Lue keskustelun säännöt.
Pääsin lääkikseen. Tein tänään positiivisen raskaustestin. Voi nyt #@%?%§@
02.07.2016 |
Otsikossapa se olennaisin. Raskaus on vahinko mutta parisuhde vakaa. Kouluun olen hakenut kolme kertaa ja nyt pääsin. Tämä koulu on mulle älyttömän tärkeää. Olen ihan aina halunnut lääkäriksi ja haluan suhtautua opintoihin 100% vakavasti. Välivuodessa on se pulma, että se ryhmä johon olet päässyt sisään menee eteenpäin ja joudut johonkin vieraaseen ryhmään. Enkä haluaisi missään nimessä viivyyttää opintojani. Lisäksi ryhmäytymisen kannalta tärkeät bileet, juhlat jne jne jäisi varmaan vauvan vuoksi vähälle. En tarkkaan tiedä miten paljon opiskeltavaa tulee olemaan, mutta varmaan niin paljon ettei mielenterveys kestäisi lasta kotona sen lisäksi.
Joo, tiedän että se on solumöykky ja en ole alkuunkaan alkioon kiintynyt. Mutta lääkiksen lisäksi olen aina tiennyt haluavani lapsia, olen vain järkevänä ihmisenä siirtänyt lapsentekoa parempaan elämäntilanteeseen. Tuntuisi niin väärältä tehdä nyt abortti ja 6v päästä oikeasti laittaa lapsi alulle. Pillerireseptin vanhennuttua en ole saanut aikaiseksi uusia reseptiä ja käytettiin kondomia. Aika heikoin tuloksin näköjään... Seksissä on vauvan vaara, mutta pitikö se jumalauta omalle kohdalle käydä??
Vituttaa ihan suunnattomasti. En tiedä mitä teen, abortti olisi kamala vaihtoehto mutta vauvan pitäminen ei sopisi millään. Kun minä menen kouluun, miehellä on pakko käydä töissä tai ei pärjätä kunnolla. Koti-isyys ei siis sopisi, paitsi tietenkin töiden välissä mies voi sitoutua lapseen.
Tämä on vaikea paikka, mutta olisiko ihan mahdoton ajatus laittaa pieni vauva hoitoon? En kuulu siihen ryhmään, jonka mielestä toisen vanhemman pitää sitoutua lapseen 1 vuodeksi tai edes 3 kuukaudeksi. Ajattelen, että jos annan lapselle kaiken rakkauteni vapaa-ajalla niin se riittää. Lapset kiintyvät myös töiden puolesta matkusteleviin iseihin, 1-6v sijoituslapset kiintyvät nopeasti perheen äitiin kuin biologiseensa, ylipäänsä lapsella on luonnollinen tarve kiintyä vanhenpiinsa. Jos teoriassa pidän vauvan, se syntyisi kai huhtikuussa... Tietääkseni lääkiksessä on niin paljon pakollista läsnäoloa, ettei kotona opiskelu ja luentojen väliin jättö vain onnistu. Voisin luopua suurimmasta osasta opiskelijabileitä, tärkeimmissä juhlissa kävisin.
Onko avlla lääkisläisiä? Miten luulette että tällainen onnistuisi opintojen ohella? Entä onko vauvan hoitoon pistäminen mahdotonta? Opintojen aloittamisen lykkääminen ei tule kysymykseen, olen niin rakastunut ajatukseen opintojen aloituksesta etten halua lykätä kouluun pääsyä enää hetkeäkään. Lisäksi jos pitäisin lapsen, valmistuisin nopeammin ja pääsisin nopeammin takaamaan perheelle vakaan elämäntilanteen. Mutta tämä on nyt aluksi pelkkää ajatuksilla leikittelyä. Olen niin järkyttynyt tästä tilanteesta etten varmaan osaa ajatellakaan selkeästi.
Kommentit (281)
Raskauden keskeytys tehdään nykyään lääkkeellisesti jos tarpeeksi alussa. Valitettavasti vauva tarvitsee sinun kiinteää läsnäoloasi ainakin 3 vuotta ja tietää kyllä jos "rasite". Oireilee sitten sen mukaisesti. Kuten sinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen paljon lääkäreitä ja moni on saanut lapsia opiskeluaikana. Eräs lääkärikaverini vuosikurssilainen oli suurperheen äiti.
Onpa vaikea tilanne ja ymmärrän, etenkin ikäsi vuoksi. Yliopistossa opiskellessa kyllä ryhmäytyminen myös omalla alallani oli tärkeää ja itseäni harmittaa etten ollut aktiivisemmin mukana opiskelijariennoissa.
Aikaisessa vaiheessa raskaudenkeskeytys. Mieti tarkkaan, olisiko se sittenkään niin kamala ajatus? Jos nimittäin jo nyt punnitset asioita näin, mistä olet varma ettet tule purkamaan vauvaan katkeruutta? En sano että toimisit näin, mutta ehkä tätäkin kannattaa miettiä.
Jos päätät pitää lapsen, omista sille ensimmäinen vuosi tai pari täysiä ja lykkää opiskelupaikan vastaanottamista. Tietääkseni näin voi tehdä, etenkin tällaisessa tapauksessa. Välivuosi ei ehkä kannata jos on juuri päässyt opintoihin kiinni. Kun lapsi on sen ikäinen että sen voi helposti viedä päivähoitoon, aloitat opinnot. Yliopistot järjestävät myös jossain määrin lastenhoitoa, näin ainakin meillä Helsingissä oli.
Paljon tsemppiä ja tärkeintä on, ettet tunne katkeruutta oli päätöksesi mikä tahansa! Teet kuten itsellesi parhaaksi näet. Sinun ei tarvitse edes kertoa siitä kelleen.
En todellakaan vertaa lääkistä amikseen, vaikka tämän kirjoitankin, mutta haluan silti tuoda esille oman tilanteeni.
Tulin raskaaksi heinäkuun lopulla ja opinnot oli alkamassa tammikuussa. Laskettu aika oli huhtikuun puolivälissä. Menin kouluun tammikuussa, opiskelin sen mitä ehdin, jäin äitiysvapaalle kaksi päivää ennen laskettua aikaa (lapsi syntyi sitten 40+4, eli olin lomalla 6 pv ennen syntymää).
Olin kotona 1v4kk lapsen kanssa ja palasin opintoihini sitten. Olen ollut koko ajan yh, lapsi kyllä toki tapaa isäänsä mutta pääosin siis hoitanut lapsen ja koulun itse. Ei sillä, että amis olisi läheskään yhtä vaativaa kuin lääkis, mutta silti.
Eräs kaverini suoritti maisterin tutkinnon samalla, kun oli vauvan totaaliyh. Aloitti siis silloin, kun vauva oli ihan vastasyntynyt ja juuri tänä keväänä valmistui (sori, jos en osaa termejä, ymmärtänette ;) Maisteri on joka tapauksessa nyt.).
Tekisin abortin. Itse olen opiskellut lähihoitajaksi pienen lapsen äitinä ja vaikka koulu itsessään olisi ollut helppo apinallekin niin silti oli samperin rankkaa. Lääkis on varmasti niin vaativa homma ettei sitä kannata lapsen kanssa aloittaa jos ei ole PAKKO.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No. Elämä voi olla ns. rankkaa oli vauvaa tai ei. - Hyvä puoli on nykyisin tai ainakin vielä tänään on se, että lääkiksessä aloittamista voi siirtää hyvästä syystä (lapsen saaminen on yleisesti tällainen) parikin vuotta. - Kaksi vuotias taas on "jo" niin iso, että lapsi voi olla vieraalla hoidossa - Ja kai se lapsen isäkin joskus tulisi olla velvoitettu hoitamaan lasta, myös yksin ilman Ap:n apua ja läsnäoloa- jolloin Ap voi sitten mennä vaikka mennä satunnaisesti bilettämäänkin.
Järkevintä on aloittaa opinnot ja jäädä äitiyslomalle sitten kun on sen aika ja palata seuraavana vuonna opiskelemaan seuraavan vuosikurssin kanssa. Raskaus ei ole sairaus ja sillon ollaan töissäkin. Vuosikurssin vaihtuminen ei ole mikään ongelma, monet tekevät niin. Tutustut useampiin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi herrajumala sentään kirjoitti:
Kuuleppas ap minusta sinun ei olisi pitänyt edes päästä lääkikseen sillä et tajua ihmisesta ja lapsista yhtään mitään: " et kuulu siihen ryhmään jonka mielestä pitäisi sitoutua lapsenhoitoon 1 v tai edes3 kk"????? Mitä helvettiä sinä puhut? Luuletko että KUKAAN LAPSI JA SEN TARPEET LAPSENA OVAT SINUN RYHMÄÄN KUULUMISEEN LIITTYVÄ ASIA? helvetti sentään : jokaikinen pikkulapsi tarvitsee mieluiten jopa oman äidin ja isän ja erityisen kiinteästi , jopa niin tiiviisti että minuutti viivettä korkeintaan per ikävuosi tarpeitten tyydyttämiseksi.
Mene hoitoon ihan totta, ennenkuin AJATTELETKAAN lääkäriyttä. Sinulla on todella vakavia tunne puolen ja moraalikehityksen vajaus obgelmia!
Sulla kyllä on jotain "vajaus obgelmia" :D Tai liikaa viinaa...
Olisko nyt niin, että jos maailmassa ei olis keksittykään sellaista asiaa kuin alkoholi, että ap:n ongelmaa ei suuresti olisikaan? Kun tuntuu, että lääketieteen opiskelua tärkeämpää on tequila/(ryyppy)bileet/skumppa...
Kyllähän ne opinnot voi raskaana/vauvan kanssa hoitaa, mutta kännäilyä ei voi yhdistää kuvioon. Ja kun kännäilyä ap:n tapauksessa reilusti halutaan, vauva saa mennä. Julmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkislääkislääkis. Joskus ihmettelen, olenko tullut jonnekin valmennuskurssin keskustelufoorumille, kun lääkisketjuja on jatkuvasti. Vai onko se jotain AV:n sisäpiirijuttua?
Mä en näe tässä ongelmaa. Tuntuu, että oletat ihan liikaa nyt sen suhteen mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Se ryhmäytyminen onnistuu ihan yhtälailla seuraavan vuoden porukan kanssa. Teet sen lapsen, laitat yksivuotiaana hoitoon ja that's it. Sulla on loistavasti asiat, sait unelmien koulupaikan ja vielä lapsenkin. Tulevaisuus on turvattu, opintolainaakin voit ottaa huoletta.
Itsellä neljä korkeakoulututkintoa ja lapsi, tiedän mistä puhun. Sulattele nyt rauhassa asiaa, kaikki menee hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin vain sanomaan, et ei vittu yhtään kakaraa parkumaan luennoille, ei varsinkaan lääkikseen. Jatkakaa.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni on typerää syyttää ap:ta ehkäisyn "puuttumisesta". Kondomi oli käytössä. Joo, ei se varmin metodi ole, mutta aika monelle voi olla ainoa sopiva, jos hormonaalisen ehkäisyn ja kuparikierukan kanssa ei pärjää. Joskus ainoa käsillä oleva menetelmä, jos yllätysseksi iskee. Iso osa aborteista tehdään naisille, jotka ovat jo kypsässä iässä ja useamman lapsen vanhempia. Iso osa sellaisille, jotka eivät viitsi edes sitä kondomia käyttää. Virheitä sattuu, kukaan ei ole täydellinen. Ei yksi hairahdus ihmisen arvoa tai kyvykkyytä määrää.
"Jos yllätysseksi iskee" yllätysseksistäkin voi kieltäytyä jos ei ehkäisyasiat ole kunnossa. Tai jos ei voi niin silloin se ei ole seksiä vaan raiskaus.
Oletpa lapsellinen tosiaan. Jopa 9kk vauvat (joissain tapauksissa nuoremmatkin) voivat olla päivähoidossa. Ja on erilaisia päivähoitomahdollisuuksia, ota niistä selvää vaikka neuvolan kautta. Ymmärrän että olet päässyt unelmiesi opinahjoon, mutta mietippä jos päädyt aborttiin, se tieto ja tunne siitä teosta seuraa koko lopunelämäsi sinua, ellet sitten ole täysin tunnekylmä henkilö. Olet jo päässyt sisään lääkikseen, eikö sieltä sen verran voi olla pois/lykätä opintoja että olet raskaana ja synnytät ja sitten jonkin aikaa kotona. En kyllä sinun tilanteessasi edes ymmärrä miksi harkitset aborttia, sinulla on vakaa parisuhde, edessä hyvätuloinen ammatti elättääksesi perhettäsi. Mitä niistä bileistä ja ryhmistä vielä etsit jos sinulla on rakastava mies ja hyvä parisuhde? Voin kokemuksesta sanoa että ne bileet ovat ajanhukkaa etkä niillä mitään merkityksellistä saavuta. Tosiystäviä löytyy helpommin muualta kuin tequilanhuuruisista kekkereistä, ja ehdit sitä tequilaakin juomaan vielä, lastenhoitajia on olemassa, niin että aikaa itsellesikin järjestyy. Mutta jos tosiaan aivokapasiteettisi on tuolla tasolla mitä jutustasi saan irti niin ihmettelen millä keinoin olet lääkikseen päässyt.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä haluatko luopua vapaudestasi 18 vuoden ajaksi. Lapsen kanssa ei tequilaa juoda ja opiskelu voi olla hankalaa. Lomaa lapsesta harvoin saa edes viikkoa. Kavereille tuskin jää kovin paljon aikaa vauvan hoidon ja opiskelun lisäksi. Sinuna miettisin tarkkaan onko lapsi ajankohtainen. Jokainen lapsi ansaitsee vanhempien aikaa ainakin vuoden ennen hoitoon laittamista. Kerroit myös että taloudellinen tilanteenne ei ole paras mahdollinen, joten kannattaa miettiä onko stressi rahasta, opiskelusta ja lapsesta samaan aikaan hyväksi kenellekään teistä.
Abortti on hyvin pieni toimenpide synnytykseen verrattuna.
Tuota sanontaa ihmettelen aina, oletteko te jotka olette tuota mieltä, asuneet vanhempien kanssa vielä 18 vuotiaana? Ja jos olette, niin onko teidän molemmat vanhemmat olleet teissä kiinni 24/7 vielä silloinkin kun olitte esim. yläasteella? Miten vanhemman vapauteen vaikuttaa se että on vaikka 17v. lapsi?
Normaalisti lapsi itsenäistyy koko ajan elämään omaa elämäänsä, omana yksilönään, pieni vauva ei tajua olevansa erillinen yksilö äidistä, mutta kehitykseen kuuluu se että lapsi sen oppii tajuamaan koko ajan enemmän, että voi tehdä mitä haluaa ilman äitiä. Kouluun mennessä lapset tajuavat että voivat mennä yksin vaikka kioskille ostamaan karkkia ilman vanhempien lupaa, kunhan vaan valehtelee vanhemmille että en ole missään käynyt, korkeintaan naapurissa kaverilla olin leikkimässä. Yläasteella suurin osa nuorista kuvittelee olevansa viisaampia kuin vanhempansa, ja jos vanhemmat osaavat kasvattaa vastuullisen ja järkevän nuoren, niin nuori pärjää hyvin omillaan kun lähtee peruskoulun jälkeen opiskelemaan, on tottunut kotona tekemään kotitöitä ja huolehtimaan rahoistaan ym.
Lääketieteellisessä on eri tilanne kuin muissa tiedekunnissa. Kuusi vuotta ollaan samojen ihmisten kanssa ja käydään samat kurssit samaa tahtia. Esim luonnontieteellisessä porukka käy haluamiaan kursseja omaa tahtia. Joten ryhmäytyminen on kyllä tärkeää, ellet halua viettää hyvin yksinäisiä kuutta vuotta. Myös työtä on paljon, sekä harjoitteluja keskussairaaloihin hajautettuna. Lapsi ei kyllä nyt oikein sovi kuvioon.
Voin kertoa että nyt voit suunnitella, että "kyllähän sen lapsen voi laittaa vaikka 3kk ikäisenä hoitoon ja pääsen viihteelle. Kyllä sitä voi mennä ja tulla vaikka on lapsi". Voin kertoa että ei voi. Ei mikään päivähoitopaikka ota kai edes alle 9 kk ikäisiä lapsia hoitoon. Se lapsi sitoo sinut vähintään oikeastaan sen ensimmäisen vuoden ellei sitten isä hoida lasta. Myös imetys on todella sitovaa, sitä ei voi välillä lopettaa ja aloittaa uudestaan, sitä joko imetetään tai ei. Voihan sitä rintamaitoa pumppailla etukäteen mutta siinäkin oma vaivansa. Suosittelen suosiolla aborttia, et kuulosta siltä että olisit todella valmis tai edes halukas sitoutumaan lapseen.