Lue keskustelun säännöt.
Onko se merkki hyvästä ja onnistuneesta kasvatuksesta, että murrosikäinen uskaltaa kapinoida rajusti kotonaan?
Kommentit (12)
Ei ole. Minä olin kamala teini. Huusin, raivosi, ryyppää, poltin, kuuntelin musiikkia täysillä, itkin paljon. Olin erittäin vihainen teini. Ja itsetuhoinen.
Räyhäävän teini ei ole oppinut itsesääntelyä eikä itsehillintää. Nämä asiat opitaan ihan pieninä, pieni lapsi tarvitsee fyysistä tukea, syliä selvitäkseen pettymyksistä. Siten hän pikkuhiljaa oppii selviämään itse pettyksistä. Tämä taito olisi hyvä osata ennen kouluikää.
Vihainen raivoava teini saattaa tarvita samalla tavalla aikuisen fyysistä läheisyyttä oppiakseen selvitä huonoista tunteista. Itsesääntely kehittyy.
Minä olin Kapinoiva teini koska minua ei rakastettu, välitetty, opetettu itsehillintää eikä asetettu rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin uskottiin ennen. Nykyään ajatellaan että kapinointi on reaktiota siihen ettei ympäristö osaa suhtautua teini-iän muutoksiin tai mielialoihin.
Tämä koskee myös "uhmaikää"
Vierailija kirjoitti:
Miten on?
On.Itselläni oli niin ankara kasvatus,etten uskaltanut kapinoida varsinaisessa murrosiässä.Minulle tuli "myöhäinen murrosikä" 18-19-vuotiaan,kun muutin omaan kotiin,eikä äiti enää voinut puuttua elämääni.Siis aloin polttaa,ravata baarissa ja hengailla huumehörhöjen kanssa.Jos olisin saanut kapinoida turvallisesti lapsuudenkodissa,aikuistuminen olisi ollut varmasti helpompaa.
Parempi kapinoida kotona, kuin putkan suojissa.
Parempi ulospäin suuntautunut angsti kuin itsensä viiltely.
Jos nuorella on tarve kapinoida rajusti, on kotona jotain pahasti pielessä. Kun kasvatuksessa onnistutaan, nuori osaa näyttää tunteensa muutoinkin kuin kapinoimalla ja hallitsee sanallisen ilmaisun. Hyvinkasvatettu nuori tietää, että saa olla eri mieltä ja saa tuntea pahaa oloa, sitä ei tarvitse tuoda julki ylikorostetusti. Vanhemmat huomaavat vähemmällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nuorella on tarve kapinoida rajusti, on kotona jotain pahasti pielessä. Kun kasvatuksessa onnistutaan, nuori osaa näyttää tunteensa muutoinkin kuin kapinoimalla ja hallitsee sanallisen ilmaisun. Hyvinkasvatettu nuori tietää, että saa olla eri mieltä ja saa tuntea pahaa oloa, sitä ei tarvitse tuoda julki ylikorostetusti. Vanhemmat huomaavat vähemmällä.
Onko esim. ovien paukuttelu ja huutaminen ylikorostusta? :)
Ei se ole niin yksioikoista. Toiset kapinoivat enemmän kuin toiset, oli koti ja kasvatus millainen tahansa. No parempi se toki on, että höyryt päästellään kotona kuin että rikotaan ikkunoita tai potkitaan mummoja jossain muualla. Mutta, niin kuin ihmiset yleensä, teinit ovat erilaisia.
Vastaaja 6 taitaa olla ihan pihalla murrosiästä ja sen vaikutuksista mieleen ja kehoon. Vai pitäis teinin hallita tunteensa ja sanallisin ilmaisun ilmaista pahan mielensä. :D :D :D No, kyllä se kokemus sinuakin sitten opettaa. Jos siis sinulla on lapsia. Teini-iän vanhemmuus on siitä antoisaa, että oma kaikkitietävyys rapisee.
http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/jari_sinkkonen_lapsi…
http://www.terve.fi/koululainen/kuinka-selvita-teini-ikaisen-tunnemyrsk…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla tai ei. Riippuu tapauksesta, kuten tässäkin ketjussa nähdään. Varmasti paras on joku kultainen keskitie. Uskaltaa olla eri mieltä ja kertoa mielipiteensä, muttei mene liiallisuuksiin. Jatkuva huutaminen, riehuminen, väkivalta, tavaroiden hajottaminen ei ole normaalia kapinointia. Silloin on yleensä perheessä jotain vialla, eivätkä vanhemmat ole onnistuneet kasvatuksessa.
Itse kapinoin vahvasti, minulla oli todella huonot vanhemmat, jotka eivät välittäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hormoneja ei voi kasvattaa. Hormonitoiminnan muutoksiin reagoiminen on yksilöllistä.
Jos siis oletetaan, että koti ja kasvatus on ollut suhteellisen normaali. Toiset riehuu ja räyhää, toiset ei.
Ovien paukuttelu ja itkeminen ja huutaminen on normaalia, se mikä menee sen yli on liikaa.
Kyllä on. Päinvastainen on ainakin minulle vielä vuosikymmentenkin jälkeen ongelma. Ei siis ollut turvallista kapinoida tai osoittaa muutenkaan omaa tahtoa, joten ei sitä sitten kunnolla kehittynytkään. Vieläkin tunnen olevani vanhempieni alistama. Heidän kuolemansa tulee olemaan todellinen "vapaudu vankilasta" -kortti, mutta pelkään että en sen jälkeenkään osaa ottaa elämääni haltuun.