Lue keskustelun säännöt.
Raskaaksi tuleminen ei onnistu - miten edetä?
28.06.2016 |
Yritystä takana reilu vuosi, ei ole vielä tärpännyt. Minulla on miestäni kovempi vauvakuume, mutta haluamme sitä kyllä molemmat ja esim. ehkäisy on jätetty pois miehen aloitteesta. Olen käynyt gynellä tutkituttamassa itseni ja ultran perusteella kaikkk pitäisi olla kunnossa raskautumista ajatellen.
Missä siis vika? Aina menkkojen alkaessa turhauttaa ja masentaa niin paljon, että en meinaa enää jaksaa. Olen kokeillut kaikki mahdolliset poppakostitkin greipeistä punaviineihin, mutta ei mitään vaikutusta. Stressaan helposti asioista, mutta tämä tilanne tuntuu stressiä vaan pahentavan, vaikka miten yrittää ottaa rauhallisesti.
Mies ottaa asian paljon rennommin, mutta minä en enää osaa suhtautua siihen ajattelemalla, että tulee sitten kun tulee. Miten voisi ehdottaa miehelle tutkittavana käymistä jotenkin niin, että se ei vaikuta häneen negatiivisesti? (Kolaus miehuuteen tms.) Miten olette edenneet tällaisessa tilanteessa?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies testeihin. Piste. Sperma on helppo tutkia.
Pisteesi on ihan turha. Jos mies ei halua testeihin, hän ei sinne mene. Piste.
Sitten mies ei halua lasta. Piste
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tikuta sitä ovista, haloo. Ja lataa puhelimeen joku appsi, mikä kertoo hedelmälliset päivät.
Meillä ekaa yritettiin 1,5 vee ja toka oli ylläri. Raskaus mulla paransi hormonitoimintaa..
Jos olet jo lähempänä 35 vuotta, sinuna menisi jo suht pian myös tutkimuksiin.
Rukoile Herralta siunausta. Jos katsot raamattua, aina kun Herra siunasi ihmisiä he saivat paljon jälkeläisiä.
Sinuna varaisin nyt heti ajan tutkimuksiin miehelle ja alkaisin tikuttamaan ovulaatiota. Ja osta kunnon testit äläkä halpis kamaa jonka kanssa saa arvuutella. Kannattaa muistaa sekin että lapsettomuus hoitoihin voi olla jonoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ikinä tule ymmärtämään näitä ihmisiä, jotka nillittää ettei tule lasta, mutta eivät lähde mihinkään tutkimuksiin eikä edes tikuta ovista.
Ei raskaaksi tuleminen ole ollut mullekkaan helppoa.
Kesti 1,5 vuotta. Mutta mies oli heti valmis antamaan näytteen, kun vuosi tuli täyteen.
Haluaa lasta kovasti, niin kuin minäkin.Lapsettomuus ja mahdolliset pitkät lapsettomuushoidot ovat olleet yksi pahimpia pelkojani, ja olen vaan yrittänyt jaksaa uskoa ja toivoa, että niihin ei tarvitsisi lähteä, vaan raskautuisin luonnollisesti. Nyt on kuitenkin usko alkanut loppua ja jäljellä on lähinnä pelko siitä, mikä on vialla. Löytyisikö minusta kuitenkin jotain vikaa? Entä miehestä? Olisinko valmis käymään läpi erilaisia hoitoja?
Minulle nämä eivät ainakaan ole mitään pikkuasioita, mitkä vaan hoidetaan, vaan ovat vaatineet jo tähänkin mennessä paljon sulattelua.
Ap
Tottakai minäkin pelkäsin!
Olen vielä erityisen lääkäri ja sairaalakammoinen.
Lapsen tarve nyt vaan käveli pelon ohi.
Isolle osalle kevyet hoidot jo tepsivät (lääkitys)
Minulla on kiertoa seuraava appsi puhelimessa ja kierto on hyvin säännöllinen. Olen 30, mies n. 10 vuotta vanhempi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ikinä tajua miksei miehet mene tutkimuksiin kun vasta pitkän vänkäämisen ja anelun jälkeen vaikka haluaisivatkin lapsia. Ainoa mitä miehen pitää tehdä on vetää käteen ja heittää mällit kuppiin
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kiertoa seuraava appsi puhelimessa ja kierto on hyvin säännöllinen. Olen 30, mies n. 10 vuotta vanhempi.
Ap
Jos mies on jo nelissäkymmenissä noin siittiöt alkaa olemaan paljon huonompia ja sekin saattaa vetkuttaa raskautumista ja sitä suuremmalla syyllä mies tutkimuksiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kiitos, käyn heti huomenna ostamassa noita ovistikkuja! Jotenkin en ole niitä nähnyt niin välttämättöminä, kun kierto säännöllinen ja munanjohtimissa ja -rakkuloissa kaikki kunnossa, mutta otan nyt käyttöön.
Ap
Kait te nyt edes harrastatte seksiä tiheästi? Näitäkin nimittäin on jotka valittavat, mutta eivät edes yhdy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, ettei lasta koskaan tule, on ihan aito vaihtoehto. Siksi olisi _aika_ olennaista käydä myös se asia läpi. Herranjumala, kyllähän kaikki tajuaa että sitä lasta ap haluaa... ei siitä ollut kyse. Voi puhua adoptiosta, sijaisperheenä toimimisesta. Tai sitten siitä 2 aikuisen elämästä. Itselleni tuo olisi mieluisempi vaihtoehto, kuin vuosikausien katkera yrittäminen ajatuksella että "kyllä joku päivä se tulee, muita vaihtoehtoja ei ole". Siinä menee sitten parisuhde jne.
Älkää olko niin... säälittäviä hormonaalisia lanteet lapsia leveenä odottavia emäntiä :( oksettavaa. Ihan kuin elämässä olisi VAIN lapset. Jotenkin tulee mieleen miehet, jotka maanisesti vaan haluavat ja ajattelevat seksiä. Ja tekevät kaiken elämässä sen eteen. Eläkää elämäänne.
M35
Vierailija kirjoitti:
Ja kiitos, käyn heti huomenna ostamassa noita ovistikkuja! Jotenkin en ole niitä nähnyt niin välttämättöminä, kun kierto säännöllinen ja munanjohtimissa ja -rakkuloissa kaikki kunnossa, mutta otan nyt käyttöön.
Ap
Vaikka kierto olisi kellon lyömään säännöllinen ja munajohtimissa ja rakkuloita kaikki näennällisesti ok voi silti olla ettet esim ovuloi. Edes ovislimat ja ovis kivut eivät tarkoita että ovulaatio olisi tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei halua kuulla olevansa tuhkamuna. Tai ei halua kertoa tehdystä vasektomiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kiitos, käyn heti huomenna ostamassa noita ovistikkuja! Jotenkin en ole niitä nähnyt niin välttämättöminä, kun kierto säännöllinen ja munanjohtimissa ja -rakkuloissa kaikki kunnossa, mutta otan nyt käyttöön.
ApVaikka kierto olisi kellon lyömään säännöllinen ja munajohtimissa ja rakkuloita kaikki näennällisesti ok voi silti olla ettet esim ovuloi. Edes ovislimat ja ovis kivut eivät tarkoita että ovulaatio olisi tapahtunut.
Niin, totta. Laskennallisen oviksen kohdalla minulla on kyllä kipuja ja olen myös noita limoja seurannut, ja on oikeassa kohdassa juuri sellaista paksua. Mutta tosiaan, otan nyt tikut käyttöön!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mies ei halua kuulla olevansa tuhkamuna. Tai ei halua kertoa tehdystä vasektomiasta.
No ei varmasti monikaan mies haluaisi tuollaista kuulla, ja kyllä sitä naisenakin pelkään mieheni puolesta. Jälkimmäistä pidän HYVIN epätodennäköisenä, ja tuollaisesta jos mies olisi valehdellut, olisi koko liitto vakavassa kriisissä luottamuspulan vuoksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ikinä tule ymmärtämään näitä ihmisiä, jotka nillittää ettei tule lasta, mutta eivät lähde mihinkään tutkimuksiin eikä edes tikuta ovista.
Ei raskaaksi tuleminen ole ollut mullekkaan helppoa.
Kesti 1,5 vuotta. Mutta mies oli heti valmis antamaan näytteen, kun vuosi tuli täyteen.
Haluaa lasta kovasti, niin kuin minäkin.Lapsettomuus ja mahdolliset pitkät lapsettomuushoidot ovat olleet yksi pahimpia pelkojani, ja olen vaan yrittänyt jaksaa uskoa ja toivoa, että niihin ei tarvitsisi lähteä, vaan raskautuisin luonnollisesti. Nyt on kuitenkin usko alkanut loppua ja jäljellä on lähinnä pelko siitä, mikä on vialla. Löytyisikö minusta kuitenkin jotain vikaa? Entä miehestä? Olisinko valmis käymään läpi erilaisia hoitoja?
Minulle nämä eivät ainakaan ole mitään pikkuasioita, mitkä vaan hoidetaan, vaan ovat vaatineet jo tähänkin mennessä paljon sulattelua.
Ap
Ja kaikille muille ne onkin ihan helvetin helppoja pikkuasioita. Terveisiä vaan hoidoista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei halua kuulla olevansa tuhkamuna. Tai ei halua kertoa tehdystä vasektomiasta.
No ei varmasti monikaan mies haluaisi tuollaista kuulla, ja kyllä sitä naisenakin pelkään mieheni puolesta. Jälkimmäistä pidän HYVIN epätodennäköisenä, ja tuollaisesta jos mies olisi valehdellut, olisi koko liitto vakavassa kriisissä luottamuspulan vuoksi.
Ap
Kyllä sellaista tapahtuu.
Varaa nyt ainakin aika tk:hon, niin saatte lähetettä eteenpäin. Julkisella puolella noissa on jonoa kuitenkin, niin voi mennä tovi ennenkun mihinkään tutkimuksiin edes pääsee. Ilmoita myös miehelle, jos ei lähde mukaan niin vaihda miestä jos haluat lapsia.
Lapsettomuus ja mahdolliset pitkät lapsettomuushoidot ovat olleet yksi pahimpia pelkojani, ja olen vaan yrittänyt jaksaa uskoa ja toivoa, että niihin ei tarvitsisi lähteä, vaan raskautuisin luonnollisesti. Nyt on kuitenkin usko alkanut loppua ja jäljellä on lähinnä pelko siitä, mikä on vialla. Löytyisikö minusta kuitenkin jotain vikaa? Entä miehestä? Olisinko valmis käymään läpi erilaisia hoitoja?
Minulle nämä eivät ainakaan ole mitään pikkuasioita, mitkä vaan hoidetaan, vaan ovat vaatineet jo tähänkin mennessä paljon sulattelua.
Ap