Lue keskustelun säännöt.
Pääsin lääkikseen. Tein tänään positiivisen raskaustestin. Voi nyt #@%?%§@
02.07.2016 |
Otsikossapa se olennaisin. Raskaus on vahinko mutta parisuhde vakaa. Kouluun olen hakenut kolme kertaa ja nyt pääsin. Tämä koulu on mulle älyttömän tärkeää. Olen ihan aina halunnut lääkäriksi ja haluan suhtautua opintoihin 100% vakavasti. Välivuodessa on se pulma, että se ryhmä johon olet päässyt sisään menee eteenpäin ja joudut johonkin vieraaseen ryhmään. Enkä haluaisi missään nimessä viivyyttää opintojani. Lisäksi ryhmäytymisen kannalta tärkeät bileet, juhlat jne jne jäisi varmaan vauvan vuoksi vähälle. En tarkkaan tiedä miten paljon opiskeltavaa tulee olemaan, mutta varmaan niin paljon ettei mielenterveys kestäisi lasta kotona sen lisäksi.
Joo, tiedän että se on solumöykky ja en ole alkuunkaan alkioon kiintynyt. Mutta lääkiksen lisäksi olen aina tiennyt haluavani lapsia, olen vain järkevänä ihmisenä siirtänyt lapsentekoa parempaan elämäntilanteeseen. Tuntuisi niin väärältä tehdä nyt abortti ja 6v päästä oikeasti laittaa lapsi alulle. Pillerireseptin vanhennuttua en ole saanut aikaiseksi uusia reseptiä ja käytettiin kondomia. Aika heikoin tuloksin näköjään... Seksissä on vauvan vaara, mutta pitikö se jumalauta omalle kohdalle käydä??
Vituttaa ihan suunnattomasti. En tiedä mitä teen, abortti olisi kamala vaihtoehto mutta vauvan pitäminen ei sopisi millään. Kun minä menen kouluun, miehellä on pakko käydä töissä tai ei pärjätä kunnolla. Koti-isyys ei siis sopisi, paitsi tietenkin töiden välissä mies voi sitoutua lapseen.
Tämä on vaikea paikka, mutta olisiko ihan mahdoton ajatus laittaa pieni vauva hoitoon? En kuulu siihen ryhmään, jonka mielestä toisen vanhemman pitää sitoutua lapseen 1 vuodeksi tai edes 3 kuukaudeksi. Ajattelen, että jos annan lapselle kaiken rakkauteni vapaa-ajalla niin se riittää. Lapset kiintyvät myös töiden puolesta matkusteleviin iseihin, 1-6v sijoituslapset kiintyvät nopeasti perheen äitiin kuin biologiseensa, ylipäänsä lapsella on luonnollinen tarve kiintyä vanhenpiinsa. Jos teoriassa pidän vauvan, se syntyisi kai huhtikuussa... Tietääkseni lääkiksessä on niin paljon pakollista läsnäoloa, ettei kotona opiskelu ja luentojen väliin jättö vain onnistu. Voisin luopua suurimmasta osasta opiskelijabileitä, tärkeimmissä juhlissa kävisin.
Onko avlla lääkisläisiä? Miten luulette että tällainen onnistuisi opintojen ohella? Entä onko vauvan hoitoon pistäminen mahdotonta? Opintojen aloittamisen lykkääminen ei tule kysymykseen, olen niin rakastunut ajatukseen opintojen aloituksesta etten halua lykätä kouluun pääsyä enää hetkeäkään. Lisäksi jos pitäisin lapsen, valmistuisin nopeammin ja pääsisin nopeammin takaamaan perheelle vakaan elämäntilanteen. Mutta tämä on nyt aluksi pelkkää ajatuksilla leikittelyä. Olen niin järkyttynyt tästä tilanteesta etten varmaan osaa ajatellakaan selkeästi.
Kommentit (281)
hama kirjoitti:
Itse sain lapsen hammaslääkiksen 4.vuoden alussa ja kävin muutamassa tentissä äitiysloman aikana. Sain luettua kun vauva nukkui päikkärit (toki voi olla vaikeampi vauva joka ei nuku). Sitten vauvan isä jäi pitämään vanhempainvapaata ja minä olin koko kevään koulussa, imettämässä kävin luentojen välissä tai sitten pumppasin maitoa vauvalle. Ens syksynä tipun alemmalle vuosikurssille mutta tässä vaiheessa opintoja se nyt on ihan sama kun on ehtinyt käydä bileet yms. ryhmäytymisjutut (tosin poikkesin yksissä lääkisbileissä kun vauva oli 3kk). Sun tilanne kyllä erilainen mutta sanon että ei opiskelu oo mahdotonta vauvan kanssa, ei se sen helpompaa varmaan oo työssäkäyvälläkään? ja isä paiskii nyt vuoden hommia niin saa sit hyvät vanhempainrahat ja voi jäädä vauvaa hoitamaan kun palaat kouluun ;) kaikki on omasta asenteesta kiinni ja ajattele että lapsi on sulle lahja, ei niitä niin vaan tehdä! ja tosiaa mulla on ainakin opettajat joustaneet opintojen kanssa ja mun valmistuminen viivästyy vain max puoli vuotta.
Sun tilanne on sikäli eri, että olit pitkällä opinnoissa siinä vaiheessa kuin vauva tuli. Etkä myöskään tullut "tunnetuksi" vauvan kautta. Mua ainakin ahdistaisi tosi paljon, jos se, mitä opiskelukaverit minusta muistaisivat, on "se on raskaana" tai "se sai vauvan silloin ekalla".
Kaikki ei todellakaan myöskään ole omasta asenteesta kiinni, vauvat on erilaisia muutenkin, lisäksi vauva voi olla terve tai sairas ja siihen emme pysty vaikuttamaan mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika rajua oli tämä keskustelu täällä.
Jos abortti tuntuu sinusta nyt jo pahalta, se tulee tuntumaan vielä pahemmalta kun olet sen läpikäynyt. Itse tein abortin 26-vuotiaana kun tulin vahingossa raskaaksi juuri alkaneen suhteen aluksi. Ja se ei todellakaan ollut mikään hampaanpoistoon verrattava asia, vaan se seuraa sua koko sun elämän. En ollut silloin mielestäni valmis äidiksi, varsinkaan yksinhuoltajaksi. Nyt 36-vuotiaana odotan lasta, ja olen vihdoin saanut rauhan asian suhteen. Ja nyt tiedän, että olisin varmasti selvinnyt lapsen kanssa. Elämä kantaa. Asiat järjestyvät aina. Luulen, että enemmän sua 6v päästä kaduttaisi se abortti kuin ne menetetyt bileet. Sulla on vielä vuosia aikaa käydä niissäkin! Jos olisin sinä, ottaisin lapsen vastaan elämän järjestämänä yllätyksenä. Kävisin puoli vuotta kursseilla ja mahdollisuuksien mukaan myös keväällä. Sitten pitäisin välivuoden ja nauttisin vaan lapsen kanssa olemisesta. Kyllä se koulu odottaa ja suhteiden solmiminen ei todellakaan pääty siihen ekaan syksyyn.
Vierailija kirjoitti:
Janika kirjoitti:
Aika rajua oli tämä keskustelu täällä.
Jos abortti tuntuu sinusta nyt jo pahalta, se tulee tuntumaan vielä pahemmalta kun olet sen läpikäynyt. Itse tein abortin 26-vuotiaana kun tulin vahingossa raskaaksi juuri alkaneen suhteen aluksi. Ja se ei todellakaan ollut mikään hampaanpoistoon verrattava asia, vaan se seuraa sua koko sun elämän. En ollut silloin mielestäni valmis äidiksi, varsinkaan yksinhuoltajaksi. Nyt 36-vuotiaana odotan lasta, ja olen vihdoin saanut rauhan asian suhteen. Ja nyt tiedän, että olisin varmasti selvinnyt lapsen kanssa. Elämä kantaa. Asiat järjestyvät aina. Luulen, että enemmän sua 6v päästä kaduttaisi se abortti kuin ne menetetyt bileet. Sulla on vielä vuosia aikaa käydä niissäkin! Jos olisin sinä, ottaisin lapsen vastaan elämän järjestämänä yllätyksenä. Kävisin puoli vuotta kursseilla ja mahdollisuuksien mukaan myös keväällä. Sitten pitäisin välivuoden ja nauttisin vaan lapsen kanssa olemisesta. Kyllä se koulu odottaa ja suhteiden solmiminen ei todellakaan pääty siihen ekaan syksyyn.
Missä vaiheessa aiot kertoa lapsellesi, että sillä olisi isosisko tai -veli jos et olis tappanut sitä.
Missä vaiheessa vanhempasi kertoivat sinulle, että sinulle tehtiin lapsena lobotomia?
Millä erikoisalalla evl joutuu päivystämään iltoja ja öitä 4-5 kertaa viikossa?
Sorry, hyvä huomio... Tarkoitin siis 4-5 xkk:ssa. Oli ainakin itselle karseaa sitten muiden lasten ollessa vauva-ja taaperoiässä. Muistikuvat hyvin hataria noilta ajoilta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ratkaisu olisi ihan selvä, tekisin abortin. Kaikki täällä vakuuttelee, että hyvin sujuu eikä voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mitä jos tulee syöpä tai muuta etkä voikaan saada lasta myöhemmin.
Mutta mitä jos nyt saat lapsen ja lapsi on sairas, vaikeasti vammainen tai muuten tarvitsee normaalia enemmän hoivaa? Oletteko todella valmiita siihen? Oletko valmis unohtamaan lääkisopintosi kokonaan, jos sinun täytyykin käyttää tulevat vuodet siihen, että hoidat lasta kotona?
Jos teet abortin, voit täysipainoisesti keskittyä opintoihin ja valmistua lääkäriksi 28-vuotiaana. Sitten ehdit vielä perustaa perheen. Suurella todennäköisyydellä siinä ei tule silloin olemaan mitään ongelmia.
Tein itse abortin 19-vuotiaana enkä ole katunut sitä hetkeäkään. Elämäni olisi ollut hyvin, hyvin erilaista jos olisin saanut lapsen silloin. Ensimmäisen lapsen sain sitten 31-vuotiaana eikä raskautumisessa ollut tuolloin mitään ongelmia.Ihan sairasta ajatella että se lopetettu elämä olis jotenki korvattavissa. Ei se ole. Se on oma yksilönsä. Omanlainen. Ei se toinen lapsi ole se, jota ei vaan aiemmin voinut saada, vaan siinä on tietoisesti päätetty toinen elämä. Se, joka olis nyt isosisko tai -veli.
Pliis. Se muutaman viikon vanha alkio ei ole vielä mikään oikea elämä. Se ei ole mikään yksilö, jonka elämä on päätetty. Jotain rajaa nyt.
Kyllä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
hama kirjoitti:
Itse sain lapsen hammaslääkiksen 4.vuoden alussa ja kävin muutamassa tentissä äitiysloman aikana. Sain luettua kun vauva nukkui päikkärit (toki voi olla vaikeampi vauva joka ei nuku). Sitten vauvan isä jäi pitämään vanhempainvapaata ja minä olin koko kevään koulussa, imettämässä kävin luentojen välissä tai sitten pumppasin maitoa vauvalle. Ens syksynä tipun alemmalle vuosikurssille mutta tässä vaiheessa opintoja se nyt on ihan sama kun on ehtinyt käydä bileet yms. ryhmäytymisjutut (tosin poikkesin yksissä lääkisbileissä kun vauva oli 3kk). Sun tilanne kyllä erilainen mutta sanon että ei opiskelu oo mahdotonta vauvan kanssa, ei se sen helpompaa varmaan oo työssäkäyvälläkään? ja isä paiskii nyt vuoden hommia niin saa sit hyvät vanhempainrahat ja voi jäädä vauvaa hoitamaan kun palaat kouluun ;) kaikki on omasta asenteesta kiinni ja ajattele että lapsi on sulle lahja, ei niitä niin vaan tehdä! ja tosiaa mulla on ainakin opettajat joustaneet opintojen kanssa ja mun valmistuminen viivästyy vain max puoli vuotta.
Sen verran voi vaikuttaa ettei ainakaan nauti alkoholia .
Sun tilanne on sikäli eri, että olit pitkällä opinnoissa siinä vaiheessa kuin vauva tuli. Etkä myöskään tullut "tunnetuksi" vauvan kautta. Mua ainakin ahdistaisi tosi paljon, jos se, mitä opiskelukaverit minusta muistaisivat, on "se on raskaana" tai "se sai vauvan silloin ekalla".
Kaikki ei todellakaan myöskään ole omasta asenteesta kiinni, vauvat on erilaisia muutenkin, lisäksi vauva voi olla terve tai sairas ja siihen emme pysty vaikuttamaan mitenkään.
Niin ja mitä sitten. Minäkin kättelin yo rehtoria vatsa pystyssä ja jotenkin sain siitä jopa kiksit. Sai näyttää että sisulla mennään yo:lle vaikka raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä menette halpaan kun luulette että tuo on päässyt lääkikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ota kuule kirja kouraan takasin ja lue, että mitä sanotaan alkoholista ja raskaudesta. Pakko saada lasi skumppaa ku niin hirvee uutinen? Jos meinaat lapsen pitää niin oot joka ilta varmaan juomassa koska on niin rankkaa ja ansaitset sen? Joko sä otat sitä vastuuta tai et ota, älä pyörittele päätöstäs vauvan terveyden uhalla. Ja tällai alkoholistien lapsena voin kertoo et mun elämä on menny melkein totaalisesti pilalle alkoholin takia ja tein tietoisen päätöksen absolutistina olosta melkein heti ku tiesin olevani raskaana. Multa ei ainakaan säälipisteitä heru, sori vaan.
Raskaana ollessa voi juoda lasin skumppaa. Siis yhden lasin. Ei kuule siitä sen kummempaa draamaa saa revittyä, buhuu. Ja minäkin olen alkoholistin lapsi, mutta sillä ei ole MITÄÄN tekemistä tämän skumppalasillisen kanssa.
Voi juoda, mutta vaurioita voi tulla jo siitä lasillisesta.
Suurten ikäluokkien äidit veti tupakkaa ja viinaa kaksin käsin raskaana ollessaan ja mitään kummaa ei suuremmassa mittakaavassa tapahtunut. Yksi lasi skumppaa ei tee yhtään mitään. En tajua tätä nykyajan hysteriaa, jossa esimerkiksi jo sima on suurta myrkkyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ota kuule kirja kouraan takasin ja lue, että mitä sanotaan alkoholista ja raskaudesta. Pakko saada lasi skumppaa ku niin hirvee uutinen? Jos meinaat lapsen pitää niin oot joka ilta varmaan juomassa koska on niin rankkaa ja ansaitset sen? Joko sä otat sitä vastuuta tai et ota, älä pyörittele päätöstäs vauvan terveyden uhalla. Ja tällai alkoholistien lapsena voin kertoo et mun elämä on menny melkein totaalisesti pilalle alkoholin takia ja tein tietoisen päätöksen absolutistina olosta melkein heti ku tiesin olevani raskaana. Multa ei ainakaan säälipisteitä heru, sori vaan.
Raskaana ollessa voi juoda lasin skumppaa. Siis yhden lasin. Ei kuule siitä sen kummempaa draamaa saa revittyä, buhuu. Ja minäkin olen alkoholistin lapsi, mutta sillä ei ole MITÄÄN tekemistä tämän skumppalasillisen kanssa.
Jätit kertomatta joitko viinilasillisen raskauden aikana ja että minkälainen oma mieltymys alkoholiin. Olen kyllä kuullut teorian ja tiedän että yksi annos sallittua jossain briteissä sun muuta. Alkuraskaudessa suojassa omassa pussissaan. Mutta jos "äidillä" on jo nyt pakko saada lasi skumppaa niin käy väkisinkin mielessä onko istukka mustana röökistä tai pahimmillaan fas lapsi. En ymmärrä sen puoliin sitäkään että pitää polttaa raskauden aikana, jossa ei ole _aikomustakaan_ lopettaa koska - minä minä. Empiirisen tutkimukseni mukaan nämä läpi raskauden polttajat usein jättää vauvan hyvin varhaisessa iässä jo hoitoon että pääsee baariin. Oma aika toki sallittua, mutta ei mun mielestä yötolkulla hiihtelemässä tarvi olla sillon kun vauvaan luodaan vielä sidettä.
Join puoli lasia skumppaa kolmissa eri sukujuhlissa (eli 1,5 skumppalasia) koko raskauden aikana ja terve, reipas ja roteva poika tuli. Vihaan tupakan hajua enkä polta (vaikka se ei tähän yhteen skumppalasilliseen mitenkään liity, kuten ei alkoholisti-isänikään). Muuten käytän alkoholia kohtuudella, ehkä pari lasillista viikossa mietoja juomia, lähinnä viiniä aterioidessa. Sinä alkoholihysteerinen alkoholistin lapsi, joka jossain moralisoit tätä yhtä lasia: rauhoitu.
Tiedän lääkäriopiskelijan (vai miksikä niitä nyt kutsutaankaan), siis naisen, joka teki opintojen aikana KOLME lasta ja valmistui vain vuoden samassa ryhmässä aloittaneita myöhemmin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ota kuule kirja kouraan takasin ja lue, että mitä sanotaan alkoholista ja raskaudesta. Pakko saada lasi skumppaa ku niin hirvee uutinen? Jos meinaat lapsen pitää niin oot joka ilta varmaan juomassa koska on niin rankkaa ja ansaitset sen? Joko sä otat sitä vastuuta tai et ota, älä pyörittele päätöstäs vauvan terveyden uhalla. Ja tällai alkoholistien lapsena voin kertoo et mun elämä on menny melkein totaalisesti pilalle alkoholin takia ja tein tietoisen päätöksen absolutistina olosta melkein heti ku tiesin olevani raskaana. Multa ei ainakaan säälipisteitä heru, sori vaan.
Voi juoda, mutta vaurioita voi tulla jo siitä lasillisesta.
Raskaana ollessa voi juoda lasin skumppaa. Siis yhden lasin. Ei kuule siitä sen kummempaa draamaa saa revittyä, buhuu. Ja minäkin olen alkoholistin lapsi, mutta sillä ei ole MITÄÄN tekemistä tämän skumppalasillisen kanssa.
Ilmankos ajatusmaailmasi on niin sairas. Rikkinäisessä ja tunne-elämältään häiriintyneessä alkoholiperheessä kasvaminen on tietysti haastavaa mutta ei sitä voi käyttää tekosyynä sikiön lähdettämiselle.
No niin, kukkahattu löysemmälle. Täs ei oo mitään draaman aineksia, mitään sikiötä ei ole minnekään lähtenyt.
Ystäväni äiti opiskeli lääkäriksi ja väänsi kolme muksua opintojen ohella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurattaa kyllä, kun kukaan ei huuda PROVOA. Muutamassa eka kommentissa kyllä, mutta kun ap viattomassti kyseli Porvoon lääkiksestä, homma unohtui.
No ok, minua lähinnä ihmetyttää, miksi miehellä ei ole tähän asiaan mitään sanottavaa. Kai nyt vakaassa parisuhteessa asiat yhdessä päätetään. Paitsi sitten ehkä Porvoossa.
Kivasti sai mammat liikkeelle.
Lääkiksen kaksi ekaa vuotta on paljolti itseopiskelua. Pakollisia opintoja saattaa olla esim. 2x2h viikossa ja loput vapaaehtoisia luentoja. Ehtisit hyvin käydä koulussa vähintäänkin jouluun ja ehkä pidemmällekkin riippuen minkä pituinen opintojakso sinne osuisi. Bileitä on alkuun suht paljon, mutta niissä pystyisit vielä olla hyvin mukana alkoholittomana ja näin ryhmäytyä. Tosin ei ne bileet välttämätttömiä ryhmäytymiselle ole.
Vierailija kirjoitti:
Jos pidät lapsen mutta aloitat nyt opinnot, joudut kaikille selittämään olevasi raskaana ja se alkaa määrittämään sinua. Lääkikseen päässeistä tosi iso osa on nuoria 19-22-vuotiaita, siellä ei juurikaan ole aikuisopiskelijoita, joten se, että jonkun maha kasvaa siellä ekan opiskeluvuoden aikana herättää paljon huomiota, eikä hyvällä tavalla!
Olin raskaana kesken ammattikoulun, missä suurin osa nuorimmat on 16-17. En kyllä herättänyt mitenkään suuresti paheksuntaa tai kerännyt katseita. Ja tämähän on maailman typerin "syy" aborttia miettiessä?
Se on kyllä joko tai.
Täällä kovasti vakuutellaan, miten raskauden aikana pystyt helposti opiskella, vauva vaan nukkuu 6kk, 1-vuotiaana hoitoon ja taas on aikaa opiskella. Voi olla näinkin. Aina on kuitenkin mahdollisuus, että kaikki ei mene ns. putkeen.
Raskaus ei ole sairaus, mutta monen monta vaivaa saattaa olla. Toisia vaivaa pahoinvointi koko raskauden ajan. Niin tai näin; raskaus olisi tässä se helpoin osuus.
Et vaan voi tietää, millaista vauva-arki tulee olemaan. Onko vauvalla koliikki tai refluksi eli elämä on lähestulkoon pelkkää itkua? Sairastutko (hämmästyttävän yleiseen) synnytyksen jälkeiseen masennukseen? Miten parisuhteen käy, kun on vauva, tärkeät opinnot, miehen työ?
Päivähoidon aloitus tuo usein sairastelua. Ja vaikka vauva olisi terve, niin ei sitä kyllä minnekään luennolle viedä. Jotain kunnioitusta muiden opiskelurauhalle.
Tekstini on varmasti tylyn oloinen, mutta haluankin herätellä. Kaikkea ei aina saa juuri nyt. Ap:llä on kyllä ne pahimmat vaihtoehdot punnittavanaan. Kaikesta kyllä selviää, jos päätät pitää molemmat. Henkinen kantti sen ratkaisee.
Suosittelen että kysyt ammattilaisapua ajatustesi järjestämiseen, päätit mitä tahansa että sinulla on sellainen olo että päätit oikein. Oma biologinen äitini tuli vahingossa raskaaksi. eikä halunnut lasta jaolisi tehnyt abortin jos olisi ajoissa huomannut sitten oli jo liian myöhäistä. hän ei ikinä harkinnut pitävänsä minua vaan päätyi suoraan adoptioon. Ymmärrän naisia jotka päätyvät aborttiin mutta ymärrän myös vastustajia koska oma elämäni pelastui sillä että äitini tajusi raskauden liian myöhään. elämä on lahja.
Vierailija kirjoitti:
Porvoossa joillekin tyypeille asiat vain tapahtuu. Haetaan lääkikseen, päästään sinne (just joo), ei tietenkään huolehdita ehkäisystä, vaikka se on niin helppoa, että apinakin oppisi. Sitten kiroillaan ja ihmetellään kohtalon julmuutta.
Mä en suoraan sanoen usko, että edes Porvoon lääkikseen mennään noin vähäisillä eväillä.
Milloinkas sinne Porvooseen on lääketieteellinen perustettu. Ei ole ikinä ollut.
Asiasta olen samaa mieltä. Jos tuolle alalle menossa, ois aikaihmisen luullut osaavan ehkäisynsä hoitaa ja tequilaahan sitä lääkärit, eihän sitä muuten joukkoon pääse. Voi ihmetys.
Pliis. Se muutaman viikon vanha alkio ei ole vielä mikään oikea elämä. Se ei ole mikään yksilö, jonka elämä on päätetty. Jotain rajaa nyt.