Lue keskustelun säännöt.
Miksi minua säälittää nainen, jonka kanssa mies petti mua?
03.07.2016 |
Tapahtuneesta on yli puoli vuotta ja me ollaan nyt pääsemässä sen yli.
Tapaamisia ei ollut kuin muutama, viestittelyä ja soittelua lähinnä. Mies sitten laittoi suhteen asiallisesti poikki ja kaikki ollut avointa sen jälkeen. Myös terapiassa ollaan käyty ja ehkä meillä menee paremmin kuin ikinä vaikka uskomattomalta kuulostaakin.
Tämä nuori nainen nyt vaan ei tunnu pääsevän yli. Tietenkään hän ei tiedä, että minulla on lupa miehen fb.iin, puhelimeen ym ja pari krt kuussa tulee miehelle viestejä joihin ei vastaa.
On ikävöintiä, on viatonta kuulumisten kyselyä ja toivetta olla edes kaveri.
Eilen illalla tuli viesti, että saako soittaa ja siihen kun ei tullut vastausta tuli viesti, jossa toivotti kaikkea hyvää ja ihanaa miehen elämään. Mun kävi sitä niin sääliksi. Jatkais jo elämäänsä eikä haaveilis turhia. Meinasin jo vastata sille, mutten kehdannu. Miestä viestit nolottaa ja pitää niitä tosi lapsellisina. Oli sanonut tilanteen suoraan ja silloin nainen tuntui ymmärtävän. Siinä nyt nuori neito haaskaa kesänsä kun vois löytää ihanan miehen itelleen :(
Kommentit (82)
Meillä sama kokemus.
Kolmas pyörä jätti viestittelyn jossain kohtaa kun ei saanut vastakaikua.
Terapeutin ohje meillekin oli että pettäjän täytyy olla täysin avoin, niitä tekstareita myöten kunnes minä alan luottaa. Vuosi siihen meni, sen jälkeen en ole tarkistellut.
"Mitä jos mies pettää uudestaan?" -no me eroamme.
Meillä myös ollut parempi liitto eron jälkeen, koska se avasi väylän keskustelulle.
Älä välitä idioottien kommenteista. On väärin pettää toista, mutta myös tosi halpamaista lyödä lyötyä. Nämä kojootit täällä haaskalla kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama kokemus.
Kolmas pyörä jätti viestittelyn jossain kohtaa kun ei saanut vastakaikua.
Terapeutin ohje meillekin oli että pettäjän täytyy olla täysin avoin, niitä tekstareita myöten kunnes minä alan luottaa. Vuosi siihen meni, sen jälkeen en ole tarkistellut.
"Mitä jos mies pettää uudestaan?" -no me eroamme.
Meillä myös ollut parempi liitto eron jälkeen, koska se avasi väylän keskustelulle.
Älä välitä idioottien kommenteista. On väärin pettää toista, mutta myös tosi halpamaista lyödä lyötyä. Nämä kojootit täällä haaskalla kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa.
En edelleenkään usko. Tuo olisi vastoin kaikkia terapeuttien eettisiä ohjeita. Trust me, I know.
Entä jos miehelläsi olisi ollut työnantajan kännykkäetu? Väitätkö ihan kirkkain silmin, että terapeutti olisi silloinkin kehottanut miestä näyttämään kaikki tekstarinsa sinulle? Nope. Yksikään laillistettu ja ammattitaitoinen terapeutti ei anna tuollaisia ohjeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama kokemus.
Kolmas pyörä jätti viestittelyn jossain kohtaa kun ei saanut vastakaikua.
Terapeutin ohje meillekin oli että pettäjän täytyy olla täysin avoin, niitä tekstareita myöten kunnes minä alan luottaa. Vuosi siihen meni, sen jälkeen en ole tarkistellut.
"Mitä jos mies pettää uudestaan?" -no me eroamme.
Meillä myös ollut parempi liitto eron jälkeen, koska se avasi väylän keskustelulle.
Älä välitä idioottien kommenteista. On väärin pettää toista, mutta myös tosi halpamaista lyödä lyötyä. Nämä kojootit täällä haaskalla kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa.
En edelleenkään usko. Tuo olisi vastoin kaikkia terapeuttien eettisiä ohjeita. Trust me, I know.
Entä jos miehelläsi olisi ollut työnantajan kännykkäetu? Väitätkö ihan kirkkain silmin, että terapeutti olisi silloinkin kehottanut miestä näyttämään kaikki tekstarinsa sinulle? Nope. Yksikään laillistettu ja ammattitaitoinen terapeutti ei anna tuollaisia ohjeita.
En ole tuo ketä lainaat mutta kyllä jotkut terapeutit antaa tuollaisen ohjeen. Me käytiin kahdella eri terapeutilla, toinen kannatti tekstarien näyttämistä ja toinen ei. Päädyttiin siihen, että ei näytetä.
Terapeuttejakin taitaa olla vähän joka lähtöön, kaikki ei ehkä yhtä päteviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama kokemus.
Kolmas pyörä jätti viestittelyn jossain kohtaa kun ei saanut vastakaikua.
Terapeutin ohje meillekin oli että pettäjän täytyy olla täysin avoin, niitä tekstareita myöten kunnes minä alan luottaa. Vuosi siihen meni, sen jälkeen en ole tarkistellut.
"Mitä jos mies pettää uudestaan?" -no me eroamme.
Meillä myös ollut parempi liitto eron jälkeen, koska se avasi väylän keskustelulle.
Älä välitä idioottien kommenteista. On väärin pettää toista, mutta myös tosi halpamaista lyödä lyötyä. Nämä kojootit täällä haaskalla kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa.
En edelleenkään usko. Tuo olisi vastoin kaikkia terapeuttien eettisiä ohjeita. Trust me, I know.
Entä jos miehelläsi olisi ollut työnantajan kännykkäetu? Väitätkö ihan kirkkain silmin, että terapeutti olisi silloinkin kehottanut miestä näyttämään kaikki tekstarinsa sinulle? Nope. Yksikään laillistettu ja ammattitaitoinen terapeutti ei anna tuollaisia ohjeita.
En ole tuo ketä lainaat mutta kyllä jotkut terapeutit antaa tuollaisen ohjeen. Me käytiin kahdella eri terapeutilla, toinen kannatti tekstarien näyttämistä ja toinen ei. Päädyttiin siihen, että ei näytetä.
Terapeuttejakin taitaa olla vähän joka lähtöön, kaikki ei ehkä yhtä päteviä.
Jos menisin pariterapiaan, jossa terapeutti ohjeistaisi minua tulevaisuudessa näyttämään viestini miehelle, tekisin ilmoituksen AVI:in. Siitäkin huolimatta, ettei itselläni ole yhtään mitään salattavaa.
Vierailija kirjoitti:
Minua taas säälittää se nainen jota mies petti kanssani, ja joka jäi roikkumaan ja hyväksyi näin miehen toiminnan. Ja mies edelleen pitkän ajan päästä haki treffipalstalla uutta...
Sama täällä. Törmäsin elämäntapapettäjään. Oli tietty vuosien kuluessa kehittänyt pätevät tarinat, jotka myy naisilleen seuraa saadakseen. Minäkin menin lankaan. Ei voi kuin ihmetellä, miten joku nainen sallii sen, että mies pettää vuodesta toiseen.
Apn tarina on erilainen. Ilmeisesti hänen miehensä on toiminut tosi epäreilusti seksiä saadakseen. Nuori nainen on rakastunut ja sehän on aina vakava paikka. Rakastuneen on hyvin vaikea toimia järkevästi edes tuollaisessa tilanteessa, että kohde on varattu. Jos vielä on niin, ettei tällä nuorella naisella ole ketään läheistä ystävää, jolle hän kertoisi suhteesta, niin vain omassa rakastuneessa päässä tehdyt ratkaisut ovat luultavasti huonoja.
Apn tulisi nyt hieman auttaa tätä nuorta naista eteenpäin. Se käy esimerkiksi niin, että hän kehottaa miestään lähettämään nuorelle naiselle vielä viestin, jossa mies kertoo hyvin selkeästi mutta ystävällisesti, että hän aikoo jatkaa vaimonsa kanssa, eikä minkäänlainen suhde tähän nuoreen naiseen ole mahdollinen, ei koskaan. Ei minkäänlaisia takaportteja, kuten niin monilla ihmisillä on tapana jättää. Siitä on vain se seuraus, että rakastunut ihminen löytää oljen korren roikkua.
Pidä ap parempaa huolta suhteestasi, jottei miehesi taas kohta ole särkemässä jonkun viattoman naisen sydäntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisesti. Miksi tekstiviestit ovat salaisia? Miksi ihmeessä ne pitäisi salata kumppanilta?!
Nykyajan laitteissa näkee esim. vain osan tekstarin alusta tekstarilistauksessa. Se varmaan riittää. Onhan se todellisen luottamuksen osoitus kumppanille, että hän tietää mahdollisen salasanan puhelimeen. Kyllä minä ainakin luotan siihen, ettei mun puhelimesta lueta aivan kaikkea - jos ollenkaan.
Eikä varsinkaan työhön liittyviä!
Ja jokainen fiksu käsittää, että jos käytössä on työpuhelin, niin tekstarilla ei lähetellä salaisia työasioita. Ne puhutaan tai hoidetaan työpostilla. Nykyaikana sen pitäisi olla 110 % selvää.
Ja liittyen tuohon pettämiseen. AP, ei, ei ja ei. Pettäminen ei ollut sinun syy!
Toki molemmilla on vastuu parisuhteen hyvinvoinnista, mutta EI pettämisestä. Päätöksen teki sinun mies.
Mies olisi voinut vaikka puhua asiasta. Että harkitsee pettämistä ja kaipaa huomiota jne. Karua, mutta suora puhe satuttaa vähemmän kuin itse rikos.
AP, oletteko puhuneet siitä miten mies käsittelee jatkossa vastaavat tunteet? Aikooko puhua ajoissa?
"Kun joku pettää, hän tekee itse tietoisen päätöksen tehdä se."
mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/9-asiaa-jotka-sinun-pitaisi-tietaa-pettamisesta/5957820
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella petetty kirjoitti:
Ap on ihan kuin minä 7 vuotta sitten. :(
Voi miten ymmärsinkään kaikkien parisuhdeterapioiden yms. ansiosta miestäni ja sitä, miksi oli päätynyt pettämään.Tuo ap:n kuvailema tilanne on täysin samanlainen kuin omassa elämässäni silloin seitsemän vuotta sitten. Huh, huh... kunpa voisi hypätä menneisyyteen ja sanoa nuoremmalle itselleni; "lähde hyvä nainen ja opettele arvostamaan itseäsi."
Minäkin järkytyin kun miehen uskottomuus tuli esille. Olisin tätä hetkeä ennen voinut laittaa vaikka pääni pantiksi, ettei se maailman kaikkeuden upein aviomies ikipäivänä voisi pettää minua. Meillä oli niin ihana, onnellinen, rakastava ja seksintäyteinen, vuosien avioliitto jo takana, ja tiesin, että meitä ei erottaisi mikään, vaan vielä eläkepäivät viettäisimme yhdessä.
Mutta niin siinä vain kävi, yksi kaunis päivä aviomieheni kertoi kovissa omantunnontuskissa, mitä oli mennyt tekemään. Ja voi miten tuo mies kärsi ja katui.
Puoli vuotta meni kuin sumussa, riuduin ja paino tippui hälyttävästi, sillä en vain saanut mitään ilman oksennusrefleksiä alas. Mies teki kaikkensa jotta selviäisimme uskottomuudesta, keskustelimme paljon, menimme terapiaan jne. Ja lopulta olo alkoi helpottaa. Noin vuosi uskottomuuden jälkeen alkoi tuntumaan taas aidosti hyvältä ja luottamuskin alkoi pikku hiljaa rakentamaan uudelleen.
Olin onnellinen, etten ollut luovuttanut ja ottanut eroa.Seuraavat neljä vuotta meni upeasti, ja kävimme säännöllisesti terapiassa (miehen toiveesta), avioliittoleireillä ja ryhdyimme jopa vetämään leireillä ryhmiä. Olimme selviytyneet niin upeasti parisuhteen karikoista ja raivanneet suhteemme karikoiden läpi. Olimme vahvempia kuin koskaan, ja lopulta tunsin, että uskottomuus oli parisuhteemme pelastus, sillä sen ansiosta suhteemme vain vahvistui ja syveni.
(Ja kyllä, muistan myös nuo tunteet sitä toista naista kohtaan, mitä ap kuvaili. Tuttua huttua tuokin.)
Mutta mitäpä sitten kävikään.
Yksi kaunis päivä se koko aviomieheni kaksoiselämä alkoi paljastumaan minulle, ja avioeron harkinta-aikana tuo koko valheiden verkko aukeni minulle.
Ja minulle selvisi että koko avioliittomme olikin ollut yhtä valhetta.
Tämä maailmankaikkeuden upein aviomies oli pettänyt minua koko yhdessäoloaikamme, ja se uskottomuudesta kiinni jääminen oli vain yksi pieni yksittäinen tapaus.
Toisia naisia oli lukuisia, jopa sinä aikana kun minä riuduin ja tämä upea mies aneli minua jäämään ja järjesti meidät terapiaan.
Hyvä tarina. Oletko harkinnut kirjailijan uraa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama kokemus.
Kolmas pyörä jätti viestittelyn jossain kohtaa kun ei saanut vastakaikua.
Terapeutin ohje meillekin oli että pettäjän täytyy olla täysin avoin, niitä tekstareita myöten kunnes minä alan luottaa. Vuosi siihen meni, sen jälkeen en ole tarkistellut.
"Mitä jos mies pettää uudestaan?" -no me eroamme.
Meillä myös ollut parempi liitto eron jälkeen, koska se avasi väylän keskustelulle.
Älä välitä idioottien kommenteista. On väärin pettää toista, mutta myös tosi halpamaista lyödä lyötyä. Nämä kojootit täällä haaskalla kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa.
En edelleenkään usko. Tuo olisi vastoin kaikkia terapeuttien eettisiä ohjeita. Trust me, I know.
Entä jos miehelläsi olisi ollut työnantajan kännykkäetu? Väitätkö ihan kirkkain silmin, että terapeutti olisi silloinkin kehottanut miestä näyttämään kaikki tekstarinsa sinulle? Nope. Yksikään laillistettu ja ammattitaitoinen terapeutti ei anna tuollaisia ohjeita.
Ei siihen sun uskoa tarvitakkaan.
Luonnollisesti pettäjä itse päättää haluaako lähteä tuohon mukaan, ei terapeutti sitä määrää tai käske. Mutta jos pettäjä haluaa olla täysin avoin ja petetyn parantuminen vaatii sitä varmistelua, niin keino on hyvä. Jos pettäjällä on esim työn takia salassapitovelvollisuus, niistä sitten varmaan keskustellaan miten asian kanssa silloin voidaan toimia. Meillä miehellä ei ole, joten ei tuollaista tarvinnut miettiä, vai meinaatko että kukaan ei saa toimia näin koska jollain voi olla salainen työpuhelin? Hellanlettas, kasvappa aikuiseksi. Kun me käydään terapeutilla, siellä keskustellaan MEIDÄN tilanteesta, ei naapurin Pirkon ja Petterin jolla on salainen työpuhelin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarina ei kerro mitä ap:n mies on sanonut toiselle naiselle. Olisi kohtuullista edes ilmoittaa päätöksestään palata vaimon kanssa yhteen, varmasti nopeuttaisi naisen irrottautumisprosessia. Jokseenkin kaksinaismoralistista ja selkärangatonta vaan "hävitä" ja jättää selvittämättä asiaa, ja sitten selän takana säälitellä ja nolostella (puhun nyt ap:n miehestä). Mitään kovin monimutkaista keskustelua ei tietenkään tarvi käydä, mutta jos mies ei halua yksinkertaista ilmoitusta laittaa, niin herää kyllä epäilykset miehen motiiveista.
Toki on niinkin, että yhdessä toisen naisen toiminnan nolostelu ja myötähäpeily tavallaan lähentävät pariskuntaa keskenään (usein ulkopuolisten haukkuminen on niin pariskunnissa kuin muissakin ihmissuhteissa ja yhteisöissä näennäisen hyvä "liima"), mutta kuinka hyvä ja terve työkalu se sitten on, on eri asia. Voi tietysti nähdä positiivisena sen, että ap ei ole raivohullu hirviö (kuten ei toinen nainenkaan) vaan normaali empaattinen ja hyväntahtoinen ihminen, mutta toisaalta siltikin asian voisi hoitaa järkevämmin.
Aina "muka" säälitään toista naista ja mieskin on ymmärtänyt virheensä ja terapia auttoi ja ollaan onnellisia. Paskat, sanon minä. Kävin minäkin terapiassa ja mies pyyteli ja aneli anteeksi, ei tiennyt mitä teki minulle ja perheelle ja päästiin pettämisen yli. Näennäisesti. Todellisuudessa tämä salasuhde hajotti minut. Mietin varmaankin loppuelämäni, miksi joku nainen oli parempi vaihtoehto. Missä he näkivät, mistä puhuivat, miten ottivat toisensa. Ajatteliko mieheni toista, kun oli kanssani. Oliko toinen parempi jossain "seksitempussa", siksikö ei lopettanut suhdettaan aiemmin. Suutelivatko enemmän, kuin me, oliko koskettaminen kiihkeämpää kuin kanssani. Mietinkö näitä kuolemaan saakka. Mutta myönnä en ääneen. Helpompi sanoa, että päästiin yli ja selvittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskotko ihan oikeasti, että mies on lopettanut suhteen siihen toiseen naiseen ja nainen on nyt puoli vuotta lähetellyt yksipuolisia viestejä saamatta niihin mitään vastauksia?
Älä nyt ihan oikeasti ap ole noin sinisilmäinen hölmö!
Tässä osutaan naulan kantaan. Ei kukaan roiku loputtomasti toisessa, jos se toinen ei aina välillä näytä jollain tavalla vihreää valoa. Yleensä tämä kielii siitä, että mies on taas hiljattain käynyt panemassa sitä avioliiton ulkopuolista viritystä ja sillä tavoin herätellyt toiveita.
Roadwalker kirjoitti:
Nuori tyttö pääsi kokeneen reilusti vanhemman miehen charmin ja sänkytaitojen makuun, niin totta kai sitä haluaa lisää
Ruttumunaisen eltaantuneen ukkelin sängyssä... pahinta painajaiskamaa!😨
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella petetty kirjoitti:
Ap on ihan kuin minä 7 vuotta sitten. :(
Voi miten ymmärsinkään kaikkien parisuhdeterapioiden yms. ansiosta miestäni ja sitä, miksi oli päätynyt pettämään.Tuo ap:n kuvailema tilanne on täysin samanlainen kuin omassa elämässäni silloin seitsemän vuotta sitten. Huh, huh... kunpa voisi hypätä menneisyyteen ja sanoa nuoremmalle itselleni; "lähde hyvä nainen ja opettele arvostamaan itseäsi."
Minäkin järkytyin kun miehen uskottomuus tuli esille. Olisin tätä hetkeä ennen voinut laittaa vaikka pääni pantiksi, ettei se maailman kaikkeuden upein aviomies ikipäivänä voisi pettää minua. Meillä oli niin ihana, onnellinen, rakastava ja seksintäyteinen, vuosien avioliitto jo takana, ja tiesin, että meitä ei erottaisi mikään, vaan vielä eläkepäivät viettäisimme yhdessä.
Mutta niin siinä vain kävi, yksi kaunis päivä aviomieheni kertoi kovissa omantunnontuskissa, mitä oli mennyt tekemään. Ja voi miten tuo mies kärsi ja katui.
Puoli vuotta meni kuin sumussa, riuduin ja paino tippui hälyttävästi, sillä en vain saanut mitään ilman oksennusrefleksiä alas. Mies teki kaikkensa jotta selviäisimme uskottomuudesta, keskustelimme paljon, menimme terapiaan jne. Ja lopulta olo alkoi helpottaa. Noin vuosi uskottomuuden jälkeen alkoi tuntumaan taas aidosti hyvältä ja luottamuskin alkoi pikku hiljaa rakentamaan uudelleen.
Olin onnellinen, etten ollut luovuttanut ja ottanut eroa.Seuraavat neljä vuotta meni upeasti, ja kävimme säännöllisesti terapiassa (miehen toiveesta), avioliittoleireillä ja ryhdyimme jopa vetämään leireillä ryhmiä. Olimme selviytyneet niin upeasti parisuhteen karikoista ja raivanneet suhteemme karikoiden läpi. Olimme vahvempia kuin koskaan, ja lopulta tunsin, että uskottomuus oli parisuhteemme pelastus, sillä sen ansiosta suhteemme vain vahvistui ja syveni.
(Ja kyllä, muistan myös nuo tunteet sitä toista naista kohtaan, mitä ap kuvaili. Tuttua huttua tuokin.)
Mutta mitäpä sitten kävikään.
Yksi kaunis päivä se koko aviomieheni kaksoiselämä alkoi paljastumaan minulle, ja avioeron harkinta-aikana tuo koko valheiden verkko aukeni minulle.
Ja minulle selvisi että koko avioliittomme olikin ollut yhtä valhetta.
Tämä maailmankaikkeuden upein aviomies oli pettänyt minua koko yhdessäoloaikamme, ja se uskottomuudesta kiinni jääminen oli vain yksi pieni yksittäinen tapaus.
Toisia naisia oli lukuisia, jopa sinä aikana kun minä riuduin ja tämä upea mies aneli minua jäämään ja järjesti meidät terapiaan.Hyvä tarina. Oletko harkinnut kirjailijan uraa?
No sulla on kyllä outo käsitys kirjailijan työstä.
Kopsaa ja kierrätä ikivanhaa ei toimi.
Todella petetty kirjoitti:
Ap on ihan kuin minä 7 vuotta sitten. :(
Voi miten ymmärsinkään kaikkien parisuhdeterapioiden yms. ansiosta miestäni ja sitä, miksi oli päätynyt pettämään.Tuo ap:n kuvailema tilanne on täysin samanlainen kuin omassa elämässäni silloin seitsemän vuotta sitten. Huh, huh... kunpa voisi hypätä menneisyyteen ja sanoa nuoremmalle itselleni; "lähde hyvä nainen ja opettele arvostamaan itseäsi."
Minäkin järkytyin kun miehen uskottomuus tuli esille. Olisin tätä hetkeä ennen voinut laittaa vaikka pääni pantiksi, ettei se maailman kaikkeuden upein aviomies ikipäivänä voisi pettää minua. Meillä oli niin ihana, onnellinen, rakastava ja seksintäyteinen, vuosien avioliitto jo takana, ja tiesin, että meitä ei erottaisi mikään, vaan vielä eläkepäivät viettäisimme yhdessä.
Mutta niin siinä vain kävi, yksi kaunis päivä aviomieheni kertoi kovissa omantunnontuskissa, mitä oli mennyt tekemään. Ja voi miten tuo mies kärsi ja katui.
Puoli vuotta meni kuin sumussa, riuduin ja paino tippui hälyttävästi, sillä en vain saanut mitään ilman oksennusrefleksiä alas. Mies teki kaikkensa jotta selviäisimme uskottomuudesta, keskustelimme paljon, menimme terapiaan jne. Ja lopulta olo alkoi helpottaa. Noin vuosi uskottomuuden jälkeen alkoi tuntumaan taas aidosti hyvältä ja luottamuskin alkoi pikku hiljaa rakentamaan uudelleen.
Olin onnellinen, etten ollut luovuttanut ja ottanut eroa.Seuraavat neljä vuotta meni upeasti, ja kävimme säännöllisesti terapiassa (miehen toiveesta), avioliittoleireillä ja ryhdyimme jopa vetämään leireillä ryhmiä. Olimme selviytyneet niin upeasti parisuhteen karikoista ja raivanneet suhteemme karikoiden läpi. Olimme vahvempia kuin koskaan, ja lopulta tunsin, että uskottomuus oli parisuhteemme pelastus, sillä sen ansiosta suhteemme vain vahvistui ja syveni.
(Ja kyllä, muistan myös nuo tunteet sitä toista naista kohtaan, mitä ap kuvaili. Tuttua huttua tuokin.)
Mutta mitäpä sitten kävikään.
Yksi kaunis päivä se koko aviomieheni kaksoiselämä alkoi paljastumaan minulle, ja avioeron harkinta-aikana tuo koko valheiden verkko aukeni minulle.
Ja minulle selvisi että koko avioliittomme olikin ollut yhtä valhetta.
Tämä maailmankaikkeuden upein aviomies oli pettänyt minua koko yhdessäoloaikamme, ja se uskottomuudesta kiinni jääminen oli vain yksi pieni yksittäinen tapaus.
Toisia naisia oli lukuisia, jopa sinä aikana kun minä riuduin ja tämä upea mies aneli minua jäämään ja järjesti meidät terapiaan.
Hyvä Todella petetty. Sinun tarinasi on kertomasi, mutta voitko uskoa, että toisissa parisuhteissa, joissa pettämistä on ollut, asiat voivat mennä toisella tavalla?
Joissain parisuhteissa pettäminen jää yhden kerran teoksi.
Itse olin 30 vuotta naimisissa, suhde päättyi puolisoni kuolemaan. Petin kerran miestäni, noin 15 aviovuoden jälkeen. Valitsin sen, etten kerro asiasta puolisolleni. En kertonut kenellekään, ettei asia olisi vuotanut miehelleni. Olin huonosta omasta tunnosta kipeä vuoden, mutta olisin kokenut kertomisen itsekkäänä omantunnon keventämisenä. Ajattelin, että olen rangaistukseni ansainnut. Puolisoni ei tehnyt mitään, jolla olisin voinut oikeuttaa tekoani. Humalassa hairahduin, kun miellyttävä vieras mies imarteli.
Pettämisen jälkeen arvostin puolisoni sänkytaitoja enemmän. Hän oli parempi kuin vieras mies.
Pettämisen jälkeen rakkauteni puolisooni kasvoi. Tein väärin ja törkeästi, mutta olisin kokenut tehneeni vielä törkeämmin, mikäli olisin siirtänyt tuskani hänelle. Minusta avautuminen on monesti itsekästä, vaikka sitä perustellaan sillä, että suhde ei voi olla hyvä, jos on salaisuuksia.
Todella petetyn miehen äkillinen huono omatunto ja yhdestä pettämiskerrasta avautuminen ihmetyttää, jos hän kuitenkin pystyi jatkuvaan kaksoiselämään.
Ap:n miehestä en ymmärrä sitä, miksi hän ei blokkaa entisen seksikumppaninsa viestejä. Tuntuu, että jotain kiksejä mies saa siitä, kun neito haikailee perään ja vaimo näkee, että kysyntää olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta sinä säälität minua ap. Kyttäät miehesi puhelinta ja tunnet ylemmyydentunnetta, kun siihen tulee viesti. Tietenkään miehesi ei vastaa, kun tietää että sinä kyttäät. Mutta aiotteko loppuelämänne elää noin? Mitäs sitten kun miehesi löytää seuraavaan. Taas puhelinratsia?
No minä en kyttää ja koko ajatus lähti terapeutilta. Enkä ole ylemmyydentuntoinen. Itseasiassa mun pitäis olla kiitollinen sille naiselle koska tapahtunut sai meidät parantamaan suhdettamme ja miettimään mitä oikeasti haluamme. Sääli vaan, että rämä kolmas osapuoli nyt jäi roikkumaan. Vilpittömästi toivon, että menis jo eteenpäin.
Ap
Joo, olen itse kanssa totaalisen avoimuuden kannalla jos suhdetta yritetään rakentaa uudelleen mutta sinun kohdalla taitaa kyllä olla kyse vain huonon itsetunnon pönkittämisestä eikä oikeasta luottamuksen rakentamisesta. Taidat olla myös niitä naisia ketkä puhuvat omista tunteistaan "me" muodossa.
Olen muutaman kerran ollut tilanteesss että mies onkin ollut naimisissa/avoliitossa. On melko hurja tilanne kun ns avovaimo soittaa, on vaikea tietää mitä sanoa. Vakuutella että ei itse ole kummonen ja se toinen on varmasti tosi kaunis. Hankalaa kun avovaimo sitten sanoo että puhelimessa muidenkin naisten numeroita. Itse kun en hyväksyisi tollasta sekuntiakaan. Olen sanonut esim että pitäisikö teidän puhua. Itse olisin jo heittänyt ukon pihalle mutta ihmisten pitää itse saada päättää. Monesti on niin että se kenen kanssa mies pettää on ns haaveiden nainen, esim hoikka, blondi, naisellinen, ystävällinen, herkkä. Mies ehkä salaa haaveiilee naisellisemmasta naisesta ja kyttäävä kotiäiti kyllästyttää. Mutta jokainen päättää itse kenen kanssa on.
Todella petetty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä "kaiken saman 7 vuotta sitten kokeneen" jutut menee kyllä vähän liian pitkälle - anna olla jo.
Tämä oli niin selvää ap:n käsialaa, kun ei herunut sympatiapisteitä, pitää trollata tsempparina. ;)
No ei ollut ap:n käsialaa vaan ihan minun, tavallisen taatiaisen, joka iltani iloksi lueskelen av-palstaa. Minua on petetty kauan sitten, ja asia on taakse jätetty.
Pettymykseksesi palasin kommentoimaan, mutta aivan pakko tulla toistamaan samaa mantraa; Ap:n kirjoitukset on niin tuttua tekstiä!!! Ette usko tätä tunnetta, kun nauran täällä vedet silmissä. Ihan kuin lukisin vanhaa päiväkirjaa, tai siis 7-vuoden takaisia av-kirjoituksiani. Tiedättehän sen tunteen, kun lukee vanhaa päiväkirjaa ajoilta, kun joku asia on mennyt oikein kunnolla tunteisiin?
Niin tämä on niin sama fiilis. Ikään kuin myötähäpeä vieraan ihmisen puolesta.Ja miten elävästi kaikki palaa mieleen, kun tuokin on asia, mitä ei ole enää vuosiin muistellut.
Et sinäkään taida ihan terve olla, niin kuin ei exäsikään. Teissä on ap:n kanssa sekin ero, että ap on ilmeisen empaattinen. Sinusta ap:n kertomus ja ajatukset ovat huvittavia ja naurat niille. Jos olisit oikeasti kokenut tuon, mistä kerrot, niin tuskinpa ne jutut vieläkään sinua noin kovin naurattaisivat.
Ap, kyllä minullakin käy sääliksi sitä tyttöä kertomasi perusteella. Pystyn kuvittelemaan tilanteen. Niin ja petetty on minuakin ja jatkoin silti. Omassa tapauksessani en säälinyt kolmatta osapuolta. Siihen ei ollut mitään syytä ja hänkin petti omaa puolisoaan. Eikä hän edes tiedä, että tiedän. Mutta olenko toipunut? En vielä. Aika vasta näyttää.
Kaunisnainen-- kirjoitti:
Monesti on niin että se kenen kanssa mies pettää on ns haaveiden nainen, esim hoikka, blondi, naisellinen, ystävällinen, herkkä. Mies ehkä salaa haaveiilee naisellisemmasta naisesta ja kyttäävä kotiäiti kyllästyttää. Mutta jokainen päättää itse kenen kanssa on.
Hahhah, tälle ei voi kun nauraa :D mies pettää vaan jossain fantasioissaan yleensä tuollaisten naisten kanssa...
Että mua sieppaa tällaiset naiset, jotka projisoivat omat elämänsä muihin, ihmisiin joita eivät edes tunne ja vetävät johtopäätöksiä. Joo joo, miehesi oli täysi mulkero, aapeen mieskin saattaa olla mulkero, mutta ei välttämättä ole. Jos heillä on ollut paljon riitaa on siinä taustasyytä ongelmille. Ja tapahtuuhan tuota onnellisissakin liitoissa.
Se, että joku mies on sika ei tee kaikista sikoja. Oikeasti tuollainen kylmähermoinen sarjapettäjä on harvinainen hoitoa vaativa tapaus. Normaalilla psyykellä ja moraalilla varustettu mies tai nainen ei pysty tekemään kumppanilleen tuollaista. Tiedän sen, koska olen itse pettänyt ja havainnut, että pettämällä satuttaa jo valtavasti itseään kun joutuu elämään raskaan omantunnon kanssa.
Sinänsä aapeen sääli "roikkuvaa" naista kohtaan on kyseenalaista, sillä tuossa kuviossa kaikki kolme ovat uhreja - nainen petoksen, mies oman tyhmyytensä ja toinen nainen yhtäläisen petoksen uhri. Vähintä mitä mies voi tehdä on katkaista kaikki yhteydet tähän naiseen.