Lue keskustelun säännöt.
Pääsin lääkikseen. Tein tänään positiivisen raskaustestin. Voi nyt #@%?%§@
02.07.2016 |
Otsikossapa se olennaisin. Raskaus on vahinko mutta parisuhde vakaa. Kouluun olen hakenut kolme kertaa ja nyt pääsin. Tämä koulu on mulle älyttömän tärkeää. Olen ihan aina halunnut lääkäriksi ja haluan suhtautua opintoihin 100% vakavasti. Välivuodessa on se pulma, että se ryhmä johon olet päässyt sisään menee eteenpäin ja joudut johonkin vieraaseen ryhmään. Enkä haluaisi missään nimessä viivyyttää opintojani. Lisäksi ryhmäytymisen kannalta tärkeät bileet, juhlat jne jne jäisi varmaan vauvan vuoksi vähälle. En tarkkaan tiedä miten paljon opiskeltavaa tulee olemaan, mutta varmaan niin paljon ettei mielenterveys kestäisi lasta kotona sen lisäksi.
Joo, tiedän että se on solumöykky ja en ole alkuunkaan alkioon kiintynyt. Mutta lääkiksen lisäksi olen aina tiennyt haluavani lapsia, olen vain järkevänä ihmisenä siirtänyt lapsentekoa parempaan elämäntilanteeseen. Tuntuisi niin väärältä tehdä nyt abortti ja 6v päästä oikeasti laittaa lapsi alulle. Pillerireseptin vanhennuttua en ole saanut aikaiseksi uusia reseptiä ja käytettiin kondomia. Aika heikoin tuloksin näköjään... Seksissä on vauvan vaara, mutta pitikö se jumalauta omalle kohdalle käydä??
Vituttaa ihan suunnattomasti. En tiedä mitä teen, abortti olisi kamala vaihtoehto mutta vauvan pitäminen ei sopisi millään. Kun minä menen kouluun, miehellä on pakko käydä töissä tai ei pärjätä kunnolla. Koti-isyys ei siis sopisi, paitsi tietenkin töiden välissä mies voi sitoutua lapseen.
Tämä on vaikea paikka, mutta olisiko ihan mahdoton ajatus laittaa pieni vauva hoitoon? En kuulu siihen ryhmään, jonka mielestä toisen vanhemman pitää sitoutua lapseen 1 vuodeksi tai edes 3 kuukaudeksi. Ajattelen, että jos annan lapselle kaiken rakkauteni vapaa-ajalla niin se riittää. Lapset kiintyvät myös töiden puolesta matkusteleviin iseihin, 1-6v sijoituslapset kiintyvät nopeasti perheen äitiin kuin biologiseensa, ylipäänsä lapsella on luonnollinen tarve kiintyä vanhenpiinsa. Jos teoriassa pidän vauvan, se syntyisi kai huhtikuussa... Tietääkseni lääkiksessä on niin paljon pakollista läsnäoloa, ettei kotona opiskelu ja luentojen väliin jättö vain onnistu. Voisin luopua suurimmasta osasta opiskelijabileitä, tärkeimmissä juhlissa kävisin.
Onko avlla lääkisläisiä? Miten luulette että tällainen onnistuisi opintojen ohella? Entä onko vauvan hoitoon pistäminen mahdotonta? Opintojen aloittamisen lykkääminen ei tule kysymykseen, olen niin rakastunut ajatukseen opintojen aloituksesta etten halua lykätä kouluun pääsyä enää hetkeäkään. Lisäksi jos pitäisin lapsen, valmistuisin nopeammin ja pääsisin nopeammin takaamaan perheelle vakaan elämäntilanteen. Mutta tämä on nyt aluksi pelkkää ajatuksilla leikittelyä. Olen niin järkyttynyt tästä tilanteesta etten varmaan osaa ajatellakaan selkeästi.
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ota kuule kirja kouraan takasin ja lue, että mitä sanotaan alkoholista ja raskaudesta. Pakko saada lasi skumppaa ku niin hirvee uutinen? Jos meinaat lapsen pitää niin oot joka ilta varmaan juomassa koska on niin rankkaa ja ansaitset sen? Joko sä otat sitä vastuuta tai et ota, älä pyörittele päätöstäs vauvan terveyden uhalla. Ja tällai alkoholistien lapsena voin kertoo et mun elämä on menny melkein totaalisesti pilalle alkoholin takia ja tein tietoisen päätöksen absolutistina olosta melkein heti ku tiesin olevani raskaana. Multa ei ainakaan säälipisteitä heru, sori vaan.
Voi juoda, mutta vaurioita voi tulla jo siitä lasillisesta.
Raskaana ollessa voi juoda lasin skumppaa. Siis yhden lasin. Ei kuule siitä sen kummempaa draamaa saa revittyä, buhuu. Ja minäkin olen alkoholistin lapsi, mutta sillä ei ole MITÄÄN tekemistä tämän skumppalasillisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä ryhmäytymisestä jäisi paitsi, koska vauva syntyy vasta 9 kk päästä eikä raskauskaan näy ennen kuin ihan viimeisimmillään. Bileissä ei tarvitse ryypätä.
Tottakai opiskelijabileissä ryypätään. Voit myös löytää niistä ihanan lääkärikoululaisen ja päästä hyviin naimisiin. Älä anna jonkun vahingon pilata tulevaisuuttasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ota kuule kirja kouraan takasin ja lue, että mitä sanotaan alkoholista ja raskaudesta. Pakko saada lasi skumppaa ku niin hirvee uutinen? Jos meinaat lapsen pitää niin oot joka ilta varmaan juomassa koska on niin rankkaa ja ansaitset sen? Joko sä otat sitä vastuuta tai et ota, älä pyörittele päätöstäs vauvan terveyden uhalla. Ja tällai alkoholistien lapsena voin kertoo et mun elämä on menny melkein totaalisesti pilalle alkoholin takia ja tein tietoisen päätöksen absolutistina olosta melkein heti ku tiesin olevani raskaana. Multa ei ainakaan säälipisteitä heru, sori vaan.
Voi juoda, mutta vaurioita voi tulla jo siitä lasillisesta.
Raskaana ollessa voi juoda lasin skumppaa. Siis yhden lasin. Ei kuule siitä sen kummempaa draamaa saa revittyä, buhuu. Ja minäkin olen alkoholistin lapsi, mutta sillä ei ole MITÄÄN tekemistä tämän skumppalasillisen kanssa.
Ilmankos ajatusmaailmasi on niin sairas. Rikkinäisessä ja tunne-elämältään häiriintyneessä alkoholiperheessä kasvaminen on tietysti haastavaa mutta ei sitä voi käyttää tekosyynä sikiön lähdettämiselle.
Vierailija kirjoitti:
Jos tää aloitus olis totta ja aloittaja olis päässyt oikeesti lääkikseen hän tuskin mokomia edes kyselisi.
Älykkäällä ihmisellä, joka ymmärtää jotain myös lapsen kehityksestä ja vuorovaikutuksesta, olisi aivan selkeä juttu: otetaan paikka vastaan, käydään ensimmäinen puoli vuotta aloittavan kurssin kanssa, sitten pidetään vauvaloma, ja sitten jatketaan vuoden päästä seuraavana vuonna aloittavan kurssin kanssa. Saat tehtyjä varmaan myös syksyllä etukäteen kursseja sisään vanhan kurssisi kanssa.
Ryhmäytymisestä kylläkin koohotetaan ihan turhan päiten.
Pientä vauvaa et voi pistää hoitoon. Lapsen kanssa opiskelu on mahdollista; turha vetelehtiminen ei tule kyseeseen, kun pikkulapsen äitinä tiedät tasan että minulla on lukemisaikaa nyt tänään nämä kaksi tuntia ja sillä siisti. Silloin ei sitä arvokasta lukuaikaa käytä sijaistoimintoihin kuten Facebookissa roikkumiseen tms.
Olen lääkäri, joka on saanut opiskelun aikana kaksi lasta ja opiskellut kolmella eri vuosikurssilla. Olen sujuvasti ryhmäytynyt kaikkien kurssieni kanssa, ja käyn kolmissa eri kurssitapaamisissa...
Hyva, juuri nain. Ota tasta onkeesi.
(Sori aakkosten puuttuminen).
Lääkärinvalassa luvataan suojella elämää ja sinä suunnittelet oman lapsen tappamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin vastaukset sivulle 3 asti...
En tiedä siis sanoiko tätä kukaan muu, mutta ÄLÄ tee aborttia. En ole abortin vastustaja, mutta jos kerran haluat lapsia ja ajatus tuntuu väärältä, tulet todennäköisesti katumaan. Ja se katumus ei ikinä poistu.
Voit opiskella vauvasta huolimatta. Haasteita siinä on, etkä voi bilettää niin vapaasti kuin ennen. Mutta usko tämä: ei oma elämä ja oma aika siihen lopu. Itselle lapset ovat ainakin osa elämää, ei koko elämä. Ehdit kyllä niihin bileisiinkin joskus, jos haluat ja lapselle on hoitaja.
Käyt ekan vuoden ja sitten keväällä saat vauvan ja vietät kesäloman. Kevään ja kesän aikana suoritat niitä tenttejä joihin kykenet, 0-4 kk vauva nukkuu vielä niin paljon normaalisti ettei haittaa mitään. Syksyllä katsot tilanteen uusiksi, otat ehkä vähän vähennän kursseja jotta asiat etenevät edes jonkin verran, ja seuraavana syksynä toiset väliin jääneet. Julkisiin/yksityisiin päiväkoteihin otetaan hoitoon vasta 9kk ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä abortissa on nyt niin kamalaa? Lapsia kerkeet tehdä myöhemminkin ja voit myös saada keskenmenon.
Joo, tapa vaan lapses ku ainahan voi TEHDÄ uuden tilalle korvaamaan ton...
Hyi.
Oot kyllä ihan sairaan itsekäs ihminen. Säälittää tuo lapses mihin tahansa ratkaisuun päädytkään. Toisaalta, voi olla mahdollista et kasvat vielä äidiksi..
Ei tee hyvää 9kk:n ikäiselle olla koko päivän hoidossa. Se on pitkä aika pienelle, joka ei pysty itseään kunnolla ilmaisemaan. Asetu lapsen asemaan, et voi sanoa että sulla on ikävä ja paha olla. Lisäksi yleensä muut hoidettavat vie tosi paljon hoitajan aikaa ja energiaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ota kuule kirja kouraan takasin ja lue, että mitä sanotaan alkoholista ja raskaudesta. Pakko saada lasi skumppaa ku niin hirvee uutinen? Jos meinaat lapsen pitää niin oot joka ilta varmaan juomassa koska on niin rankkaa ja ansaitset sen? Joko sä otat sitä vastuuta tai et ota, älä pyörittele päätöstäs vauvan terveyden uhalla. Ja tällai alkoholistien lapsena voin kertoo et mun elämä on menny melkein totaalisesti pilalle alkoholin takia ja tein tietoisen päätöksen absolutistina olosta melkein heti ku tiesin olevani raskaana. Multa ei ainakaan säälipisteitä heru, sori vaan.
Raskaana ollessa voi juoda lasin skumppaa. Siis yhden lasin. Ei kuule siitä sen kummempaa draamaa saa revittyä, buhuu. Ja minäkin olen alkoholistin lapsi, mutta sillä ei ole MITÄÄN tekemistä tämän skumppalasillisen kanssa.
Jätit kertomatta joitko viinilasillisen raskauden aikana ja että minkälainen oma mieltymys alkoholiin. Olen kyllä kuullut teorian ja tiedän että yksi annos sallittua jossain briteissä sun muuta. Alkuraskaudessa suojassa omassa pussissaan. Mutta jos "äidillä" on jo nyt pakko saada lasi skumppaa niin käy väkisinkin mielessä onko istukka mustana röökistä tai pahimmillaan fas lapsi. En ymmärrä sen puoliin sitäkään että pitää polttaa raskauden aikana, jossa ei ole _aikomustakaan_ lopettaa koska - minä minä. Empiirisen tutkimukseni mukaan nämä läpi raskauden polttajat usein jättää vauvan hyvin varhaisessa iässä jo hoitoon että pääsee baariin. Oma aika toki sallittua, mutta ei mun mielestä yötolkulla hiihtelemässä tarvi olla sillon kun vauvaan luodaan vielä sidettä.
Tapa se saatanan lapsi niin pääset dokaamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta aloitus ei voi olla totta vaan ilmiselvä provo. Ei kukaan lääkikseen päässyt voi kirjoittaa noin lapsellisesti. Ap kirjoittaa menevänsä "kouluun" ja suurin ongelma tuntuu olevan se, että ei voi raskaana ollessaan ryypätä opiskelijabileissä. Ja sitten ap ihmettelee, että "miks luulette, että oon Porvoosta" ja miks luulette, että meen Porvoon lääkikseen, eihän siellä edes ole lääkkistä". Ja sitten mammat vastailee täällä ihan tosissaan ap:lle. Voi jeesus.
Vierailija kirjoitti:
Ehdit käydä ensimmäisen lukuvuoden ihan kivasti ja sitten onkin kesäloma vauvan kanssa.
Sitten luovit ratkaisun opiskelujen jatkolle. Vauva voi luennoilla olla mukana. Olen nähnyt tällaisia tapauksia paljonkin.
Miten isovanhemmat. Voivatko osittain hoitaa?
Moni ehkä vihaa tätä sanontaa, mutta antaa tulla kuitenkin: Asioilla on taipumus järjestyä...
Ei missään tapauksessa vauvaa mukaan luennolle häiritsemään toisten opiskelua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkiksen opiskelijabileissä voit sitten huutaa räkäposkella lisää viinaa murhamammalle. Ryhmäytyminen tapahtuu näin ihan kuin itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa että kyllä ottaa vähän mielen päältä lukea näitä kommentteja täällä. Oon psyko, hullu, soveltumaton lääkäriks, ajattelen vaan viinaa enkä lasta jne. jne. Joko provoillaan urakalla tai luullaan mua provoksi. Ja kyllä, juon sen lasin skumppaa, repikääs lasu siitä.
Olen sen verran nuori ja menohaluinen, että kyllä tässä elämässä on muutakin mielessä kuin vauvan kapalointi. Abortti olisi paras vaihtoehto, mutta raskauden kokeneet varmaan osaavat ajatella miten pahalta ajatus siitä tuntuisi. Etenkin siksi, ettei ole varmaa saanko lasta enää 6-10 vuoden päästä vai pitääkö turvautua hedelmällisyyshoitoihin/adoptioon. Ja kun sitä lasta niin kovasti haluaa. Jaksaisin kyllä odottaa vielä opiskelujen läpi, mutta kun lapsen saanti ei ole itsestäänselvyys vaikka nyt raskaana olenkin.
Pahalta tuntuisi myös pitää taas yksi välivuosi ja lykätä unelmia eteenpäin, kun olen niin kovasti uurastanut päästäkseni sisään. Valehtelematta itkin ja luin viimeiset 3kk ennen pääsykoetta kun tein samalla 30h viikkotyötä. Olen leijunut eilisen taivaissa ja kiljuin varmaan naapurin kissallekin miten onnellinen olen tuosta koulupaikasta. Ei lienee ihme, että olen jumissa?
Toisaalta kyllä tuntuu, että jos kerran lääkikseen pääsysi on ollut noin vaikeaa, niin ehkä se opiskelukaan ei sinulta siellä onnistu pienen lapsen kanssa... tai ilmankaan lapsia. Mitä olen kattonut, niin vaikeeta näytti niillä olevan jotka kävi pyrkimässä vuosi vuoden perään. Se pääsykoe kun ei ole millään lailla lääkiksen vaikein osa.
Terveisin se kahden lapsen lääkäriäiti, joka opiskeli kolmella eri vuosikurssilla.
:D ja paskat. Anna kun arvaan, pääsit itse ekalla?
Se, ettei pääse ekalla eikä tokallakaan yrityksellä, ei kerro mitään sun tulevasta opintomenestyksestä. Älä anna tän pelotella. Tunnen monia lääkisläisiä ja hyvin voi pärjätä vaikkei ekalla ovet aukene! :)
Tuplaonnittelut! Koulupaikasta, et todellakaan voi jättää ottamatta sitä vastaan! Ja vauvasta, kyllä te pärjäätte ja saat asiat luistamaan! Vuosi opiskeluiden pidentymistä ei ratkaise mitään mutta voi helpottaa arkeasi huomattavasti jos suoritatkin 1v opinnot 2v aikana kun lapsi on ihan pieni. Ja 1v voi laittaa tarhaan oikein hyvin, sitten saat taas omaa aikaa opiskeluun päiväsaikaan. Ensimmäiset 6kk lapsi nukkuu paljon pääsääntöisesti. Älä tee aborttia, katuisit sitä isossa kuvassa paljon enemmän kuin sitä että varmasti tulee lapsen ja opiskelujen kanssa yksittäisiä hetkiä jolloin mietit josko olisitkin nyt valinnut toisin. Mutta usko, se ei ole kuin hetki jade mitä nyt olet saamassa, molemmat unelmat kerralla, älä heitä sitä pois.
Ryhmäytymisen osalta on parempi mitä laajemmin eri ihmisiin tutustut - siitä on vain hyötyä tulevaisuudessa ja työelämässä, usko minua. Lisäksi, opiskelun ja vauva-arjen pystyy yhdistämään paremmin kuin työn ja vauva-arjen, juuri opiskelujen vapaamuotoisemman luonteen vuoksi.
Lapsia joo voit toki saada myöhemminkin - tai sitten et. Et voi tietää tuleeko syöpä, saatko pcos, tai muuttuuko hormonitoimintasi siten ettei niitä enää 8v päästä niin vain haluamalla ja kovasti yrittämällä saadakaan. Silloin varmasti katuisit tätä päätöstä jos nyt teet abortin. Sillä mietipä elämääsi pidemmälle, opiskelut 6v ja työelämään, erikoistuminen päälle ja työelämässä paikan vakiinnuttaminen..missä välissä mielestäsi on se oikea aika lapsille? Tuskin menisit töihin ja jäisit vuoden päästä äitiysvapaalle ja kotiin? Entä puolisosi, onko hän sopiva mielestäsi lastesi isäksi? Tämä on kaikista tärkein kysymys. Oletteko kasvatusasioista samaa mieltä , voitko luottaa häneen? Sillä jos näin on että haluat että hän on lastesi isä niin antakaa lapsen tulla. Hyvin voit olla myös 10v päästä tilanteessa että nyt kun olisi aika lapsille ei olekaan sopivaa parisuhdetta, olet vakavasti sairas, joutunut onnettomuuteen tai niiden tekeminen ei vain onnistu. Olisitko silloin valinnut toisin?
Lapsen kehitykselle on tosiaan hyvästä, että hän voi viettää ensimmäiset 10 kuukauttaan yhden ja saman ihmisen kanssa. Tämä ihminen voi olla isä tai äiti. Peukalosäännön mukaan vauva voi olla tämän kaikkein tärkeimmän ihmisen luota poissa kerrallaan enintään lapsen ikäkuukaudet + 2 tuntia. Jos haluaa antaa lapselle parhaan mahdollisen startin eli myös imettää häntä ensimmäisen elinvuoden, silloin tämä ihminen on yleensä äiti. Noin vuoden ikäisenä lapsen voi jo laittaa päivähoitoon, mielellään silloin kuitenkin mahdollisimman pieneen ryhmään. Sijaishoitajatkin ovat mahdollisia ensimmäisen vuoden aikana, mutta äidin tai muun tärkeimmän henkilön liian varhainen menettäminen jättää pysyvän jäljen vauvan alitajuntaan. Jos lapsen siis päätät saada ja haluat hänestä terveen ja tasapainoisen, jättäisin koulun tauolle vähintään vuodeksi vauvan syntymän jälkeen.
Pienen lapsen hoidontarpeista kertoo hyvin esim. Liisa Keltinkangas-Järvisen kirja "Pienen lapsen sosiaalisuus". Suosittelen jokaiselle, jolla on lapsi tai aikoo lapsen saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa että kyllä ottaa vähän mielen päältä lukea näitä kommentteja täällä. Oon psyko, hullu, soveltumaton lääkäriks, ajattelen vaan viinaa enkä lasta jne. jne. Joko provoillaan urakalla tai luullaan mua provoksi. Ja kyllä, juon sen lasin skumppaa, repikääs lasu siitä.
Olen sen verran nuori ja menohaluinen, että kyllä tässä elämässä on muutakin mielessä kuin vauvan kapalointi. Abortti olisi paras vaihtoehto, mutta raskauden kokeneet varmaan osaavat ajatella miten pahalta ajatus siitä tuntuisi. Etenkin siksi, ettei ole varmaa saanko lasta enää 6-10 vuoden päästä vai pitääkö turvautua hedelmällisyyshoitoihin/adoptioon. Ja kun sitä lasta niin kovasti haluaa. Jaksaisin kyllä odottaa vielä opiskelujen läpi, mutta kun lapsen saanti ei ole itsestäänselvyys vaikka nyt raskaana olenkin.
Pahalta tuntuisi myös pitää taas yksi välivuosi ja lykätä unelmia eteenpäin, kun olen niin kovasti uurastanut päästäkseni sisään. Valehtelematta itkin ja luin viimeiset 3kk ennen pääsykoetta kun tein samalla 30h viikkotyötä. Olen leijunut eilisen taivaissa ja kiljuin varmaan naapurin kissallekin miten onnellinen olen tuosta koulupaikasta. Ei lienee ihme, että olen jumissa?
Toisaalta kyllä tuntuu, että jos kerran lääkikseen pääsysi on ollut noin vaikeaa, niin ehkä se opiskelukaan ei sinulta siellä onnistu pienen lapsen kanssa... tai ilmankaan lapsia. Mitä olen kattonut, niin vaikeeta näytti niillä olevan jotka kävi pyrkimässä vuosi vuoden perään. Se pääsykoe kun ei ole millään lailla lääkiksen vaikein osa.
Terveisin se kahden lapsen lääkäriäiti, joka opiskeli kolmella eri vuosikurssilla.
:D ja paskat. Anna kun arvaan, pääsit itse ekalla?
Se, ettei pääse ekalla eikä tokallakaan yrityksellä, ei kerro mitään sun tulevasta opintomenestyksestä. Älä anna tän pelotella. Tunnen monia lääkisläisiä ja hyvin voi pärjätä vaikkei ekalla ovet aukene! :)
Ja lisään vielä oleellisemman: ei kerro ainakaan kuinka ammatinharjoittajana pärjää.
Toki pääsykoetulokset voivat olla suuntaa-antavia ja usein ne huiput ovat myös niitä, jotka pärjää hyvin. Mut aika yksoikosesti tuo yks mamma nyt veti päätelmiä.
Eikö Oulussa voi opiskella lääkäri koulussa? Siellähän on tapana pakastaa vauvoja kellarikomeroissa.
KeskittymIstäsi lääketieteenopintoihin tulee häiritsemään stressin laukaisemat ahdistuksen tunteet ja toistuvat painajaiset. Surmattu lapsi tulee uniinisi joissa hän kasvaa ja kehittyy oppien puhumaan ja lopulta kysyy suloisella lapsen äänellään miksi et antanut hänen elää.