Mikä Astrid Lindgrenin saduista on suosikkisi?

Rakastan Eemeliä, Saariston lapsia ja Lottaa. Veljeni Leijonamieli ja Mio, poikani Mio tekivät lähtemättömän vaikutuksen.

Sen sijaan en ole oikein ikinä välittänyt Pepistä. En pitänyt siitä, miten kaikki pyöri vain yhden hahmon ympärillä ja muut olivat vain statisteja. Sama kuvio toistui luvusta ja kirjasta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni, Leijonamieli

Ronja Ryövärintytär

Päivärinne

Onko Päivärinne se satu,jossa kurjuudessa elävät lapset löysivät portin johonkin ihanaan paikkaan,ja porttia ei saanut sulkea?

Tykkäsin siitä lapsena,vasta aikuisena kaveri selitti,että kyseessä oli vertauskuvallinen tarina ja lapset kuolivat lopussa :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tarina missä köyhä tyttö uhraa itsensä pelastaessaan toisen tytön. Ja sitten kaikki unohtaa hänet ja jatkaa elämäänsä...

Mä en tiedä tätä ollenkaan. Toivottavasti joku muistaisi nimen.

Meerit

Peppi. Se oli kiva kun se Peppi oli vähän kapinallinen ja ne teki kaikkia hassuja juttuja. Enkä mä siitä tarinasta olisi sitä neekerikuningasisää poistanut tms. vaan se just teki siitä hauskan ja originellin kertomuksen.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni leijonamieli. Aivan ihana, vaikka surullinen. Parempi kirja aikuisiällä luettu kuin lapsena.

Kauhean surullinen se vain on. Kuolemaa, kuolemaa ja kuolemaa kirjan alusta kirjan loppuun asti.

Minustakin Marikin elämä oli ihanaa ja olisin halunnut olla hän. Hienosti tuotu esiin myös elämän varjopuolia, juoppo naapuri, palvelusväen asema jne. Nämä tosin tajusin vasta aikuisena. Lapsena minua ärsytti myös Marikin sisko Liisa. Nyt aikuisena pidän todella hyvänä hahmona ja muistuttaa paljon meidän keskimmäistä tyttöä.

Ronja oli parasta mitä tiesin. Silloin ilmestyi myös elokuva, joka teki minuun lapsena lähtemättömän vaikutuksen

Marikki. Ihanan kuuloista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljeni leijonamieli. Aivan ihana, vaikka surullinen. Parempi kirja aikuisiällä luettu kuin lapsena.

Kauhean surullinen se vain on. Kuolemaa, kuolemaa ja kuolemaa kirjan alusta kirjan loppuun asti.

Mulla oli pienenä Astrig Lindgrenin satukirja,jossa oli lyhennetty versio Veljeni Leijonanmielestä,loppui siis siihen,kun isoveli kuoli tulipalossa.Siitä tykkäsin,vaikka olis surullinen,ajatus siitä että kohtaa läheisenä Nangialassa oli jotenkin todella lohdullinen(en niin perusta uskonnollisesta taivaskäsityksestä).Erityisesti se,että sille joka kuolee ensimmäisenä,ei ehdi tulla ikävä.Jos pikkuveli,"Korppu",olisi kuollut,hän ei olisi edes huomannut kuinka meidän maailmassamme kuluisi vuosia kunnes taas tapaa isoveljensä,koska Nangialassa ei ole aikaa.

Tämä Meerithän oli köyhän torpan lapsi, jolle kauppiaan poika kerran sen kummemmin ajattelematta tarjosi piparminttupastilleja (tai vastaavia). Se oli niin suuri asia Meeritille, että hän ihastui poikaan ja siitä päivästä lähtien katseli tätä lakkaamatta, mistä poikaa alettiin kiusata. Poika tuskastuikin Meeritin palvontaan ja tiuskaisi ilkeästi käskien jättämään rauhaan.

Mutta Meerit ei unohtanut, että hänellekin oli tarjottu pastilleja. Niinpä kun lapset kulkivat jyrkässä metsänrinteessä ja Meerit näki kiven vierivän rinnettä alas - ja se vyöryisi suoraan pojan päälle, jos kukaan ei sitä pysäyttäisi - niin Meerit juoksi väliin ja vartalollaan esti poikaa murskautumasta.

Muistaakseni satu loppui niin, että hetken Meeritin urotekoa ihmeteltiin ja hänen kuolemaansa surtiin, mutta sitten lapset unohtivat hänet ja elämä jatkui kuin ennenkin.

Satu on kirjassa Smoolannin sankari ja muita kertomuksia. Kirjasta ei ole taidettu ottaa uusintapainoksia, eikä sitä antikvariaateistakaan löydy. Tämä satu on myös yksi minun suosikkejani, mutta itse en omista tuota kirjaa. Muita jo mainittuja, jotka saavat kyyneliin, ovat Päivärinne sekä Eemelin matka Marjolahteen lumipyryssä, kun vie kuolemaisillaan olevan Aatun lääkäriin. Sinä ja minä, Aatu. - Niin, sinä ja minä, Eemeli.

up

Marikki.

Myös Ronjasta tykkään kovasti, tosin siihen olen tutustunut vasta aikuisena.

Marikin äidin kiukut ja migreenit ;)