Hesarin artikkeli köyhistä lapsista - mielipiteitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi otsikossa lukee, että Riikka on köyhä lapsi? Kun häne i enää ole lapsi vaan täuysi-ikäinen ja aikuinen lain edessä. Otsikossa olisi pitänyt lukea, että Riikka oli köyhä lapsi. Ärsyttää nuo Hesarin toimittajat.

Täysi-ikäiseksi tullut osaa jo kertoa köyhästä lapsuudestaan ja hahmottaa nyt paremmin, millaista oli aiemmin. Mistä luulet, että olisi löytynyt köyhä lapsi haastateltavaksi? Olisiko sinun lapsesi ollut sopiva?

Miksei siinä sitten ollut otsikossa, että Riikka oli köyhä lapsi? Ja nyt aikuisena kertoo köyhästä lapsuudestaan. Ja oma lapseni ei sopisi haastateltavaksi, koska ei ole köyhä. Ihan kuin olisin haistavinani vastauksestasi halveksuntaa köyhiä lapsia kohtaan koska provokatiivisesti ehdotat että oma lapseni olisi köyhä.

Ja varmasti jostain olisi löytynyt oikea lapsikin haastateltavaksi, eihän tuo Riikkakaan ollut hänen oikea nimensä.

Tämähän on vain yksi artikkeli ja se ei voi olla kaiken kattava. Joku näkökulma pitää valita. Sinähän voit vaikka itse värkätä juuri sellaisia juttuja kuin haluat. Lähetä lehdille tai aloita blogi.

Minusta juttu oli hyvinkin ansiokas.

Surullista luettavaa. Luettuani jutun voin todeta olevani "rikas".

Itse tienaan 2500,- brutto. Kaksi ala-ikäistä lasta ja olen yh. Rahasta en puhu lapsille. Lapset harrastavat ja saavat uusia vaatteita. Matkustelemme kotimaassa ja ulkomailla. Huvipuisto kuuluu joka kesän lomaohjelmaan. Älypuhelimet löytyy. Teen lämpimän ruuan päivittäin ja vihreää on myös pöydässä.

Olen hintatietoinen. Alet ja tarjoukset hyödynnän. Ruokakaupassa käyn kerran viikossa.

Säästöön ei jää rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli peruskoulussa kaveri, jota pilkattiin koulussa koska hän mm. haisi pahalle. Hän oli likainen. Kävin kerran hänen kotonaan ja heillä ei ollut juoksevaa vettä eikä sisävessaa. Tämä oli siis Suomessa 1980-luvulla.

Sä oot voinu olla mun luokkakaveri. Mä vietin lapsuuden 80-luvulla tuollaisissa olosuhteissa, eikä edes asuttu missään perähikiällä, vaan ihan suurehkossa kaupungissa.

Peseytyminen hoidettiin uimahallissa noin kerran kuukaudessa ja sainkin kuulla liikuntatunnilla vittuilua pikimustista jalkapohjista ja rikkinäisistä alusvaatteista. Ja varmaan haisinkin pahalle. Löysin vanhoja valokuvia ja kauhistuin omasta ja siskoni ulkonäöstä: me molemmat ollaan tosi laihoja,  molemmilla on mustat silmänalukset ja vanhat roikkuvat vaatteet. Se kurjuus oikein paistaa kasvoilta ja olemuksesta. Siksi tuntuu jotenkin ahdistavalta lukea joitakin pahimpia kommentteja, vaikka en enää kurjuudessa elä.

Surullista. Meillä oli aina ruokaa(ja nykyaikana, olen sitä mieltä, että jos rahat ei riitä ruokaan,niin elämänhallinnassa on todellakin jotain vikaa. Lasten syy se ei tietenkään ole eikä pienillä tuloilla syödä, mitenkään hyvin ja liha/kala-painotteisesti.), mutta samaistun noihin Riikan tunteisiin: ei kehdannut edes kysyä mihinkään ylimääräiseen kuten harrastukseen rahaa vanhemmilta, koska tiesi ettei rahaa ollut.

Vierailija kirjoitti:

Monesti vähävaraisilla on terveyskin rempallaan. Ei näe kunnolla, kun ei ole silmälaseja. Sossu voisi niihin maksusitoumuksen antaa, mutta se on oma nöyryytyksensä mennä maksavien asiakkaiden kuullen optikkoliikkeeseen pyytämään kustannusarviota sossua varten. Hampaat voi olla huonot, kun ei kunnan ajanvarausnumeroon ole varaa jonotella ikuisuuksia, vaikka maksaakin vain paikallisverkkomaksun verran. Joka asiassa on seinä vastassa, joten miksi yrittää.

Unohtamattakaan sitä, että eipä se terveydenhuolto ole mikään ilmainen. Ei sinne päinkään. Itsekin olen aika köyhä, tuilla elelijä, ja pelkästään siitä, että kävin vihoittelevan hampaan takia, ja sitä ei edes kunnolla hoidettu vaan laitettiin corsodylia ja antibiootit, sain pulittaa 40e, joka on köyhälle iso raha. Yhä se hammas vihoittelee ajoittain, mutta ei tässä enää huvita lainkaan mennä hammaslääkäriin, sillä ei hoideta p**rkele.

LapI voi olla ns köyhä jos on pihit vanhemmat tai rahan käytön osaamattomat vanhemmat, ei useinkaan ole kyse oikeasta köyhyydestä

Toivottavasti ei mee opiskelemaan jotain kulttuurihistoriaa tms..

Meillä bruttotulot perheellä 150 000 vuodessa. Kolme harrastavaa lasta ja asutaan Helsingissä, eli rahaa kyllä meneekin. Kaikki mitä tarvitaan, voidaan hankkia, mutta ei ihan mitä tahansa voida ostaa. Yhdellä lapsista on kolme luokkakaveria, joiden perheet ovat todella varakkaita, ja lapsilla on käytettävssä tosi paljon rahaa. Tämä meidän lapsi aina välillä valittaa meidän köyhyydestä... En tajua, miten saan pojalle kaaliin, että köyhiä ei todellakaan olla!

Köyhien ei pitäisi lisääntyä. Ihmisen pitäisi kyetä arvioimaan itse oma tuleva elintasonsa ja valita kumppaninsa oikein. Ei hetkauta kouluttamattoman yh-mamman kärsimykset, mutta lapsiparkojen kyllä, kun ovat noin huonoille vanhemmille syntyneet.

Vierailija kirjoitti:

Köyhien ei pitäisi lisääntyä. Ihmisen pitäisi kyetä arvioimaan itse oma tuleva elintasonsa ja valita kumppaninsa oikein. Ei hetkauta kouluttamattoman yh-mamman kärsimykset, mutta lapsiparkojen kyllä, kun ovat noin huonoille vanhemmille syntyneet.

Omistatko mahdollisesti kristallipallon??????

Jos omistat niin teepä sillä elantosi ja kerro ihmisille kuinka heidän elämä menee esim 10v tai 15v kuluttua....

Millään muulla tavoin kukaan, EI KUKAAN, tiedä mitä 10v päästä on tapahtunut elämässä...

Sun kommenttisi on typerääkin typerämpi...

Vierailija kirjoitti:

Voispa näille elämänkoululaisille antaa ilmaisiksi kunnon ehkäisyä niin eivät ryhtyisi muodostamaan ongelmaperheitä. Hormoni-implantti käsivarteen viiden vuoden kestoajalla, tytöille heti kun kuukautiset alkavat. Joka viides vuosi aika lääkäriltä valmiiksi varattu, pitää vain ilmaantua paikalla niin saa uuden implantin. Säälittää lapset jotka asuvat köyhyydessä, mutta vihaksi pistää vanhemmat jotka tieten tahtoen tekevät lapsia köyhyyteensä. Usein vielä vahinkoina. 

Tuo menee vielä sairaammaksi kuin 30-luvun rotuhygienia.

Riikan vanhemmat erosivat kun Riikka oli kaksi vuotta, ja perhe on pienituloinen siksi että äiti on yksinhuoltaja. Sinusta siis kaikilta sellaisilta pitäisi estää lasten saaminen, jotka voivat joskus erota.

Itse olen kotoisin kanssa köyhästä viisihenkisestä perheestä, jossa isä pienyrittäjä. Velkaa oli paljon ja tulot todella, todella matalat.

Äiti autteli yrityksessä mukana/oli kotiäiti.

Lapsena emme koskaan käyneet ulkona syömässä, emme elokuvissa, huvipuistoissa, ulkomailla, leireillä uimahallissa yms. Kaikki nämä koin ensikertaa vasta päälle aikuisena. Meillä retket oli sitä että kävimme retkeilemässä luonnossa, söimme eväitä ja paistoimme ehkä makkaraa. Itse tyttönä käytin myös koko ala-asteiän veljieni vanhoja vaatteita. Pyörät, lelut yms. saimme sukulaisilta kun heidän lapsensa olivat kasvaneet niistä ohi.

Maalla on ehkä erilaista olla köyhä kuin kaupungissa. Kummasti sitä lapsena oppii keksimään kaikkea vaikka ei sitä tavaranpaljoutta ollutkaan. Toisaalta omasa lapsuudessa ei ollut vielä älypuhelimia, eikä some tai tietokoneet muutenkaan olleet vielä niin tärkeitä. Sen jälkeen kun pääsin yläasteelle olin joka kesä kesätöissä milloin missäkin. Peruskoulun jälkeen kouluttauduin alalle jossa riittäisi varmati töitä (vaikka olinkin akateemisesti lahjakas): hoitoalalle.  Peruskoulun jälkeen olenkin viettänyt kaikki loma-ajat koulusta, useat illat ja viikonloput töissä. Sain kerättyä rahaa veljieni kanssa niin paljon, että maksoimme yhdessä vanhempien kanssa kaikki talovelat yms. pois. Nyt päälle parikymmpisenä omaan oman auton, asun vuokralla ja opiskelen amk:ssa. Vanhempani ovat kummatkin eläköityneet, isä tekee tosin yhä töitä yrityksessä ja samalla toimii omaishoitajana äidille joka on sairauseläkkeellä. Tästä huolimatta rahallisesti menee paljon paremmin kuin koskaan aiemmin.

Ei meillä sitä rahasta lapsina puhuttu niin paljon, mutta kyllä jotenkin ymmärsin että meillä on vähemmän kuin muilla. Yhdessä kaikki paikalliset kersat leikittiin, harva siitä sanoi ala-asteikäisenä mitään miten oli pukeuduttu koska poikatyttö olin muutenkin, enkä koskaan piilotellut sitä että olimme köyhemmän puoleisia kuin muut. Olin onnellinen lapsi, ja olen onnellinen aikuinen. Olen ymmärtänyt kovan työn ja rahan arvon ja oppinut itsenäiseksi ja vastuulliseksi, mutta ennenkaikkea opin yhteistyön arvon: olemme perheenä aina tehneet yhdessä työtä selvitäksemme. Vaikka olen ehkä saanut vähemmän kuin muut en ole kokenut itse jääväni mistään paitsi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli peruskoulussa kaveri, jota pilkattiin koulussa koska hän mm. haisi pahalle. Hän oli likainen. Kävin kerran hänen kotonaan ja heillä ei ollut juoksevaa vettä eikä sisävessaa. Tämä oli siis Suomessa 1980-luvulla.

Ei meilläkään ollut. Silti ei tarvinnut haista tai olla likainen, koska oli puulämmitteinen pihasauna, jota lämmitettiin vähintään kaksi kertaa viikossa. Siellä pestiin vaatteetkin, liinavaatepyykki sitten kerrostalossa asuvan perhetutun pesutuvassa. Asunnossamme oli pesunurkkaus, jossa hoitui ns. pikkupesut. V. 1982 muutimme omakotitaloon, jossa oli vesijohto ja sähkösauna. Se tuntui pitkän aikaa ihan luksukselta :)

Tuohon aikaan tuollainen ei ollut häpeä, koska monella muullakaan perheellä sen pienen kaupungin omakotilähiössä ei ollut vesijohtoa. Vesi haettiin vesipostista. Jonkinmoinen viemäröinti saunassa kyllä oli, koska muistan että likavedet kaadettiin lattiakaivoon.

Juoksevan veden puuttumisesta huolimatta en pitänyt perhettämme köyhänä. Oli kuitenkin varaa harrastaa, kivat vaatteet, auto... Matkusteltu ei muualla kuin kotimaassa, mutta ei silloin matkustanut moni muukaan. Yhden luokkakaverin perheen Kanarian matka oli diaesityksen arvoinen harvinaisuus :D

Nosto

Omassa lähipiirissäni on perhe, jonka äiti aina puhuu siitä, kuinka tiukkaa heillä on taloudellisesti. Ei mielestään osta kuin lapsille vaatteita ja itselle ja miehelle hyvin harvoin. Kuitenkin joka kerta kun nähdään, on myös vanhemmilla uutta muodikasta päällä, kampaajallakin on käyty, puhelimet ovat trendipuhelimia ja rahaa on mennyt muutenkin sellaisiin juttuihin, joita meillä pidetään ylellisyytenä. Mielestäni köyhyys on tuossa perheessä lähinnä sitä, ettei osata priorisoida rahankäyttöä ja halutaan ostaa kaikkea sitä, mitä keskituloisilla on. Meillä tulot ovat reilusti alle keskitulon ja siksi ei osteta juurikaan merkkituotteita. Mutta rahaa meillä on kaikkeen mitä tarvitaan ja voidaan myös tehdä reissuja tai vaikka syödä ulkona, koska suunnittelemme rahankäyttöä etukäteen ja aina jää säästöönkin.

Jutun "Riikalle" toivotan kyllä kaikkea hyvää, tilannehan ei ole mitenkään hänen vikansa. Harmi, että äidillä ei ole ollut kykyä järkevään rahankäyttöön, jolloin tuohon jamaan on ajauduttu. Useinhan kierre jatkuu sukupolvelta toiselle. Työn puolesta olen nähnyt sossun luukulla käyviä nuoria, joiden rahat menevät päivittäisiin tölkkijuomiin, rahapeleihin yms. nopeisiin nautintoihin ja valittavat, kuinka yhteiskunta ei anna tarpeeksi rahaa ja joutuu olemaan köyhä. Yhtään ostoimpulssia ei jätetä hyödyntämättä, mutta aina pitäisi muiden auttaa.

Suomalaiset köyhät eivät tiedä todellisesta köyhyydestä mitään. Se on sitä kun ei ole kattoa pään päällä, rahaa elämiseen ja ruokaa ei ole tiedossa seuraavana päivänä. Se on sitä kun lapsen joutuu laittamaan orpokotiin kun ei ole vara pitää lasta. Tällaista tapahtuu mm. Afrikassa ja Intiassa yhä edelleen. Suomessa saa aina sosiaalitukea ja toimeentulotukea vielä lisäksi harkinnan mukaan. Ruokaa saa ilmaiseksi ruokajonoista useana päivänä viikossa. 

Suomalaisten köyhyys on tulemista toimeen vähällä rahalla. Määritelmän mukaan köyhä on se joka saa rahaa tietyn rahasumman verran kuukaudessa (60 prosenttia mediaanituloista) eli köyhyyden poistaminen on mahdotona kun tilaston mukaan aina joku jää lasketun rahasumman alle. Suomessa mediaanipalkka on 2934 euroa kuukaudessa eli köyhäksi voi itseään kutsua 1760 euron tuloilla. Suurimmassa osassa muita maita 1760 euron kuukausituloilla pääsee parhaiten ansaitsevaan tuloluokkaan.

Jos tulot ovat pienet niin menot pitää mitoittaa sen mukaan. Miksi kaikkien pitäisi harrastaa kalliita lajeja jos ei ole varaa. Aina löytyy myös edullisia vaihtoehtoja jos vain halua löytyy. Käytettyjä välineitä on saatavissa nettihuutokaupoista hyvin edullisesti. 

Suomessa tuloerot ovat maailman pienimmät kovan verotuksen vuoksi. Osana hyvää sosiaaliturvaa kikille annetaan mahdollisuus kouluttautua ja päästä hyvään ammattiin. Nykyinen taloustilanne on huono on mutta ilman koulutusta työn saaminen on vielä vaikeampaa. Vähän kummastuttaa puheet että kaikkien pitäisi saada eliittiluokan elintaso ilman että laittaa tikkua ristiin kuten ilman työntekoa. Jossain maissa se on mahdollista mutta Suomessa ei koskaan.

En ymmärrä miksi köyhät hankkivat lapsia kun on tutkittu juttu että köyhyys periytyy. Onko se keino saada lisää yhteiskunnan tukea ja sääliä vai mistä on kyse? Pistää vihaksi kun tehdään lapsia yhteiskunnan elätettäväksi kun ei itse viitsitä tehdä töitä vaan mieluummin juodaan viinaa tms.

Pitäisi olla joku lupa lasten hankkimiseen niin että on kyvyt ja mahdollisuudet kasvattaa heidät kunnolla. Ilman lupaa hankitut lapset voitaisiin ottaa suoralta kädeltä huostaan ja antaa adoptoitavaksi. Kyllä yhteiskunnalla pitäisi olla mahdollisuus puuttua huono-osaisten lasten ja köyhien ongelmiin koska sosiaalitukea annetaan yhteiskunnan toimesta miljardeja euroja vuosittain. 

Ton henkisen köyhyyden hoito olisi erityisen tärkeää yhteiskunnalta. Ja tietenkin ehkäisevästi. Esim. lapsia ajatellen stipendejä harrastuksiin tai akateemisempiin kerhoihin niille joiden vanhemmilla ei ole varaa syksyisin. Teknologiaa kevätjuhlissa hyvin menestyneille. Joulupaketteja. Yritysopetusta kouluissa miten voi tienata ja säästää rahaa järkevästi. Matikan tunneilla elävän elämän laskuja rahojen riittämisestä ja koroista. Kirjastossa käymistä luokan kanssa (kaikkien perheet eivät vie, lapsi ei opi mitä siellä on ilmaiseksi) jne.

Voihan noita ollakin. Olen lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ihan ymmärrä. Asun helsingissä yhden aikuisen ja kahden koululaisen kanssa. Palkkani on 2400 € / kk ja ihan omasta vapaasta tahdostani, koska teen 80 % työaikaa. Tietysti siihen päälle tulevat lapsilisät.

Me emme ole köyhiä, vaikka tietysti rahankäyttö pitää suunnitella tarkaan. Lapsilla on kivat harrastukset, kerran kesässä päästään Linnanmäelle ja välillä Tallinnaan, kylpylään tms. Itselleni löydän nettikirppareilta tyylikkäistä vaatteita, lapsille ostan kaupasta tai saan kavereilta käytettyjä. Jääkiekkoilijatyttöni tosin kulkee ihan mielelläänkin poikamaisissa vaatteissa ja hänen sukupuoltaankin välillä kysytään. En tajunnutkaan, että tämäkin on joku merkki huono-osaisuudestamme.

Ruokaa on myös kuun lopussa, koska jemmaan palkasta jokaisen _viikon_ ruokarahat omaan kuoreensa. Uusi kuori korkataan perjantaine, joten myönnettäköön, että torstaina saattaa olla pöydässä hernekeittoa. (Toki on mitakin hyviä ja halpoja ruokia, kuten peruna, juurekset kananmuna, puurot ym.). Muutenkin varaan jokaiselle kuukaudelle tietyn määrän bensarahaa, matkalippurahaa ym. Huvittelurahaakin sen verran, että pääsemme kerran kuussa vaikka yhdessä leffaan.

Elämme onnellista ja maailmanlaajuisesti katsottuna jopa etuoikeutetun yltäkylläistä elämää. Urheilemme, ulkoilemme, luemme paljon, pelaamme lautapelejä ja nautimme ystävien seurasta. En käsitä, miksi pitäisi luuhata kahviloissa tai uhriutua, kun ei ole varaa uusimpaan puhelinmalliin. Aika moni vaihtaisi mielellään osia Riikka-paran kanssa.[/quot

Eli asut toisen aikuisen kanssa? Eiköhän tuossa ole juuri se keskeinen ero.

Millä logiikalla tai lukutaidolla YHDEN aikuisen ja KAHDEN koululaisen perheessä asutaan toisen aikuisen kanssa????

Suomen kieli on jännä juttu: tuon lauseen "Asun helsingissä yhden aikuisen ja kahden koululaisen kanssa. " kun voi ymmärtää 2:lla tavalla..

1. Perhessä on kirjoittajan lisäksi myös yksi aikuinen

Tai

2. kirjoittaja asuu vain lasten kanssa

Minäkin ymmärsin että jos kirjoittaa 1 aikuisen ja 2 lapsen kanssa, se tarkoittaa sitä että he asuvat kirjoittajan LISÄKSI. Ei niin että kirjoittaja JA 2 lasta

Juu, tässä kirjoittajalle sattui moka eli ongelmani ei ole niinkään tämä köyhyysrajan kolkuttelu ovellani, vaan epäselvä ilmaisu ja taitaa matikassakin olla petraamista. Meidän perheessä on siis yksi aikuinen eli minä ja kaksi lasta. Laskin vähän hölmöläistarinan tyylisesti, että minä, yksi, kaksi...

Vierailija kirjoitti:

Aina ne rahat jonnekin menevät. Me olemme nelihenkinen perhe ja vuokran jälkeen elämiseen jää 1000 euroa. Hyvin riittää! Lapsilla on siistit vaatteet ja lelujakin kohtuudella. Tosin meillä ei ole autoa. Asumme vuokralla. Ja luottotiedot kunnossa. Lähes aina näissä "rahat eivät riitä ruokaan" -perheissä on ongelmaa elämänhallinnassa. Surullista, että lapset kärsivät eniten.

Miten paljon teillä menee rahaa ruokaan ja laskuihin? tai vaatteisiin?teillä on rahaa alle toimeentulotukinormin mielestäni.