Avioeron jälkeinen elämä, onko muutosten tekeminen edellytys eteenpäin pääsemiseen?
Erosimme 10 vuotta sitten. Sain erossa ok-talomme. Asun siinä ja minulla on edelleen samat huonekalut, matot, taulut ja osa miehen tavaroistakin kaapeissa. Ystäväni ovat suorastaan nuhdelleet minua, etten pääse elämässäni eteenpäin, jos en myy taloa, muuta pois, aloita alusta jossain muualla. Mitä mieltä olette?
Kommentit (6)
Periaatteessa ystävät ovat oikeassa, mutta erostasi on jo 10 vuotta. Luulisi sinun jo päässeen eteenpäin.
Jaa, minä olen nyt kuusi vuotta asunut entisessä yhteisessä asunnossa yksin (lasten kanssa), ja ihan hyvin olen päässyt elämässä eteenpäin. Kypsän ihmisen henkinen hyvinvointi ei ole siitä kiinni, jos matto on eksän kanssa ostettu. Munhan pitäisi antaa lapsetkin pois, kun ne on eksän peruja?!
Sinun tarvitsee vain miellyttää itseäsi, ei ketään muita.
Olen sitä mieltä että ihminen tekee niin kuin itsestä tuntuu parhaalta. Jos olisin tilanteessasi ja pitäisin talosta ja huonekaluista, niin en myisi niitä. Miehen tavaroista saattaisin luopua, eihän niillä varmaan ole mitään käyttöä. Eli, sinä teet niin kuin parhaalta tuntuu, sillä ei ole väliä mitä ystäväsi sanovat.
Netistä nyt katsomaan uutta miestä?
Jos asia ei vaivaa sinua ja arki rullaa, niin mikä ongelma?