Mulle on lapsesta asti koitettu myydä ideologiaa, jossa musta ei ole mihinkään.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Varmaan aika rankkaa?
Ei oikeastaan.
Tiedän jo etukäteen, aina kun lähden johonkin hommaan, että paskaa sataa, mutta se ei satuta, kun siihen on tottunut.
Mä en tiedä, mistä tuo johtuu, sillä vaikka mä olisin kuinka todistanut väitteen vääräksi, niin silti. :D
Ei mikään uskonto. Ihan vain vanhemmattomuus.
a.p
Sitten ne aina joutuu vetämään sanansa takaisin, kun ne huomaa, että hitto tuohan pärjää ja vetää itseasiassa vieläpä ihan hyvin! :D
Mitään anteeksipyyntöä en tietenkään saa, muahan saa potkia vapaasti, kuin vierasta sikaa.
Mutta kyllä tässä aika vahva ihminen kai on, kun on saanut olla, kun nauttii täyttä epäluottamusta.
Ei susta ole siihen, on tullut tutuksi vuosien varrella joo.. :D
a.p
No ei se nyt ihme ole. Ei ihmisestä missään ideologiassa ei ole mihinkään, jos ei siihen itse usko. Ja useimmiten ihminen uskoo vain yhteen ideologiaan, jos edes yhteen. Itse olisin ihan surkea esimerkiksi kommunismissa tai fasismissa.
Mitäköhän olis tapahtunut, jos sä olisit uskonut tuon väitteen?
Mun ideologiaan kuuluu, että "paras lahja, jonka lapselle voi antaa on kannustus".
Olisitkohan osa sitä surullisen suurta tilastoa maamme mt-ongelmaisista, jotka monet jää jo nuorena sairaseläkkeelle?
Jatka samaan malliin! Olet hieno ihminen!
Paras kosto vähättelijöille on pärjääminen ja menestyminen.
Tsemppiä a.p ja älä ostakaan ikinä! :)
Vierailija kirjoitti:
Paras kosto vähättelijöille on pärjääminen ja menestyminen.
Ainakin pärjääminen, jos ei nyt aivan menestykseen asti pysty pohjalta ponnistamaan. :)
Kiitos tsempeistä.
Mä lupaan porskuttaa jatkossakin. :)
a.p
Minulle on tehty samaa. Harmi vain, että uskoin siihen jo pienenä ja näköjään uskon edelleen. On ollut onnistumisia (harvakseen) ja vastoinkäymisiä. Silti ajattelen aina, että "ihan turhaa, en mä kuitenkaan pysty". Tätä kun oon kuullut koko pienen ikäni.
Älä osta hirveitä anglismejakaan. Hrrrr. Suomen kieli riittää.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tehty samaa. Harmi vain, että uskoin siihen jo pienenä ja näköjään uskon edelleen. On ollut onnistumisia (harvakseen) ja vastoinkäymisiä. Silti ajattelen aina, että "ihan turhaa, en mä kuitenkaan pysty". Tätä kun oon kuullut koko pienen ikäni.
Ihmisellä voi olla aivan eri voimavarat takataskussaan kuin, mihin hänet on aivopesty ja saatu uskomaan.
Ihan tavallista Suomessa. Varmaan muuallakin maailmassa. Itse olen aina ymmärtänyt sen siten, että jos sitte kaatuukin mutakuoppaan naamalleen, ei saa tulla kotiin itkemään että maksakaa mun velat, kun en osannutkaan. Pitää itse näyttää että osaanpas.
Tätä tapahtuu paljon.
Joskus sun läheisyydessä on ihmisiä, jotka ovat sairaita persoonia, jotka yrittävät lytätä ja alistaa kaikki muut ympärillään.
Toisaalta on sitten niitä vanhempia, jotka ovat itse kovin pelokkaita ja epävarmoja ja heijastavat nämä epäonnistumisen pelot lapsiin: "et sä pysty". He voivat kuvitella tarkoittavansa hyvää, antavansa lapselle käsityksen, että asiat ovat vaikeita ja että kaikkea ei voi saada. Tämä vaan vaikuttaa enemmänkin niin että lapsi tai nuori masentuu, eikä usko pystyvänsä yhtään mihinkään --- koska edes oma vanhempi ei kannusta.
Usein myös perheessä lapselle annetaan jokin rooli, ja perheenjäsenten sekä lapsen itsensä on usein vaikea nähdä tämän kerran keksityn roolin antamien rajojen ohi.
Tämä virheellinen mielikuva lapsen kyvyistä seuraa monia aikuseksi asti. Jokaisen pitää vaan uskoa ensin itseensä, pyrkiä arvioimaan itseään ja kykyjään realistisesti, koska jos vaikka tekee yhdenkin pienen jutun, joka ei muka onnistu, se jo rikkoo negatiivisuuden rajoihin reiän. Joskus yhden ihmisen kannustava sana tai teko muuttaa kaiken.
Mulla on ollut tuollaiset pelokkaat ja epävarmat läheiset, jotka eivät ole uskoneet muhun aikuisenakaan täysin. Ovat aina olleet ihmeissään kun olen selvinnyt jostain vaikeasta tai menestynyt. Onneksi mun elämään on myös aina löytynyt niitä ystävällisiä sieluja, joilta olen saanut kannustusta.
Varmaan aika rankkaa?