Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

AV-raadilta neuvoja, lahjan antaja suuttui minulle

Vierailija
29.06.2016 |

Sain kuukausi sitten yllättävän lahjan ihmiselta jonka tunnen työpiireistä etäisesti. Tilanne meni suurin piirtein näin: henkilö X oli ostanut palvelun A itselleen, mutta hänen varaamalleen ajankohdalle oli sattunut este, eikä X itse päässyt käyttämään palvelua. X tarjosi lahjakorttia jollekin muulle joka ei sitä ottanut vastaan, ja seuraavaksi tarjosi sitä minulle. Otin sen vastaan ja kiitin. Törmäsin henkilöön myös juuri käytettyäni lahjakortin, ja kiitin silloinkin, ja hän sanoi että mieluusti haluaisi keskustella kokemuksesta (elämyslahjakortti) kanssani vielä jälkikäteen. Kaikki oli hyvin, mutta sen jälkeen en nähnyt X:ää ennen kuin eilen sattumalta.

Ja koko helvetti repesi. Moikkasin iloisesti, kun oli lähtemässä kotiin, ja näin kun henkilön naama venähti. Hän juoksi perässäni ovelle ja alkoi huutamaan minulle miten töykeä olin kun en ottanut yhteyttä jälkikäteen tai kiittänyt (???). Huusi minulle, ja itse menen vessaan itkemään koska en kestä moista suoraa perätöntä nimittelyä. Lähetin anteeksipyyntösähköpostin, jossa selitin että olin kiitollinen lahjasta ja että olin pahoillani jos tältä ei näyttänyt. Nyt haluan vain viedä lipun hänen postilokeroonsa kirjekuoressa palvelun summan kera ettei hän vahingossakaan voi luulla olla vielä vailla jotain minulta.

En oikeasti ymmärrä mitä tässä tapahtui, koko lahjasta jonka sain täysin hänen aloitteesta jäi nyt kyllä paskan maku suuhun, enkä halua olla tuon ihmisen kanssa missään tekemisissä. Kiitn lahjasta kun sen sain, hän suuttui ja lähetin anteeksipyynnön sähköpostilla. Vienkö vielä tuon palvelun hinnan rahana (100 euroa) hänen postilokeroonsa vai annanko asian vain olla...?

Ikinä en ota enää yhtään lahjaa vastaan kysymättä mitä antaja haluaa niistä vastapalvelukseksi!!!

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
29.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

No et todellakaan vie mitään rahaa. Olet kiittänyt ja sillä hyvä

Vierailija
2/12 |
29.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä vie mitään.

Ainakin sinulle selvisi miksi kukaan muu ei huolinut tätä lahjaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
29.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa siltä, että tällä henkilöllä on mielenterveysongelmia. Ei ole muutenkaan ok alkaa raivota tuontasoisesta asiasta vielä etäiselle tutulle... Ja et nyt mitään rahaa anna, sehän vaan provosoisi.

Vierailija
4/12 |
29.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä anna rahaa, jestas mikä psykopaatti koko lahjan antaja.

Vierailija
5/12 |
29.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

No et todellakaan rupea lahjasta maksamaan! Jos haluaa asiasta puhua kanssasi niin tee se julkisesti.

Vierailija
6/12 |
29.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet kiittänyt. Et tee mitään, olet kohtelias, mutta tästedes pidät kohteliaan etäisyyden tuohon ihmiseen etkä ota häneltä mitään vastaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
29.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse suivaantuisin niin paljon, että antaisin rahat mokomalle. Eipä tarvitse kuunnella mussutusta jälkeenpäin.

Vierailija
8/12 |
29.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Älä vie mitään.

Ainakin sinulle selvisi miksi kukaan muu ei huolinut tätä lahjaa.

No todellakin selvisi ja korkojen kanssa! Ongelmana on vain että tulen olemaan ko. henkilön kanssa tekemisissä vielä niin pitkään kuin molemmat jatkavat samassa talossa. En osaa yhtään suhtautua tähän kokemukseen, kun en ole ikinä ollut vastaavassa tilanteessa enkä ikinä tekisi sanoin itse. Jos annan jotain pois, se on saajan omaa enkä odota että saaja vielä erikseen ottaisi yhteyttä jälkikäteen kiittääkseen Suuresta Anteliaisuudestani.

Ihan kamala tilanne, onneksi sentään alkoi juuri loma niin voin piiloutua kotiin eikä tarvitse kohdata tuota henkilöä ainakaan pariin viikkoon...

-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
29.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä varmaan antaisin hänelle sen sata euroa ihan periaatteesta ja sanoisin, että pitää ensi kerralla tunkkinsa. Antaisin hänen kuulla kunniansa enkä alistuisi uhrin osaan. Ei tuollaiset mulkut opi, jos niitä ei kouluta.

Vierailija
10/12 |
29.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Itse suivaantuisin niin paljon, että antaisin rahat mokomalle. Eipä tarvitse kuunnella mussutusta jälkeenpäin.

Tuo oli todellakin ajatuksenkulkuni ensimmäisen järkytyksen jälkeen. Jos maksan, hänellä ei ole enää mitään sidosta minuun enkä olisi kiitollisuudenvelassa (koko käsite on jo raivostuttava) tai muunkaanlaisessa altavastaajan asemassa häneen nähden. Ottaisin tuon 100 euroa ihan vain oppirahoina tällä kertaa, mielestäni pieni hinta jos sillä pääsen tilanteesta lopullisesti eroon.

-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
29.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotkut antavat mielellään ns. lahjoja, että toiset olisivat koko ajan kiitollisuudenvelassa ja matelisivat edessä.  Jos et muista tätä tarpeeksi paljoa tehdä, antaja suuttuu.  Älä jatka enää hänen peliään.  Jos viet rahaa, hän jatkaa hyppyyttämistäsi, koska olet tarttunut hänen koukkuunsa.  Neuvoisin, että alat ihan välinpitämättömäksi, mutta olet asiallinen, jos satutte muuten törmäämään.

Vierailija
12/12 |
29.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jotkut antavat mielellään ns. lahjoja, että toiset olisivat koko ajan kiitollisuudenvelassa ja matelisivat edessä.  Jos et muista tätä tarpeeksi paljoa tehdä, antaja suuttuu.  Älä jatka enää hänen peliään.  Jos viet rahaa, hän jatkaa hyppyyttämistäsi, koska olet tarttunut hänen koukkuunsa.  Neuvoisin, että alat ihan välinpitämättömäksi, mutta olet asiallinen, jos satutte muuten törmäämään.

Ihan kamalaa vallankäyttöä. Lapsuudenkodissani oli samanlainen ilmapiiri, joten kasvoin todella itsenäiseksi enkä mielelläni pyydä palveluksia muilta (toki mielelläni niitä annan). Täastäkin syystä reagoin tähän varmaan niin voimakkaasti, en tykkää olla riippuvainen muista ja luulin hyväksyväni pyyteettömän lahjan.

En ole vielä varma toteutanko kirjekuorisuunnitelmani, mutta olen kallistumassa sen puoleen että minulla ei ole mitään velvollisuutta tehdä noin. Liput olisivat lentäneet roskiin jos kukaan ei olisi niitä huolinut, ja lahjan antaja valitsi itse antaa ne pois.

-ap