Lue keskustelun säännöt.
Kotiasustani kiistaa miehen kanssa
06.07.2016 |
Kun tulen töistä kotiin, haluan heti riisua töissä käyttämäni vaatteet pois, mennä suihkuun ja pukea päälleni parikyt vuotta vanhan vohvelikankaisen kaavun, jonka ompelin ja kirjailin koulun käsityötunnilla ollessani varhaisteini. Se on ihanan pahmeäksi muuttunut kauhtana, jota rakastan. Se symbolisoi minulle rentoutumista. Minulla on näitä kaksi. Toinen oli siskoni, joka teki samassa koulussa samanlaisen, vain eri värisen, muttei välittänyt siitä, joten hän antoi omansa minulle vielä kotona asuessamme. Kun toinen on pesussa, toinen on käytössäni.
Mieheni on tunnustanut vihaavansa näitä kaapuja ja toivonut näkevänsä minut normaaleissa kivoissa vaatteissa kotona. Hänestä on kamalaa, että hän näkee minua oikeastaan vain näissä kaavuissa. Viikonloppuisinkin pidän niitä aina kun voin. Hän sanoo todellakin vihaavansa tätä kotiasuani.
Itse en ole valmis luopumaan niistä! Olen ompelukoneella korjannut kainaloista ratkeamia ja aion yrittää saada ne pysymään kasassa vielä vuosikymmeniä, jos mitenkään mahdollista.
Miten ratkaisen ongelman?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Ruma on rumaa kotonakin. Ja jos päällinen on rumaa, ei sisältökään välttämättä mitään kummoista ole. Onneksi miehelläsi on ajatuksensa edes, niissä hän voi olla ihanien ja kauniiden naisten keskellä aamusta iltaan. Ehkäpä joskus myös oikeasti, toivottavasti. Silloin jäät auttamattomasti yksin retaleesi kanssa, mutta saathan sinäkin uuden miehen! :)
Kyllä se vaatteiden kauneus on sivuseikka pitkässä suhteessa. Tai kauneus ylipäätään. Ihmiseen kun tutustuu näkee näiden yli. Kauneinkin tyhjäpää alkaa tökkiä, kun hänen naamaansa päivästä toiseen katselee. Ei silloin näe kauneutta, vaan ilmeet, mielialan, ajatukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole mitään koti-asuja tai mitään vähän epäsiistimpää puettavaa. Suosittelen muillekin, itsekunnioitus lisääntyy vaikka olisit kotona vain yksin.
Mutta ellei itsekunnioitus perustu ulkonäköön?
Provo! Kaapu/kimono ei koskaan mene kainaloista rikki, koska eihän siihen mitään kulutusta edes tule. Ja kun se on ommeltu vohvelikankaasta, mahdoton ajatus. Kyllä se on kaulus ja hihan suut, jotka kuluvat ensimmäiseksi ja siihenkin menee kymmeniävuosia.
Keksi ap. vähän uskottavampi provo.
Kouluun piti ennenvanhaan ostaa monenlaista: luistimet, sukset, kankaat, langat, taskulaskimet jne. En tiedä, miten nykyään on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole mitään koti-asuja tai mitään vähän epäsiistimpää puettavaa. Suosittelen muillekin, itsekunnioitus lisääntyy vaikka olisit kotona vain yksin.
Mutta ellei itsekunnioitus perustu ulkonäköön?
Ei ole kyse ulkonäöstä vaan siitä, miten reikäiset, kulahtaneet ja rikkinäiset asiat vaikuttavat mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin olin puolellasi: itsekin vaihdan kotivaatteet heti kotiin tultuani. Itselläni on gollegehousut ja joku järkyttävä t-paita. Asun kerrostalossa, ja joudun vaihtamaan vaatteet roskienvientireissulle, koska en kehtaa mennä ulos noissa järkkyvaatteissa. Usein pelkään, että ovikello soi.
Asun yksin, joten harva minua näkee noissa kamppeissa.
Niin, ensin ajattelin, että hitto vie, nainen ei ole mikään barbi, joka pukeutuu kotonakin miehen mieleen.
Mutta sitten muistin, kuinka ärsyyntynyt olen ollut, kun miesystäväni kulkee järkyttävissä ällöttävissä vanhoissa leveälahkeisissa boksereissa. Ne saavat minut raivon partaalle. Niin, kaiken lisäksi hän käyttää kotona joskus kellastunutta verkkopaitaa, siis sellaista Turhapuropaitaa.
Yäk, minua ällöttää ne vaatteet! En pysty läheisyyteen, kun miesystävällä on nuo rytkyt. Nytkin tuo mielikuva melkein oksettaa.
Että kyllä kotivaatteillakin on merkitystä. Etkö voisi tehdä kompromissia, pidän vohvelikauhtanaa ylläsi vaikka saunan jälkeen saunatakkina vain hetken aikaa. Eikö sinullekin olisi helpompaa, ettei miehesi katsoisi sinua inhoten?
Miksei vaikka siistit ja puhtaat pehmeät housut ja nätti t-paita kävisi. Tai kotihame?
Hauska aloitus muuten, minunkin aamuani piristi.
Älä pidä joka päivä sitä vaatetta jos miehesi on sinulle tärkeä.
Pidä vaikka silloin kun haluat oikein nautiskella olostasi
Olen aina luullut, että oli täysin tavallinen käytäntö, että koulun käsityötunnille piti ostaa itse langat, kankaat jne. Muistan, miten monet kerrat olin käsityöliikkeessä ostoksilla koulua varten.