Lue keskustelun säännöt.
Pääsin lääkikseen. Tein tänään positiivisen raskaustestin. Voi nyt #@%?%§@
02.07.2016 |
Otsikossapa se olennaisin. Raskaus on vahinko mutta parisuhde vakaa. Kouluun olen hakenut kolme kertaa ja nyt pääsin. Tämä koulu on mulle älyttömän tärkeää. Olen ihan aina halunnut lääkäriksi ja haluan suhtautua opintoihin 100% vakavasti. Välivuodessa on se pulma, että se ryhmä johon olet päässyt sisään menee eteenpäin ja joudut johonkin vieraaseen ryhmään. Enkä haluaisi missään nimessä viivyyttää opintojani. Lisäksi ryhmäytymisen kannalta tärkeät bileet, juhlat jne jne jäisi varmaan vauvan vuoksi vähälle. En tarkkaan tiedä miten paljon opiskeltavaa tulee olemaan, mutta varmaan niin paljon ettei mielenterveys kestäisi lasta kotona sen lisäksi.
Joo, tiedän että se on solumöykky ja en ole alkuunkaan alkioon kiintynyt. Mutta lääkiksen lisäksi olen aina tiennyt haluavani lapsia, olen vain järkevänä ihmisenä siirtänyt lapsentekoa parempaan elämäntilanteeseen. Tuntuisi niin väärältä tehdä nyt abortti ja 6v päästä oikeasti laittaa lapsi alulle. Pillerireseptin vanhennuttua en ole saanut aikaiseksi uusia reseptiä ja käytettiin kondomia. Aika heikoin tuloksin näköjään... Seksissä on vauvan vaara, mutta pitikö se jumalauta omalle kohdalle käydä??
Vituttaa ihan suunnattomasti. En tiedä mitä teen, abortti olisi kamala vaihtoehto mutta vauvan pitäminen ei sopisi millään. Kun minä menen kouluun, miehellä on pakko käydä töissä tai ei pärjätä kunnolla. Koti-isyys ei siis sopisi, paitsi tietenkin töiden välissä mies voi sitoutua lapseen.
Tämä on vaikea paikka, mutta olisiko ihan mahdoton ajatus laittaa pieni vauva hoitoon? En kuulu siihen ryhmään, jonka mielestä toisen vanhemman pitää sitoutua lapseen 1 vuodeksi tai edes 3 kuukaudeksi. Ajattelen, että jos annan lapselle kaiken rakkauteni vapaa-ajalla niin se riittää. Lapset kiintyvät myös töiden puolesta matkusteleviin iseihin, 1-6v sijoituslapset kiintyvät nopeasti perheen äitiin kuin biologiseensa, ylipäänsä lapsella on luonnollinen tarve kiintyä vanhenpiinsa. Jos teoriassa pidän vauvan, se syntyisi kai huhtikuussa... Tietääkseni lääkiksessä on niin paljon pakollista läsnäoloa, ettei kotona opiskelu ja luentojen väliin jättö vain onnistu. Voisin luopua suurimmasta osasta opiskelijabileitä, tärkeimmissä juhlissa kävisin.
Onko avlla lääkisläisiä? Miten luulette että tällainen onnistuisi opintojen ohella? Entä onko vauvan hoitoon pistäminen mahdotonta? Opintojen aloittamisen lykkääminen ei tule kysymykseen, olen niin rakastunut ajatukseen opintojen aloituksesta etten halua lykätä kouluun pääsyä enää hetkeäkään. Lisäksi jos pitäisin lapsen, valmistuisin nopeammin ja pääsisin nopeammin takaamaan perheelle vakaan elämäntilanteen. Mutta tämä on nyt aluksi pelkkää ajatuksilla leikittelyä. Olen niin järkyttynyt tästä tilanteesta etten varmaan osaa ajatellakaan selkeästi.
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä joko tai.
Täällä kovasti vakuutellaan, miten raskauden aikana pystyt helposti opiskella, vauva vaan nukkuu 6kk, 1-vuotiaana hoitoon ja taas on aikaa opiskella. Voi olla näinkin. Aina on kuitenkin mahdollisuus, että kaikki ei mene ns. putkeen.
Raskaus ei ole sairaus, mutta monen monta vaivaa saattaa olla. Toisia vaivaa pahoinvointi koko raskauden ajan. Niin tai näin; raskaus olisi tässä se helpoin osuus.
Et vaan voi tietää, millaista vauva-arki tulee olemaan. Onko vauvalla koliikki tai refluksi eli elämä on lähestulkoon pelkkää itkua? Sairastutko (hämmästyttävän yleiseen) synnytyksen jälkeiseen masennukseen? Miten parisuhteen käy, kun on vauva, tärkeät opinnot, miehen työ?
Päivähoidon aloitus tuo usein sairastelua. Ja vaikka vauva olisi terve, niin ei sitä kyllä minnekään luennolle viedä. Jotain kunnioitusta muiden opiskelurauhalle.
Tekstini on varmasti tylyn oloinen, mutta haluankin herätellä. Kaikkea ei aina saa juuri nyt. Ap:llä on kyllä ne pahimmat vaihtoehdot punnittavanaan. Kaikesta kyllä selviää, jos päätät pitää molemmat. Henkinen kantti sen ratkaisee.
TÄMÄ. Sitä ei voi mitenkään tietää etuäteen, millaista elämä on raskaana/vauvan kanssa/perheellisenä. Ap:n täytyy päättää kumpaa haluaa enemmän, lapsia vai lääkisopiskeluja olettaen että molempia ei voi saada. SItten jos näiden yhdistäminen onnistuukin, se on pelkkää plussaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon 33 ja valmistunut jo erikoislääkäriksi ja väitellyt. Oli kauhea kiire päästä kouluun, opiskella, tehdä väikkäriä, valmistua ja erikoistua. Nyt olis vihdoin "aikaa vauvalle", mutta ei kuulu ei, kevyet hoidot käyty läpi ja ivf olisi vuorossa seuraavana.
Kyllä sä ehdit opiskelemaan, ei se kurssilta tippuminen ole iso asia. Abortti on. Elämä ei mene niin kuin sitä suunnittelee, mieti tarkkaan mitä teet. Tsemppiä!
Abortti tietysti on lapsen kannalta parempi kuin elämä noin urpon äidin kanssa. Provo 0/5
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 33 ja valmistunut jo erikoislääkäriksi ja väitellyt. Oli kauhea kiire päästä kouluun, opiskella, tehdä väikkäriä, valmistua ja erikoistua. Nyt olis vihdoin "aikaa vauvalle", mutta ei kuulu ei, kevyet hoidot käyty läpi ja ivf olisi vuorossa seuraavana.
Kyllä sä ehdit opiskelemaan, ei se kurssilta tippuminen ole iso asia. Abortti on. Elämä ei mene niin kuin sitä suunnittelee, mieti tarkkaan mitä teet. Tsemppiä!
Miksi se abortti on iso asia? Mistä sen tiedät?
Se, että sulla on ongelmia tulla raskaaksi ei tarkoita että muilla olisi. 33 ei ole ikä ei mikään, joten ongelmat eivät voi johtua siitä, että hedelmällisyytesi olisi ratkaisevasti laskenut iän takia. Sulla olisi luultavasti ollut ongelmia raskautua jo 22-vuotiaanakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ota kuule kirja kouraan takasin ja lue, että mitä sanotaan alkoholista ja raskaudesta. Pakko saada lasi skumppaa ku niin hirvee uutinen? Jos meinaat lapsen pitää niin oot joka ilta varmaan juomassa koska on niin rankkaa ja ansaitset sen? Joko sä otat sitä vastuuta tai et ota, älä pyörittele päätöstäs vauvan terveyden uhalla. Ja tällai alkoholistien lapsena voin kertoo et mun elämä on menny melkein totaalisesti pilalle alkoholin takia ja tein tietoisen päätöksen absolutistina olosta melkein heti ku tiesin olevani raskaana. Multa ei ainakaan säälipisteitä heru, sori vaan.
Raskaana ollessa voi juoda lasin skumppaa. Siis yhden lasin. Ei kuule siitä sen kummempaa draamaa saa revittyä, buhuu. Ja minäkin olen alkoholistin lapsi, mutta sillä ei ole MITÄÄN tekemistä tämän skumppalasillisen kanssa.
Voi juoda, mutta vaurioita voi tulla jo siitä lasillisesta.
Suurten ikäluokkien äidit veti tupakkaa ja viinaa kaksin käsin raskaana ollessaan ja mitään kummaa ei suuremmassa mittakaavassa tapahtunut. Yksi lasi skumppaa ei tee yhtään mitään. En tajua tätä nykyajan hysteriaa, jossa esimerkiksi jo sima on suurta myrkkyä.
Aika harvinaista oli alkoholin käyttö naisten keskuudessa. Sinähän et tiedä aiheuttaako yksi lasillinen haittaa. Niin kauan kuin kukaan ei varmuudella tiedä, ei voi väittää että ei aiheuta. Ei alkoholi pienessä jakautuvassa ihmisen alussa hyväksi ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisyys kondomin pettämiseen juuri tuossa tilanteessa on Porvoossa selkeästi suurempi kuin muilla paikkakunnilla.
92% naisista ei kadu aborttiaan. Toi "kaduin aborttia niin että menetin järkeni"-on ihan täyttä sontaa.
Itse tein abortin 21-vuotiaana, ensimmäisen opintovuoteni syksyllä. Ikinä en ole sekuntiakaan katunut.
Nykyään on tutkinto, hyvä työ, ihana mies ja kolme lasta. Kaikki on tullut oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. Kun tulin äidiksi koin aidosti olevani siihen valmis.
JOS olisin pitänyt lapsen, en olisi tavannut nykyistä miestäni (olin vaihdossa, joka oli muuten ihan huippuaikaa. Senkin tulet menettämään. Ei pienen lapsen äiti vaan lähde reissulle 3,6 tai 10 kuukaudeksi), en olisi valmistunut ajallaan ja siten en olisi edennyt nykyiseen unelmatyöhöni enkä olisi saanut lapsiani, jotka ovat elämäni suurin ilo.
Sen sijaan olisin sidottu loppuelämäni huonoon mieheen (sain tietää abortin jälkeen, että hän oli pettänyt minua. Nykyään koko ajatus miehestä isänä on aivan kauhistuttava. Poikaystäväsi on luultavasti samanikäinen, ja vaikka täällä muuta rummutetaan, äärimmäisen harva parikymppinen mies on valmis heittämään syrjään nuoruuden ja vapauden ja elämään vauva-arkea), olisin köyhempi, luultavasti yksihuoltaja. Ajatus, etten olisi tehnyt aborttia on niin hirveä, että kiitän ikuisesti itseäni senaikaisesta järkevyydestäni.
Kyllä, meille on erityisesti katolisen kirkon avulla syötetty jumalaton määrä aborttipropagandaa (asian ideanahan on se, että abortoitu vauva joutuu automaattisesti helvettiin, koska tätä ei koskaan ole kastettu katolilaiseksi. On oma asiasi, annatko tälläisen vaikuttaa itseesi), sekä sillä on tehty hirvittävää tuhoa miljoonien naisten henkiseen ja psyykkiseen terveyteen. Ihan laittomien aborttien aiheuttamista vammoista itsemurhaan pakotettujen tyttöjen kuolemiin.
On oma päätöksesi, annatko patriarkaalisen naisvihan sanella, mille tulet uhraamaan elämäsi.
Ap, olet puhunut bileistä ja menemisestä. Ymmärrän sen täysin, vaikka sinua siitä syyllistetään täällä. Olet nuori, haluat mennä ja kokea. Niin sinun pitäisikin. Lupaan sinulle, ettei pienen vauvan äitinä biletetä vaikka täällä luvataan muuta. Myöskin lupaan, ettet tule koskaan saamaan näitä aikoja takaisin. Sinä tulet katkeroitumaan jos koet eläväsi vääränlaista elämää. Piste. Valinta on sinun.
Vaikka provohan tämä luultavasti on, niin järjettömän typeriä jotkut kommenttisi ovat.
Kuitenkin jos ei ole, niin se haluatko lapsia tulevaisuudessa ei liity aborttiisi millään tavalla. Paitsi tietty siten, että varmistat tuleville lapsillesi hyvän elintason näin toimimalla.
Tee se abortti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoja asioita tapahtuu sun elämässä.
Lääkis ei ole kovin raskas koulu, jos on älliä päässä. Monet kurssikaverini saivat lapsen tai useammankin opiskelujen aikana. Työelämä on raskasta; opiskelu on siihen verrattuna kevyttä, vähemmän stressaavaa ja joustavampaa. Väitöskirjan tekeminen tai lapsen hoitaminen opiskelujen yhteydessä on huomattavaasti helpompaa kuin erikoistuvana lääkärin päivystyksineen ja 60-80-tuntisine työviikkoinen. Harkitse erittäin tarkkaan, ennen kuin teet abortin.
Sitä paitsi tulevat lääkärit ovat erittäin suurisydämisiä ja suvaitsevaisia, ja ottavat mukaan porukkaan myös pienten lasten vanhemmat :) Ei tarvitse ryypätä joka viikonloppu sopiakseen joukkoon.
Paljon onnea hienoista uutisista ja tsemppiä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pidät lapsen mutta aloitat nyt opinnot, joudut kaikille selittämään olevasi raskaana ja se alkaa määrittämään sinua. Lääkikseen päässeistä tosi iso osa on nuoria 19-22-vuotiaita, siellä ei juurikaan ole aikuisopiskelijoita, joten se, että jonkun maha kasvaa siellä ekan opiskeluvuoden aikana herättää paljon huomiota, eikä hyvällä tavalla!
Olin raskaana kesken ammattikoulun, missä suurin osa nuorimmat on 16-17. En kyllä herättänyt mitenkään suuresti paheksuntaa tai kerännyt katseita. Ja tämähän on maailman typerin "syy" aborttia miettiessä?
Amis ja lääkis tunnetusti on ihan sama asia?
Äly hoi älä jätä.
Onhan se älytöntä. Nimittäin olettaa, että lääkiksessä olisi tarpeeksi sivistynyttä ja fiksua porukkaa, jota ei toisten mahan kasvut liikuta? Tai että ylipäätään 19-22 vuotialle raskaus ei olisi niin ihmeellinen asia kuin 16-17 vuotiaille? Pointtihan ei ollut se, että yliopistossa opiskellessa on normaalimpaa hankkia lapsia, kuin toisen asteen opintojen aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelu ja lapset onnistuu. Itse odotan nyt kolmatta ja teen kauppiksessa maisteriopintoja toisessa kaupungissa, jonne matkaa on 5 h junalla. Teen paljon opintoja etänä. Kun lapset nukkuu pväunia opiskelen, sen lisäksi toinen on pväkodissa ja toisella välillä hoitaja kotona. Joskus matkapvinä kun olen koko pvän poissa, niin hoitaja hoitaa myös illan lapsia. Kuitenkin opiskeleminen on paljon joustavampaa kuin työnteko, joten sinänsä helpompaa hankkia lapsia vielä opiskeluvaiheessa. Mikäli olet varma ettet kuitenkaan tahdo lasta, silloin abortti voi olla vaihtoehto. Abortti tarkoittaa kuitenkin oman lapsen tappamista, vaikka asiaa miten kaunistelisi, se voi olla kova paikka. Juttele kumppanisi kanssa teidän tilanteestanne ja voimavaroistanne. Yleensä kaikkiin käytönnönongelmiin löytyy ratkaisu. Esim. Isompaa kämppää ei tarvitse heti hankkia ym..
Lisäisin vielä, että voit hyvin aloittaa lääkisppinnot nyt heti ja tehdä niitä niin pitkään ennen äitiysloman alkamista. Eka vuosi vauvan kanssa ja opiskelu on aika haastava kombinaatio, mitä en voi suositella, olen nimittäin myös kokenut sen.. Mutta kun vauva nukkuu yönsä eli noin vuoden ikäisenä ja jos sen voisi laittaa pväkotiin niin helppoahan sinun olisi sitten taas panostaa opintoihin. Jos tukiverkkoja löytyy, pääset silloin tällöin jopa bilettämäänkin.. Mutta toki olet aina eri tilanteessa kuin moni opiskelukaverisi. Minua itseäni ahdisti se että olin niin kiinni lapsessa.. Mutta siihen tottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketä vittu kiinnostaa joku ryhmä missä on päässyt sisään? Etkö voi jatkossa mennä töihinkään jos ei housemaisesti tämä sama ryhmä ole siellä neukkarin pöydän ääressä viikkopalaveria vetämässä?
Käyttäjä2162 kirjoitti:
Opiskelu ja lapset onnistuu. Itse odotan nyt kolmatta ja teen kauppiksessa maisteriopintoja toisessa kaupungissa, jonne matkaa on 5 h junalla. Teen paljon opintoja etänä. Kun lapset nukkuu pväunia opiskelen, sen lisäksi toinen on pväkodissa ja toisella välillä hoitaja kotona. Joskus matkapvinä kun olen koko pvän poissa, niin hoitaja hoitaa myös illan lapsia. Kuitenkin opiskeleminen on paljon joustavampaa kuin työnteko, joten sinänsä helpompaa hankkia lapsia vielä opiskeluvaiheessa. Mikäli olet varma ettet kuitenkaan tahdo lasta, silloin abortti voi olla vaihtoehto. Abortti tarkoittaa kuitenkin oman lapsen tappamista, vaikka asiaa miten kaunistelisi, se voi olla kova paikka. Juttele kumppanisi kanssa teidän tilanteestanne ja voimavaroistanne. Yleensä kaikkiin käytönnönongelmiin löytyy ratkaisu. Esim. Isompaa kämppää ei tarvitse heti hankkia ym..
Helppoahan sinun on sanoa että opiskelu sujuu jos on hoitaja ja tukiverkostot kunnossa. Yksinhuoltajalta ilman tukiverkkoa ja varallisuutta ei välttämättä suju opinnot toisella paikkakunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ja mitä sitten. Minäkin kättelin yo rehtoria vatsa pystyssä ja jotenkin sain siitä jopa kiksit. Sai näyttää että sisulla mennään yo:lle vaikka raskaana.
Millaisessa tilanteessa kätellään yo rehtoria - eli tarkoitatko, että olit raskaana ylioppilaaksi päästessäsi? Ei se ole kovin harvinaista, ovat jotkut suorittaneet ylioppilaskirjoituksia synnytyssairaalassa.
Yliopistossa harvemmin rehtoria kättelee edes henkilökunta.
Höpöhöpö että joku oikeesti päässyt kyselisi vauva palstalla mitä teen nyt kun oon raskaana.
Opiskelisin 1. vuoden normaalisti äitiysloman alkamiseen saakka, sen jälkeen olisin lapsen kanssa vuoden tai kaksi kotona ja poissaolevana yliopistolta ja opiskelisin sinä aikana ehkä jotain pientä esim. esseitä jotka voisin myöhemmin palauttaa, sen jälkeen jatkaisin opintoja uuden ryhmän kanssa täyspäiväisesti. Jos isä huolehtii lapsesta, on joskus mahdollista käydä bileissä lapsesta huolimatta, ja raskausaikana voi käydä kunhan valitsee alkoholittomat juomat.
Ei ne bileet ole välttämättömiä ryhmäytymiselle. Olemalla avulias, ystävällinen yms. olet ryhmän täysivaltainen jäsen.
Se ryhmän vaihto on toki vähän ongelmallinen... Kun kuuluu johonkin Cursukseen, niin se on vähän niinkuin osa omaa lääkärin identiteettiä joillakin. :D Mutta onhan lääkiksessäkin esim. vaihto-oppilaita? Mites ne hoitaa asian?
Jos Cursuksen vaihtaminen/abortti ei tule kysymykseen, lykkäisin opintojen aloitusta vuodella, (raskaus riittää syyksi) ja mahd. seuraava vuosi voisi pitää vanhempainvapaata?
Ekan vuoden aikana voi yrittää säästää rahaa yms. tekemällä töitä, jos löytyy.
Sitten voisit aloittaa vuoden tai kahden päästä, ja opiskella koko 5,5 v. samalla kurssilla.
Lääkiksessä on ollut aika hyvä yhteisöllisyys ja sellainen kollegiaalisuus vrt. omaan alaani, vaikka meilläkin oli sitä yhteishenkeä.
T. opiskelija rv 40
Miksi ei ole huolehdittu ehkäisystä? Kondomi yksistään ei riitä etenkään, jos raskaus on noin suuri katastrofi. Miten ehkäisy jatkossa hoituu? Vai toistuuko sama tilanne vähän väliä?
Lääkiksessä aika monella on lapsia. Osa on vuoden äitiyslomalla, osa sumplii ja jatkaa opiskelua ilman välivuotta. Itsekin tein lapsia kesken opiskelujen, tarkoituksella. Varma työllistyminen ja hyvä palkka tiedossa, niin mikäs siinä rauhallisin mielin rakentaa tulevaisuutta.
Amis ja lääkis tunnetusti on ihan sama asia?
Äly hoi älä jätä.