Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on rasittavin piirre itsessäsi?
03.07.2016 |
Mussa ehdottomasti se, kun överikilareissa tulee sanottua aina jotain jota katuu puolituntia myöhemmin ja siltikään ei osaa vielä siinä vaiheessakaan antaa kunnolla periksi. Jästipää pässi olen...
Kommentit (103)
Tapa ylianalysoida kaikkea, pääasiassa itseäni. Pohdin jatkuvasti esim. miksi toimin tietyissä tilanteissa tietyllä tavalla, miksi olen tässä elämäntilanteessa enkä jossain muussa, mistä lapsuudessa tapahtuneesta nykyiset ongelmat/luonteenpiirteet/mieltymykset johtuvat, mistä kolmannessa varpaassa tuntuva kutina johtuu... Tajuutte kyllä. Saatan käyttää tähän tuntikausia putkeen, usein koko päivän huomaamattani samalla kun teen jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus tulee päiviä kun kuvittelen kahvilan viereisessä pöydässä nauravien ihmisten nauravan mulle tai jos joku tuijottaa pitkään, alan heti luulemaan onko vaatteissani jokin vikana tai meikit huonosti. Eli todella vainoharhaisia päiviä. Silloin on inhottavaa olla esim. Kaupan kassajonossa.
Vierailija kirjoitti:
Tapa ylianalysoida kaikkea, pääasiassa itseäni. Pohdin jatkuvasti esim. miksi toimin tietyissä tilanteissa tietyllä tavalla, miksi olen tässä elämäntilanteessa enkä jossain muussa, mistä lapsuudessa tapahtuneesta nykyiset ongelmat/luonteenpiirteet/mieltymykset johtuvat, mistä kolmannessa varpaassa tuntuva kutina johtuu... Tajuutte kyllä. Saatan käyttää tähän tuntikausia putkeen, usein koko päivän huomaamattani samalla kun teen jotain muuta.
Mutta samalla myös vahvistat henkisiä varojasi, kun pohdit asioita.
Synkkämielisyys iskee monesti ja vaikka kuinka ympärillä olevat yrittää auttaa, vajoan vain syvemmälle sohvanpatjoihin.
Mustasukkaisuus, tosin en sitä muille paljasta tai muutenkaan näytä. Itseä alkaa vaan ärsyttämään että taasko tuollaisesta on oltava mustasukkainen, pirun vaikea vaan päästä irti. Oma henkinen hyvinvointi kärsii, toisinaan myös varmasti ystävien hermot :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon kanssa että mustasukkasuus. Vaikka mies olisi vain ylitöissä ja usein onkin (autokuski) niin mielessä heti alkaa pyöriä, et mitäköhän noi ylityöt ny oikeesti tarkottaa..? En tietenkään sitä ääneen sano, paitsi joskus vitsillä nauraen jos on pitkään joutunu olla yksin odottamassa kotona ja ärsyttää/turhauttaa. Vuodet ja kokemukset tekee varautuneeksi miesten suhteen...
Mä olen aivan hirveä juoruakka. Mulle ei kannata kertoa salaisuuksia, juoruan ne kaikki eteenpäin ihan sama kuinka intiimejä ovat. Olenkin nykyään sanonut kaikille,,että mä en kykene olemaan hiljaa, mulle ei saa kertoa mitään salaisuuksia. Olen myös kova haukkumaan selän takana ja ns.puukottamaan selkää hyvääkin ystävää. En tiedä miksi. Mieheni puolia pidän, mutta kyllä hänenkin jutut juoruan eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina saa kärsiä ja hävetä ku on niin pöyröö!
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aivan hirveä juoruakka. Mulle ei kannata kertoa salaisuuksia, juoruan ne kaikki eteenpäin ihan sama kuinka intiimejä ovat. Olenkin nykyään sanonut kaikille,,että mä en kykene olemaan hiljaa, mulle ei saa kertoa mitään salaisuuksia. Olen myös kova haukkumaan selän takana ja ns.puukottamaan selkää hyvääkin ystävää. En tiedä miksi. Mieheni puolia pidän, mutta kyllä hänenkin jutut juoruan eteenpäin.
Tulee susta ihan Ulla Taalasmaa mieleen! :D Syyllistyn siihen kyllä itsekki. Vaikee pitää meheviä juoruja omana tietona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapa ylianalysoida kaikkea, pääasiassa itseäni. Pohdin jatkuvasti esim. miksi toimin tietyissä tilanteissa tietyllä tavalla, miksi olen tässä elämäntilanteessa enkä jossain muussa, mistä lapsuudessa tapahtuneesta nykyiset ongelmat/luonteenpiirteet/mieltymykset johtuvat, mistä kolmannessa varpaassa tuntuva kutina johtuu... Tajuutte kyllä. Saatan käyttää tähän tuntikausia putkeen, usein koko päivän huomaamattani samalla kun teen jotain muuta.
Mutta samalla myös vahvistat henkisiä varojasi, kun pohdit asioita.
Totta, henkiseen kasvuun pyrkimisestä tämä saikin alkunsa. En vain osaa lopettaa, mikä tekee tästä ongelman.
Vierailija kirjoitti:
Joskus tulee päiviä kun kuvittelen kahvilan viereisessä pöydässä nauravien ihmisten nauravan mulle tai jos joku tuijottaa pitkään, alan heti luulemaan onko vaatteissani jokin vikana tai meikit huonosti. Eli todella vainoharhaisia päiviä. Silloin on inhottavaa olla esim. Kaupan kassajonossa.
Mulla oli joskus ihan sama! Kadulla kävellessäni myös luulin muiden nauravan minulle, vaikka eivät olisi päinkään katsoneet vaan naureskelleet porukassa jotain omiaan. Kun itsetunto nousi, tämä piirre katosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epävarmuus, itsehillinnän ja kärsivällisyyden puute.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapa ylianalysoida kaikkea, pääasiassa itseäni. Pohdin jatkuvasti esim. miksi toimin tietyissä tilanteissa tietyllä tavalla, miksi olen tässä elämäntilanteessa enkä jossain muussa, mistä lapsuudessa tapahtuneesta nykyiset ongelmat/luonteenpiirteet/mieltymykset johtuvat, mistä kolmannessa varpaassa tuntuva kutina johtuu... Tajuutte kyllä. Saatan käyttää tähän tuntikausia putkeen, usein koko päivän huomaamattani samalla kun teen jotain muuta.
Mutta samalla myös vahvistat henkisiä varojasi, kun pohdit asioita.
Totta, henkiseen kasvuun pyrkimisestä tämä saikin alkunsa. En vain osaa lopettaa, mikä tekee tästä ongelman.
Liika pohtiminen kyllä voi olla ongelmallista, kun yksinkertaisimmatkin asiat monimutkaistuu niin moneen eri kulmaan, että siitä on vaikea enää saada kiinni itsekkään. Joskus on hyvä pitää selvät asiat yksinkertaisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus tulee päiviä kun kuvittelen kahvilan viereisessä pöydässä nauravien ihmisten nauravan mulle tai jos joku tuijottaa pitkään, alan heti luulemaan onko vaatteissani jokin vikana tai meikit huonosti. Eli todella vainoharhaisia päiviä. Silloin on inhottavaa olla esim. Kaupan kassajonossa.
Mulla oli joskus ihan sama! Kadulla kävellessäni myös luulin muiden nauravan minulle, vaikka eivät olisi päinkään katsoneet vaan naureskelleet porukassa jotain omiaan. Kun itsetunto nousi, tämä piirre katosi.
Yleensä ne päivät juuri pahimpia ovatkin, milloin itsetunto on ihan vieras käsite. Itsellänikin masennuksen jälkeen katos pahimmat vainot ja voi jo hymyillen kulkea nauravien ihmisten ohi ja ajatella,että kiva kun heillä on kivaa. :)
Tapani kaunistella ja kierrellä ikäviä asioita, kun pitäs sanoa jollekki suoraa että systeemi kusee.
Ailahtelevaisuus, välillä olen aivan masentunut, en jaksa tehdä mitään järkevää, inhoan ulkonäköäni ja ärtyilen muille, välillä taas olen todella iloinen ja onnellinen, rakastan elämää, olen tyytyväinen ulkonäkööni ja tuntuu ettei mikään voi pilata fiilistäni. :/
Mua vituttaa itsessäni se, että oon aivan valtavan huolissani joka helvetin asiasta. Raskasta. Aina joku todennäköisesti kuolee tai sairastuu tai katoaa tai hakataan yms yms
Äkkipikaisuus, kateus ja katkeruus. Olen siis hankala ihminen;)
Alue: Aihe vapaa
En mäkään. Tuntuu että jos on mielenkiintoisia ihmisiä vaikka kuinka paljon ympärillä ei siltikään saa mitään suusta ulos. Sitten jos ei kukaa aloita keskustella, niin miettii onko oma vika. :( Kai sitä pelkää olevansa jotenki hölmö tai vajavainen päästään, niin itse kokenut monesti.