Tyttären kaveri vaatii nyt rahaa tarjoamastaan jätskistä... Hohhoijaa
Yläasteikäiselle tytölleni tarjottiin Mäkkäristä jätski pari viikkoa sitten. Käsitin, että olivat sujut. Hetki sitten tuli lapsi näyttämään riidaksi mennyttä whatsup-keskustelua jossa tämä kaveri vaatii rahaa ja syyttelee lastani varkaaksi. Itse kun ajattelin homman toimivan vastavuoroisesti jossain toisessa kohtaa. Kaiken lisäksi lapsi haluaa jätskistä vitosen, vaikka eihän mikään mäkkärijätski vitosta maksa... Menikö nyt ihan oikein?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lapsilleni yrittänyt opettaa tuota vastavuoroisuutta, ettei kaikkea tarvii niin sentilleen maksaa. JOS joku sitä vaatii, niin maksaa mukisematta mun pussista. Turha niistä on lähteä tappelemaan.
Ei tarvitse niin sentilleen maksaa? Jokainen maksaa omansa niin toiset eivät elä toisten kustannuksella.
Jotenkin syrjäytyneen ihmisen puhetta?
Totta kai välillä tarjotaan toiselle ja hän tarjoaa sitten vastavuoroisesti joskus. Jos ei koskaan tule mitään vastavuoroisuutta, niin sitten voi pohtia asiaa.
Maksanko edelleen vai enkö maksa? Riippuu tosi paljon elämäntilanteista. Itse olen maksanut paljonkin "hyville tyypeille". Saanut takaisin tai ollut saamatta. Ei kaada mun elämää.
Eli kaikki tarkanmarkan ihmiset ovat nyt sitten syrjäytyneitä!? :D
Eeeeiii välttämättä kuitenkaan..
Jotenkin radikaaleja linjanvetoja monesti täällä. :D
Harva aikuinen mitoittaa lapsensa viikkorahat, niin että tarjoa myös kaverille. Saati sitten huolehtimaan että tarjoaminen on vastavuoroista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lapsilleni yrittänyt opettaa tuota vastavuoroisuutta, ettei kaikkea tarvii niin sentilleen maksaa. JOS joku sitä vaatii, niin maksaa mukisematta mun pussista. Turha niistä on lähteä tappelemaan.
Ei tarvitse niin sentilleen maksaa? Jokainen maksaa omansa niin toiset eivät elä toisten kustannuksella.
Jotenkin syrjäytyneen ihmisen puhetta?
Totta kai välillä tarjotaan toiselle ja hän tarjoaa sitten vastavuoroisesti joskus. Jos ei koskaan tule mitään vastavuoroisuutta, niin sitten voi pohtia asiaa.
Maksanko edelleen vai enkö maksa? Riippuu tosi paljon elämäntilanteista. Itse olen maksanut paljonkin "hyville tyypeille". Saanut takaisin tai ollut saamatta. Ei kaada mun elämää.
Ostat ystävyyttä, miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lapsilleni yrittänyt opettaa tuota vastavuoroisuutta, ettei kaikkea tarvii niin sentilleen maksaa. JOS joku sitä vaatii, niin maksaa mukisematta mun pussista. Turha niistä on lähteä tappelemaan.
Ei tarvitse niin sentilleen maksaa? Jokainen maksaa omansa niin toiset eivät elä toisten kustannuksella.
Jotenkin syrjäytyneen ihmisen puhetta?
Totta kai välillä tarjotaan toiselle ja hän tarjoaa sitten vastavuoroisesti joskus. Jos ei koskaan tule mitään vastavuoroisuutta, niin sitten voi pohtia asiaa.
Maksanko edelleen vai enkö maksa? Riippuu tosi paljon elämäntilanteista. Itse olen maksanut paljonkin "hyville tyypeille". Saanut takaisin tai ollut saamatta. Ei kaada mun elämää.
Ostat ystävyyttä, miksi?
Ei se sitä ole, vaan jos on millä tarjota, voi tarjota, jos ei niin ei.
Vaikka tottahan sä tämän tiesitkin. Esität idioottia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lapsilleni yrittänyt opettaa tuota vastavuoroisuutta, ettei kaikkea tarvii niin sentilleen maksaa. JOS joku sitä vaatii, niin maksaa mukisematta mun pussista. Turha niistä on lähteä tappelemaan.
Ei tarvitse niin sentilleen maksaa? Jokainen maksaa omansa niin toiset eivät elä toisten kustannuksella.
Jotenkin syrjäytyneen ihmisen puhetta?
Totta kai välillä tarjotaan toiselle ja hän tarjoaa sitten vastavuoroisesti joskus. Jos ei koskaan tule mitään vastavuoroisuutta, niin sitten voi pohtia asiaa.
Maksanko edelleen vai enkö maksa? Riippuu tosi paljon elämäntilanteista. Itse olen maksanut paljonkin "hyville tyypeille". Saanut takaisin tai ollut saamatta. Ei kaada mun elämää.
Eli kaikki tarkanmarkan ihmiset ovat nyt sitten syrjäytyneitä!? :D
Eeeeiii välttämättä kuitenkaan..
Jotenkin radikaaleja linjanvetoja monesti täällä. :DHarva aikuinen mitoittaa lapsensa viikkorahat, niin että tarjoa myös kaverille. Saati sitten huolehtimaan että tarjoaminen on vastavuoroista
Olemme siis samoilla linjoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lapsilleni yrittänyt opettaa tuota vastavuoroisuutta, ettei kaikkea tarvii niin sentilleen maksaa. JOS joku sitä vaatii, niin maksaa mukisematta mun pussista. Turha niistä on lähteä tappelemaan.
Ei tarvitse niin sentilleen maksaa? Jokainen maksaa omansa niin toiset eivät elä toisten kustannuksella.
Jotenkin syrjäytyneen ihmisen puhetta?
Totta kai välillä tarjotaan toiselle ja hän tarjoaa sitten vastavuoroisesti joskus. Jos ei koskaan tule mitään vastavuoroisuutta, niin sitten voi pohtia asiaa.
Maksanko edelleen vai enkö maksa? Riippuu tosi paljon elämäntilanteista. Itse olen maksanut paljonkin "hyville tyypeille". Saanut takaisin tai ollut saamatta. Ei kaada mun elämää.
Eli kaikki tarkanmarkan ihmiset ovat nyt sitten syrjäytyneitä!? :D
Eeeeiii välttämättä kuitenkaan..
Jotenkin radikaaleja linjanvetoja monesti täällä. :D
Jos aina on yhdestä kahvikupillisestakin kiinni, niin ei se hyvää vaikutelmaa ihmisestä tee.
Sellaisella ihmisellä tuskin on ystäviä ja se on yksi syrjäytyneisyyden tunnusmerkki. Vaikka olisi miljonääri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lapsilleni yrittänyt opettaa tuota vastavuoroisuutta, ettei kaikkea tarvii niin sentilleen maksaa. JOS joku sitä vaatii, niin maksaa mukisematta mun pussista. Turha niistä on lähteä tappelemaan.
Ei tarvitse niin sentilleen maksaa? Jokainen maksaa omansa niin toiset eivät elä toisten kustannuksella.
Jotenkin syrjäytyneen ihmisen puhetta?
Totta kai välillä tarjotaan toiselle ja hän tarjoaa sitten vastavuoroisesti joskus. Jos ei koskaan tule mitään vastavuoroisuutta, niin sitten voi pohtia asiaa.
Maksanko edelleen vai enkö maksa? Riippuu tosi paljon elämäntilanteista. Itse olen maksanut paljonkin "hyville tyypeille". Saanut takaisin tai ollut saamatta. Ei kaada mun elämää.
Ostat ystävyyttä, miksi?
Ei,
Tarkoitin, että ei se nyt niin kauhean tilinpäätöksen paikka ole, jos joskus on tarjonnut kahvin/oluen ja toinen ei sitä muista maksaakaan takaisin. Eli en arvota tällä perusteella ihmissuhteitani. Voin olla antava osapuoli rahallisesti joskus. Kuten sanoin: ei ole minulta pois muutamat kympit.
Ystävyyttä ei voi ostaa. Seuraa voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lapsilleni yrittänyt opettaa tuota vastavuoroisuutta, ettei kaikkea tarvii niin sentilleen maksaa. JOS joku sitä vaatii, niin maksaa mukisematta mun pussista. Turha niistä on lähteä tappelemaan.
Ei tarvitse niin sentilleen maksaa? Jokainen maksaa omansa niin toiset eivät elä toisten kustannuksella.
Jotenkin syrjäytyneen ihmisen puhetta?
Totta kai välillä tarjotaan toiselle ja hän tarjoaa sitten vastavuoroisesti joskus. Jos ei koskaan tule mitään vastavuoroisuutta, niin sitten voi pohtia asiaa.
Maksanko edelleen vai enkö maksa? Riippuu tosi paljon elämäntilanteista. Itse olen maksanut paljonkin "hyville tyypeille". Saanut takaisin tai ollut saamatta. Ei kaada mun elämää.
Eli kaikki tarkanmarkan ihmiset ovat nyt sitten syrjäytyneitä!? :D
Eeeeiii välttämättä kuitenkaan..
Jotenkin radikaaleja linjanvetoja monesti täällä. :DHarva aikuinen mitoittaa lapsensa viikkorahat, niin että tarjoa myös kaverille. Saati sitten huolehtimaan että tarjoaminen on vastavuoroista
Olemme siis samoilla linjoilla.
Kyllä 😊
Itse en ollut vähästä rahastani lapsena kovin niuho, jos minulla oli yhtään rahaa saatoin tarjota kavereillekin. Jossain vaiheessa sitten tajusin, että monesti olen tarjonnut itseäni rikkaammillekin ilman minkäänlaista vastavuoroisuutta. Tämä ilmeni myös siten, että kotonamme toivottettiin aina myöskin kaverit ruokapöytään mutta sama ei todellakaan toteutunut läheskään kaikkien kavereiden luona. Varsinkin ne hyväosaiset tuntuivat olevan hyvinkin tarkkoja siitä ettei joku vieras lapsi vahingossakaan saa leipäpalasta. Me taas köyhinä olimme tottuneet vähästämmekin jakamaan eikä pennejä laskettu jos ei ollut pakko.
Ap, luulen että joku tällainen "kulttuuriero" on tässäkin kohtaa kyseessä, teidän perheessä on aivan normaalia että joskus voi tarjota ja kukaan ei siitä mitään kirjaa pidä. Toiset taas ovat hyvin tarkkoja, että nyt heti välittömästi pitää takaisin päin saada. Kannattaa varmaan laittaa sille lapselle viestiä että teiltä voi tulla sen 1,5 euroa hakemaan kuten täällä on aiemminkin ehdotettu. Toivottavasti riita ei tuosta enää pahemmaksi kärjisty.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ollut vähästä rahastani lapsena kovin niuho, jos minulla oli yhtään rahaa saatoin tarjota kavereillekin. Jossain vaiheessa sitten tajusin, että monesti olen tarjonnut itseäni rikkaammillekin ilman minkäänlaista vastavuoroisuutta.
Minulla oli yläkouluaikoina yksi tällainen kaveri. Hän sai lapsilisät itselleen ja siihen päälle vielä kuukausirahaa. Lapsilisät hän laittoi tilille säästöön ja suurimman osan kuukausirahoista myös. Sitten hän oli aina kerjäämässä ihmisiltä, että nämä ostaisivat hänelle esim. hänen lempijäätelön (kallis, ei mikään perustötterö), koska hänellä ei ole rahaa. Muisti myös aina kertoa, että jos hänelle jotain ostaa niin silloin se tulee hänelle lahjaksi, hän ei tule koskaan maksamaan mitään takaisin. (Joku siis erehtyi joskus ehdottamaan, että lainaa rahat jäätelöön). Hän myös kiersi monen ihmisen luona kerjäämässä tätä ostamista jos se ensimmäinen eikä toinenkaan hänelle suostunut ostamaan. Kaiken tuon päälle hän sitten vielä leveili rahoillaan, että kuinka paljon hänellä on tilillään säästössä ja kuinka paljon hän taas kykenee runsaista kuukausirahoistaan missäkin kuukaudessa säästämään.
Itseäni kyllä v*tutti tuollainen meno ihan huolella, koska itse en saanut edes viikkorahaa. (Emme olleet köyhiä, päinvastoin, vaan tämä oli joku ihmeellinen periaate vanhemmiltani ettei edes euron viikkorahaa voida maksaa. Satunnaisesti sai jonkun kolikon, tosin harvoin). Aika pian kaveri oppikin, että minulta on ihan turha tulla kyselemään mitään koska minulla ei yksinkertaisesti ole rahaa. Ja jos sattuukin joskus olemaan joku kaksieuronen, en todellakaan sitä käytä hänen hyväkseen.
En ymmärrä tuota tarjoamiskulttuuria. Tavanomaista retkujen roskaväkiporukoissa. Kun joku porukastaa saa rahaa vähän enemmän, niin sitten koko kööri juo konjakkia ja lyhetkin matkat ajetaan taksilla.
Eli kaikki tarkanmarkan ihmiset ovat nyt sitten syrjäytyneitä!? :D
Eeeeiii välttämättä kuitenkaan..
Jotenkin radikaaleja linjanvetoja monesti täällä. :D