Onko kaikki elämässä vain sattumaa vai tapahtuuko asiat ennalta määrätysti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran juttelin yhdestä armeija kaverista, kun oltiin kavereiden kanssa lapissa. No sadan kilometrin päästä törmäsin häneen Utsjoella. Uskoako vittu vai eikö. No ennalta määrättyä kaikki..

Tai intuitiota.

Veikkaisin itse synkronisiteettia eli merkitsevää yhteensattumaa. t.ap

Jos kaikki on vain sattumanvaraista tapahtumista ja toisaalta myös monimutkaisia syy-seuraus-ketjustoa, niin miten tähän asettuu ns. etiäiset ja ennakkoaavistukset, jotka käyvät toteen?

Vierailija kirjoitti:

Jotkut uskovat säijeteoriaan. On lukuisia universumeita, missä meille tapahtuu eri asioita. Ehkä me jossain ollaan pahiksia ja jossain hyviksiä.

;)

En ole ennen kuullut tuota termiä.

Kukaan ei voi varmaksi sanoa, mutta itse uskon ettei mitään kohtaloa ole olemassa. Tämä on vain hallitsematon kaaos, jonka hallinnasta on vain illuusio. Ja se mitä voi tapahtua, tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut uskovat säijeteoriaan. On lukuisia universumeita, missä meille tapahtuu eri asioita. Ehkä me jossain ollaan pahiksia ja jossain hyviksiä.

;)

En ole ennen kuullut tuota termiä.

Yksi luennoitsija käytti tuota termiä joskus. Maallisemmin se tunnetaan multiversumina.

On kaikki ennalta määrättyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tapahdu ennalta määrätysti, mutta kyllä ihmiset voivat vaikuttaa siihen, mitä heille tapahtuu. Sattumaakin on paljon pelissä.

Masentavaa, jos tämä on koko totuus.

Tämäkö masentavaa? Minusta olisi helvetin masentavaa jos kaikki olisi ennalta määrättyä ja minä vain suorittaisin omaa ennalta määrättyä rooliani kuin joku sätkynukke. Kummallista miten eri tavalla voi asiat nähdä.

Elämä on sekoitus sattumaa ja järjestystä. Enimmäkseen sattumaa, mutta omilla valinnoilla toki tulee muodostettuja tiettyjä polkuja itselleen. Jos esimerkiksi pyrit ja pääset tiettyyn kouluun tai työpaikkaan, niin sittenhän toteutat sitä kaavaa sen ajan mitä se kestää ja niin edelleen. Tai haluat muuttaa jonnekin ulkomaille, siirrät polkusi sinne mutta polulle tulee aina myös asioita joita ei ennalta tiedä eikä niihin voi vaikuttaa.

HEL-NYC kirjoitti:

No se riippuu ihan puhtaasti suhtautumisestasi kvanttimekaniikkaan. 

Up

Kertokaa tästä lisää.

Mitä suojatumpaa elämää elää, sitä ennaltamäärätymmin, koska tekemisemme rajaa mielenkiintomme, ja sekä huomioimme että poimimme juuri niitä. Muut sitten on lähinnä muiden aiheuttamaa haittaa, jota voi välttää varovaisuudella.

Elämämme on lähinnä tekemistemme summa, ja sille on erilaisia vastuksia, jotka estelevät sitä, ja satunnaisia eteen tulevia sattumia, joilla ei yleensä ole merkitystä, jos eivät vaikuta elämämme kulkuun merkittävästi.

Tietomme autaa asiassa myös valtavasti, jolloin saavuttaa tavoitteensa helpommin.

Sitten on tosin päämäärättömämpiä tapa elää, jossa isompi osa on sattumaa, mutten jaksa kuvitela sitä omassa elämässäni, jossa silloinkin kaikki on määrättyä; omien suunnitelmien ja mieltymysten mukaista elämää.

Poimin itselleni sopivia asioita, silloin kun tarpeen ja niitä osuu kohdalle "sattumaltakin", siis todennäköisyyden mukaan, ja jos ei, niin se on huonoa tuuria, joka on sitä sattumaa sitten mutta ohjaten ja hakien, tulee asiat kohdalleen silloinkin, ja vastus on kaikessa koko ajan matkassa, muttei määräävä tekijä, vaikka vastus voi olla kovakin.

On täällä jotain mystistä, mitä ei voi selittää, mutta en osaa siihen vastata, onko kaikki sattumaa tai kohtaloa, ennalta määrättyä. Ehkä ei ole kaikki, mutta jotkut ihmiset on sellaisia, että heihin törmää elämänsä aikana useampaan kertaan eri yhteyksissä joiden ei luulis liittyvän toisiinsa.

Esimerkiksi ihastuin 19-vuotiaana mieheen, jonka kanssa melkein aloimme seurustella. Selvisi, että jos olisin mennyt kouluun, jota äitini minulle ehdotti peruskoulun jälkeen, olisin tavannut hänet siellä jo 16-vuotiaana. Nykyään asun pienessä kylässä, josta hän on kotoisin, vaikka tänne päätymiseni ei mitenkään liity häneen. Olemme ystäviä ja näemme joskus.

Exälläni jonka kanssa seurustelimme vain muutamia kuukausia oli koira, joka oli vanha ja vaivainen jo tutustuessani ja mietinnässä milloinkahan sen joutuu viemään lopetettavaksi. Exä on aika jyrkkä luonne ja kaikki hänen exänsä ovat kauheita ihmisiä, joten meille ei jäänyt mitään yhteydenpitoa erottuamme. Minulla oli tavallaan ikävä exää, vaikka hyväksyin eromme. Mietin paljon, mitenkähän hän pärjäilee ja vieläkö hänellä on se koira, joka olli hänelle tosi tärkeä. En törmännyt häneen sattumalta eromme jälkeen puoleen vuoteen vaikka asuin hänen tietämättään(?) samassa kaupungissa, mutta kun kerran hänet sattumalta kadulla havaitsin ja päätin mennä puheille, oli hän juuri menossa viemään sitä koiraa piikille. Siis sain nähdä sen koiran viimeisenä päivänään. Sattumaa?

Muutaman kuukauden päästä selitin psyykenlääkärille, että maailmassa nyt vaan sattuu outoja yhteensattumia, aavistuksia, enneunia jne. n. yliluonnollista, mitä ainakaan nykyinen tiede ei osaa selittää, mutta nää ei ole merkkejä mielisairauksista ja mainitsin esimerkkinä tän kohtaamisen eksäni kanssa, kun olin ajatellut sitä vanhaa koiraa paljon. Kun astelin ulos poliklinikalta, näin yleensä vilkkaasti liikennöidyllä tiellä liikkuvan poispäin minusta yhden ainoan auton; eksäni toyotan. Hän hidasteli. Varmaan näki minut, ehkä yritti tsiigailla, olenko se minä?

Lopetin käymästä siellä hullujenpolilla, koska siellä yritettiin itsepintaisesti tehdä mielisairautta sellaisista asioista, jotka ei sitä ole. Siis minulla varmasti on psyykkisiä ongelmia tai mielisairauttakin, mutta ei nuo asiat ole sitä. Ja koska lisäksi minulle valehdeltiin, koska ilmeisesti oletettiin, että kouluttamattomana ihmisenä en tiedä mistään mitään ja yritettiin saada lamaannuttavalle lääkitykselle ja tiedän, ettei sellainen ole minulle hyväksi ja aina kun olen tehnyt jotain jonkun toisen mieliksi vastoin omaa tahtoani siitä on seurannut karmivia asioita.

Minulla jäi ikävä sitä poliklinikan lääkäriä. Hänen läsnäolossaan oli jotain lämmintä ja rauhoittavaa, vaikka jutuissa ei ollut oikein järkeä, kun lääkkeet lääkkeet... No, nehän on lääkäreitä, lääkäreiden tehtävä on määrätä lääkkeitä. Muutin takaisin tänne kotikylääni ja kun menin terveyskeskukseen ensimmäisen kerran yhden kroonisen vaivani takia. Menin sinne vaan aamulla paikanpäälle soittamatta etukäteen. Sanoin luukulla: "Minulla ei ole varattua aikaa, mutta voisikohan joku hoitaja (tässä vaiheessa se polin lääkäri tuli mieleeni ja jatkoin) tai lääkäri jutella minun kanssa, niin käytävällä aukesi ovi ja sieltä kurkisti se hullujenpolin lääkäri naama punasena käsidesiä käsiinsä hieroen. Se hullujenpoli oli monen sadan kilometrin päässä toisessa maakunnassa. Hän oli tullut sinne töihin.

Kumpi on totta ja kumpi mielisairautta; 1) ajatella, että maailmankaikkeudessa tapahtuu jotain mystistä, asioita ja sattumia joita ei voi selittää, mutta joilla ehkä on jotain merkitystä. Ehkä joillakin ihmiskohtaamisilla on jokin merkitys. 2) ajatella, että se lääkäri oli varmaan sopinu exäni kanssa että tämä ajaa sen polin ohi autollaan, kun tulen ulos sieltä hullujenpolilta sekä seurannut tahallaan minua sieltä isosta kaupungista kotikylääni tk-lääkäriksi?

1) ja 2) vaihtoehdot on molemmat mahdollisia, mutta kakkoseen uskomalla saa varmasti helpommin hullunpaperit. Ihmiset touhuilee maailmassa vaikka ja mitä. Kakkonenkaan ei oo mahdotonta, mutta taidan uskoa ykköseen.

Ei ole ennalta määrättyä. Osittain on sattumaa/luonnonvalintaa, mutta omilla valinnoilla on hyvin suuri vaikutus. Myös niiden ihmisten valinnoilla on vaikutusta, joita elämääsi tulee joko luonnonvalinnan tai omien valintojesi seurauksena.