Maailman typerin asia: avioehto

Avioehto rekisteröidään maistraatissa ja on avioeroa varten.

Ei siinä ole kyse luottamuksesta, vaan osapuolten halusta säilyttää taloudellista itsenäisyyttä omaisuuteensa myös erotilanteessa ja myös esim. oman kuolemansa varalta. 

Typerämpää on mennä naimisiin mitään miettimättä ja sopimatta ja sitten joskus erotessa itkeä ja ihmetellä kun vaikka oman suvun monen sukupolven perintömökkiä joudutaan yhtäkkiä jakamaan exän kanssa.  

Kerran kun olen naiselle (markka-aikana) satatonnia maksanut niin tuleviin liittoihin kyllä avioehto on vaatimus.

Ex-appiukko ilmaantui meille parin ex-miehen veljen kanssa, kun oli juuri avioiduttu. Avioehto tehtävä! Paperitkin oli valmiiksi laitattanut: Nimi alle ja asia ok.

Tajuaisin ja olisin tajunnut, jos olisi ollut kyse sikarikkaasta perheestä. Mutta ihan tavallisia juntteja ne oli landelta.

Aviomies osoittautui todella heikoksi. Silti sinnittelin liitossa liki 20 vuotta ihan vain kasvattaakseni lapsen ydinperheessä. 

Niin ja en siis allekirjoittanut!

Vierailija kirjoitti:

"Kulta, rakasta sinua ja luotan sinuun täysin, MUTTA..."

Ap

Mikä ihmeen ristiriina tuo nyt on? Kyllä mä mun mieheeni luotan, mutta en minä sille aio rahojani antaa. Ei liity luottamukseen pätkääkään. 

AP on joku mammanpoika, joka ei tule koskaan saamaan naista ja täten kateroituu vanhempien kellarissa.

Mä en tehnyt avioehtoa just koska rakkaus.

Mies sairastui henkisesti ja alkoi pelaamaan hullun lailla. Meni kaikki rahat ja velkaantui. Onneksi tajusin siinä vaiheessa tehdä avioehdon. Erotessa olisi muuten tasinkona pitänyt mun osallistua hänen törsäyksensä maksuun ja lastenhan omaisuutta se on myös!

Että siinä yksi juttu ap:lle. Vaikka ootkin trolli. Mutta vaikka kuinka luottaa niin elämää ei voi suunnitella kuin korkeintaan omalta osaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole edellenkään vastannut kysymykseen: miksi mennä naimisiin, jos ei luota toiseen täysin?

Ap

Luotan mieheeni 100%. Miten se liittyy mihinkään? Pitäisikö mun sille antaa mun rahat luottamuksen merkiksi? Onhan ne nyt kaksi täysin erillistä ja toisistaan irallista asiaa. Minun rahani ovat minun rahojani, ellen kuole miestä ennen ja hän perii ne.

Vierailija kirjoitti:

Jos rakastaa toista ihmistä, ei välttämättä halua jakaa maallista omaisuuttaan hänen kanssaan.

Ei vaan elämänsä, silloin avioehto on hyödytön.

Talous ja rakkaus ovat kaksi täysin eri asiaa. Jokainen avioliitto päättyy joko eroon tai kuolemaan ja silloin väkisinkin käsitellään talousasioita. Miksei ihmiset saisi varautua tuohon hetkeen jo etukäteen?

Avioliittokin on vain ja ainoastaan juridinen liitto, jossa turvataan tietyt taloudelliset velvollisuudet kyseisen liiton aikana. Mistään et saa korvauksia, eikä ketään voi syyttää, jos puolisosi lakkaakin sinua rakastamasta tuon liiton aikana, mutta hänen on silti pakko pitää sinusta taloudellisesti huolta ja jos hän ei niin tee (vaikka pitäisi), voit hakea itsellesi turvaa oikeuden kautta.

Vierailija kirjoitti:

AP on joku mammanpoika, joka ei tule koskaan saamaan naista ja täten kateroituu vanhempien kellarissa.

Luuserit olisivat tämän kommentin kirjoittaneet, vaikka ap olisi sanonut, että avioehto tulee aina tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Ex-appiukko ilmaantui meille parin ex-miehen veljen kanssa, kun oli juuri avioiduttu. Avioehto tehtävä! Paperitkin oli valmiiksi laitattanut: Nimi alle ja asia ok.

Tajuaisin ja olisin tajunnut, jos olisi ollut kyse sikarikkaasta perheestä. Mutta ihan tavallisia juntteja ne oli landelta.

Aviomies osoittautui todella heikoksi. Silti sinnittelin liitossa liki 20 vuotta ihan vain kasvattaakseni lapsen ydinperheessä. 

Niin ja en siis allekirjoittanut!

Kannattaa juosta karkuun, jos sukulainen tuo ehtopaperit mukanaan. Se viittaa siihen ettei miehellä ole riittävästi munaa toimia asioiden eteen.

Vierailija kirjoitti:

Ex-appiukko ilmaantui meille parin ex-miehen veljen kanssa, kun oli juuri avioiduttu. Avioehto tehtävä! Paperitkin oli valmiiksi laitattanut: Nimi alle ja asia ok.

Tajuaisin ja olisin tajunnut, jos olisi ollut kyse sikarikkaasta perheestä. Mutta ihan tavallisia juntteja ne oli landelta.

Aviomies osoittautui todella heikoksi. Silti sinnittelin liitossa liki 20 vuotta ihan vain kasvattaakseni lapsen ydinperheessä. 

Niin ja en siis allekirjoittanut!

Niillä oli siis maat ja kesämökit landella ja halusivat, että ne pysyvät suvussa. Mikä tässä on vaikeata ymmärtää?

Moni on sitä mieltä, että luottamus ja avioehto on sama asia. Niillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Jos ei pysty puhumaan raha-asioista ennen avioliittoa, niin tuskin pystyy senkään jälkeen. Hälytyskellojen pitäisi soida, jos avioehto katsotaan epäluottamuslauseeksi.

Ap:kin tuntuu sekoittavan avioliiton ja avioehdon. Avioliitolla haluan ilmasta rakkauteni häntä kohtaan ja elää hänen kanssaan niin hyvinä ja huonoina päivinä tukena ja turvana. Avioehto on osa luottamusta, sillä kumpikin on tässä suhteessa yhdessä ja rahalla ei ole tekemistä sen kanssa. Mutta avioehdon merkitys painottuu vasta kuoleman tai avioeron yhteydessä, joten se ei vaikuta joka päiväiseen elämään. Joka tapauksessa meillä on avioehto, joka koskee henkilökohtaista omaisuutta. Se, mikä on ostettu yhdessä talo, autot yms on yhteistä. Mutta jos ero tulisi, niin se mikä on minun on minun ja se, mikä on mieheni on mieheni. Minusta se on reiluinta niin. Yhteinen jaetaan puoliksi.

"Kukaan ei ole edellenkään vastannut kysymykseen: miksi mennä naimisiin, jos ei luota toiseen täysin?

Ap"

Hyvä kysymys. - Minusta tuntuu toisinaan sille, että osa menee naimisiin sitten kun kaikki muut yhteiset puheenaiheet loppuu, tai siksi, että voi järjjestää hyvät bileet, jonne on tervetulleita erinomaisella syyllä kaikki tai ainakin hyvin moni läheinen. Toki avioon voidaan mennä vaikka siksi, että avioliiton myötä, jos syntyy lapsi(a),   lasta ei  tarvitse erikseen (mahdollisen) isän tunnustaa vaan lapsen oletetaan olevan avioparin yhteisen suhteen hedelmä, vaikka todellisuudessa olisikin naapurin tai jonkun täysin ulkopuolisen miehen siittämä. Tai kenties siksi , että avioliitolla halutaan turvata toiselle parempi toimeentulo leskenä; avioliitosta -tietyin edellytyksin- leskeksi jäänyt on oikeutettu lesken eläkkeeseen, mitä oikeutta ei pelkällä vainajan tyttö tai -poikaystävällä ei ole.      

Vierailija kirjoitti:

Yritin pohtia jotain typerämpääkin, muttei ainakaan nyt tule mieleen. Avioehdon tarkoitus on toimia "järkevästi" tilanteessa, joka on täysin järjetön. Siinä ei ole mitään järkeä, että joku mustakaapuinen mies puhuu omiaan ja lopulta vastaat myöntävästi hänen esittämään kysymykseen, jota et hermostuksissasi kunnolla edes kuule, jonka jälkeen asetat kultaisen rinkulan toisen osapuolen sormeen ja vannon ikuista rakkautta kaikkien kuullen, vaikka mieltäsi kalvaa epäily.

Vähän sama kuin menisi urheilukauppaan ostamaan polvisuojuksia, koska on päättänyt kulkea nelinkontin Helsingistä Ouluun. Myyjä voi tietysti ehdottaa joitain suojuksia käsiinkin, mutta oikeasti järkevä myyjä kysyisi, että kannattaako Ouluun edes lähteä konttaamaan.

Miksi edes mennä naimisiin, jos toiseen ei luota?

Se on vain viisas vakuutus ja turva mahdollisten väärinkäytösten ja hyväksikäyttäjien/Loisten varalta .

Jos 2010 vuodesta lähtien yli 6/10 avioliitosta päätyy eroon kolmen vuoden aikana, on avioehto erittäin perusteltua ja varsinkin jos toisella osapuolella on huomattavasti enemmän rahaa ja omaisuutta.

Ymmärrän kyllä että joku pers'aukinen loinen ei tästä järjestelystä pidä 😃

Voihan toinen sairastua henkisesti ja alkaa pelaamaan.Kukaan ei voi olla täysin varma edes itsestään.Kysymys ei ole luottamuksesya vaan realiteettitajusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on ilmeisesti nyt niin, että miehellä on ihan vitusti massia ja omaisuutta ja sinä halusit ne menemällä naimisiin ja se latokin nenän eteen avioehdon. Siinä meni puolet tulevasta omaisuudesta ja nyt väität ettei se luota suhun. 50% pareista eroaa, joten onko kyse luottamuksesta vai tilastotieteestä?

Olen sinkkumies enkä aio ikinä mennä naimisiin. Ei ole omaa lehmää ojassa.

Ap

No mikä tässä nyt on ongelmana?

Vahva itsenäinen nainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset muuttuu vuosien myötä. Jos rakkaus loppuu ja suhteeseen on tullut ylimääräinen ihminen, harva jaksaa sopia asiat järkevästi. Eihän sitä avioehtoa edes huomaa naimisissa ollessa vaan vasta avioliiton päättyessä.

Kai sinulla on kirjallinen työsopimus vai suullisestiko sovit työnantajan kanssa työsuhteesta ja sen ehdoista? Miten lainat, antoiko pankki sillä puheella, että sovitaanko, että maksat näin ja pankinjohtaja löi kättä päälle?

Voi lapsukaiset. Jos rakkaus loppuu, niin ei sitä ole koskaan ollutkaan.

Rakkaus on loppumaton, vain kohteet vaihtuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset muuttuu vuosien myötä. Jos rakkaus loppuu ja suhteeseen on tullut ylimääräinen ihminen, harva jaksaa sopia asiat järkevästi. Eihän sitä avioehtoa edes huomaa naimisissa ollessa vaan vasta avioliiton päättyessä.

Kai sinulla on kirjallinen työsopimus vai suullisestiko sovit työnantajan kanssa työsuhteesta ja sen ehdoista? Miten lainat, antoiko pankki sillä puheella, että sovitaanko, että maksat näin ja pankinjohtaja löi kättä päälle?

En minä töihin mene tunnesyistä. Avioliitto silmitaan tunnesyistä ja avuoehto taas on ristiriidassa niiden tunteiden kanssa, esim luottamus.

Ap

Avioehdon voi myös katsoa olevan todiste siitä, että menee naimisiin rakkaudesta eikä rahasta. Jos sä oisit voittanu 10 miljoonaa lotossa ja menisit tyhjätaskun kanssa naimisiin ja tekisitte avioehdon, niin eikö se osoittaisi tältä toiselta osapuolelta, että menee kanssasi naimisiin rakkaudesta nimenomaan. Sillä miljoonat on sun piste. Ja silti haluaa naimisiin kanssasi. Jos ei tehdä avioehtoa, voidaan miettiä, että onko toinen vain rahojen perässä, eli on hetken naimisissa kanssasi rahojen takia ja sitten nettoaakin mukavan summan, kun ottaa eron.