Ei yhtään ystävää
Ja tarkoitan oikeasti, minulla ei ole yhtään ystävää/kaveria. Ei ihmistä kenelle soittaa ja jutella niitä näitä tai kertoa paskasta päivästä. Ei ketään kenen kanssa juhlia synttäreitä, juhannusta, vappua tai viettää mitä tahansa juhlaa. Lapseni ovat kastamatta siksi kun ei ollut ketään kummiksi. Minulla 4 lasta joista 3 erityisiä, käyn työssä osa-aikaisesti, asun omakotitalossa kaupungin keskustan tuntumassa jne mutta olen silti niin jumalattoman Y K S I N Ä I N E N että oikein sattuu...
Mistä te ne kaverinne löydätte kun minulle niitä ei ole kohdalle osunut... :-(
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän yksinäiset eivät löydä toisiaan... Sitä varten voisi olla joku sovellus...?
Ehkä monet meistä on niin "rikkinäisiä" ja luottamus ihmisiin on kärsinyt. On vaikeaa luoda ystävyyttä kun se tarkoittaisi taas itsensä altistamista haavoille. Liian monta pettymystä ja liian monta arpea.
Miksi niin monet laittaa kavereihin suoraan välit poikki eikä yritä parantaa ystävyyssuhdetta ennen sitä? Jos meinaat kuitenkin laittaa välit poikki niin mitä haittaa siitä olisi, että kysyt ensin, miksei me koskaan keskustella minun asioistani? Se kaveri siinä ei välttämättä ole edes tajunnut.
Tämän takia tarvitaan varhaiskasvatusta.
Jos asettaa ystävyydelle suuria vaatimuksia kuten että ystävyyden pitää olla jotain elämää suurempaa niin harvoin sellaista löytää. Voi aloittaa yksinkertaisesti jonkin harrastuksen parissa jossa tapaa muita ihmisiä siellä voi löytää ystävän mutta jos ei löydä niin tapaa ainakin ihmisiä. Eikä yksinolo niin kamalaa ole, voi itsekkäästi elää niinkuin itse haluaa, liikaa pelotellaan yksinäisyydellä, ainakin nyt yksinäinen on parhaiten suojassa viruksilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen omasta halusta yksin. Sitä jo ennen koronaa. On mulla nuoruudesta joitain kavereita joista osaa voisin sanoa ystäviksi. Muutama tuoreempi tuttavuus yhden naisen kautta eivät ymmärrä. Miten tuollainen puhelias jätkä viihtyy yksin?
Ap jos haluat niin ainakin netin kautta voin olla ystävää. Mä en välttis halua kotiini yhtään ketään. Karua sanoa näin mutta on se vähän itsestäkin kiinni onko niitä ystäviä.
Ei ap halua, eikä kyllä kukaan muukaan yksinäisyydestä kärsviä, tai siis sellainen joka ilmoittaa kärsivänsä siitä. Paras on ollut kohdallani se, kun erään tuttavamiehen uusi tyttökaveri, vasta paikkakunnalle muuttanut märisi minulle kun ei löydy ystäviä esim. shoppailuseuraksi, kun on vasta muuttanut tänne eikä oikein tunne ketään. Sanoin sitten että minä lähden kyllä oikein mielelläni shoppailemaan hänen kanssaan. Hän vain sivuutti sen ja jatkoi märinää kun ei ole ketään mukavaa kaveria. Tuohonkaan pari kirjoittajaa ylempänä olevaan viestiin jossa tarjotaan ystävyyttä, ei ole ap eikä kukaan muukaan vastannut mitään, joten pääpaino taitaa olla tässäkin siinä että saadaan kitistä, ei siinä että oikeasti kaivattaisiin kaveria ;)
No ei oikein välttämättä tee mieli tarttua tarjoukseen joka alkaa jäätävällä syyllistämisellä? Sama kuin jos käy treffeillä ja mies aloittaa "Ette te naiset mitään kunnon miestä halua!"
Ja tarkoitan tällä sitä aiempaa tarjousta s postista. Ei herätä luottamusta että heti ensimmäiseksi haukutaan kohderyhmä.
Osoitatko vielä kohdan jossa syyllistettiin ja haukuttiin??? En yhtään ihmettele että olet yksin, jos olet tuollainen, mietipä nyt itsekin vähän! Ehkä muilla on niitä kavereita siksi enemmän kuin sinulla, kun he eivät vatvo jokaista nenän asentoa omin päin ihan miten sattuu?? Kaikki mitä joku ystävällinen ihminen, on tietysti väännettävä jotenkin typerästi. Mielestäni tuo sähköpostitarjous oli aivan hyvä, ja siitä huomasi että hän on tosissaan yrittänyt ojentaa kättä muiden suuntaan, mutta ne onkin ne "yksinäiset" jotka eivät haluakaan hänen seuraansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän yksinäiset eivät löydä toisiaan... Sitä varten voisi olla joku sovellus...?
Ehkä monet meistä on niin "rikkinäisiä" ja luottamus ihmisiin on kärsinyt. On vaikeaa luoda ystävyyttä kun se tarkoittaisi taas itsensä altistamista haavoille. Liian monta pettymystä ja liian monta arpea.
Tämä on valitettavasti totta. Tällöin toivoisi että aloitettaisiin aloitus jossa pohditaan tätä omaa osaa siihen omaan yksinäisyyteen, eikä aina näin päin että syyllistetään muita. Mutta näinhän se menee näissä aloituksissa aina, että ollaan niin yksin yhyy, mutta kun joku tarjoutuu kaveriksi niin ei kelpaa, vaan hävitään vähin äänin paikalta, tai mikä pahinta, sivuutetaan se ystävyyttä tarjonnut, tai sanotaan hänelle rumasti, niin kuin tuossa aiemmin joku heti keksi ikävää ystävyyden tarjoamisesta.
Eli ongelmanne ei ole yksinäisyys, vaan se että olette rikki ja luottamus on mennyt. Aloittakaa parantamalla ensin ne, ja tulkaa sitten vasta syyttelemään toisia.
Kuulostat tosi tylsältä ja rasittavalta. Ei ihme, ettei kukaan jaksa.
Muistelija kirjoitti:
Jos asettaa ystävyydelle suuria vaatimuksia kuten että ystävyyden pitää olla jotain elämää suurempaa niin harvoin sellaista löytää. Voi aloittaa yksinkertaisesti jonkin harrastuksen parissa jossa tapaa muita ihmisiä siellä voi löytää ystävän mutta jos ei löydä niin tapaa ainakin ihmisiä. Eikä yksinolo niin kamalaa ole, voi itsekkäästi elää niinkuin itse haluaa, liikaa pelotellaan yksinäisyydellä, ainakin nyt yksinäinen on parhaiten suojassa viruksilta.
Nämä odotukset ovat varmaankin ihan totta. Tosin itselläni nämä suhteet olivat joskus hohdokkaampia, mutta vuosien myötä välit ovat lähinnä tuttavalliset. Tämä harmittaa kun olen kuitenkin yrittänyt niitä kehittää tässä viime vuosina. Tässä ehkä tullaan juuri noihin odotuksiin, koska nykyisellään suhteet tuntuvat kovin turhanpäiväisiltä ja olisi melkein sama lätistä vartti tuntemattoman kanssa.
Yksinäisyys ei muuten pelota, mutta olisihan se nyt mukavaa kun olisi edes yksi hengenheimolainen.
Vierailija kirjoitti:
Muistelija kirjoitti:
Yksinäisyys ei muuten pelota, mutta olisihan se nyt mukavaa kun olisi edes yksi hengenheimolainen.
Mitä tarkoittaa hengenheimolainen ? Yhteinen harrastus tai mikä tahansa yhteinen mielenkiinnon kohde yhdistää ja tekee hengenheimolaiseksi. Yksinäisyyden torjuntaryhmät eivät onnistu koska tällaista yhteisyyttä ei ole, jos kysyt "mitä te harrastatte siellä yksinäisyydentorjuntaryhmässä", vastaus on harrastamme yksinäisyyttä, kokeilkaa vaikka postimerkkien keräilyä.
Joo lähdepä sen Jeesuksen kanssa shoppailemaan, mutta varaudu siihen, että se kaveri kaataa kaikki kirpparin ja torin pöydät, jos niille paikoille eksyt. Juu ja Jeesus tulee varmaan kahvillekin, toivottavasti tuo omat pullat mukanaan tai saataahan se tuoda muutaman leivän ja pari kalaa, jos huikopalaa haluat.
Hyvää keskustelua mutta näköjään joku alkoi kirjoittaa ap:nä. Ei ole ap
Ap:llä on kavereita, on sosiaalista elämää. On työelämässä, vanhemmat, sukulaiset, naapurit. Ei vaan ystävää jolle kertoa kun tuntuu pahalta. Ei kai kukaan naapurille paljasta kaikkia tuntoja?
Täällä yksinäinen erakkoelämä alkoi toukokuu 2010.
Tammikuu 2021 tämä jatkuu edelleen.Ketipinor lääkitys teki minusta yksinäisen erakon.
Vierailija kirjoitti:
Ei mullakaan.
No miksei?
Ei minullakaan ole kuin oma perhe ystävinä. En ole aikoihin jaksanut muita ihmisiä. Olen todella kyllästynyt aivan kaikkeen.
On. Heti kun jäät sulaa otan ja lähden vesille.