Lue keskustelun säännöt.
10-vuotias poika tulee jatkuvasti aikuisten sänkyyn yöksi
04.07.2016 |
Minusta tämä on ongelmallinen asia monestakin syystä. Kyseessä on aika ja paikka, jolloin se parisuhteen tärkein asia toteutetaan. Sitten taas lapsen kasvaminen - minusta ei mitenkään olisi maailmanloppu, jos jonkun kerran 10-vuotias tekisi noin, mutta jos kokee tämän jatkuvasti hyväksi ratkaisuksi omaan oloonsa, on tavasta päivä päivältä raskaampi päästä eroon. Kymppivuotiaan elämä on kuitenkin sitä, että joka päivä ollaan taas lähempänä nuoriso-osastoa, eikä tuo nukkumishomma edistä kasvuun pyrkimistä mitenkään. Lapsihan haluaa monessa asiassa eniten juuri sitä, että mikään ei muutu.
Kommentit (26)
Ehkä lasta pelottaa lähellä oleva "aikuistuminen/miehistyminen" ja siksi haluaa olla vielä vanhempiensa pieni poika ja turvallisesti kainalossa? Toinen voi olla, että sänkynne on erityisen mukava ja sinne on ihana kömpiä pehmeiden peittojen väliin. Joka tapauksessa, anna toisen tulla kun on vielä ihan lapsi kuitenkin älä painosta liikaa että pitäisi olla jo iso poika ja kohtahan olet jo teini -jutuilla. Voi vain pahentaa tilannetta. Myös yövalo on hyvä hankkia varmuudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta lapsi haluaisi mennä ajassa taaksepäin (todella ymmärrettävää että näin tekee) ja tekisimme suuren virheen jos lähtisimme siihen mukaan. Kyse on myös siitä, että aikuisten tulee päättää missä asioissa lasten toiveisiin sanotaan kyllä ja missä ei. Minusta tällaiseen säännöllisyyteen ei tule suostua.
Lapsella on jonkinlaisia pelkotiloja (kuten varmaan kaikilla lapsilla jossain vaiheessa on) ja niistä on puhuttu hänen kanssaan niin paljon, että emme voi tehdä muuta kuin odottaa hänen itse heräävän siihen kuinka pelot ovat aiheettomia. En vain mitenkään näe hänen tervettä kehitystä tukevan sen, että keksii itselleen uuden nukkumispaikan. Me olemme kuitenkin sellainen perhe, joka pyrkii viettämään vapaa-aikansa pitkälti yhdessä oleskeluun. Siitä pitäisi jo saada riittävästi turvallisuuden tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
No jos se on kerran seksistä kiinni, niin hässikää jossain muualla. Vai kelpaako vain peiton alla piemeässä?
Josta tulikin mieleeni omakohtainen ongelma. Lapsi tulee usein nukkumaan viereen, eikä siinä tosiaan muuten mitään, mutta jää puuhat väliin sen takia. Missä muualla? Yli 20cm pituuseroa miehen kanssa, joten esim suihkun seinää vasten homma on todella hankalaa. Seuraava vaihtoehto on lapsen parvisänky. Siinä ne sitten olikin...
Olen samoilla linjoilla kuin nro 16 eli että lapsella on aikuisen nälkä, läheisyyden puute. AP, mainitset, että teillä on lämmin ja rakastava perhe. No hyvä, mutta saako tuo kymmenvuotias tarvitsemansa huomion, saako hän toisinaan pitää vanhemmat ihan vain itsellään jakamatta sisarusten kanssa. Ehkä ei, koska hän nyt pyrkii ottamaan sen yhteisen laatuajan yöllä viereen kömpimällä, siis silloin kun muut eivät ole vanhempia jakamassa. Ymmärrän tuon viereen tulon satunnaisilmiönä, esim. jos on nähnyt jonkin kauhean painajaisen. Muuten: onko lapsen elämässä viime aikoina ollut joku suuri menetys, esim. isovanhempi, jolloin lapsi saattaa pelätä menettävänsä vanhempansakin ja siksi haluaa nukkua yhdessä.
Olisi kiinnostavaa tietää, mitä perheenne tekee illalla töiden jälkeen, kun päivällinen on syöty ja tiskit ym. hoidettu. Oletteko sekä fyysisesti että psyykkisesti läsnä lapsillenne ja toisillenne. Tuntuu nimittäin, että nykyperhe saattaa kyllä viettää iltaisin aikaa samassa olohuoneessa, mutta he ovat vain fyysisesti läsnä. Jokainen näpyttää kiihkeästi kännykkäänsä tai tablettiaan/läppäriään. Puhetta ei kuulu, ellei sitten jonkun tabletilta, kun katsoo sieltä jotain sarjaa. Nakatkaa ne älylaitteet syrjään, jokainen teistä, ja jutelkaa ja kuunnelkaa aidosti toisianne, olkaa siis myös psyykkisesti läsnä. Ja keskustelkaa erityisesti tämän kymmenvuotiaan kanssa siitä, miksi hän ei suostu nukkumaan omassa huoneessaan. Entä jos hän saisi jakaa huoneen sisaruksensa kanssa, jolloin ei tuntuisi niin yksinäiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Olen samoilla linjoilla kuin nro 16 eli että lapsella on aikuisen nälkä, läheisyyden puute. AP, mainitset, että teillä on lämmin ja rakastava perhe. No hyvä, mutta saako tuo kymmenvuotias tarvitsemansa huomion, saako hän toisinaan pitää vanhemmat ihan vain itsellään jakamatta sisarusten kanssa. Ehkä ei, koska hän nyt pyrkii ottamaan sen yhteisen laatuajan yöllä viereen kömpimällä, siis silloin kun muut eivät ole vanhempia jakamassa. Ymmärrän tuon viereen tulon satunnaisilmiönä, esim. jos on nähnyt jonkin kauhean painajaisen. Muuten: onko lapsen elämässä viime aikoina ollut joku suuri menetys, esim. isovanhempi, jolloin lapsi saattaa pelätä menettävänsä vanhempansakin ja siksi haluaa nukkua yhdessä.
Olisi kiinnostavaa tietää, mitä perheenne tekee illalla töiden jälkeen, kun päivällinen on syöty ja tiskit ym. hoidettu. Oletteko sekä fyysisesti että psyykkisesti läsnä lapsillenne ja toisillenne. Tuntuu nimittäin, että nykyperhe saattaa kyllä viettää iltaisin aikaa samassa olohuoneessa, mutta he ovat vain fyysisesti läsnä. Jokainen näpyttää kiihkeästi kännykkäänsä tai tablettiaan/läppäriään. Puhetta ei kuulu, ellei sitten jonkun tabletilta, kun katsoo sieltä jotain sarjaa. Nakatkaa ne älylaitteet syrjään, jokainen teistä, ja jutelkaa ja kuunnelkaa aidosti toisianne, olkaa siis myös psyykkisesti läsnä. Ja keskustelkaa erityisesti tämän kymmenvuotiaan kanssa siitä, miksi hän ei suostu nukkumaan omassa huoneessaan. Entä jos hän saisi jakaa huoneen sisaruksensa kanssa, jolloin ei tuntuisi niin yksinäiseltä.
Kiitos vastauksesta! Meillä elämä pyörii hyvin paljon lasten ympärillä. Olkkarissa ei pauhaa iltaisin tv, emmekä katsele tabletilta netflixiä. Päivällinen ja iltapala syödään joka ilta yhdessä. Olemme todella perillä toistemme kuulumisista. Ilta myös päätetään yhdessäoloon, eikä kummankaan aikuisen omiin juttuihin. Vaikka lasten nukkumaanmenoaika olisi jo mennyt, ja heillä on vielä jotain asiaa, niin aina kuuntelemme vielä nämäkin asiat. Kotimme on lapsille turvallinen paikka.
Pojalla on yhteinen huone sisaruksensa kanssa, joten yksin ei joudu sielläkään nukkumaan. Aikuisten oman hyvinvoinnin ja parisuhteen kipinän vuoksi ei ole mitään järkeä tehdä myös myöhäisilloista ja öistä lapsikeskeisiä tapahtuma-aikoja. Olemme puolisoni kanssa keskustelleet asiasta ja vielä tässä vaiheessa vain harmitelleet sitä kuinka joku ei koe saavansa riittävää turvaa siitä että viereisessä huoneessa on turvallisia aikuisia. Kehityskulku on kuitenkin säännöllisempään nukkumapaikan vaihtoon viittaava ja en mitenkään näe sen olevan hyvä asia perhe-elämällemme.
Harmittaa kovasti tehdä tällaisesta asiasta periaatteellinen kielto, koska ei olisi meitä haitannut joskus todella harvakseltaan tapahtuen.
Katsokaa tilannetta kokonaisuutena. On ns. normaaleja 10-vuotiaita, jotka tunkevat väliin nukkumaan. Mutta on myös saman ikäisiä, joille tilanne on indikaatio jostain isommasta ongelmasta. Eli tilannetta kartoittamaan ei riitä lause, että 10-v nukkuu vanhempien vieressä. Voi olla normaalia tai olla olematta. Tiedän molempia tapauksia. Tiedän myös tapauksia, joissa vanhemmat ovat tehneet lapsestaan vauvan ja estäneet kehitystä.