Keneltä se on pois, jos vie vauvan synnärillä kansliaan suihkun ajaksi?

Mutta kertokaa minulle, miksi vauva pitää viedä syömisen ajaksi pois? En ymmärrä..

Näin kätilöt minulle neuvoivat. Minulla ei ollut huonekaveria, mutta en olisi toisen vaivoiksi vauvaani jättänyt.

Kuulostat avuttomuuden huipulta.

Itse raahasin aina esikoisen hoitajille, meninpä sitten suihkuun tai vain p...kalle. Kuopuksen "uskalsin" jättää jo huoneeseen, kun lähdin suihkuun. Niin neuvottiin tekemään, ei huuto haavaa tee...

Miksi niitä työntekijöitä pitää häiritä.

Kuulostat avuttomuuden huipulta.

P-KKS:ssa olen synnyttänyt kaikki 3 lastamme. Tämä kolmas vaan oli sellanen tapaus että melkein kokoajan nukkui sairaalassa kun olimme niin olisi ollut helppo jättää huoneeseenkin... suihku kun oli aivan huoneemme vieressä, että kun huoneen oven jätti auki niin taatusti kuuli mahdollisen itkun.

Silti vaan tuntui turvallisemmalta viedä osaaviin käsiin vauva, vaikkakin nukkui aina kun sinne vein, ne muutamat kerrat.

Syömään silti otin aina vauvan mukaan, tai sitten söin huoneessa ja imetin samalla. =)

No mites olisi niiltä kätiöiltä? Niillä on töitä! Ne on töissä siellä. Osasto on rakennettu niin, että äidit hoitavat vauvansa itse. Kätilön työt on mitoitettu niin, että äidit hoitavat vauvansa itse.



Tämä "totta kai vein vauvan kansliaan" meininki on jotain av:n omaa logiikkaa. Täältä mä olin lukenut, että niin kaikki tekee ja luulin, että se on ihan normaali käytäntö. Niinpä kysyin kätilöltä voisiko he ottaa vauvan kansliaan suihkun ajaksi. Ihan ihmeissään hän katsoi takaisin ja sanoi, että jos vaan jättäisin nukkumaan siihen oven ulkopuolelle... Esikoisen otin aikanaan suihkuhuoneeseen mukaan kun oli sen verran tilava.

Meillä oli sellainen tilanne, että vauvalla oli keuhkokuume syntyessään. Kolmen päivän jälkeen pääsi teholta vierihoitoon, mutta jouduttiin viikko olemaan kuitenkin sairaalassa lääkkeitä saamassa. Viidentenä päivänä hoitajat TYKSissä ilmoittivat, että minun olisi hyvä lähteä nyt tunniksi ulkoilemaan mieheni kanssa, he katsovat vauvaa kansliassa. Aika hurjalta se siinä vaiheessa tuntui, mutta kyllähän raitis ilma ihan hyvää teki. Vauva oli nukkunut koko poissaoloajan.

MA en ikina jattaisi vauvaani ilman valvontaa mihinkaan yleiseen paikkaan jos olen 10 minuuttia jossain suihkuissa! Ette kai te jata lasta mihinkaan kahvilaankaan yksin jos "kipaisette" lehtea ostamaan viereiseen kiskaan?

Vauvalat on poistettu suurimmasta osasta paikoista. Samoin lastenhoitajat. Ei ole henkilökuntaa ja ei ole tiloja. Niin se vain on. Jos joku tätä tekee niin hän tekee sitä hyvää hyvyyttään, ei siksi, että se kuuluisi hänen työhönsä. Ja ennen kuin alat saivarrella niin puhun nyt tasan tarkkaan siitä mistä tämä keskustelu alkoi: Vauvan hoitamisesta kansliassa.

Meillä ainakin lapsen saa tuoda kansliaan/vauvalaan siksi ajaksi, kun käy suihkussa. Mutta ongelmat alkavat yleensä siinä vaiheessa, kun äiti tulee hakemaan lastansa ja kukaan hoitajista ei ole paikalla. Valitettavasti henkilökunta mitoitus on nykypäivänä sellainen, että varsinkaan aamupäivisin ei yksinkertaisesti ole aikaa päivystää kansliassa hoitamassa lasta sillä aikaa kun äiti on suihkussa. Joten lopputulos voi olla sama kuin olisi ollut, jos äiti olisi jättänyt lapsensa huoneeseen - lapsi ehtii itkeä hetken, ennen kuin kukaan ehtii paikalle. Mutta pääsääntöisesti kyllä olemme siellä auttamassa ja ohjaamassa äitejä, ja tarpeen mukaan hoitamassa myös sitä lasta kansliassa.

Se ei ole keneltäkään pois! Onneksi omassa sairaalassani hoitajat olivat aivan ihania - olin väsynyt ja itkuinen, jota tosin peittelin - tulivat sanomaan, että ottavat lapsen yöksi hoitoonsa ja mene nyt oikein pitkään suihkuun ja rentoudu.

"naarasleijona" -fiilis synnytettyäni, etten ole kerta kaikkiaan voinut jättää lastani suihkun tai ruokailun ajaksi kansliaan tai kellekään vieraalle. Minulla on hyvin voimakas tunne, että minun täytyy olla koko ajan vauvani kanssa (eikä siis yhtään negatiivinen vaan luonnollinen ja ihana =)). Enkä myöskään halua huudattaa tippaakaan vastasyntynyttä vauvaa, jos ei ole pakko. Joku sanoi, että "ei huuto haavaa tee" tms. mutta mielestäni se tekee. Mitä pienempi vauva, sitä tärkeämpää olisi, että hän ei joutuisi huutamaan hätäänsä (ja sitähän se on, jos hän herää eikä heti ole äiti (tai isä) vieressä vastaamassa tarpeisiin. Minusta syntymä on vauvalle jo itsessään traumaattinen kokemus ja pitäisi pyrkiä kaikin keinoin lieventämään sitä ja pehmentämään hänen "tottumistaan" ulkopuoliseen maailmaan. Tähän parhaiten tepsii se, että äiti (tai isä) on hänen kanssaan ihan jokainen hetki.



Eli minä olen ottanut vauvani suihkuun/ruokailuun mukaan, tuonut ruoan huoneeseeni, jossa syön vauvan vieressä tai käynyt suihkussa/syömässä, kun isä on paikalla ja vauvan kanssa. Ja sekin vielä - olen alusta saakka nukkunut vauvojeni kanssa vierekkäin sairaalan sängyissä, vauvat ovat pötkötelleet vain satunnaisesti omissa pikkusängyissään...



Ja tämä tuntuu minusta oikealta ja siksi toimin näin.

oli aivan kuin minun suustani, juuri näin minäkin ajattelen ja toimin! :)

Tästä "naarasleijona" -fiiliksestäni esimerkki:



kun sain esikoiseni (synnytys oli pitkä ja vaikea) ja kätilö nappasi tytön melkein heti rintani päältä mittauksiin (en tuolloin osannut vielä vaatia sitä, että vauvaa ei viedä piiiiitkään aikaan siitä mihinkään) minusta tuntui kertakaikkiaan äärimmäisen raastavalta kuunnella, kun tyttö huusi kätilön käsissä. Voi sanoa, etten ollut koskaan ennen tuntenut sellaista alkukantaista ja luonnonmukaista fiilistä, sitä on vaikea kuvaillakin. Olin kipeä mutta olin ihan vähällä vääntäytyä sängyltä ylös ja syöksyä murinan kanssa kaappaamaan vauvani itselleni takaisin. "Hyvät tavat" tms. estivät minua tekemästä niin - näin jälkikäteen ajatellen valitettavasti.



terv. 15

En ymmärrä. Jos joku ei pysty olemaan hetkeäkään erossa vauvasta niin siitä vain, itsehän jokainen nämä valintansa tekevät.



Monet muut vain toimivat järkiperäisemmin vaistoista huolimatta. Minusta on VIISASTA ottaa joskus hetki aikaa vain itselleen (jos nyt ei sairaalassa, niin myöhemmin kuitenkin), antaa vauvan olla välillä isän hoidossa jne. Sillä petaa sekää omaa jaksamistaan että vauvan kiintymistä muihinkin aikuisiin kuin vain äitiin. En tarkoita että vauvaa pitää retuutta kumminkaimalta toiselle, mutta jos edes isä saisi häntä joskus hoitaa...

Sellaisen kanssa minä kävin suihkussa jo synnärillä ja aina sen jälkeenkin (vauva on nyt 9 kk). Näin vauvaa ei tarvitse jättää yksin. Lisäksi hän voi halutessaan imeä rintaa samalla kun äiti peseytyy.

molemmilla kerroilla. Mutta tokalla kerralla lapsivuodeosasto oli sellainen, ettei ollut mitään mahdollisuutta ottaa lasta mukaan suihkutiloihin ja kyllä silloin tästä naarasleijonasta tuntui todella paljon paremmalta viedä lapsi kansliaan kuin jättää huoneeseen ilman kenenkään valvontaa.



Vastasyntyneet nukkuvat yleensä niin paljon, että suihkussa ehtii hyvin käydä jonkun unipätkän aikana, jos vaan on valmis vähän joustamaan siitä, mihin kellonaikaan suihkuun haluaa. Minä en niinkään epäröinyt tuossa yksin jättämisessä sitä itkemistä, vaan sitä, että pieni avuton vauvani joutuisi olemaan yksin ilman valvontaa julkisissa tiloissa, jonne kuka vaan voi tulla.



Sairaalaanhan pääse kävelemään helposti sisään ja osastoilla voi liikkua kuka vain oikeastaan minne vain, jos tarpeeksi määrätietoisesti sen tekee.

8-kuisiksi, vaunut eivät siis ole olleet käytössä ollenkaan. Mutta molemmilla kerroilla olin synnytyksestä niin voipunut, ettei siellä sairaalassa ollessa tullut mieleenkään käyttää kantoliinaa, kun seisominenkin tuntui hiukan huteralta.



Musta oli hyvä pointti tuo mitä 20 kirjoitti, että kansliaan vieminen on joillekin turvallisuuskysymys, eihän sitä minnekään muuallekaan julkisiin tiloihin vauvaansa jättäisi. Sairaaloista katoaa koko ajan kaikenlaista tavaraa...

Eikö se riitä?



Lapsi vierihoidossa TAYSilla. Ei vauvalaa, mutta jos halusi lähteä kahville, ulkoilemaan, suihkuun niin vauva kansliaan.

Täysin ymmärrettävää ettei sielä aina joku hoitaja vahdi haukkana, mutta parempi se kuin huudattaa lasta huoneessa tai olla naapurin häiriöksi.



Minua on kannustettu lähtemään ulos käveleen tai istumaan hetki miehen kanssa.



Ei se tarkota ettei välitä lapsesta jos joka sekuntti ei tuijota lasta. Musta tämä keskustelu on omituinen. Tottakai jokanen juuri synnyttänyt saa ottaa hiukan omaakin aikaa suihkutellen rauhassa: emppareita tai ei.



Itse en raaski häiritä huonekaveria jättämällä lapseni hänen riesaksi. Hän on juuri saanut oman lapsenkin ja hänellä käy omia vieraita kun olen kävelyllä.

Pienen vauvan huutoon kuuluu vastata niin pian kuin mahdollista, ei huudattaa syyttä suotta.