Mua on alkanut vituttaa ihmisten älypuhelimen räpläys niin paljon että
itse en räplää puhelinta enää muiden nähden kuin vain jos on oikeasti pakko. En selaa av:tä muualla kuin kotona tai tauolla töissä.
Bussissa ja metrossa istuessa katson maisemia. En helvetti halua olla samanlainen zombi kuin nämä jotka ei osaa enää tehdä mitään muuta kuin tuijottaa taikakiveensä.
Nyt loppui taikakiveen tuijottaminen.
Toivoisin että muutkin tajuaisivat herätä todellisuuteen.
Onko ihannemaailmassamme kaikilla älypuhelin kärsän edessä?
Minun ihannemaailmassani ei.
Kommentit (177)
Mulla on vielä karvalakki Nokia enkä pois vaihda. Ja sekös vaivaa kaikkia muita paitsi mua! En ole facebookissa yms itsensäkorostamispaskoissa eikä mun tarvii tietää 24/7 iltapulun alatissivinkkejä. Säälittää yli 16-vuotiaat jotka hieroo luuriaan joka paikassa. Menkää vaikka kalalle.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vielä karvalakki Nokia enkä pois vaihda. Ja sekös vaivaa kaikkia muita paitsi mua! En ole facebookissa yms itsensäkorostamispaskoissa eikä mun tarvii tietää 24/7 iltapulun alatissivinkkejä. Säälittää yli 16-vuotiaat jotka hieroo luuriaan joka paikassa. Menkää vaikka kalalle.
Mjoo ei kannata vaihtaakkaan. Hirveää rahastusta se älypuhelin ilmasella netillä. Normilla puhelimella liittymä saattoi maksaa jotain 12€ nyt helposti 20-30€. Facebookista en osaa sanoa, kun en itsekkään siellä ole, mutta harkinnut olen, että voi olla yhteyksissä lähimpien kanssa, tai tehdä joitain asioita helpommin. Olen muutenkin liianlaiska kuvien lisääjä, joten eipä sivuni tule olemaan mikään mielenkiintoinen.
Tämän ketjun luettuani päätin, että alan entistäkin enemmän räplätä kännykkääni kaikkialla missä liikun. Että varmasti tämän ketjun tiukkiksilla nousee punaista savua nenästä ja korvista. =D
Kokeilin lapsen älyluuria ehkä viikon verran, mutta totesin, että se ei avarra maailmaani minkään vertaan. Mikään sovellus ei ole elämääni mullistava juttu mitä ilman en voisi elää. Vaihdoin takaisin tyhmäluuriin ja olen tyytyväinen.
Mieheni, joka on aina ollut kovinkin muutosvastarintainen, eli ei kovin innostunut nykyaikaisista kotkotuksista, sai työnantajaltaan älypuhelimen työpuhelimeksi. Kovin äkkiä kävi tämä zombistuminen, nyt ukko istuu kaiken vapaa-ajan luuri kädessä ja tökkii sitä ruutua. Sitten se esittelee mulle mitä kaikkea jännää sieltä nyt on taas löytynyt ja tässä olis sullekin tämmönen sovellus, ota nyt vaan se lapsen vanha älyluuri käyttöös ja muuta nykyaikaan.
No en kyllä meinaa ihan heti, kun en sitä todellakaan missään tarvitse. Niin, tosiaan, nykyinen puhelinliittymäni maksaa kuukaudessa kympin verran. Siinä on kuukausimaksu ja puhelut ja tekstarit sitten käytön mukaan. Jos vaihtaisin liittymän sellaiseksi, mitä älypuhelin vaatii, maksaisin kuukaudessa aika paljon enemmän palveluista, joita en oikeasti tarvitse.
Olen aloittajan kanssa niiiiin samoilla linjoilla. Olen huomannut itsekin tulleeni ihan älypuhelinriippuvaiseksi, ja yritän päästä siitä jatkuvasta kännykän näpräämisestä eroon. Etenkin kävely kännykän näyttöä tuijottaen tai puhelimen näprääminen muiden seurassa ollessa nyt vain yksinkertaisesti näyttää todella typerältä, en halua antaa itsestäni ihan vajaata kuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen aloittajan kanssa niiiiin samoilla linjoilla. Olen huomannut itsekin tulleeni ihan älypuhelinriippuvaiseksi, ja yritän päästä siitä jatkuvasta kännykän näpräämisestä eroon. Etenkin kävely kännykän näyttöä tuijottaen tai puhelimen näprääminen muiden seurassa ollessa nyt vain yksinkertaisesti näyttää todella typerältä, en halua antaa itsestäni ihan vajaata kuvaa.
Onneksi itselläni on sen verran hyvä itsetunto että ei kiinnosta mitä muut ajattelee...Toisin kuin sinulla. ;)
Räplään kännykkääni, koska EN HALUA JUTELLA YHDENKÄÄN TUNTEMATTOMAN KANSSA metro, juna, bussimatkalla. Työkseni puhun jo 8h / päivä. Vapaa ajan vietän rakkaimpieni kanssa ja siirtymän aikana (työstä vapaalle) en halua kuunnella ap:n ininää ja huomionhakua, vaan se on oma hiljainen aikani.
Ettisin keskustelua internetistä ja läysin vihaa ja älypuhelimien ja kaiken torppaamista, jos sanoisin nyt tätä minkälaiseksi totuudeksi niin ihmisen pitäisi petturuudesta toimeen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aloittajan kanssa niiiiin samoilla linjoilla. Olen huomannut itsekin tulleeni ihan älypuhelinriippuvaiseksi, ja yritän päästä siitä jatkuvasta kännykän näpräämisestä eroon. Etenkin kävely kännykän näyttöä tuijottaen tai puhelimen näprääminen muiden seurassa ollessa nyt vain yksinkertaisesti näyttää todella typerältä, en halua antaa itsestäni ihan vajaata kuvaa.
Onneksi itselläni on sen verran hyvä itsetunto että ei kiinnosta mitä muut ajattelee...Toisin kuin sinulla. ;)
Olipas surkea kommentti sinulta. Katso jos lystää, mutta antaa typerän ja moukkamaisen kuvan. Varmaan kaivat nenääsikin eikä häiritse jos muut katsovat ihmetellen? Rautainen itsetunto vai typerys, siinäpä kysymys?
Samaa mieltä AP:n kanssa - en itse enää viitsi istua kahvilla tai "keskustella" toisen kanssa jos toinen katsoo vaan ruutua eikä edes kuuntele. Luurian tuijotavat ihmiset kävelevät käytännössä päälle ja pysähtyvät keskelle katua seisomaan ja näpyttelemään.
Sama täällä. Julkisissa katson mieluummin maisemia ja nykyään ystävien kanssa olen hiljaa sen ajan jos räpläävät puhelinta. En todellakaan näpäyttääkseni tms, mutta en jaksa sellaista juttelua/kahvittelua toisen kanssa jos koko ajan pitää välissä räplätä puhelinta. Yksi aina sanoo jatka vaan puhumista. No enkä jatka jos samalla katsot tiktokeja tai snappeja. :D
Vierailija kirjoitti:
Räplään kännykkääni, koska EN HALUA JUTELLA YHDENKÄÄN TUNTEMATTOMAN KANSSA metro, juna, bussimatkalla. Työkseni puhun jo 8h / päivä. Vapaa ajan vietän rakkaimpieni kanssa ja siirtymän aikana (työstä vapaalle) en halua kuunnella ap:n ininää ja huomionhakua, vaan se on oma hiljainen aikani.
Yrittääkö ihmiset useinkin julkisissa jutella? Mulle ei onneksi.
Minut ja eräs toinen kaverini oli kutsuttu mökille. Meillä ei ole kummallakaan älykännykkää. Juotiin kolmistaan kahvia ja tämä emäntä koko ajan katseli kännykkäänsä, puhelin kilahteli ja vastaili joihinkin viesteihin, selaili facebookia jne.
Muutaman tovin siinä katselimme ja toisiamme ja sitten tämä kaverini sanoi rauhallisesti, että olet kutsunut meidät tänne mökille. Eikö olisi mukavampaa jutella keskenämme kun kerran nyt tässä olemme läsnä.
Tämä emäntä vähän hämmentyi ja ja alkoi näytellä facebook-kuviaan ja mainostaa miten meidänkin kannattaisi siihen liittyä.
Laittoi kyllä sitten puhelimen syrjään.
Jokainenhan voi itse päättää, räplääkö sitä puhelinta koko ajan vai laittaako sen kassiin.
Minua häiritsee enemmän se, että nykyään on näemmä normaalia katsoa puhelimelta videoita tai kuunnella musikkia ilman kuulokkeita. Bussissa. Miksi ihmeessä niitä kuulokkeita ei voi käyttää?
Vierailija kirjoitti:
Mua ei ärsytä yhtään. Aiemmin luin Hesaria (oli muuten hankalaa kun se oli vielä broadsheet) tai pokkaria bussissa. Nykyään luen Hesaria ja kirjaa kännykällä, ja kyllä kännykkä on siis nenän edessä koko työmatkan ajan.
Ei kaikki älypuhelimen käyttö ole somessa roikkumista.
Muistuipa tuosta ajat mieleen, kun Lontoon metrossa oli näkyvät kyltit "Luitko jo lehtesi? Hyvä. Ota se mukaasi!"
Olemme kaikki koukuttavan teknologian uhreja.
Vierailija kirjoitti:
Mua ei ärsytä yhtään. Aiemmin luin Hesaria (oli muuten hankalaa kun se oli vielä broadsheet) tai pokkaria bussissa. Nykyään luen Hesaria ja kirjaa kännykällä, ja kyllä kännykkä on siis nenän edessä koko työmatkan ajan.
Ei kaikki älypuhelimen käyttö ole somessa roikkumista.
Mikä on broadsheet tässä kontestissa? Puhutko paperilehdestä? Eikö näille sanoille enää ole suomenkielistä vastinetta tai eikö niitä enää edes kehitetä? Viimeksi kun Suomessa olen asunut niin on tehty suomen kieliset vastineet, että saadaan pidettyä kieli eläväisenä edes jotenkin. Tämä ei ole hyökkäys sinua kohtaan täysin, mutta en osaa enää kommunikoida nuoremman polven kanssa, koska en ymmärrä puoliakaan mitä he puhuvat. Kieli on muuttunut niin voimakkaasti finglishiksi, että ei edes 1980-luvulla syntynyt enää ymmärrä. Olen kuitenkin asunut UK:ssa noin 20 vuotta joten englanti on jotenkin hallussa, vaikkakaan ei natiivitasoisesti.
Aloin seurustelemaan miehen kanssa. Hän oli hämmentynyt siitä, että en ole heti vastaamassa viesteihin tai kun olen hänen seurassaan niin ihan oikeasti olen hänen seurassaan: katson häntä, keskustelen ja kommunikoin. En aina edes tiedä, missä mun puhelin on. En ole ollut vuosiin kiinnostunut siitä, että mitä sosiaalisessa mediassa tapahtuu, mutta onneksi asun maassa jossa se ei haittaa kun on verkostot sellaiset. Paineet ovat ihan jossain muualla kuin siinä, mitä kapulassa tapahtuu. Kyllä silti olen tekniikassa mukana, en vain tuossa sovelluspuolella. Kaikki muodikkaat sovellukset tulevat minun tietooni hieman myöhässä, mutta kaivan niistä sen perustiedon esiin, että osaan kommunikoida ihmisten kanssa siitä.
Vuosia sitten eräällä nykyään jo lopetetulla rautatieseisakkeella Espoossa. Junaa odottamassa olin minä ja kolmen kaveruksen porukka. Kaikki katselivat tiukasti puhelinta. Paikalle tuli yksi ihminen lisää ja tuhahti, ilmeisesti ei ymmärtänyt sellaista kännykän tuijottelua. Ongelmallista vaan on se, että minä satuin olemaan keski-ikää lähestyvä mies ja nämä kolme muuta teinityttöjä. Yllättävän moni on sitäkin mieltä, että keski-ikäisten miesten ei pitäisi mennä jututtamaan teinityttöjä syrjäisellä rautatieseisakkeella.
Ajankuluaenimmäkseen. Jotain pitää räplätä ja olla tärkeä. En omista älypuhelinta. Onhan se hieman naurettavaa kun sitä räplätään.
Käytän puhelinta eniten tiedon etsimiseen ja pelaamiseen.
Lapsuuden ja nuoruuden ennen älypuhelimia viettäneenä osaan arvostaa sitä, että aina ei tarvitse lähteä kirjastoon löytääkseen tietoa haluamistaan aiheista, etenkin kun siinä oman kotikaupungin kirjastossa oli hyvin rajallinen määrä teoksia.
Kännykällä pääsee paljon helpommin käsiksi paljon suurempaan tietomäärään. Välillä on silti kiva käydä kirjastoissa ja kirjakaupoissakin. Ehkä nostalgiasyistä.