen sydänsuruhan on se kaikkein pahin. Ei ole vielä oppinut kyyniseksi vaan tuntee täysillä.. Vähän empatiaa kehiin!
No ehkä se tyttö itkee myös sitä, että äiti on pösilö eikä ymmärrä, että tytöllä on oikeasti surua.
Vuoden äiti, etten sanoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erosivat jonkin riidan takia ja tyttö on nyt itkenyt monta päivää. Ei koko aikaa, mutta suunnilleen 5-6 kertaa päivässä saa itkukohtauksia.
Miten tuollainen tulee ikinä selviämään oikeista parisuhteista?
Voi kuule. Minulla oli vasta 24-vuotiaana ensimmäinen sellainen suhde, joka kesti kauemmin kuin pari tapaamista ja johon kuului muutakin kuin haleja ja suukkoja. Seurustelimme neljä kuukautta, ja kun mies sen jälkeen jätti minut, olin aivan valtavan pettynyt ja surullinen. Olin jo ehtinyt ajatella, että siitä tulisi jotain ja pienet rakastumisen tunteetkin olivat ehtineet herätä. Kyllä kuule itkin kämppiksen olkaa vasten ja itsekseni tihruutin välillä vielä viikkoja tapauksen jälkeenkin.
Ja silti olen hyvin selvinnyt. Olen myöhemmin osannut itse omasta aloitteestani luopua tapailusta, joka ei antanut minulle mitään. Olen myös osannut etsiä ja löytää itselle sopivan kumppanin, jonka kanssa olen ollut yhdessä nyt kolme vuotta. Sen opin, että koskaan ei voi tietää, mutta että siitä huolimatta (tai ehkä juuri siksi) on kuitenkin uskallettava rakastua ja ottaa se riski. Sepä vasta hyvä opetus on ollut!
Tytöstäsi tulee varmasti ihan vahva ja välittävä nainen. Vähän nyt myötätuntoa! Teinillä vielä muutenkin tunteet heittelevät ja elämä on yhtä kasvamisen mylläkkää. Totta kai itkettää!
Silloin, kun oma lapsi oli vastaavassa tilanteessa, se teki kipeää myös omaan sydämeen. Eipä siinä voinut muuta kuin koettaa lohduttaa lasta parhaansa mukaan.
Ap varmaan opetti lapsensa uimaan soutamalla hänet keskelle järveä ja heittämällä hänet veneestä.
Olen järkyttynyt ap:n asenteesta.
Hitsi kun haluaisin päästä juttelemaan tuon tytön kanssa ja lohduttaa. Keksisin jotain kivaa tekemistä, että edes hetkeksi suru hellittäisi. Ostaisin hänelle jotain kivaa, "retuuttaisin" alennusmyynteihin. En väheksyisi, mutta kertoisin itse, että olen itsekin itkenyt bäniä hänen ikäisenään, ja olen kuin olenkin selvinnyt. Mutta antaisin luvan surra. Kävisin ostamassa hänelle suklaalevyn ensihätään: suklaa auttaa sydänsuruihin :)
Hellisin tyttöä, korostaisin, että minulle saa kertoa tunteista, enkä kerro niitä eteenpäin kenellekään. Keskustelisin tunteista ja rakkaudesta ja ihastumisesta, suhteiden päättymisestä, itsetunnosta. Viettäisin aikaa.
Minulla on kaksi jo aikuista tytärtä, ja olen ollut siis useita kertoja äitinä helisemässä, kun (teini)rakkaudet ovat päättyneet. Nyt tytöt ovat avoliitoissaan, mutta alitajuisesti pelkään, että ero tulisi. Onneksi ei siltä näytä! Mutta voin kuvitella, kuinka tuossa tilanteessa lapsi käpertyisi äidin luokse. Ja toipuminen alkaisi suklaalevystä. Pelottavaa...
Ap, koskaan ei ole liian myöhäistä oppia olemaan lämmin, ymmärtävä ja rakastava äiti!
Hyi v*ttu, sit tollaset ihmiset tekee vielä lapsia. Käy sääliksi tyttöä jos oot sen äiti.
Mulla on saman ikäinen tyttö. Seurustelee ekaa kertaa ja on täysin varma, että tää on se oikea. Seurustelleet 2 kk ja umpirakastuneita ovat. Uskoisin jättisuruksi, jos päättyy. Jo viikon tauko mökillä käynnin takia oli kamalaa ikävää ja kidutusta.
Tyttöni luokkakaveri seurusteli VIIKON huhtikuussa. Edelleen kuulemma ihan rikki ja purkaa tuntojaan tyttärelleni.
Tiedätkö ap mitä tarkoittaa draamakuningatar?
Oletko sinä joku säälittävä huonostikasvatettu häviäjä, joka on antanut kertoa itselleen, että draamakuningatar tarkoittaa että henkilö osoittaa tunteita? Häpeä itseäsi, mene nurkkaan ja pysy siellä. Jos oma äitisi olikin idiootti vittupää, niin miksi et kouluta itsestäsi aidosti empaattista vvaan seuraat kylmän idioottipaskakasvattajasi jalanjälkiä ja kasvatat heikkoitsetuntoisen raunion haukuillasi?
Niin, sitä sä saat, sun tyttäresi murtuu elämän edessä SINUN HUONOKÄYTÖKSISYYTESI takia. Sinä pakotat hänet häviäjäksi. Noin. Onko nyt ap hyvä tunne ja olo?
Siperia opettaa.