Lue keskustelun säännöt.
Myöntääkö narsistivanhempi koskaan tekemiään vääryyksiä?
29.06.2016 |
Tilanne siis tämä:
Vihdoin olen rohkaistunut puhumaan asioista ja kohtaamaan narsistisen vanhempani edes jollakin tasolla. En enää esitä, että kaikki olisi kunnossa ja valehtele hänen puolestaan. Kahdestaan en pysty hänen kanssaan varmaan koskaan puhumaan, mutta paikalla näissä tilanteissa on aina ollut läheisiä lähipiiriin kuuluvia henkilöitä.
Olen maininnut hänelle joistakin traumaattisista kokemuksista ja yrittänyt selittää ja kysyä. Tuonut esiin kehityspsykologisen puolen ja osoittanut mielipiteeni aiemmista kokemuksista (jotka oikeastaan jatkuvat edelleen, samalla tavalla narsisti arvostelee, haukkuu ja mustamaalaa minua edelleen, lytistää koko elämäni ja valintani).
Narsisti kääntää näissä tilanteissa jutun kuitenkin päälaelleen: hän onkin se uhri ja minä, pieni lapsi, esikoulu/ala-asteikäinen tyttö olenkin ollut se syyllinen ja aiheuttanut traumoja hänelle, aikuiselle ihmiselle!! Hän on tarinoissaan muka se pienen lapsensa traumatisoima, vaikka itse on aikuisena, vanhempana traumatisoinut pientä lastaan. Voiko mikään olla paksumpaa? Että aikuinen, henkistä ja fyysistä väkivaltaa käyttänyt, alkoholisoitunut vanhempi, väittää pienen lapsensa syylliseksi hänen tilaansa?!
Olen väsynyt. Edes nyt ollessani aikuinen, hän ei pysty myöntämään vanhempana tekemiään virheitä ja pahuuttaan. Hän kokee olevansa kaikin puolin täydellinen kasvattaja, täydellinen ihminen.
En edes tiedä mitä odotin, ehkä jonkinlaista käden ojennusta ja vastuunottamista, anteeksipyyntöä, ymmärtämistä, miten väärin hän on millä mittarilla tahansa mitattuna toiminut omaa viatonta, puhdasta lastaan kohtaan. Mutta ei. Tämä väkivaltainen hirviö kääntää jutun lapsensa syyksi.
Kommentit (49)
Onko tuolla henkilöllä diagnosoitu narsismi?
Narsismi ja masennus ovat nimittäin kaksi sellaista sanaa, joita käytetään jatkuvasti ihan helvetillisen väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin. Narsisti uskoo täysin, että vika on aina muissa ihmisissä olivat nämä sitten lapsia tai aikuisia.
Itse olen ainakin lakannut odottamasta anteeksipyyntöä tai empatiaa.
Tietysti toipumisen kannalta olisi hyvä, jos näistä asioista voisi keskustella vanhemman kanssa, mutta itse olen ainakin huomannut, että keskustelu aina kääntyy siihen, että minua syytetään. En jaksa enää, mielenterveyteni kannalta yritän ottaa etäisyyttä ja käsitellä näitä haavoja itsekseni.
Ei myönnä. Turha edes yrittää. Hän tulee sina kääntämään asian sinun viaksesi, vaikka kenties muiden kuullen saattaakin joskus esittää hetkellisesti katuvaa, jos kokee muiden tukevan sinua.
Katko välit, se lienee viisainta. Et tarvitse sairasta ihmistä elämääsi sairastuttamaan sinuakin. Kai haet itse mielenterveysapua? Jos ripustaudut loppuelämäksesi siihen, että sinun on SAATAVA vanhemmalta anteeksipyyntö, et pääse ikinä toipumaan. Sinun pitää antaa mennä ja keskittyä siihen, millaiseksi ITSE voit elämäsi muuttaa.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei "narsismit" ja muut ole mitään taikuutta. Ei ne ole jotain yli-ihmisiä jotka laskelmoivat taitavasti joka liikkeensä ja tekonsa. Ennemminkin ikuiseen teini-ikään juuttuneita raukkaparkoja, jos pitäisi jotenkin kuvailla. Suhtaudu sen mukaisesti kuin sinä olisit nyt suhteenne aikuinen. :(
Ei myönnä koska viat ovat aina ja ikuisesti muissa ihmisissä. Tuhlaat elämääsi jos odotat anteeksi pyyntöä, ymmärrystä tai luulet saavasi jonkun hyvityksen. Hyväksy asia, älä katkeroidu tai pilaa omaa elämääsi vatvomalla lapsuuttasi sillä se ei vatvomalla enää muuksi muutu. Paras kosto on onnellinen ja hyvä elämä ilman että sinua pystytään murtamaan ja lannistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei "narsismit" ja muut ole mitään taikuutta. Ei ne ole jotain yli-ihmisiä jotka laskelmoivat taitavasti joka liikkeensä ja tekonsa. Ennemminkin ikuiseen teini-ikään juuttuneita raukkaparkoja, jos pitäisi jotenkin kuvailla. Suhtaudu sen mukaisesti kuin sinä olisit nyt suhteenne aikuinen. :(
Olen täysin samaa mieltä!
Ei myönnä. Oma henkinen hyvinvointini parani huomattavasti sen jälkeen kun jotenkin sain hyväksyttyä, että minulla ei ollut vanhempia siinä merkityksessä kuin useimmilla ihmisillä on. On vain se ihminen, joka tuhosi tietyn elämänvaiheeni, mutta tätä enempää en häneltä voi odottaa. Hän on mielestään edelleen ihan yhtä oikeassa kuin aina ennenkin, vanhojen asioiden esille tuominen nostaa hänessä vaan uudelleen esiin samat sadistiset piirteet ja pyrkimyksen hyödyntää minussa näkemäänsä heikkoutta itsensä pönkittämiseen.
Minulla on aikuisena vapaus valita ja ottaa etäisyyttä. Surullista, ettei kaikilla voi olla oikeita vanhempia, mutta on helpompaa surra vanhempien puutetta kuin yrittää muuttaa ihmistä, jolle ei ole olemassa kuin se oma, oikea totuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei myönnä, valitettavasti. Narsistin kanssa ei todennäköisesti koskaan pysty saamaan minkäänlaista "oikeutusta" omille negatiivisille kokemuksilleen narsistin käsissä. Se nimittäin edellyttäisi narsistin puolelta omien virheidensä myöntämistä, mikä ei ole tälle mahdollista.
Narsistin kanssa ei auta oikein mikään muu kuin totaalinen välien katkaisu ja kaikkien yhteydenottoyritysten ignooraaminen.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuolla henkilöllä diagnosoitu narsismi?
Narsismi ja masennus ovat nimittäin kaksi sellaista sanaa, joita käytetään jatkuvasti ihan helvetillisen väärin.
Masennus? Siis vaikkapa se, että ihminen on h*lvetin vaikea ja raskas läheisilleen, käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa jo reilusti neljättäkymmenettä vuotta putkeen, on pahasti alkoholisoitunut jne ovat mielestäsi enemmän merkkejä masennuksesta kuin narsismista?
Itse olen täysin eri mieltä.
Suurin osa todellisista narsisteista ei koskaan edes saa diagnoosia, koska ei ikinä hakeudu tutkimuksiin tai hoitoon, tai jos jonkinlaisissa tutkimuksissa käyvätkin, osaavat kyllä halutessaan esittää täysin päinvastaista ihmistä kuin oikeasti ovat. Millainen tutkimus pystyy paljastamaan narsismin kulissien takana? Siis ne oikeat kasvot sitä tekoaurinkoista naamaria pitävän takana. Pitäisi olla olemassa jonkinlainen pitkäkestoinen, salassa narsistilta itseltään toteutettava seurantatutkimus, jolla narsistin voisi "käräyttää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aito narsisti ei nimenomaan pysty näkemään omaa osuuttaan, koska hän suojaa omaa heikkoa egoaan sillä, että syyttä kaikesta aina muita eikä pysty näkemään itsessään mitään vikaa. Jos häneltä jossakin vaiheessa tämä suoja pettää, hän masentuu pahasti.
Ei ne myönnä yhtään mitään. Narsistisia piirteitä omaava on kuin pieni lapsi. Keksii selityksiä ja syyt on aina muualla kun itsessä. Se on my way or highway.
Narsistisesta ihmisestä on syytä pysyä kaukana. Selittämiset ei kannata, koska narsisti ei tajua, vaikka vääntäisit rautalangasta. Narsisti ei ymmärrä olevansa sairas. Hän oikeasti luulee olevansa parempi kuin muut ja on tavallaan vähän niinkuin syyntakeeton. Koko maailma voi olla jostakin asiasta eri mieltä narsistin kanssa, mutta he kaikki ovat väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tuolla henkilöllä diagnosoitu narsismi?
Narsismi ja masennus ovat nimittäin kaksi sellaista sanaa, joita käytetään jatkuvasti ihan helvetillisen väärin.
Masennus? Siis vaikkapa se, että ihminen on h*lvetin vaikea ja raskas läheisilleen, käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa jo reilusti neljättäkymmenettä vuotta putkeen, on pahasti alkoholisoitunut jne ovat mielestäsi enemmän merkkejä masennuksesta kuin narsismista?
Itse olen täysin eri mieltä.Suurin osa todellisista narsisteista ei koskaan edes saa diagnoosia, koska ei ikinä hakeudu tutkimuksiin tai hoitoon, tai jos jonkinlaisissa tutkimuksissa käyvätkin, osaavat kyllä halutessaan esittää täysin päinvastaista ihmistä kuin oikeasti ovat. Millainen tutkimus pystyy paljastamaan narsismin kulissien takana? Siis ne oikeat kasvot sitä tekoaurinkoista naamaria pitävän takana. Pitäisi olla olemassa jonkinlainen pitkäkestoinen, salassa narsistilta itseltään toteutettava seurantatutkimus, jolla narsistin voisi "käräyttää".
No tuskinpa tarkoitti, että tässä tapauksessa kyse olisikin masennuksesta. Vaan että yleisesti näitä termejä käytetään väärin. Kaikki tunnekylmät kusipäät eivät ole narsisteja ja kaikki surulliset ja/tai väsyneet ihmiset eivät ole masentuneita. Itse aloitukseen en ota kantaa.
Tsemppiä AP. Täällä myös yksi samassa junassa oleva.
Olen elänyt käytännössä koko elämäni ilman isää, vaikka nimellisesti mulla sellainen on ollutkin. Ei hän isä ole ollut. Enemmänkin kiusaava, sadistinen, henkisesti sairas surkimus, joka on halunnut latistaa oman lapsensa maan rakoon syntymästäni lähtien. En vieläkään pysty ymmärtämään, mikä saa ihmisen pilaamaan oman lapsensa mahdollisuudet ja elämän? Mikä voi ajaa siihen pisteeseen? Onko se jonkinlainen syvin mahdollinen itseinhon muoto? Vihaa jopa omaa lastaan, siis itsensä biologista jatketta?
Itse olen nähnyt helpoimmaksi ja viisaimmaksi katkaista välit, tai vähintään minimoida kanssakäyminen täysin. Turha odottaa empatiaa empatiakyvyttömältä tai anteeksipyyntöä sellaiselta, joka ei näe itsessään mitään vikaa. Keskustelut kääntyvät aina toisen osapuolen syyksi ja viaksi, se on ihan vakio. En tiedä tunnetko enemmän sääliä vai vihaa, ehkä molempia yhtä paljon.
Myöntääkö koulukiusaaja virheitään kun välitunnin jälkeen istutte puhuttelussa? Voi myöntää päästäkseen piinaavasta tilanteesta pois, mutta kuitenkin seuraavalla tunnilla taas kiusaa. En usko että odottaisit kiusaajalta aitoa anteeksipyyntöä, joten miksi odottaisit sitä vanhemmiltasikaan? Siksikö että nimität heitä mieluummin taikasanalla narsisti, kuin vaikkapa yksinkertaisemmin (juopoiksi) kusipäiksi.
ei myönnä koska heidän mielestä ei ole mitään myönnettävää.
Vierailija kirjoitti:
Aito narsisti ei nimenomaan pysty näkemään omaa osuuttaan, koska hän suojaa omaa heikkoa egoaan sillä, että syyttä kaikesta aina muita eikä pysty näkemään itsessään mitään vikaa. Jos häneltä jossakin vaiheessa tämä suoja pettää, hän masentuu pahasti.
Tämä! Just näin se menee!
Narsisti on pollea, ylimielinen, arrogantti, muita syyttelevä, teräväkielinen, ilkeä, paha, sadistinen, empatiakyvytön, tunnekylmä, väkivaltainenkin......tasan niin kauan kunnes suojamuuri pikkuisenkin pettää ja murtuu. Sitten joillekin iskee masennus ja narskusta tulee täydellinen reppana, sellainen puhaltamalla kaatuva itsesäälissä mateleva "anteeksi että olen olemassa"-hyypiö.
Monet masentuneet on juurikin entisiä (tai nykyisiä) narsisteja, joilta suojakuori on jonkinlaisen pakon edessä murtunut. Osa näistä "parantuu", ts. kehittyvät ihmisinä, ja pystyvät olemaan vähemmän narsistisia jatkossa, monet valitettavasti palaavat narsismiin ja rakentavat suojakuorensa entistäkin kovemmaksi.
Ei myönnä. Hän on henkisesti maksimissaan kastemadon tasolla. Helpommalla pääsee kun ymmärtää, ettei tällaisen älyllisesti rajoittuneen kanssa voi keskustella koskaan normaalilla tavalla tai tasolla.
Sinä olet ap nyt se aikuinen suhteessanne. Keskity itseesi ja omaan henkiseen hyvinvointiisi!
Tyypilliseltä kuulostaa. Täysiverinen narsisti ei ikinä myönnä itsessään olevan mitään vikaa. Se vika on aina jossakin muussa: puolisossa, lapsessa, työkavereissa, pomossa. Jos kuviossa on alkoholi tai muiden päihteiden väärinkäyttö, selittää narsisti näidenkin käytön muiden syyksi. Hän juo, koska elämä on em. henkilöiden vuoksi niin kauheaa, ettei kestä ilmankaan.
Turha siis odottaa anteeksipyyntöä. Helpommalla pääsee kun sulkee tämän henkilön kokonaan oman elämänsä ulkopuolelle.