Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eronneet naiset, miten hoidatte yksinäisyyttänne? Onko laastarisuhde ainoa vaihtoehto?
27.06.2016 |
Ihastuin erottuani jo kertaalleen oikein kunnolla, mutta mies haluaa minusta vain ystävää. Seksiä voisi olla tarjolla, mutta huomaan että en vain kestä ajatusta siitä että se ei perustuisi molemminpuoliseen rakkauteen vaan olisi hänen puoleltaan vain kevyttä nautiskelua. Kelpaamattomuuden tunteet, joita siitä seuraisi, eivät tekisi minulle hyvää tässä tilanteessa.
En kuitenkaan oikein jaksa olla ilman läheisyyttäkään. Olen jatkuvasti aikeissa ehdottella tälle ystävämiehelle kaikenlaista, kunnes sitten viime hetkellä tajuan olla tekemättä sitä. Mutta raskasta on. Mietin, pitäisikö aloittaa panosuhde jonkun sellaisen kanssa, johon en voisi ihastua (eikä hän minuun). En tosin tiedä, auttaisiko sekään hyväksytyksi tulemisen kaipuuseen ja läheisyyden/välittämisen tarpeeseen.
Tiedän, että eron jälkeen on syytä opetella olemaan yksin, ja olen kohta vuoden sitä opetellutkin. En vain taida uskoa siihen, että ihmisen pitäisi pärjätä pitkiä aikoja ilman kosketusta ja toisen fyysistä läheisyyttä. Kaipaan sitä todella paljon, ja mielestäni se on kyllä ihan normaali ja luonnollinen tarve.
Kertokaa te eroistanne selvinneet, miten teitte sen. Auttoiko laastari, ja tiesittekö jo siinä suhteessa ollessanne ettei se tulisi kestämään? Kuinka kauan kesti, että ette enää päivittäin haaveilleet halauksista ja suudelmista, ja pääsitte itsenne kanssa tasapainoon?
Kommentit (16)
Mistä päin aloittaja ja minkä ikäinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a. Mä en analysoinut hommaa ollenkaan noin tehokkaasti, pikemminkin 15v (joista kolme viimeisintä oli täysin seksittömiä) suhteen jälkeen oli ajatus että sinne vaan sekaan uimaan, mitä pikemmin sen parempi.
Eli eiku lähibaariin, jossa tarjonta oli lupaavan surkeaa mutta siitä valikoimasta kuitenkin poimin sen kelvollisimman mukaan. Oli mukava huomata, että osasi vielä sen homman. Siis olinhan kuitenkin löytänyt käteni jo ajat sitten uudelleen mutta että osasi nauttia toisen ihmisen kanssa...
Eksän kanssa sänkyhommat oli menneet niin että pää oli päättänyt haluta, mutta keho oli toista mieltä. Tämän baarilöydön kanssa pää vastusteli, mutta kroppa (tai hormonit) vei mennessään.
Tätä kesti aikansa. Noin puolen vuoden päästä ajattelin että voisi lähteä elämässä eteenpäin ja kirjauduin deittipalstalle. Oli tarkoitus löytää uusi, vähän sopivampi rakastaja, sellainen jopa jonka kanssa olisi voinut näyttäytyä julkisesti.
Löytyi sitten oikeasti laadukasta seuraa, sillä tiellä yhä...
Vierailija kirjoitti:
Mistä päin aloittaja ja minkä ikäinen?
35 ja pks, mutta en tämän palstan kautta kuitenkaan aio tapailla laastariehdokkaita. ;)
ap
"...eron jälkeen on syytä opetella olemaan yksin, ja olen kohta vuoden sitä opetellutkin. En vain taida uskoa siihen, että ihmisen pitäisi pärjätä pitkiä aikoja ilman kosketusta ja toisen fyysistä läheisyyttä. Kaipaan sitä todella paljon, ja mielestäni se on kyllä ihan normaali ja luonnollinen tarve."
No on todellakin normaali tarve. Voisiko olla, että olet jo yli siitä eksästäsi, ja tuo tarpeesi on sitä normaalia tarvetta, eikä mitään laastarin tarvetta? Ehkä olet jo valmis johonkin uuteen ja osaat jo olla yksin, mutta vain haluat ja kaipaat olla jonkun kanssa? Tai siis, en oikein ymmärrä kuinka kauan haluat itseäsi rääkätä tuossa "yksin olemisen opettelussa", kun sun on selvästi paha olla noin? Itse olin puolisen vuotta eron jälkeen ilman kontaktia mieheen, sitten otin yhden yön laastarin, sen jälkeen yhden parin kuukauden laastarin ilman tunteita - sitten tajusin, että ne on ne tunteet mitä minä kaipaan jo, yhdistettynä siihen läheisyyteen, kosketukseen, seksiin, kaikkeen ihanaan. Eikä sillä ollut enää mitään tekemistä eksän tai hänen "kaipuunsa" kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Mä en analysoinut hommaa ollenkaan noin tehokkaasti, pikemminkin 15v (joista kolme viimeisintä oli täysin seksittömiä) suhteen jälkeen oli ajatus että sinne vaan sekaan uimaan, mitä pikemmin sen parempi.
Eli eiku lähibaariin, jossa tarjonta oli lupaavan surkeaa mutta siitä valikoimasta kuitenkin poimin sen kelvollisimman mukaan. Oli mukava huomata, että osasi vielä sen homman. Siis olinhan kuitenkin löytänyt käteni jo ajat sitten uudelleen mutta että osasi nauttia toisen ihmisen kanssa...
Eksän kanssa sänkyhommat oli menneet niin että pää oli päättänyt haluta, mutta keho oli toista mieltä. Tämän baarilöydön kanssa pää vastusteli, mutta kroppa (tai hormonit) vei mennessään.
Tätä kesti aikansa. Noin puolen vuoden päästä ajattelin että voisi lähteä elämässä eteenpäin ja kirjauduin deittipalstalle. Oli tarkoitus löytää uusi, vähän sopivampi rakastaja, sellainen jopa jonka kanssa olisi voinut näyttäytyä julkisesti.
Löytyi sitten oikeasti laadukasta seuraa, sillä tiellä yhä...
"Sekaan uimaan". :D
Taidan olla hieman sinua herkempi tapaus, enkä kyllä baarista pystyisi lähtemään kenenkään mukaan tuosta vain. On se pelkkä panosuhde silti minullekin mahdollinen, kun vain löytyy persoonallisuudeltaan sopiva ihminen siihen. Sellaista ei vain ihan hetkessä löydä, kuten ei sopivaa parisuhdekumppaniakaan.
Mutta kiva kuulla että pääsit noin mukavasti elämässä eteenpäin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"...eron jälkeen on syytä opetella olemaan yksin, ja olen kohta vuoden sitä opetellutkin. En vain taida uskoa siihen, että ihmisen pitäisi pärjätä pitkiä aikoja ilman kosketusta ja toisen fyysistä läheisyyttä. Kaipaan sitä todella paljon, ja mielestäni se on kyllä ihan normaali ja luonnollinen tarve."
No on todellakin normaali tarve. Voisiko olla, että olet jo yli siitä eksästäsi, ja tuo tarpeesi on sitä normaalia tarvetta, eikä mitään laastarin tarvetta? Ehkä olet jo valmis johonkin uuteen ja osaat jo olla yksin, mutta vain haluat ja kaipaat olla jonkun kanssa? Tai siis, en oikein ymmärrä kuinka kauan haluat itseäsi rääkätä tuossa "yksin olemisen opettelussa", kun sun on selvästi paha olla noin? Itse olin puolisen vuotta eron jälkeen ilman kontaktia mieheen, sitten otin yhden yön laastarin, sen jälkeen yhden parin kuukauden laastarin ilman tunteita - sitten tajusin, että ne on ne tunteet mitä minä kaipaan jo, yhdistettynä siihen läheisyyteen, kosketukseen, seksiin, kaikkeen ihanaan. Eikä sillä ollut enää mitään tekemistä eksän tai hänen "kaipuunsa" kanssa.
Hyvä kommentti, kiitos.
Tunteita minäkin toki kaipaan, mutta kun olen ihastunut niin kaipaus liittyy vahvasti tuohon ihastuksen kohteeseen. Joka siis ei valitettavasti pysty tunteisiini vastaamaan. Olen jotenkin mielessäni onnistunut miettimään asian niin päin, että olen ihastunut häneen vain siksi että kaipaan vain läheisyyttä ja laastaria. Mutta kommenttisi sai ymmärtämään, että ehkä näin ei olekaan.
Eksästäni olen kyllä mielestäni yli. Näemme joskus hyvin harvoin, ja viimeksi yritin neuvoa häntä naissuhteissaan. Oli kiva nähdä, kaverina. Ei muuta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Et kysynyt, mutta miehenä opettelin kaikesta tuosta pois, kun mitään ei ollut enää tarjolla.
Olen pahoillani puolestasi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään suhteita. Kaveri on seurana.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään suhteita. Kaveri on seurana.
Seuraa on kyllä, mutta se ei auta fyysisen läheisyyden tarpeeseen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mietin, jo aikaa sitten eronneena. Olisi myt ehkä tarjolla "friends with benefits", mitta minulla taitaa olla liikaa tunteita!
Tämä on kinkkistä, koska jos minulla ei ole tunteita, sitten ei halutakaan...
Mitä pahaa laastareissa? Miksi niitä aina parjataan niin julmetusti? tunnen muutenkin lukuista parisuhteita, jotka ovat alkaneet heti eron jälkeen eikä niissä sen enempää tuon ongelmia olevan, kuin muissakaan suhteissa. Itsellänikin on sellainen menossa nyt, vajaa pari vuotta takana. En todellakaan etsinyt seurustelukumppania, mutta niin siinä vaan kävi. Ei elämää ole tarkoitus suunnitella ja suorittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin suhteen, mutten kelpaa.
Kokeilin laastaria..ei toiminut. Olisin tahtonut enemmän, mies ei..
Sitten ihan tietoista seksisuhdetta..ok, se toimi, mutta tuntui jotenkin vajaalta.
Nyt elän jälleen parisuhteessa ja olen helpottunut. Seksi on hyvää ja siihen liittyy tunteita. Erosta nyt viisi vuotta.
Laastarisuhde antoi kyllä itseluottamusta ja paransi elämänlaatua siinä tilanteessa, mutta sattuihan se, kun oli pakko myöntää, ettei tämä toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella rakastuin eron jälkeen tunteelliseen ja fiksuin mieheen, mutte koskapa ex ei tavannut lasta, ei mies jaksanut yrittää suhdetta. Mikä menetys! Pari lyhyttä suhteentynkää on ollut ja alkuvuosina aivan kamala puute. Pelkkiä seksiseikkailuja etsivät ja aikeistaan valehtelevat miehet saivat minut varovaiseksi. En ole enää vuosiin etsinyt ketään enkä enää tunne puutettakaan. Toivon kohtalon tuovan joskus elämääni aidon rakkauden. En usko löytäväni sitä etsimälläkään.
Oma liittoni oli jo vuosia ollut seksitön, joten erottuani surin perheen hajoamista, en kaivannut exää kyllä yhtään.
Vuoden säädyllisen suruajan jälkeen tein profiilin nettideittiin. Silti yksi ystävä ihmetteli, kuinka niin nopeasti lähden etsimään uutta. Sanoin hänelle ihan rehellisesti, että minua ei kyllä ole luotu olemaan yksin, vaan kaipaan seuraa ja kumppania. Hän vähän jopa halveksi sellaista tarvitsevuutta.
Kun tapasin miehen sieltä netistä, niin siskoni kysyi että onko tämä nyt sellainen laastari, ja oli todella hämmästynyt kun olimme vielä vuodenkin perästä yhdessä ja tyytyväisiä.
Minun mielestäni kaikkien ei edes ole mahdollista olla aivan onnellisia yksikseen. Kyllä minäkin pärjäisin, ei se siitä ole kiinni, mutta aina kaipaisin kumppania ja kosketusta, ja minulta puuttuisi jotain olennaista.
Exästä luopumisen surutyön olin tehnyt jo liiton aikana, eihän me muuten oltaisi erottukaan. Liitto vain vuosia oli jo ihan kamala, ja olin onneton ja yksinäinen. Olisiko muiden ihmisten mielipiteiden vuoksi pitänyt olla onneton ja yksinäinen vielä vapaanakin?
Ei minulla ollut mitään laastarisuhdetta, ei edes panosuhdetta. Jos tämä suhde ei kestä, niin ei se siitä sen laastarimpaa tee. Nyt ollaan oltu yhdessä jo muutama vuosi tositarkoituksella.
Alue: Aihe vapaa
Et kysynyt, mutta miehenä opettelin kaikesta tuosta pois, kun mitään ei ollut enää tarjolla.