Mitä te ymmärrätte "äitien vertaistuella"?

Samassa elämäntilanteessa olevan kanssa voi jakaa kokemuksia ja tunteen että toinen ymmärtää mistä puhun. Kun kerron pienten lasten äidille että on valvottu yö korvakipuihin lapsen kanssa, hän tietää täsmälleen mistä puhun koska on kokenut samaa.

Meillä päin se tarkoittaa sitä, että haukutaan suut vaahdossa miehiä ja korostetaan sitä kuinka rankkaa ihan kaikki on.

Vierailija kirjoitti:

Samassa elämäntilanteessa olevan kanssa voi jakaa kokemuksia ja tunteen että toinen ymmärtää mistä puhun. Kun kerron pienten lasten äidille että on valvottu yö korvakipuihin lapsen kanssa, hän tietää täsmälleen mistä puhun koska on kokenut samaa.

Tähän lisäisin vielä, ettei toinen äiti (tai isä) ala tekemään tälläkin palstalla niin yleistä lällästystä:"mitäs hankit lapsia", "ihanaa olla vela" jne. 

Elämän parhaatkin ratkaisut voivat olla joskus raskaita. 

Itse odottaisin jonkinlaista myötätuntoa... Tai sitä että esim auttaa esim niin että ottaakin puistoon myös toisen lapsen ja sitten taas toisinpäin. Konkreettista empaattista pientä apua. Valitettavasti meillä se tarkoittaa sitä että toiset oksentaa myös ihan kaikkea mahdollista pahaa oloa toisten niskaan. Eikä itse ikinä auta missään.

Meillä yksi äiti on käsittänyt sen niin että arvioi ja ohjeistaa: lapsesi on ylivilkas, mikä johtuu siitä, ettei teillä ole tarpeeksi selkeää vuorikausirytmiä. Kuten meillä."

Toimiessaan vertaistuki on tietenkin sitä, että voi muiden äitien kanssa puhua lapsiperhe-elämän iloista ja suruista niin, että toinen ymmärtää mistä on kysymys eikä vähättele sitä kokemusta. Vertaistuki voi olla myös toimimatonta, jolloin siihen voi liittyä esimerkiksi itsen ylentämistä ("voivoi, meidän Marttahan ei koskaan valvonut öisin, koska sille opetettiin pienestä pitäen kunnon unirytmi"), toisen kokemuksen vähättelyä ("ei tuo nyt vielä mitään, meidän Martta on tuon kaiken lisäksi vieläpä sokea!") tai kaksinaamaisuutta ("kuulitteko, että Henna on muka uupunut lapsensa kanssa!").

Meillä se tarkoittaa sitä, että kun muilla on yksi lapsi ja minulla kaksi, kukaan ei muista nuoremman lapseni nimeä, minulle huomautellaan, että piti se toinenkin tehdä, en minä vaan ja oma mokasi nyt sitten, kun olette hitaampia... Samaten ei kerta kaikkiaan käsitetä, että koska kahden lapsen kanssa väkisin tulee kotiäitiyttä pidempään, ei esim se että pääsee joskus ulos syömään ole mitään "kevytkenkäisyyttä". Ja että työtä oikeasti on tuplasti enemmän.