Aivan hirvittävä ikäkriisi iskenyt
Olen täyttämässä 33, enkä ymmärrä miten aika on mennyt 28-vuotiaasta asti niin nopeasti että tuntuu kuin nämä 5 vuotta olisivat 2 vuotta, lisäksi tunnen että vuosi vuodelta aika menee nopeampaa.
Kommentit (12)
Vielä on toivoa ja hyviä vuosia edessä, mutta kello käy.
Odotahan kun on 10 vuotta vierähtänyt lisää. Voi niitä aikoja kun olin joku vähän päälle parikymppinen ja murehdin jostain kolmekymppisenä olemisesta kun kohta sitä alkaa olemaan lähempänä viittäkybää. Ei sitä vaan silloin olisi voinut ajatellakaan että voisi olla niin vanha itsekin joskus.
Pistää real escortsille deittiprofiilin, niin saa uutta ajateltavaa elämään.
Minulla oli eka ikäkriisi n. 24v. Suurin ja murehdin ihan hulluna sitä, että voiko joku mies oikeasti haluta vanhaa naista ja olla vanhan naisen kanssa. Tällaista..... En ole ylpeä mutta tällaisia uskomuksia olo syntynyt elämän alussa.
Ikäkriisit on hassuja. Nelikymppisenä tuntui että elämä on lopussa. Viidenkympin lähestyessä alkoi tuntua että tässähän on todennäköisesti vielä puolet elämästä jäljellä. (Suvussamme tosiaan eletään lähes satavuotiaiksi).
Odotapa sitä, kun aina on joko joulu tai juhannus.
Sähän oot vielä nuori,terveisin 58v.
Vierailija kirjoitti:
Sähän oot vielä nuori,terveisin 58v.
Niin sinäkin, terveisin 73v.
Vierailija kirjoitti:
Ikäkriisit on hassuja. Nelikymppisenä tuntui että elämä on lopussa. Viidenkympin lähestyessä alkoi tuntua että tässähän on todennäköisesti vielä puolet elämästä jäljellä. (Suvussamme tosiaan eletään lähes satavuotiaiksi).
Isoisäni elivät lähes satavuotiaiksi mutta mummot lakosi jo aika varhain seitenkymppisinä. Vähän huolettaa äidin puolesta että koska mahtaa aika tulla kun sama ikä lähestyy.
Mulla ei oo ikinä ollut niin pahaa ikäkriisiä kuin 13-vuotiaana :D Sen jälkeen ei oo iät haitannut. N33
Minua ei voisi vähempää oma ikäni liikauttaa mutta ajan nopea kuluminen alkaa ahdistamaan lähinnä siksi kun näen omien vanhempieni vanhenevan niin nopeasti. Jonnekin nelikymppiseksi asti ne säilyi about saman näköisenä ja sitten pamahti yhtäkkiä harmaiksi vanhuksiksi jotka kurtistuu ja rypistyy vaan kuin aurinkoon jäänyt luumu.
Ihan normaalia. Mun ikävuodet 19 - 28 meni myös lennolla, mutta nautin joka hetkestä. Onneksi on muistoja valokuvien muodossa (ja albumissa myös opiskelubileistä, kesätöistä, matka- ja festariilippuja, karttoja, jne.), että muistella, missä maissa on ollut ja mitä tehnyt. Olin 28 kun yllättäen tapasin puolison: ekan kerran miehen, jonka kanssa halusin rakentaa tulevaisuutta. Olin 29 kun mentiin naimisiin ja 30 kun esikoinen syntyi. Kun olin 33, oli lapsia jo 2, ja aika todellakin menee vuosi toisensa jälkeen aina nopeammin. Sille ei kyllä voi mitään. Mutta se on vain elämää. Kaikkea hyvää, Ap 😊