Lue keskustelun säännöt.
Pääsin lääkikseen. Tein tänään positiivisen raskaustestin. Voi nyt #@%?%§@
02.07.2016 |
Otsikossapa se olennaisin. Raskaus on vahinko mutta parisuhde vakaa. Kouluun olen hakenut kolme kertaa ja nyt pääsin. Tämä koulu on mulle älyttömän tärkeää. Olen ihan aina halunnut lääkäriksi ja haluan suhtautua opintoihin 100% vakavasti. Välivuodessa on se pulma, että se ryhmä johon olet päässyt sisään menee eteenpäin ja joudut johonkin vieraaseen ryhmään. Enkä haluaisi missään nimessä viivyyttää opintojani. Lisäksi ryhmäytymisen kannalta tärkeät bileet, juhlat jne jne jäisi varmaan vauvan vuoksi vähälle. En tarkkaan tiedä miten paljon opiskeltavaa tulee olemaan, mutta varmaan niin paljon ettei mielenterveys kestäisi lasta kotona sen lisäksi.
Joo, tiedän että se on solumöykky ja en ole alkuunkaan alkioon kiintynyt. Mutta lääkiksen lisäksi olen aina tiennyt haluavani lapsia, olen vain järkevänä ihmisenä siirtänyt lapsentekoa parempaan elämäntilanteeseen. Tuntuisi niin väärältä tehdä nyt abortti ja 6v päästä oikeasti laittaa lapsi alulle. Pillerireseptin vanhennuttua en ole saanut aikaiseksi uusia reseptiä ja käytettiin kondomia. Aika heikoin tuloksin näköjään... Seksissä on vauvan vaara, mutta pitikö se jumalauta omalle kohdalle käydä??
Vituttaa ihan suunnattomasti. En tiedä mitä teen, abortti olisi kamala vaihtoehto mutta vauvan pitäminen ei sopisi millään. Kun minä menen kouluun, miehellä on pakko käydä töissä tai ei pärjätä kunnolla. Koti-isyys ei siis sopisi, paitsi tietenkin töiden välissä mies voi sitoutua lapseen.
Tämä on vaikea paikka, mutta olisiko ihan mahdoton ajatus laittaa pieni vauva hoitoon? En kuulu siihen ryhmään, jonka mielestä toisen vanhemman pitää sitoutua lapseen 1 vuodeksi tai edes 3 kuukaudeksi. Ajattelen, että jos annan lapselle kaiken rakkauteni vapaa-ajalla niin se riittää. Lapset kiintyvät myös töiden puolesta matkusteleviin iseihin, 1-6v sijoituslapset kiintyvät nopeasti perheen äitiin kuin biologiseensa, ylipäänsä lapsella on luonnollinen tarve kiintyä vanhenpiinsa. Jos teoriassa pidän vauvan, se syntyisi kai huhtikuussa... Tietääkseni lääkiksessä on niin paljon pakollista läsnäoloa, ettei kotona opiskelu ja luentojen väliin jättö vain onnistu. Voisin luopua suurimmasta osasta opiskelijabileitä, tärkeimmissä juhlissa kävisin.
Onko avlla lääkisläisiä? Miten luulette että tällainen onnistuisi opintojen ohella? Entä onko vauvan hoitoon pistäminen mahdotonta? Opintojen aloittamisen lykkääminen ei tule kysymykseen, olen niin rakastunut ajatukseen opintojen aloituksesta etten halua lykätä kouluun pääsyä enää hetkeäkään. Lisäksi jos pitäisin lapsen, valmistuisin nopeammin ja pääsisin nopeammin takaamaan perheelle vakaan elämäntilanteen. Mutta tämä on nyt aluksi pelkkää ajatuksilla leikittelyä. Olen niin järkyttynyt tästä tilanteesta etten varmaan osaa ajatellakaan selkeästi.
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
Tulin vain sanomaan, et ei vittu yhtään kakaraa parkumaan luennoille, ei varsinkaan lääkikseen. Jatkakaa.
Miten niin "ei varsinkaan lääkikseen"? Että vaikka oikiksen puolella parkuminen on suotavampaa?
Olen näitä vauvaäitejä nähnyt kyllä ja ihan hyvin on mennyt. Ymmärrän kyllä, että se voi häiritä keskittymistä, vaikka vauva vain on olemassa. Jotenkin on varpaillaan ja odottaa, milloin se kitisee...
Itse olen rento ja en uhraa ajatustakaan vauvalle ennen ääntelyä. Toki se siinä vaiheessa vie huomiota. Mutta ymmärrän, että joskus on pakko ottaa vauva mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n tekstin perusteella suosittelen hänelle aborttia. Taitaa olla vain niin että häntä kiinnostaa oikeasti ne bileet enemmän kuin raskausmahan kanssa lyllerrys ja ulkopuoliseksi tuntuminen. Joku muu ehkä ei olisi asiasta moksiskaan vaan riemuitsisi kummustaan (lapsesta) ja vähät välittäisi bileistä. Mutta ap kuullostaa siltä että sbortti on nyt järkevin ratkaisu.
Niin ja se pieni vauva tarvitsee äitiä. Se ei ole mikään keksitty tarina, että niin paljon kun vauvalla on kuukausia ikää niin monta tuntia voi olla erossa lähivanhemmistaan (yleensä äiti). Niin ja ikinä ei tiedä nukutko ensimmäiseen vuoteen 3-4 tuntia pidempää yöllä, sellaisiakin vauvoja on.
Lasta kohtaankin olisi järkevintä, että äiti on läsnä.
Vierailija kirjoitti:
vai ryhmäytyminen ja bileet. Hohhoijaa. Mihin tarvitsen ryhmäytymistä? Minä olen suorittanut lasten kanssa maisterintutkinnon matematiikan linjalla ilman niitä bileitä ja juuri siitä syystä (oletan) huomattavasti paremmilla arvosanoilla kuin muut keskimäärin. Ei ole mitään ryhmää, eikä sellaista tarvitse. Opiskelu on tutkinto ovat sinun suorituksesi, yksilönä. Jos mielessä on vain bileet niin jätä vauva saamatta, just saying.
Surullisin kommentti ikinä. Itse ainakin nautin opiskeluaikoina bileistä ja vapaasta elämästä. Ne toi korvaamattomia kokemuksia ja sian myös elinikäisiä ystäviä. Siinä ei todellakaan ole mitään pahaa, että on mielessä bileet eikä tuomittavaa. Ja hyvin olen menestynyt työelämässä.
AP:na tekisin ehdottomasti abortin tuossa tilanteessa, jollei mies voi lapsen kanssa jäädä kotiin.
Tequilaa voi juoda vaikka loppuelämän. Vauvaa et välttämättä saa enää. Terve, hyväkuntoinen nuori ihminen -- opinnot ei ole syy tehdä aborttia. Mieti itse, miten valmiina lääkärinä opastaisit vastaavassa tilanteessa olevaa potilasta? Lääketiede pyrkii elämän ylläpitämiseen ja pelastamiseen. Abortti on joskus ainoa oikea vaihtoehto, mutta ei sinulle.
Nimim. opiskelin ja lykkäsin lapsentekoa kunnes sitä ei enää saanut.
Vanhemmuus on loppuelämän kestävä tila, joten minusta sinun ei lapsia haluavana pitäisi keskittyä siihen, mitä elämä on raskausaikana, pikkulapsivaiheessa tai opiskeluaikana. Mutta millaista elämä on sen jälkeenkin? Kun valmistut, millaista on elämä (lähes) kouluikäisen kanssa vs. ilman lapsia? Kokisitko jälkeenpäinkin jääneesi jostain paitsi, jos et ole päässyt ihan kaikkiin opiskelijajuhliin? Onko tilanne valmistumisen jälkeen yhtään sen sallivampi lastenhankinnalle olettaen, että haluat siirtyä työelämään ja mahdollisesti suht vakaan työtilanteen? Ja jos päätät lykätä lastentekoa "sopivaan" aikaan joka ei jostain syystä näytä tulevan eteen (mikä on nykypäivänä hyvin todennäköistä), voitko olla varma että olet sinut niiden päätösten kanssa joita nyt joudut tekemään?
En sano tätä tuputtaakseni minkäänlaista arvomaailmaa tms. (aborttikysymykseen liittyen, minusta se päätös on loppupeleissä jokaisen oma asia) vaan neuvon sinua katsomaan raskauttasi objektiivisesti ja pitkänäköisesti. Onnellisuus ei ole synonyymi helppoudelle tai edes unelmien toteutumiselle, vaan pikemminkin onnellisuus syntyy vaikeuksien ja pettymysten (kuten vaikkapa opintojen aloittamisen tai valmistumisen pitkittyminen unelma-ammattiin) kautta - ihminen tuppaa arvostamaan sitä vähemmän asioita, mitä helpommin ne on saatu.
Tästä näkökulmasta (ja myös omasta vastaavasta kokemuksesta) voin sanoa, että sinun kannattaisi keskittyä iloitsemaan vauvastasi ja sen sijaan, että harmittelet etukäteen miten rankkaa arki tulee (väliaikaisesti) olemaan. Ei se nyt NIIN rankkaa ole kuin usein annetaan ymmärtää ja vastapainoisesti se antaa myös paljon. Ja nyt kun minulla vihdoin on se kouluikäinen ja vakaa asema työelämässä kaikkien mutkien kautta - kaikki se vitutus ja työ on kannattanut tulosta moninverroin takaisin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi herrajumala sentään kirjoitti:
Kuuleppas ap minusta sinun ei olisi pitänyt edes päästä lääkikseen sillä et tajua ihmisesta ja lapsista yhtään mitään: " et kuulu siihen ryhmään jonka mielestä pitäisi sitoutua lapsenhoitoon 1 v tai edes3 kk"????? Mitä helvettiä sinä puhut? Luuletko että KUKAAN LAPSI JA SEN TARPEET LAPSENA OVAT SINUN RYHMÄÄN KUULUMISEEN LIITTYVÄ ASIA? helvetti sentään : jokaikinen pikkulapsi tarvitsee mieluiten jopa oman äidin ja isän ja erityisen kiinteästi , jopa niin tiiviisti että minuutti viivettä korkeintaan per ikävuosi tarpeitten tyydyttämiseksi.
Mene hoitoon ihan totta, ennenkuin AJATTELETKAAN lääkäriyttä. Sinulla on todella vakavia tunne puolen ja moraalikehityksen vajaus obgelmia!
Ja sulla on itseilmaisun ongelmia :D en tajunnut tuosta puoliakaan, ehkä siksi ettei siinä oikeasti ollut järkeä.
Ja joo, sisimmässäni tiedän että abortti on paras vaihtoehto. Se on vain ajatuksena niin vaikea, että olen ihan solmussa.
Jo se ettet edes ymmärrä mitä sulle sanoin on jo erittäin hälyttävä puute tunne elämässäsi. En todellakaan ole abortin kannattaja VAAN KEHOITAN EHDOTTOMASTI LUOPUMAAN KOKO LÄÄKÄRINAMMATISTA. Mene hoitoon ihan hyväsellä ja heti!
Abortti ei ole mikään " arvoasia" se on selkeästi murha. Älä tee murhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
istagramin Miljako se sielä kirjpittelee?? :D
Vierailija kirjoitti:
Tequilaa voi juoda vaikka loppuelämän. Vauvaa et välttämättä saa enää. Terve, hyväkuntoinen nuori ihminen -- opinnot ei ole syy tehdä aborttia. Mieti itse, miten valmiina lääkärinä opastaisit vastaavassa tilanteessa olevaa potilasta? Lääketiede pyrkii elämän ylläpitämiseen ja pelastamiseen. Abortti on joskus ainoa oikea vaihtoehto, mutta ei sinulle.
Nimim. opiskelin ja lykkäsin lapsentekoa kunnes sitä ei enää saanut.
Komppaan! Kaltaisesi älykkään naisen niitä lapsia juuri tulisikin saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskausajan vointi voi yllättää. Voi olla että olet reipas ja hyvävointinen loppumetreille saakka, voi olla että tulee odottamattomia vaivoja ja opiskelusta ei tule niiden kanssa mitään.
Olen itse nyt neljännellä kuulla ja kolme ensimmäistä kuukautta olin käytännössä sairauslomalla kokonaan. Ensimmäisen raskauden kolme ensimmäistä kuukautta olin kuolemanväsynyt, nukuin neljän tunnin päiväunia. Ja se väsymys oli sellaista että silmät menivät kiinni ja uni tuli, hereillä ei tahdonvoimalla pystynyt pysymään. Nukahdin töissä palavereihin ja työhuoneeseen koneen ääreen. Ei siinä paljoa auttanut että deadline puskee päälle, biologia jyrää yli.
Voit suunnitella opiskelevasi raskausajalla ja laittavasi lapsen hoitoon tietynikäisenä, mutta todellisuus on että raskaus kulkee omia ratojaan ja hormonien aiheuttamaan pahoinvointiin tai muihin yllätyksiin et pysty vaikuttamaan mitenkään. Ne naiset jotka ovat olleet hyvävointisia raskaana ollessaan eivät tätä ymmärrä, en ymmärtänyt minäkään ennen kuin omalle kohdalle osui. Sama pätee elämään vauvan kanssa, voit päättää etukäteen vaikka mitä mutta vauva on sellainen kuin on ja vauvan kanssa ei voi neuvotella. Koliikkivauvan kanssa ei lueta tentteihin.
Ainoa neuvoni sinulle on että jätä abortinvastustajien ja "et saa kolmekymppisenä enää lapsia"-vouhkaajien vastaukset lukematta. Itse tulin raskaaksi ensimmäisellä yritykaellä 37-vuotiaana ja nyt kakkonen tulossa, tärppäsi toisesta kierrosta. Jätä lukematta myös kaikki syyllistävät vastaukset. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja kyse on sinun elämästäsi. Muiden mielipiteillä ei ole väliä.
Allekirjoitan täällä jo aikaisemmin sanotun, keskeytys on juuri niin vaikea asia kuin siitä itse teet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vai ryhmäytyminen ja bileet. Hohhoijaa. Mihin tarvitsen ryhmäytymistä? Minä olen suorittanut lasten kanssa maisterintutkinnon matematiikan linjalla ilman niitä bileitä ja juuri siitä syystä (oletan) huomattavasti paremmilla arvosanoilla kuin muut keskimäärin. Ei ole mitään ryhmää, eikä sellaista tarvitse. Opiskelu on tutkinto ovat sinun suorituksesi, yksilönä. Jos mielessä on vain bileet niin jätä vauva saamatta, just saying.
Ryhmäytyminen nyt vaan ON tärkeää ettei tunne itseään ulkopuoliseksi koko koulun ajan. Ja kyllä, olen niin nuori että bileet on mielessä. Tequila maistuis. Its life.
Ja aborttikyselijälle. Abortti nyt on ajatuksena kamala lapsia haluavalle ihmiselle. Tai ainakin mulle. Vai onko abortti vaan sitä, että mennään sairaalaan kivasti ja tilataan 1 abortti kiitos? Sit tehdään se ja lähdetään rentoutuneena kotiin. Jep.
Ap.
Vaikutat kyllä niin tyhmältä, että tuskin ryhmähtymisen puute on ainoa syy miksi jäät "ulkopuolelle".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä laitetaan asioita tärkeysjärjestykseen. Onko sinulle todella "ryhmäytymisen" nimissä järjestettäviin opiskelijabileisiin osallistuminen tärkeämpää kuin oma lapsi?
Tiedätkö, että opiskelijoissa on aikuisiakin? Ei siellä kaikki ole kiitämässä bileissä vaan nenä kirjassa oikeasti opiskelemassa, jotta valmistuisi mahdollisimman nopeasti.
Lääketieteen opintoja en tunne, mutta yliopistoissa opiskelu ei yleisesti ole ihan niin koulumaista samassa ryhmässä opiskelua kuin muualla. Siksi sinä voit keräillä niin pakollisia kuin vapaaehtoisia kursseja äitiyslomasi aikana. Jos et ole läsnäolevana opiskelijana, suorituksia ei kirjata opintorekisteriin ennen kuin vasta sitten, kun olet läsnä. Jos opintoihin sisältyy esseitä, voit tehdä ne valmiiksi ja palauttaa siten,että suoritus tulee vasta seuraavan lukukauden alussa.
Se on sitten toinen juttu, miten vauvanhoito ja opiskelu muuten onnistuu samaan aikaan. Hyvänä apuna voi olla tietenkin lapsen isä.
Sitä en ymmärrä, millaista elintasoa te oikeastaan odotatte, kun et voi ajatella sitä mahdollisuutta, että isä olisi vauvan kanssa kotona ainakin vanhempainvapaan verran. Silloin voisit opiskella raskaana ollessasi ensimmäisen lukukauden ja sitten jatkaa seuraavan lukuvuoden aikana ehkä jo syksyllä, ja ainakin keväällä. Syyslukukauden alussa voit liittyä silloin aloittavien mukaan. Itse asiassa sinulla olisi sitten tuplaten ryhmäytymiskavereita.
Oikeasti minua huolestuttaa tässä eniten se, että lääkärinä työskentelisi ihminen, jonka ongelmanratkaisutaidot olisivat tätä tasoa. Siksi toivoisin tämän olevan Porvoosta.
Soita United Nationsin (UN, suom. YK) uuteen sijaiseen United CAR Nations (UCR), ja laula vastaajalle MOTHERFUCKIN' BLUES ja huuda COCK'N'BALLS!
Sillä tavalla normaalit ihmiset ratkovat ongelmiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs mieltä mahdollisen lapsen isä on tästä kaikesta? Sanoisin, että aika monta stressitekijää sulla tuossa on ja todennäköisesti tulee olemaan vaativaa yhdistää opiskelu, äitiys ja hyvä parisuhde.
Itse tulin raskaaksi juuri aloitettuani ekan vuoden opinnot yliopistossa. Ymmärrän täysin kriisisi. Itse pidin lapsen, mieskin halusi. Palattuani opiskelemaan en kuitenkaan ollut enää sama ihminen. Äitiyden takia mielessäni pyöri lähinnä lasten ulkovaatteet, neuvola-ajat jne ja bilettäminen oli kovin kaukaista. Ärsyttikin välillä, kun oma identiteetti oli niin muuttunut. Muutaman kerran kun kävin, koin oloni melko vieraantuneeksi, sillä omat ajatusmaailmat oli vaihtuneet melkoisesti. Tuli myös ero. Isä asui nyt monen tunnin ajomatkan päässä. Yksinhuoltajana oli haastavaa, silloin kun lapsi oli sairaana. Esim vesirokon takia ei voinut viedä hoitoon ja 2 viikkoa piti kotona olla. Kevään labrakursseilta en saanut suorituksia ollenkaan poissaolon takia. Ja perusterve lapsi kuitenkin. Kannattaa varautua siihen, että hoitoikäinen lapsi kuitenkin sairastelee noroja jne flunssia muutaman kerran vuodessa, vaikka perusterve olisikin. Tällöin olet kotona lapsen kanssa. Kesätöitä voi olla myös mahdoton saada. Tai sellaista jonka saa sovitettua lapsen hoitoaikoihin. Keskustelisin nyt miehen kanssa mihin hän on valmis sitoutumaan ja sitten miettimään asiaa moneen kertaan.
En haluaisi joutua hoitoosi potilaana.
Enkä tiedä oletko sisäistänyt lääkärin ammattiin haluavana tulevaa etiikkaa työssäsi ja lääkärin valaa joka velvoittaa suojelemaan elämää.
Itse en voi käsittää että joku viinan lipittäminen ja bileet voisi olla vaakakupissa lapsen kanssa.
Lapset ovat lahjoja eivät tilaustuotteita.
Mietipä kaksi kertaa kumpi elämässä on tärkeämpää.
Itse en ole koskaan osallistunut kovasti bileisiin töissä enkä kouluaikoina enkä kyllä koe jääneeni yhtään ulkopuoliseksi tai paitsi mistään.
Eli suhde mieheen ei ole to keep kun aiot keskittyä bileisiin
Kumpi harmittais enemmän? A) Katumus abortista, jonka takia syyllisyys painaa eikä voi bilettää vapautuneesti vai B) Turhautuminen lastenhoitoon ja siihen, että et enää pääse mihinkään, koska pieni lapsi ja "vapauden menetys"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vai ryhmäytyminen ja bileet. Hohhoijaa. Mihin tarvitsen ryhmäytymistä? Minä olen suorittanut lasten kanssa maisterintutkinnon matematiikan linjalla ilman niitä bileitä ja juuri siitä syystä (oletan) huomattavasti paremmilla arvosanoilla kuin muut keskimäärin. Ei ole mitään ryhmää, eikä sellaista tarvitse. Opiskelu on tutkinto ovat sinun suorituksesi, yksilönä. Jos mielessä on vain bileet niin jätä vauva saamatta, just saying.
Ryhmäytyminen nyt vaan ON tärkeää ettei tunne itseään ulkopuoliseksi koko koulun ajan. Ja kyllä, olen niin nuori että bileet on mielessä. Tequila maistuis. Its life.
Ja aborttikyselijälle. Abortti nyt on ajatuksena kamala lapsia haluavalle ihmiselle. Tai ainakin mulle. Vai onko abortti vaan sitä, että mennään sairaalaan kivasti ja tilataan 1 abortti kiitos? Sit tehdään se ja lähdetään rentoutuneena kotiin. Jep.
Ap.No mulle se on juurikin noin, en ole kylläkään nainen niin en ehkä osaa suhtautua siihen samoin tuntein. Kaksi solua ovat kohdanneet ja alkaneet monistautua, sitten joku lääkärisetätäti kaapii ne muutamat miljoonat solut sieltä pois. Mikä siinä ihmeellistä?
Raskaaksi tuleminen on ihmeellistä. Se ei ole mikään itsestään selvä juttu. Voi olla että jos nyt tekee abortin niin 10 vuoden päästä kun lasta aletaan yrittää, niin sitä ei kuulukaan. Itsekin olen aikoinaan tehnyt abortin, ja nyt yritetty lasta pitkään tuloksetta.
Muistan Kadonneet-sarjan brittiläisen, joka jäljitti adoptioon annetun aikuisen poikansa. Hänellä oli tuolloin pitkä parisuhde, mutta lasta eivät saaneet. Tuskin osasi tuota aavistaa lasta adoptioon antaessaan. Lapsi on lahja ja se on otettava vastaan silloin, kun se annetaan. Samoin rakkaus. Rakkauskin voi osua kohdalle vain kerran.
Tee abortti ja ero miehestäsi :)
Siirryt elämänvaiheeseen, jossa tulet tapaamaan miehiä enemmän kuin koskaan. Jos olet ollut miehesi kanssa jo pidemmän aikaan, todennäköisempää sitten on, että hän ei ole tule olemaan lapsiesi isä. Monet teinisuhteet kaatuvat viimeistään siinä 26-30 vuoden iässä. Huomataan elämän myötä, että polut ovat vain kulkeneet eri suuntiin.
Nauti elämästä, muista bilettää ja ihastu, mutta älä vain yhteen :)