Pääsin lääkikseen. Tein tänään positiivisen raskaustestin. Voi nyt #@%?%§@

AP, jotta saisit vähän selvyyttä ajatuksistasi, mietipä näin: Jos tilanteessasi olisi hyvä ystäväsi, mitä neuvoisit häntä tekemään? Mitä itse luulet ajattelevan asiastasi viiden vuoden kuluttua, entä kymmenen? Oletko ottanut huomioon kumppanisi, hän voi olla hyvä resurssi, jos päätät pitää lapsen. Yksin et ole asian kanssa.

Mitä mahdat miettiä, jos päädyt keskeytykseen ja  et myöhemmin saisikaan lapsia?

Onko sinulla mahdollisuus nyt aloittaa opintoja ja    keskeytät  vaikka vuodeksi, kun lapsi syntyy?

Sukulaiseni sai lapsen (yh) kesken lääkäriopintojensa. Hänen äitinsä oli suurena apuna lapsen hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

AP, jotta saisit vähän selvyyttä ajatuksistasi, mietipä näin: Jos tilanteessasi olisi hyvä ystäväsi, mitä neuvoisit häntä tekemään? Mitä itse luulet ajattelevan asiastasi viiden vuoden kuluttua, entä kymmenen? Oletko ottanut huomioon kumppanisi, hän voi olla hyvä resurssi, jos päätät pitää lapsen. Yksin et ole asian kanssa.

Mitä mahdat miettiä, jos päädyt keskeytykseen ja  et myöhemmin saisikaan lapsia?

Onko sinulla mahdollisuus nyt aloittaa opintoja ja    keskeytät  vaikka vuodeksi, kun lapsi syntyy?

Sukulaiseni sai lapsen (yh) kesken lääkäriopintojensa. Hänen äitinsä oli suurena apuna lapsen hoidossa.

Mitvit? Ap:n kumppani on lapsen _isä_, ei mikään "resurssi". Lapsi on hänen vastuullaan ihan yhtä paljon kuin ap:n

No nyt on aika kasvaa aikuiseksi. Onneksi olkoon. Tulet näkemään jatkossa ihmisiä, joilla raskaaksi tulo ei ole todellakaan itsestään selvää...

Itse menin lääkikseen 28 v eli jo yhden FM-tutkinnon jälkeen. Lapsen sain vitoskurssilla, en jäänyt päiväkään jälkeen kurssista (mutta olin jo yhden vuoden pitänyt välivuotta eli skippasin kurssin tutkimustyön vuoksi). Mieheni on sairaanhoitaja, joten miehen työvuorojen (3-vuorotyö) ja nuorekkaan anopin avulla mentiin päivä kerrallaan. Mitään ongelmia ei ollut, pystyin olemaan lapsen kanssa enemmän kuin sitten työelämääm siirryttyä. Todella monet sai lääkiksen aikana lapsia (niin preklinikassa ja myös klinikassa) ja yllättävän monella oli jo lapsia lääkiksen alkaessa. Preklinikassa nyt ainakaan mitään ongelmaa ei ole. Positiivisesti vauvan läsnäoloon suhtaudutaan (opetushoitajat, kliiniset opet). Itse en imettänyt valitettavasti vaikean synnytyksen (ym. komplikaatiot, sepsis) vuoksi, mutta muuten pätkät olivat pieniä, mitä jouduin pois olemaan vauvan luota.

Nythän on hyvä, kun aloitat opinnot, niin beibi syntyy joskus huhtikuussa? Sitten sulla heti 3-4 kk aikaa olla vauvan kanssa ja syksyllä pystyy jo hoidossa olemaan.

En täysin ymmärrä ajatusmaailmaasi eikä se ole tyypillisen lääkisläinen (vielä). Tarkoitan, että monella kollegalla on todella hyvä organisointikyky ja priorisointikyky ja järki päässä tärkeissä asioissa. En usko, että raskaaksi tulo on siellä kovinkaan monelle ongelma, on paljon uskovia eri suunnista ja monella on isokin perhe jo opiskeluaikana rakenteilla.

Mihin tahansa ratkaisuun päädytkin, lääkis ei ole este. Missään nimessä parempaakaan aikaa ei ole. Itsellä parempi aika koitti vasta 40 +, kun sain kolmannen lapsen eli sitten oli jo elämä erikoislääkärinä vakiintunut ja rauhoittunut. Jos este on, se on parisuhteesi tai muu "nuppiasia". Voimia kuitenkin jatkoon ja onnea valitsemallasi uralla:)

Vierailija kirjoitti:

Tekisin abortin. Itse olen opiskellut lähihoitajaksi pienen lapsen äitinä ja vaikka koulu itsessään olisi ollut helppo apinallekin niin silti oli samperin rankkaa. Lääkis on varmasti niin vaativa homma ettei sitä kannata lapsen kanssa aloittaa jos ei ole PAKKO.

Miksi ei siis ota välivuotta lääkiksestä, sen saa ilman muuta raskauden takia.  Nyt alkaa opiskelun ja sitten pitää välivuoden ja on äitiyslomalla ja sitten lapsi tarhaan ja jatkaa opintoja.  Mutta jos tosiaan biletys on tärkeämpää kuin lapsi...  Muille lääkiksessäoleville opiskelu lienee kuitenkin se tärkein juttu.  Sinä olet varmaan päässyt opiskelemaan sattumalta liian helpolla.

Keskustele jonkun asiantuntijan kanssa.   Onko sinulla ystävää jonka kanssa voit jutella (joka ei sitten päissään livauta asiaa joskus seurueessa).

Aikoinaan itse opiskelijaäitinä tapasin lääkiksessä opiskelevan äidin, joka oli palkannut kotiin hoitajan yksityisen hoidon tuella (oli silloin kai ihan kohtuullinen Espoossa). Kyselin, miten raskaat ne opinnot on, miten pärjää jos on lapsia. Muistan vain, että hän sanoi että kyllä lääkiksessäkin ihmiset saa lapsia, mutta niiden syntymä on yleensä ajoitettu kesäloman alkuun :)

Lääkiksessä ilmeisesti ollaan niin kuin pienet lapset koulussa: kavereita ei voi vaihtaa eikä oppia mitään uusien ihmissuhteiden luomisesta. Ihme juttu, miten nuo tyypit sitten ammatissaan neuvovat potilaitaan, anteeksi asiakkaitaan, mitä moninaisimmissa elämän ongelmatilanteissa. Eivät taidakaan neuvoa. Ihan siitä kondomin käytöstä ap:lle, kondomi on oikein hyvä ehkäisyväline JOS sitä käyttää huolellisesti ja oikein. Ihan niin kuin muutkin ehkäisyvälineet.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vaikea paikka, mutta olisiko ihan mahdoton ajatus laittaa pieni vauva hoitoon? En kuulu siihen ryhmään, jonka mielestä toisen vanhemman pitää sitoutua lapseen 1 vuodeksi tai edes 3 kuukaudeksi. Ajattelen, että jos annan lapselle kaiken rakkauteni vapaa-ajalla niin se riittää. Lapset kiintyvät myös töiden puolesta matkusteleviin iseihin, 1-6v sijoituslapset kiintyvät nopeasti perheen äitiin kuin biologiseensa, ylipäänsä lapsella on luonnollinen tarve kiintyä vanhenpiinsa. Jos teoriassa pidän vauvan, se syntyisi kai huhtikuussa... Tietääkseni lääkiksessä on niin paljon pakollista läsnäoloa, ettei kotona opiskelu ja luentojen väliin jättö vain onnistu. Voisin luopua suurimmasta osasta opiskelijabileitä, tärkeimmissä juhlissa kävisin.

Onko avlla lääkisläisiä? Miten luulette että tällainen onnistuisi opintojen ohella? Entä onko vauvan hoitoon pistäminen mahdotonta? Opintojen aloittamisen lykkääminen ei tule kysymykseen, olen niin rakastunut ajatukseen opintojen aloituksesta etten halua lykätä kouluun pääsyä enää hetkeäkään. Lisäksi jos pitäisin lapsen, valmistuisin nopeammin ja pääsisin nopeammin takaamaan perheelle vakaan elämäntilanteen. Mutta tämä on nyt aluksi pelkkää ajatuksilla leikittelyä. Olen niin järkyttynyt tästä tilanteesta etten varmaan osaa ajatellakaan selkeästi.

Omalla kurssilla jotkut saivat lapsia ilman suurempaa ongelmaa opintojensa kanssa. Joku taisi tulla takaisin kouluun jo muutaman kuukauden kuluttua lapsen syntymisestä mikä itsestä tuntui lyhyeltä ajalta kun oltiin jo kliinisessä vaiheessa ja pakollista läsnäoloa oli aika paljon.

Lääkisopiskelujen alkuvaiheessa on kaikista vähiten pakollista läsnäoloa ja muutenkin on helppo järjestellä mahdolliset poissaolojensa korvaukset kuten jos lapsi sattuu olemaan kipeä. Lääkiksessä ei nimittäin korvata harjoitteluja sairauslomalappusilla.

Aina voi miettiä mikä olisi paras aika hankkia lapsia uran ja opiskelujen kannalta. Naistentautien kurssilla sanottiin yleisesti että suomalaiset hankkivat lapsensa liian myöhään kun raskaaksitulo on jo epävarmempaa. 

Raskaaksi tulo ja lapsen Saaminen, ovat ihania ja ihmeellisiä asioita. Vaikka tällä hetkellä alku on hyvin heiveröinen eikä minkään näköinen, se on silti sinun lapsesi. Sellainen olet itsekin alussa ollut.

Olen sitä mieltä, että abortin voi tehdä, ja saakin toki jokainen halutessaan tehdä, mutta vain esim. siinä tapauksessa, että lapsen isä on yhden yön kumppani, eikä sinulla ole häneen tunnesidettä. Silti, jos päätyy aborttiin, se jää loppuelämäksi kaivertamaan mieltä, ja tulee esille viimeistään sitten, kun tulet uudestaan raskaaksi ja päätät pitää lapsen. Sekin voi tosin tulla kesken, mutta nämä asiat eivät ole omissa käsissä.

Itsellä on takana 21-vuotiaana koettu keskenmeno, 22-v raskaus, 25-v abortti ja sen jälkeen vielä kaksi lasta. Jokainen raskaus on ollut ihme ja ainoastaan abortti saa mieleni välillä surulliseksi, vaikka tunnenkin tehneeni oikean ratkaisun.

Onnistui tuo minultakin, rohkeutta! Oma esikoinen oli muutaman kuukauden vanha, kun aloitin lääkiksessä. Valmistuin samassa ajassa kuin muutkin ja lapset ovat kauniita ja viisaita, ilmeisesti aika tasapainoisia ja terveitäkin. Bileisiinkin ehdin ihan tarpeeksi. Aborttia katuisin vieläkin, mutta jotkut muut välttämättä eivät. Siinä pitää tuntea itsensä: jääkö päätös kaivelemaan, jos sen tekee.

En jaksanut lukea koko ketjua mutta itse pääsin lääkikseen myös ja ajatella, olen jo äiti! Ihan hyvin ajattelin silti pärjätä, ja jos perhe tästä kasvaa niin en aio siitä tehdä ongelmaa. Kaikki järjestyy aikanaan.

Ryhmäytyminen ja bileet... Eivät ole mun tärkeysjärjestyksessä kovin korkealla sijalla, joten niiltä osin en voi neuvoja antaa ;)

Abortti ei ole maailmanloppu, eikä tarkoita, ettetkö saisi lapsia myöhemmin.

En usko, että sinä tai teidän suhde on valmis lapsen tuloon. Vaikka suhde on muuten vakaa, ei se tarkoita että se on sitä enää kun on vauva ja opinnot. Yksi ystäväni opiskeli yh:na, MUTTA hän asui ekan vuoden vanhempiensa luona, että he pystyivät välillä hoitamaan lasta kun hän opiskeli.

Lapsen voi tietenkin viedä päivähoitoon heti 11 kk, vai mitä se nyt on, ei se ole ongelma. Ongelma on että joudut hakemaan hänet neljältä, mutta opinnot jatkuisivat pitkälle iltaan. Tuntemani äidit ovat sitten tehneet harjoitystyönsä yöllä...

Kumpi kuulostaa pelottavammalta: Että saat lapsen mutta sinusta ei koskaan tule lääkäriä? Tai että saat opiskella, valmistut ammattiin, ja että saat ehkä vain yhden lapsen joskus kolmekymppiä täytettyä?

Luulen, että tässä vaiheessa sinulla on ensisijaisena se opiskelu ja ammatti. Se on ihan ok, lasten aika on myöhemmin. Tee se keskeytys, ja yritätte sitten useamman vuoden päästä kaikella vakavuudella lapsia, kun sen aika on.

Panosta vähän siihen ehkäisyyn ettei toistu. Et kai ollut pelkällä kondomilla, vai tarkoitatko että oikeastaan halusitkin raskaaksi.

Ehtii niitä lapsia myöhemminkin tehdä. Miksi abortti olisi niin iso juttu? Opiskelu on itsessään jo rankkaa, saati lapsen kanssa. Vaikutat hieman nuorelta, ehkä perheen perustamisen voisi lykätä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP, jotta saisit vähän selvyyttä ajatuksistasi, mietipä näin: Jos tilanteessasi olisi hyvä ystäväsi, mitä neuvoisit häntä tekemään? Mitä itse luulet ajattelevan asiastasi viiden vuoden kuluttua, entä kymmenen? Oletko ottanut huomioon kumppanisi, hän voi olla hyvä resurssi, jos päätät pitää lapsen. Yksin et ole asian kanssa.

Mitä mahdat miettiä, jos päädyt keskeytykseen ja  et myöhemmin saisikaan lapsia?

Onko sinulla mahdollisuus nyt aloittaa opintoja ja    keskeytät  vaikka vuodeksi, kun lapsi syntyy?

Sukulaiseni sai lapsen (yh) kesken lääkäriopintojensa. Hänen äitinsä oli suurena apuna lapsen hoidossa.

Mitvit? Ap:n kumppani on lapsen _isä_, ei mikään "resurssi". Lapsi on hänen vastuullaan ihan yhtä paljon kuin ap:n

Joo toi ei paljon lohduta, kun suhde katkeaa, mies löytää uuden ja ottaa lasta ehkä sen joka toinen viikonloppu, ja ap on yh ja yrittää saada lääkisopintoja valmiiksi, kun omat vanhemmat on jossain Lapissa.

Päätökset täytyy tehdä realistisesti. Jos ap:lla on omat vanhemmat lähellä, terveitä, ja heillä on aikaa ja halua hoitaa lasta aika paljonkin, voi tuo onnistua. Jos ap:lla on mies joka on hoitanut pikkusisaruksiaan teinistä, ja tietää mitä lasten kanssa oleminen on, ja silti haluaa lapsen, se voi onnistua.

Mutta jos riskinä on se, että mies jatkaa omaa uraansa, isovanhempia on kolmen tunnin matkan päässä... en lähtisi tuohon. Ihan riskianalyysi, että minun voimavarani ei riittäisi. Ihmisiä mekin vain ollaan. Jotain itsesuojeluvaistoa.

Kannattaa nauttia nuoruudesta. Opiskelu on elämän antoisinta aikaa. Lapsia voi tehdä kesken opiskelujenkin.

Olen opiskellut ennen lapsia ja lasten synnyttyä. Olen tyytyväinen, että sain opiskella parikymppisenä huolettomasti ilman vakaata parisuhdetta ja lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Panosta vähän siihen ehkäisyyn ettei toistu. Et kai ollut pelkällä kondomilla, vai tarkoitatko että oikeastaan halusitkin raskaaksi.

Käytin kondomia = halusin raskaaksi???? Mitä ihmeen kommentteja täällä oikein lauotaan. Nyt ajatusta noihin elämänohjeisiin hei.

Ap.

Ja täältä luulet vastauksen löytyvän.Tulevana lääkärinä joudut tekemään itsenäisiä päätöksiä ,nyt on aika harjoitella!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Panosta vähän siihen ehkäisyyn ettei toistu. Et kai ollut pelkällä kondomilla, vai tarkoitatko että oikeastaan halusitkin raskaaksi.

Käytin kondomia = halusin raskaaksi???? Mitä ihmeen kommentteja täällä oikein lauotaan. Nyt ajatusta noihin elämänohjeisiin hei.

Ap.

No tää nyt oli heitto, mutta joskus naiset ei käytä pilleriä vaan pelkkää kondomia, vähän sillä että jospa se pettäisi, niin olisi "lupa" tulla vahingossa raskaaksi. Ei se välttämättä suhun päde. Jos todella, todella et halua olla raskaana ja tulla äidiksi, niin abortti on ihan ok ratkaisu.

Jos näkisit nyt unta, että huomaisit että se olikin väärä hälytys, etkä olekaan raskaana: olisitko valtavan surullinen? Vai valtavan helpottunut ja ehkä vähän surullinen? Jos jälkimmäinen, abortti on ehkä viisain ratkaisu nyt. Ehtii sitä.

Vierailija kirjoitti:

Ja täältä luulet vastauksen löytyvän.Tulevana lääkärinä joudut tekemään itsenäisiä päätöksiä ,nyt on aika harjoitella!

Asioita kannattaa pohtia monelta kantilta, ja kuunnella niitä jotka on kokeneet. Aina parempi tehdä päätöksiä, kun on ensin tutkinut.

Ja moraaliasiatkaan ei ole ihan yksiselitteisiä aina. Jonkun kokemus on, että abortti on aina väärin, ja on urbaanilegendaa, että sit ei enää voi saada lapsia tai että se voi vaikuttaa asiaan. Jonkun kokemus on, että se voi oikeassa kohdassa olla aivan oikea ratkaisu, ja valtava helpotus, ja että kaikkien hedelmöityneiden munasolujen ei tarvitse kehittyä syntyviksi lapsiksi, meneehän niitä keskenkin.

Tutulle kävi niin, että lapsi olikin erittäin vaikeahoitoinen erityislapsi, jolla on häiriöitä immunipuolustuksessa. Tuttuni on lapsen kanssa jumissa kotona omaishoitajana, koska lapsi on liian sairas hoitopaikkoihin. Se lasta yhtä paljon halunnut mieskin lähti ja hoitovastuuta pelänneet isovanhemmat muuttivat kauemmas. Nyt lapsi lähestyy kouluikää ja on epäselvää, voiko hän mennä infektiovaaran takia normaalisti kouluun vai joutuuko äiti opettamaan hänet kotona.

Teet itse oman valintasi, mutta tässä minun elämäntarinani pähkinänkuoressa. Kauan sitten aloin opiskella sairaanhoitajaksi, ja tuolloin ensimmäinen lapseni oli 8 kk ikäinen. Sain toisen lapsen siten, että opintoja oli jäljellä yksi lukukausi, Mieheni muutti töiden perässä toiseen kaupunkiin, ja minä jäin yksin noiden kahden pienen kanssa. Vauva oli 5 kk ikäinen, kun laitoin hänet hoitoon (kyllä!! 1980-luvulla se oli jopa tavallista), ja suoritin opintoja sen viimeiset puoli vuotta. Valmistuttuani muutimme sitten miehen perässä tänne missä nyt asumme. Lapsia tuli myöhemmin lisääkin, ja suurperheen äitinä valmistuin myöhemmin yliopistosta maisteriksi. Joten jos minä sain tuon tehtyä, saat sinäkin. Lapset ja opinnot eivät ole toisiaan poissulkeva yhtälö ;)