Mikä on rasittavin piirre itsessäsi?

En osaa pitää kunnolla puoliani, vaan oon sellanen surkea jeesjees-tapaus. Toinen sanoo tosi tylysti ja mä olen vaan ihan et "joo, niin kai se sitte on." Toisinaan suutun (aiheestakin) mutta silti olen se joka ensin pyytelee anteeksi ja myönnän itse olleeni väärässä, vaikka toinen olisi ollu ihan yhtä vmäinen.

Itsekkyys ja jankuttaminen.

Se, kun mun päätäni ei voi kääntää mikään sillon ku loukkaannun. Mies esimerkiksi saa karvaan muistutuksen jokakerta, kun alkaa mulle vittuilla, että turhaa ehdottelee mitää yhteistä kivaa anteeksipyyntönä. Pahinta on, kun tulee oikeesti kiva idea ja loukkaantumisen takia oon silti että en halua. Sitte jos saa mut lopuks jollain konstilla hymyilemään, niin se kun se sanoo "No tulihan se hymy sieltä!" Vähäkö ärsyttävää, kun en periksi ollu vielä valmis antamaan...

Pakonomainen flirttailu ja todella voimakas saalistusvietti miesten suhteeen. Enkä enää edes ole mikään teini  vaan 35-vuotias asiantuntija-alalla työskentelevä nainen. Luulen yhä myös olevani niin helvetin upea ja katseetkääntävän kaunis (eli olen myös leuhka), vaikka todellisuudessa saattaa olla muuta...

Levottomuus, liika puhuminen, itsesääli, asioiden vatvominen

Olen varmasti aika raskasta seuraa.

Laiskuus, aikaansaamattomuus, liika mukavuudenhaluisuus, erakkomaisuus, liika vaatimattomuus

Tuomitsen ja analysoin tuntemattomia kaduilla ja kaupassa käydessäni mielessäni tyyliin "Vähäkö tuoki on rasittavan näkönen ja varmaan luulee ittestään liikoja kun tuollalailla keimailee ja on niin olevinaan." Monesti jos on joku pieni puhekontakti tullut, niin huomaan että sehän oli ihan kiva ja huomaavainen.

Läheisyyskammo

Esiintymispelko, jonka vuoksi maisteriopinnot on ollut jumissa jo vuosia.

Ja se, että olen kadottanut kunnianhimoni, joka paloi vahvana vielä nuorempana.

Tyytyminen nykytilanteeseen, ei rohkeutta muutokseen.

Pakonomainen kuittailu

Se, etten osaa hyödyntää omia lahjojani.

Olen mököttäjä, en jotenkin osaa ilmaista suuttumusta kunnolla vaan taannun tällaisiin lapsellisiin käytösmalleihin.

Pidän itseäni älykkäämpänä kuin olen sekä minulla on laaja käsitys monista asioista. Varmasti vittumainen asioista pätijä, joka aina perustelee mielipiteensä. Tiedostan itse siis tämän piirteen. Muittaa saattaa ärsyttää kun kaikkeen on aina vastaus ja perustelu. Esimerkiksi miksi joku elokuva on ihan perseestä.

Temperamentti, osaan olla dominoiva. Vihaisena sanon asioita, joita en tarkoita ja jotka saavat vain itseni näyttämään säälittävältä.

Olen arka ja ujo vaikka haluaisin puhua ihmisille, en uskalla ja meen ihan puihin ku mulle joku tulee juttelemaan.

Saamattomuus

Heikko elämänhallinta. Säännölliset työajat tukisi osaltaan, mutta nyt on vuorotyö viikonlopputöineen.

Asioiden aloittamisen 10m korkealta tuntuva rima. Kidutan itseäni ahdistuen ja lykkään kaiken ihan viimetippaan ja lopuksi kun saa tehtyä, niin ei se niin vaikeaa ollutkaan!

Vierailija kirjoitti:

Olen mököttäjä, en jotenkin osaa ilmaista suuttumusta kunnolla vaan taannun tällaisiin lapsellisiin käytösmalleihin.

Minä kanssa! On tullu makkarissa ovet kiinni mökötettyä kädet ristissä tuntitolkulla.

Ristiriitaisuus. En pidä muutoksista / kyllästyn helposti. Haudon sellaisia, mitä kukaan ei edes huomannut / hitot piittaan, mitä musta ajatellaan. Olen nössö / yllytyshullu. Harkitsen kaikkea pilkuntarkasti, enkä saa mitään aikaiseksi, mutta toisaalta saatan sitten repäistä hetkeäkään miettimättä. Olisi niin mukavaa olla vähän tasaisempi ja varmempi.

Kun puheripuli iskee. Moni sanonu suoraakin että "Ole nyt hetken edes hiljaa." ja sitte saatan olla täysin puhumaton kauan aikaa. Ihmettelevät ja kyselevät lopuksi mikä mulla on, koska en suoraa totuutta kestä kuulla ja se onkin toinen rasittavuus mussa. Pikkuhiprakassa kovinkin yleistä.