Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen varma tukehtumisesta
28.06.2016 |
Apua!
Olen 20-vuotias nuori nainen. En ole moneen kuukauteen syönyt kunnolla, lähinnä vain ohuita sosekeittoja, jotka menee nopeasti alas. Mutta en mitään pureskeltavaa. Paitsi suklaata, joka sulaa onneksi suuhun ja menee alas. Mutta en mitään muuta. En niin mitään. Ei palaakaan leipää tai mitään muutakaan. Tätä on jatkunut piakkoin puoli vuotta. Musta tuntuu etten osaa niellä. En uskalla niellä. Kun koitan syödä jotain pureskeltavaa ruokaa, mulle tulee tunne, että tukehdun siihen, pidätän hengitystä täysin, kun pureskelen, kun en tiedä mihin väliin hengitän. Päädyn aina sylkemään ruoan ulos suusta kuin, että nielisin sen.....Pelkään tukehtuvani. En saa nielaistua.
Noh....Nyt olen useaan otteeseen meinannut vetää juomaa tai keittoa väärään kurkkuun. Tai en tiedä mitä välillä tapahtuu. Pidän keittoa/juomaa suussa hetkisen, koska tuntuu etten saa heti nieltyä, niin välillä yhtäkkiä nielaisen ikäänkuin refleksinomaisesti täysin hallitsemattomasti. Nielaisen, vaikka en ollut vielä valmis nielaisemaan. Sellainen nopea yhtäkkinen nielaisu ja ruoka menee oudosti alas, joten joudun yskimään. En tiedä meneekö sitä siinä tilanteessa vahingossa myös henkitorveen vai alanko tahallisesti yskiä, kun ruoka lähtikin alas yhtäkkiä odottamatta. Joudun aina paniikkiin.
Äsken kävi pahin sellainen, söin jäätelöä, annoin jäätelön palan vähän sulaa suussani, mutta sitten vahingossa äkkiarvaamatta menin nielaisemaan sen ja siitä seurasi omituinen tunne. Ikäänkuin se olisi jäätynyt lillumaan kurkunperälle ja valunut ties minne. Aloin yskimään. En tiedä menikö sitä henkitorveen. Yskin hulluna monta minuuttia ja penin paniikkiin. Tärisin. En tiedä oliko mitään tukehtumisen vaaraa, mutta yskin silti.
Nyt mua pelottaa täällä. Olen kyllä jo saanut itseni rauhoitettua, mutta pelkään silti äskeistä tapausta. Päässä on ajatus, että jäätelöä meni henkitorveen enkä olisi saanut kaikkea ulos. Sellainen mielikuva päässä, että jäätelöä on keuhkoissani ja kuolen myöhemmin. Joten jatkan yskimistä väkisin, vaikka henkeni kulkeekin nyt ihan normaalisti. Mutta silti jäi omituinen tunne kurkkuun. Ihan kuin kurkussani olisi jotain, tai henkitorven seudulla.
Johtuuko tämä tunne rajusta yskimisestä? Eihän mulla ole hätää enää? Henki kulkee hyvin. Eihän siitä voi jälkeenpäin tulla mitään vakavaa?
Avauduin nyt ensimmäistä kertaa tästä vaivastani. Kaikki muut luulevat, että olen vain nirso. Mutta ei se ei johdu siitä, että olisin nirso. Pelkään syömistä, vihaan ruokaa sen takia. En jaksa enää. Itken täällä ;c Kohtalontovereita...?
Kommentit (10)
Minulla oli vaikea elämänvaihe jolloin ahdisti kaikki. Silloin oli myös tuota nielemisen vaikeutta, ei kyllä yhtä pahana kuin sinulla. Tuohonkin on saatavilla apua, mene lääkäriin. Oli syy sitten fyysinen tai psyykkinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon ihan samaa - mene lääkäriin. Voit olla ihan vaikka vain erityisherkkä, jolle ruoan suutuntuma/tuntuma kurkussa on liikaa. Tämä kaikki kasvaa ajatuksissasi koko ajan, kierre pitäisi saada poikki nyt.
Sinulle ei oikeasti tapahdu mitään pahaa syödessäsi ja ei, se jäätelö ei tee enää mitään hallaa sinulle, toivottavasti rauhotut sen osalta nyt. Mutta jatkossa tarvitset kyllä enemmän ravintoa, ja sun pitää saada aivot uskomaan, että et ole tukehtumassa. Et yksinkertaisesti voi tukehtua, nuo nielemis- ja hengityslihakset eivät ole tahdonomaisia, vaan ne toimivat niin, että pysyt elossa, joten mitään väärää et voi tehdä edes vahingossa.
Tsemppiä, uskon että tuntemuksesi ja pelkosi tuntuvat sinusta aidoilta, mutta siitä syystä tarvitsetkin apua.
Mene kertomaan tuosta lääkärille!!! Sulla voi olla syöpäkasvaimia kurkku täynnä.
No, rauthoitutaanpas nyt.
Et sinä tukehdu. Siinä suhteessa olet ihan kunnossa. Ne ihmiset, joilla oikeasti on vaara tukehtua, ovat jo menettäneet huomattavan suuren osan puhekyvystäänkin, sinä et kommentoi mitään sellaisesta ja jos sitä tpahtuisi, olisit ollut siitä paljon enemmän ja aikaisemmin huolissasi kuin yskimisestä. Sulla ei siis fyysisesti ole mitään hätää (paitsi mitä puutoksia mahdollisesti yksipuolinen ruokavalio on aiheuttanut ja ne on helppo korjata).
Mutta henkisellä puolella tarvitst apua. Pahasti, sillä siellä et todellakaan ole kunnossa. Soita heti yths:lle jos olet opiskelija, paikalliseen terveyskeskukseen/mielentveytoimistoon jos et ole opiskelija. Kerro tuo, että pelkäät pakko-oireisedti tukehtumista ja sen takia syöt vahingoittavan rajoittuneesti. Vaadi apua.
Nyt soittoa kunnan mielenterveyspalveluihin ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos teille vastauksistanne, olette ihania ;c Mieli rauhoittui ja sain jotenkin voimaa seuraavaan siirtooni eli menemällä lääkärin pakeille ja avautumaan hänelle ongelmastani. Kiitos!
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotan myös lääkärille menoa koska uskoisin että johtuu psyykkisistä ongelmista eikä siitä että siellä olisi jotain vikaa. Apua on saatavilla ja itsesi takia kannattaa mennä.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriin!
Antaa sopivan määrän psykootteja ja alkaa harhat haihtua.
Kiitos tästä kommentista! Piristi jotenkin, naurahdin tälle!:D Mutta oikeassa olet, niinkuin kaikki muutkin lääkäriin menemisestä kommentoineet. Oonhan mä sen sisimmässäni tiedostanut, että pitäisi mennä lääkäriin, mutta jotenkin ei ole ollut uskallusta. Olen vain koittanut uskotella, että joku aamu herään ja tämä on itsestään mennyt ohi. Mutta ei se mene......Tämä hallitsee elämääni tällä hetkellä ihan täysin, en jaksa enää tätä. Pakko se on rohkaistua varaamaan aikaa.
-Ap
Alue: Aihe vapaa
Lääkäriin!
Antaa sopivan määrän psykootteja ja alkaa harhat haihtua.