Mikä siinä suomiaksentissa niin risoo?
Totuushan on että kaikilla ei-natiivienglannin puhujilla on jonkinlainen aksentti puheessa, ellei kyseessä ole kielellisesti lahjakas yksilö joka on asunut englanninkielisessä maassa tai oppinut sitä muuta kautta sujuvasti. Kiinnostaakin kuulla, miksi suomalaiset näyttävät olevan suurinpiirtein ainoita jotka häpeävät omaa maataan ja aksenttiaan? Suomiaksentti on sitä paitsi hyvin selkeä, jos vertaamme vaikka ranskalaiseen, saksalaiseen, thaimaalaiseen tai venäläiseen aksenttiin - ylipäätään mihin tahansa.
Kuvitteletteko oikeasti, että kieltä saa puhua vain jos sen hallitsee natiivin tapaan?:D Kaikissa maissa on juntteja, läskejä ja kieltä taitamattomia. Nyt sitä itsetuntoa vähän kehiin. Tämä kieliasia on niin kirkuva esimerkki suomalaisten huonosta kansallisitsetunnosta ja ruikutuksesta.
Hankkikaa itsetunto.
Kommentit (23)
No itseasiassa jenkeillä on kaikista eniten väärä aksentti eli ns nasaali-nenähonotus aksentti jollaista aikuisen ihmisen ei pitäisi käyttää. Ilmeisesti kukaan ei ole sanonut heille että se kuulostaa naurettavalta
Vierailija kirjoitti:
No itseasiassa jenkeillä on kaikista eniten väärä aksentti eli ns nasaali-nenähonotus aksentti jollaista aikuisen ihmisen ei pitäisi käyttää. Ilmeisesti kukaan ei ole sanonut heille että se kuulostaa naurettavalta
WRONG! Britit ne puhuvat nenan kautta, ei sita kauaa jaksa kuunnella. Suomalainen ymmartaa suomalaisen puhumaa englantia parhaiten, muille se on vaikeata. Tink kloupali.
No tässähän oli kysymys nimenomaan ääntämisestä, ei kileiopillisesta osaamisesta. Tottakai voi oppia erittäin hyvän, jopa natiivia paremman englannin ihan aikuisena. MInä olen syntyjään suomalainen ja teen jatkuvasti kielioppivirheitä, mutta suomea äännän kuin suomalainen. Natiivitasoisen ääntämisen oppii ainoastaan lapsena tai hyvin harvinaisena poikkeuksena vanhempana.
meillä on kolme lasta. Muuttaessamme ulkomaille (lapset amerikkalaiseen kouluun) lapset olivat 5 v, 9 v. ja 10 v. Kaksi vanhinta olivat jo aloittaneet opiskelemaan englantia Suomessa, nuorin oli täydellinen ummikko. Nyt viisi vuotta myöhemmin nuorin puhuu täyttä amerikanenglantia (siis myös USA:laisten mielestä) ja on oppinut sen USA:laisilta kavereiltaan. Keskimmäisen puheessa on lievä, hyvin lievä suomiaksentti ja esikoisella selkein. Esikoinen on "akateemisessa" kielitaidossa ylivoimaisesti paras ja on englannissa natiivien rinnalla "kympin oppilas", mutta puheseen on jäänyt se pieni aksentti.
Minä puhun tietenkin hyvää englantia ja Skotlannissa aikanaan opiskelijavaihdossa minua luultiin Walesiläiseksi :D No, ehkä joku kohteliaisuus, mutta se aksentti todellakin on kaikilla, eikä siitä minusta mitään haittaa ole. Oikein hyvin ymmärsin tuon Nokia tyypin puheen (ekalla sivulla linkki).