Lue keskustelun säännöt.
Miksi minua säälittää nainen, jonka kanssa mies petti mua?
03.07.2016 |
Tapahtuneesta on yli puoli vuotta ja me ollaan nyt pääsemässä sen yli.
Tapaamisia ei ollut kuin muutama, viestittelyä ja soittelua lähinnä. Mies sitten laittoi suhteen asiallisesti poikki ja kaikki ollut avointa sen jälkeen. Myös terapiassa ollaan käyty ja ehkä meillä menee paremmin kuin ikinä vaikka uskomattomalta kuulostaakin.
Tämä nuori nainen nyt vaan ei tunnu pääsevän yli. Tietenkään hän ei tiedä, että minulla on lupa miehen fb.iin, puhelimeen ym ja pari krt kuussa tulee miehelle viestejä joihin ei vastaa.
On ikävöintiä, on viatonta kuulumisten kyselyä ja toivetta olla edes kaveri.
Eilen illalla tuli viesti, että saako soittaa ja siihen kun ei tullut vastausta tuli viesti, jossa toivotti kaikkea hyvää ja ihanaa miehen elämään. Mun kävi sitä niin sääliksi. Jatkais jo elämäänsä eikä haaveilis turhia. Meinasin jo vastata sille, mutten kehdannu. Miestä viestit nolottaa ja pitää niitä tosi lapsellisina. Oli sanonut tilanteen suoraan ja silloin nainen tuntui ymmärtävän. Siinä nyt nuori neito haaskaa kesänsä kun vois löytää ihanan miehen itelleen :(
Kommentit (82)
Todella petetty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, aika sääli et sun mies petti sua. Miksi? Ja älä luule että ois ollu viimine kerta.
Varmaan siksi kun olin lähes vuoden vaan haukkunut sitä, valittanut joka asiasta vaikka toinen teki kaikkensa mun eteen.
Mun käytös ei liittynyt mieheen vaan mun omiin traumoihin, joita purin mieheeni.
Puol vuotta nukuttiin erillään ja aina ku mies tuli lähelle niin kehotin painumaan helvettiin.
Oltiin jo lähes eroamassa ennen pettämistä. Se sitten avasi mun silmät omalle käytökselle ja miehenkin. Paljon ollaan saatu solmuja auki ja mulla on kyllä ihana mies. Jollekkin tuo pettäminen tuntuu olevan kaiken loppu, mutta kyllä mä ainakin nään asioiden taakse ja luotan mieheeni. Kurjaa vaan, että siihen sotkettiin se naikkonen joka nyt ei osaa päästää irti.
ApEikä!!! Tämäkin on kuin suoraan minun tekstiä 7-vuoden takaa!!!!!! XD XD XD
Voi kun voisin potkia itseäni perseelle, miten naiivi olin.
Mies oli niin ressukka (vitun taitava), että sai minut säälimään häntä, ja ottamaan syyn omille niskoille pettämisestä. Koska olinhan ollut niin huono vaimo viime kuukaudet omien ongelmieni vuoksi. Voi mies parkaa... onneksi huljutti heppiään vieraassa vaossa, niin aukeni minunkin silmäni. XD
Ai luoja!!!!!Voi ap... nyt hieman itsekunnioitusta peliin. ;)
Tässäkin olen hieman erilainen :)
Mies ei missään vaiheessa syyllistänyt minua. Mutta lopputulos minulle on se, että jos en itse osaa arvostaa sitä mikä mulla on, joku toinen kyllä arvostaa. Onneks saatiin selvitettyä monta mutkaa matkalta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella petetty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoli vuotta vasta kulunut tapahtuneesta? Sä et tiedä vielä mistään selviytymisestä mitään. Sä elät vielä shokkivaiheessa ja pelastaudut mistä oljenkorsista kiinni saat. Älä sääli sitä toista naista, sääli itseäsi.
En sääli itseäni. Ja kuten aiemmin mainitsin niin oltais varmaan erottu ilman tapahtunutta.
Enkä ole missään shokkivaiheessa. Tiedän mikä johti mihinkin ja tunnen suhteemme historian ja sen molemmat osapuolet.
Tietty tilanne ois toinen jos asiat olisi olleet hyvin ja koko kuvio tullut ns puskista. Näin ei kuitenkaan ollut.
ApHuhuu... oletko se minä 7 vuotta sitten?
Pelottavaa lukea menneisyyden minän kirjoituksia, kuin haudan takaa.
:D en ole sinä.
Kurjaa ettei sulla mennyt putkeen ja pitää noin vanhoja juttuja vielä muistella.
Ei se pettäminen oikeasti ole niin kauheeta jos uskaltaa katsoa tilannetta kokonaisuudessaan.
On mulle tapahtunut pahempaakin. Ja tuossahan tuo mies nyt on hieromassa mun jalkoja ja höpöttelee hassuja. Tulevasta ei kukaan tiedä.. voinhan minäkin lähteä tousrn matkaan. Mut nyt on hyvä :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Todella petetty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, aika sääli et sun mies petti sua. Miksi? Ja älä luule että ois ollu viimine kerta.
Varmaan siksi kun olin lähes vuoden vaan haukkunut sitä, valittanut joka asiasta vaikka toinen teki kaikkensa mun eteen.
Mun käytös ei liittynyt mieheen vaan mun omiin traumoihin, joita purin mieheeni.
Puol vuotta nukuttiin erillään ja aina ku mies tuli lähelle niin kehotin painumaan helvettiin.
Oltiin jo lähes eroamassa ennen pettämistä. Se sitten avasi mun silmät omalle käytökselle ja miehenkin. Paljon ollaan saatu solmuja auki ja mulla on kyllä ihana mies. Jollekkin tuo pettäminen tuntuu olevan kaiken loppu, mutta kyllä mä ainakin nään asioiden taakse ja luotan mieheeni. Kurjaa vaan, että siihen sotkettiin se naikkonen joka nyt ei osaa päästää irti.
ApEikä!!! Tämäkin on kuin suoraan minun tekstiä 7-vuoden takaa!!!!!! XD XD XD
Voi kun voisin potkia itseäni perseelle, miten naiivi olin.
Mies oli niin ressukka (vitun taitava), että sai minut säälimään häntä, ja ottamaan syyn omille niskoille pettämisestä. Koska olinhan ollut niin huono vaimo viime kuukaudet omien ongelmieni vuoksi. Voi mies parkaa... onneksi huljutti heppiään vieraassa vaossa, niin aukeni minunkin silmäni. XD
Ai luoja!!!!!Voi ap... nyt hieman itsekunnioitusta peliin. ;)
Tässäkin olen hieman erilainen :)
Mies ei missään vaiheessa syyllistänyt minua. Mutta lopputulos minulle on se, että jos en itse osaa arvostaa sitä mikä mulla on, joku toinen kyllä arvostaa. Onneks saatiin selvitettyä monta mutkaa matkalta.
Ap
Taas aivan kuin minun tekstiä! :D
En minäkään tuolloin huomannut että mies syyllisti minua. Niin taitavasti se sen osasi tehdä. Löysin syyt ikään kuin ihan itse itsestäni. Ja terapeuttikin komppasi niin hyvin näitä "löydöksiä" ja "ahaa-elämyksiä".
Tyhmähän se mies olisi, jos osaisi syyllistää sinua niin, että huomaat sen. ;)
Todella petetty kirjoitti:
Ap on ihan kuin minä 7 vuotta sitten. :(
Voi miten ymmärsinkään kaikkien parisuhdeterapioiden yms. ansiosta miestäni ja sitä, miksi oli päätynyt pettämään.Tuo ap:n kuvailema tilanne on täysin samanlainen kuin omassa elämässäni silloin seitsemän vuotta sitten. Huh, huh... kunpa voisi hypätä menneisyyteen ja sanoa nuoremmalle itselleni; "lähde hyvä nainen ja opettele arvostamaan itseäsi."
Minäkin järkytyin kun miehen uskottomuus tuli esille. Olisin tätä hetkeä ennen voinut laittaa vaikka pääni pantiksi, ettei se maailman kaikkeuden upein aviomies ikipäivänä voisi pettää minua. Meillä oli niin ihana, onnellinen, rakastava ja seksintäyteinen, vuosien avioliitto jo takana, ja tiesin, että meitä ei erottaisi mikään, vaan vielä eläkepäivät viettäisimme yhdessä.
Mutta niin siinä vain kävi, yksi kaunis päivä aviomieheni kertoi kovissa omantunnontuskissa, mitä oli mennyt tekemään. Ja voi miten tuo mies kärsi ja katui.
Puoli vuotta meni kuin sumussa, riuduin ja paino tippui hälyttävästi, sillä en vain saanut mitään ilman oksennusrefleksiä alas. Mies teki kaikkensa jotta selviäisimme uskottomuudesta, keskustelimme paljon, menimme terapiaan jne. Ja lopulta olo alkoi helpottaa. Noin vuosi uskottomuuden jälkeen alkoi tuntumaan taas aidosti hyvältä ja luottamuskin alkoi pikku hiljaa rakentamaan uudelleen.
Olin onnellinen, etten ollut luovuttanut ja ottanut eroa.Seuraavat neljä vuotta meni upeasti, ja kävimme säännöllisesti terapiassa (miehen toiveesta), avioliittoleireillä ja ryhdyimme jopa vetämään leireillä ryhmiä. Olimme selviytyneet niin upeasti parisuhteen karikoista ja raivanneet suhteemme karikoiden läpi. Olimme vahvempia kuin koskaan, ja lopulta tunsin, että uskottomuus oli parisuhteemme pelastus, sillä sen ansiosta suhteemme vain vahvistui ja syveni.
(Ja kyllä, muistan myös nuo tunteet sitä toista naista kohtaan, mitä ap kuvaili. Tuttua huttua tuokin.)
Mutta mitäpä sitten kävikään.
Yksi kaunis päivä se koko aviomieheni kaksoiselämä alkoi paljastumaan minulle, ja avioeron harkinta-aikana tuo koko valheiden verkko aukeni minulle.
Ja minulle selvisi että koko avioliittomme olikin ollut yhtä valhetta.
Tämä maailmankaikkeuden upein aviomies oli pettänyt minua koko yhdessäoloaikamme, ja se uskottomuudesta kiinni jääminen oli vain yksi pieni yksittäinen tapaus.
Toisia naisia oli lukuisia, jopa sinä aikana kun minä riuduin ja tämä upea mies aneli minua jäämään ja järjesti meidät terapiaan.
Ex- miehesi ei ole terve ihminen.
Kaikkea hyvää sinulle ja muille saman kokeneille.
Vierailija kirjoitti:
Todella petetty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoli vuotta vasta kulunut tapahtuneesta? Sä et tiedä vielä mistään selviytymisestä mitään. Sä elät vielä shokkivaiheessa ja pelastaudut mistä oljenkorsista kiinni saat. Älä sääli sitä toista naista, sääli itseäsi.
En sääli itseäni. Ja kuten aiemmin mainitsin niin oltais varmaan erottu ilman tapahtunutta.
Enkä ole missään shokkivaiheessa. Tiedän mikä johti mihinkin ja tunnen suhteemme historian ja sen molemmat osapuolet.
Tietty tilanne ois toinen jos asiat olisi olleet hyvin ja koko kuvio tullut ns puskista. Näin ei kuitenkaan ollut.
ApHuhuu... oletko se minä 7 vuotta sitten?
Pelottavaa lukea menneisyyden minän kirjoituksia, kuin haudan takaa.:D en ole sinä.
Kurjaa ettei sulla mennyt putkeen ja pitää noin vanhoja juttuja vielä muistella.
Ei se pettäminen oikeasti ole niin kauheeta jos uskaltaa katsoa tilannetta kokonaisuudessaan.
On mulle tapahtunut pahempaakin. Ja tuossahan tuo mies nyt on hieromassa mun jalkoja ja höpöttelee hassuja. Tulevasta ei kukaan tiedä.. voinhan minäkin lähteä tousrn matkaan. Mut nyt on hyvä :)
Ap
Täällä mä nauran jo ääneen, miten sun kirjoitus oli taas kuin suoraan mun tekstiä vuosien takaa! :D
Uskomatonta!
(P.s: Jos nyt on hyvä olla, niin miksi tämä aloitus? Miksi säälit toista naista? ;) )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kurjaa ettei sulla mennyt putkeen ja pitää noin vanhoja juttuja vielä muistella.
Tässä tiivistyy loistavasti Ap:n tila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurjaa ettei sulla mennyt putkeen ja pitää noin vanhoja juttuja vielä muistella.
Tässä tiivistyy loistavasti Ap:n tila.
Voi ap hyvä. :) Mennyt elämä on osa ihmisen elämää, ja on täysin luonnollista että samoista kokemuksista puhutaan ja muistellaan. Ennemminkin surullista, jos itse aiot sulkea miehesi uskottomuuden mielestä pois, ja vaikka sitten 7 vuoden kuluttua kieltää koko tapahtuneen. Uskon sen olevan paljon traumatisoivampaa, kuin muistelun.
Mutta usko pois, tuosta kaikesta toipuu ja pääsee yli ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap katosi kuin pieru saharaan, kun tajusi ettei saa myötätuntoa omalle "paremmuudelleen" toisen naisen säälijänä.
Ai miksi sinua säälittää? No siksi, että saat siten käsiteltyä sitä petetyksi tulemisen tunnettasi ja vakuuttaa itsellesi, että olet parempi, kuin tämä nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella petetty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella petetty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoli vuotta vasta kulunut tapahtuneesta? Sä et tiedä vielä mistään selviytymisestä mitään. Sä elät vielä shokkivaiheessa ja pelastaudut mistä oljenkorsista kiinni saat. Älä sääli sitä toista naista, sääli itseäsi.
En sääli itseäni. Ja kuten aiemmin mainitsin niin oltais varmaan erottu ilman tapahtunutta.
Enkä ole missään shokkivaiheessa. Tiedän mikä johti mihinkin ja tunnen suhteemme historian ja sen molemmat osapuolet.
Tietty tilanne ois toinen jos asiat olisi olleet hyvin ja koko kuvio tullut ns puskista. Näin ei kuitenkaan ollut.
ApHuhuu... oletko se minä 7 vuotta sitten?
Pelottavaa lukea menneisyyden minän kirjoituksia, kuin haudan takaa.:D en ole sinä.
Kurjaa ettei sulla mennyt putkeen ja pitää noin vanhoja juttuja vielä muistella.
Ei se pettäminen oikeasti ole niin kauheeta jos uskaltaa katsoa tilannetta kokonaisuudessaan.
On mulle tapahtunut pahempaakin. Ja tuossahan tuo mies nyt on hieromassa mun jalkoja ja höpöttelee hassuja. Tulevasta ei kukaan tiedä.. voinhan minäkin lähteä tousrn matkaan. Mut nyt on hyvä :)
ApTäällä mä nauran jo ääneen, miten sun kirjoitus oli taas kuin suoraan mun tekstiä vuosien takaa! :D
Uskomatonta!(P.s: Jos nyt on hyvä olla, niin miksi tämä aloitus? Miksi säälit toista naista? ;) )
No siksi kun roikkuu... varmaan elämällä olis sillekki muuta tarjottavaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Todella petetty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, aika sääli et sun mies petti sua. Miksi? Ja älä luule että ois ollu viimine kerta.
Varmaan siksi kun olin lähes vuoden vaan haukkunut sitä, valittanut joka asiasta vaikka toinen teki kaikkensa mun eteen.
Mun käytös ei liittynyt mieheen vaan mun omiin traumoihin, joita purin mieheeni.
Puol vuotta nukuttiin erillään ja aina ku mies tuli lähelle niin kehotin painumaan helvettiin.
Oltiin jo lähes eroamassa ennen pettämistä. Se sitten avasi mun silmät omalle käytökselle ja miehenkin. Paljon ollaan saatu solmuja auki ja mulla on kyllä ihana mies. Jollekkin tuo pettäminen tuntuu olevan kaiken loppu, mutta kyllä mä ainakin nään asioiden taakse ja luotan mieheeni. Kurjaa vaan, että siihen sotkettiin se naikkonen joka nyt ei osaa päästää irti.
ApEikä!!! Tämäkin on kuin suoraan minun tekstiä 7-vuoden takaa!!!!!! XD XD XD
Voi kun voisin potkia itseäni perseelle, miten naiivi olin.
Mies oli niin ressukka (vitun taitava), että sai minut säälimään häntä, ja ottamaan syyn omille niskoille pettämisestä. Koska olinhan ollut niin huono vaimo viime kuukaudet omien ongelmieni vuoksi. Voi mies parkaa... onneksi huljutti heppiään vieraassa vaossa, niin aukeni minunkin silmäni. XD
Ai luoja!!!!!Voi ap... nyt hieman itsekunnioitusta peliin. ;)
Tässäkin olen hieman erilainen :)
Mies ei missään vaiheessa syyllistänyt minua. Mutta lopputulos minulle on se, että jos en itse osaa arvostaa sitä mikä mulla on, joku toinen kyllä arvostaa. Onneks saatiin selvitettyä monta mutkaa matkalta.
Ap
Tuo on vähän ongelmallinen ajatuskuvio. Onnistut kääntämään miehen pettämisen omaksi syyksesi. Ei siinä mitään, joka teolla on syynsä ja seurauksensa, mutta pettävällä osapuolella on kuitenkin mahdollisuus valita, pettääkö vai ei.
Jos ajattelet, että mies petti, koska et arvostanut häntä tarpeeksi, ja annat siksi teon anteeksi, et juuri arvosta itseäsi. Ja jos et arvosta itseäsi, toinen huomaa sen kyllä, eikä hänenkään tarvitse arvostaa sinua. Ja sitten on taas helpompi pettää, koska kotona odottaa henkilö, joka antaa kuitenkin lopulta kaiken anteeksi.
Haluatko todella elää noin? En suosittele. Terve itsekunnioitus on paikallaan. Mitä sinulla loppujen lopuksi on, jota muut arvostaisivat? Pettävä mies. Joka on epäilemättä tyytyväinen, sillä tilanne on kääntymässä hänen edukseen. Hän voi sekä syödä että säästää kakun, koska saa siihen tilaisuuden.
Jep, ei jää yhteen kertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, aika sääli et sun mies petti sua. Miksi? Ja älä luule että ois ollu viimine kerta.
Varmaan siksi kun olin lähes vuoden vaan haukkunut sitä, valittanut joka asiasta vaikka toinen teki kaikkensa mun eteen.
Mun käytös ei liittynyt mieheen vaan mun omiin traumoihin, joita purin mieheeni.
Puol vuotta nukuttiin erillään ja aina ku mies tuli lähelle niin kehotin painumaan helvettiin.
Oltiin jo lähes eroamassa ennen pettämistä. Se sitten avasi mun silmät omalle käytökselle ja miehenkin. Paljon ollaan saatu solmuja auki ja mulla on kyllä ihana mies. Jollekkin tuo pettäminen tuntuu olevan kaiken loppu, mutta kyllä mä ainakin nään asioiden taakse ja luotan mieheeni. Kurjaa vaan, että siihen sotkettiin se naikkonen joka nyt ei osaa päästää irti.
Ap
NO ON SE ONNI ETTÄ PETTI!Ei voi muuta sanoa:-DDD
Siellä se ap nyt istuu sohvannurkassa kun häntäheikkimies hieroo jalkoja suunnitellen jo seuraavaa vieraissa käyntiä. Ja yhdessä haukkuvat toista naista, sillä siitä ap saa itsetunnolleen nostetta. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minuakin säälittäisi ja inhottaisi tuollainen toinen nainen, joka yrittää koko ajan vikitellä parisuhteessa olevaa miestä. Täysi ihmispersehän sellainen on.
Epäileekö muut että ap ja tuo 7vuotta sitten petetty on yks ja sama trolli?
Voi ap, olet kohdannut oikean ihmisjätteen. Nimittäin miehesi.
Jätä se nyt hyvän sään aikana.
Mitä ap sinun ystävät ovat sinulle tästä asiasta sanoneet?
Tämä "kaiken saman 7 vuotta sitten kokeneen" jutut menee kyllä vähän liian pitkälle - anna olla jo.
Ap, minusta pohdintasi kuulosti ihan järkeviltä. Tiedät, että suomessa on paljon naisia ja miehiä, jotka ovat olleet uskottomuuden takia kriisissä ja selvinneet siitä parhain päin. Etteköhän tekin!
Vierailija kirjoitti:
Epäileekö muut että ap ja tuo 7vuotta sitten petetty on yks ja sama trolli?
Ap:n aitoudesta en tiedä - tosin en epäilekään, sillä niin aidosti kirjoittaa, tosiaan täysin samalla tavalla kuin minä silloin 7 vuotta sitten. (Kirjoitin jo muuten silloin täällä asiasta, ja ihmettelin/loukkaannuin kun en saanut sympatiapisteitä, eikä minus kehuttu miten vahva nainen olen upeine ajatuksineni. ;) )
Mutta ihan rehellisesti täällä minä kirjoittelen, "Todella petetty". :)
Huhuu... oletko se minä 7 vuotta sitten?
Pelottavaa lukea menneisyyden minän kirjoituksia, kuin haudan takaa.