Ei yhtään ystävää

Samaistun. On mies muttei lapsia, yhtä kaveria vielä näen harvoin, yksi alkoi etääntyä jostain syystä jota en vieläkään tiedä, muut asuu ulkomailla tätä nykyä. Olen kyllä hyväksynyt tilanteen oikeastaan jo surtuani sitä jonkun aikaa. Viihdyn pienissä kuvioissa enkä ole hirmu sosiaalinen.

Nämä ystävän päivät ovat harmaita ja kiduttavia, ei yhtään ystävää, ei 30 vuoteen. Huomenna on lauantai , kai se elämä jatkuu taas.

Minä olen 27 v. Minulla ei ole omaa perhettä tai parisuhdetta. Ei edes satunnaisia yökyläilijöitä. Omat vanhempani asuvat muualla ja vaikka kävisinkin siellä, hekään eivät halua tehdä kanssani mitään. Itseasiassa juuri eilen kävin isäni luona viemässä hänelle syntymäpäiväkakun ja olin ottanut pari lautapeliä mukaan. Hän käski minun pelata pelejä jonkun toisen kanssa, koska hän ei halua. Mitään keskusteltavaa ei muuten ollut koska kummallekaan ei elämässä tapahdu mitään. Vierailu kesti siis viisi minuuttia.

Minulla ei ole muita sukulaisia eikä minulla ole yhtään ystävää joiden kanssa viettää uuttavuotta tai juhannusta. Kukaan ei ikinä soita ja kysy, että mitä minulle kuuluu. Työskentelen myös yksin etänä kotoa käsin. Työ onkin minun pelastus koska teen töitä 50 tuntia viikossa ja harrastan boulderointia jota pyrin tekemään joka päivä viikonloppuisin. Jouluaatosta on myös tullut itselleni kiipeilykeskusperinne, koska muutakaan tekemistä ei ole. Viikot menee siis sujuvasti töitä tehden ja urheillen. Paikallisessa kiipeilykeskuksessa olen käynyt pari vuotta eikä sieltäkään ystäviä ole tarttunut matkaan.

Minä en ole ruma, päinvastoin. Ujo tosin olen ja selvästi erittäin masentunut elämäntilanteestani. Vaikea on nähdä tästä kierteestä tietä ulos koska kukaan ei halua ystävystyä masentuneen ihmisen kanssa, mutta voinko enää parantua kun elämässäni ei ole yhtään rakkautta tai tukea?

Nämä lomat ovat pahinta aikaa kun en voi tehdä töitä, enkä nyt COVIDin takia voi edes matkustaa. Tästä on tulossa hyvinkin pitkä perjantai. Hyvää pääsiäistä kaikille siis!

P.S. Ärsyttää hieman perheelliset ihmiset joilla on mies ja lapsia, mutta kokevat olevansa yksinäisiä ilman ystäviä tai nämä poikkeusolot osoittautuvat rankaksi heille. Täällä on tosiaan ihmisiä, joilla ei ole ympärillään yhtään ketään. Miettikää miten he tästä selviävät...

Mullakaan ei puolisoa, perhettä ,kavereita. Parii  ystävään välillä muutamia kertoja vuodessa yhteyksissä lähinnä viestimien kautta. Olen jo tottunut aika lailla olemaan täysin yksin kaiket päivät enkä introna jaksaisi mitään laumajuttujakaan. Silti 1-2 ystävää nähdä silloin tällöin livenäkin ja puolisokin olisi kiva. Nyt en ole edes työelämässä eli sieltäkään päin ei tule edes jutteluseuraa.

miettivätköähän nyt  koronaeristyksissä olevat yhtään,että tämä on normiarkea monille? Istua yksin himassa kaiket päivät, ja köyhillä ei ole varaa juosta edes ravintoloissa, teattereissa ym. viihdekeskuksissa joihin koronan laannuttua kuitenkin parempituloiset taas pääsevät. Ja saavat olla perheensä seurassa, tosin ei tunnu positiivisia kokemuksia kaikilla olevan siitäkään sumpussa pakotettuna olosta nyt. Köyhän, syrjäytetyn, yksinäisen arki jatkuu tämänlaisena kuin nytkin, ei ole mitään kivaa muutosta ja huvituksia luvassa, "paluuta siihen parempaan arkeen":/

Miksiköhän yksinäiset eivät löydä toisiaan... Sitä varten voisi olla joku sovellus...?

Onko olemassa

vain yksinäisille-risteilyjä?

Minä olen itse huonoon tutustumaan, mutta ne jotka ystäviksi ovat aikuisiällä tulleet, ovat olleet hyvin aloitteellisia. Jonkin kytköksen kautta yleensä suhteet muodostuvat, kaverin kaveri tms. Järjestäkää grillibileet Koronan jälkeen.

Laitan nyt taas tämän tähän. 

Eli, jos laitan tähän sähköpostiosoitteeni, niin moniko teistä yksinäisistä ottaa yhteyttä ystävyyden puutteessaan? Minulla on aikaa ja halu tutustua uusiin ihmisiin ja saada heistä ystäviä, mutta aina kun olen vastannut johonkin viestiketjuun tarjoten ystävyyttäni, niin minut on jokainen kerta sivuutettu ystävätoiveineni täysin, ihan näiden "yksinäisten" omasta puolesta. Lainausmerkeissä siksi, koska on vaikea kuvitella jonkun olevan oikeasti yksinäinen, mutta ei sitten kelpuutakaan toisia itse kavereikseen.

Itse en ole yksinäinen, minulla on mies ja vanhemmat, ja aikuinen lapsi, sekä kavereita joille soitella ja jotka soittavat minulle, mutta lisääkin mahtuisi elämään :)

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo on mahdollista ? Olethan käynyt koulua, opiskellut ja nyt olet mukana työelämässä. Ihmisiin tutustuu puhumalla, kertomalla jotain itsestään.

Kannattaa hakeutua mukaan ystävätoimintaan eli alkaa ystäväksi yksinäiselle. Yleensäkin pitää hakeutua ihmisten seuraan. Kuoro, kirjaston kirjallisuusryhmä jne. Tärkeintä on olla Itse aktiivinen.

No minulla tuo on mahdollista siten että ihmiset eivät ole kiinnostuneita kuulemaan mitä kerron itsestäni ja jos kyselen heiltä heistä itsestään niin he vastaa lyhyesti eikä keskustelu jatku.

Ystävä voi löytyä netistäkin.

Eipä nämä ystävyydet helppoja ole. Itse olen ollut masentunut jo pidempään, mutta ystäviä ja sosiaalista elämää on ollut silti kohtuudella. Varmaan enemmänkin jos olisin ollut aktiivisempi. Tuntuu vain, että jokin näissä suhteissa on väljähtänyt vuosien myötä ja eniten on alkanut häiritsemään ystävien yhteydenotattomuus. Minnekään ei mukaan kysellä tai kuulumisia kysellä. Tapaamisiin toisinaan löytyy aikaa, mutta lähtökohtien ollessa nämä, on meininkin ollut enemmän tai vähemmän väljähtänyttä viime aikoina.

Olenkin miettiyt, että antaako näiden suhteiden nyt lopullisesti hiipua. Tulen monenkirjavien ihmisten kanssa toimeen, mutta hyvin harvojen seurasta varsinaisesti nautin, joten en usko uusien ystävien saamisen olevan kovinkaan helppoa. Nykyinen tilanne toisaalta kuormittaa myös ja elämän jatkaminen uudella tavalla houkuttaisi.

Mä olen omasta halusta yksin. Sitä jo ennen koronaa. On mulla nuoruudesta joitain kavereita joista osaa voisin sanoa ystäviksi. Muutama tuoreempi tuttavuus yhden naisen kautta eivät ymmärrä. Miten tuollainen puhelias jätkä viihtyy yksin?

Ap jos haluat niin ainakin netin kautta voin olla ystävää. Mä en välttis halua kotiini yhtään ketään. Karua sanoa näin mutta on se vähän itsestäkin kiinni onko niitä ystäviä.

Millä ilveellä olet onnistunut saamaan niin erityisiä lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen omasta halusta yksin. Sitä jo ennen koronaa. On mulla nuoruudesta joitain kavereita joista osaa voisin sanoa ystäviksi. Muutama tuoreempi tuttavuus yhden naisen kautta eivät ymmärrä. Miten tuollainen puhelias jätkä viihtyy yksin?

Ap jos haluat niin ainakin netin kautta voin olla ystävää. Mä en välttis halua kotiini yhtään ketään. Karua sanoa näin mutta on se vähän itsestäkin kiinni onko niitä ystäviä.

Ei ap halua, eikä kyllä kukaan muukaan yksinäisyydestä kärsviä, tai siis sellainen joka ilmoittaa kärsivänsä siitä. Paras on ollut kohdallani se, kun erään tuttavamiehen uusi tyttökaveri, vasta paikkakunnalle muuttanut märisi minulle kun ei löydy ystäviä esim. shoppailuseuraksi, kun on vasta muuttanut tänne eikä oikein tunne ketään. Sanoin sitten että minä lähden kyllä oikein mielelläni shoppailemaan hänen kanssaan. Hän vain sivuutti sen ja jatkoi märinää kun ei ole ketään mukavaa kaveria. Tuohonkaan pari kirjoittajaa ylempänä olevaan viestiin jossa tarjotaan ystävyyttä, ei ole ap eikä kukaan muukaan vastannut mitään, joten pääpaino taitaa olla tässäkin siinä että saadaan kitistä, ei siinä että oikeasti kaivattaisiin kaveria ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen omasta halusta yksin. Sitä jo ennen koronaa. On mulla nuoruudesta joitain kavereita joista osaa voisin sanoa ystäviksi. Muutama tuoreempi tuttavuus yhden naisen kautta eivät ymmärrä. Miten tuollainen puhelias jätkä viihtyy yksin?

Ap jos haluat niin ainakin netin kautta voin olla ystävää. Mä en välttis halua kotiini yhtään ketään. Karua sanoa näin mutta on se vähän itsestäkin kiinni onko niitä ystäviä.

Ei ap halua, eikä kyllä kukaan muukaan yksinäisyydestä kärsviä, tai siis sellainen joka ilmoittaa kärsivänsä siitä. Paras on ollut kohdallani se, kun erään tuttavamiehen uusi tyttökaveri, vasta paikkakunnalle muuttanut märisi minulle kun ei löydy ystäviä esim. shoppailuseuraksi, kun on vasta muuttanut tänne eikä oikein tunne ketään. Sanoin sitten että minä lähden kyllä oikein mielelläni shoppailemaan hänen kanssaan. Hän vain sivuutti sen ja jatkoi märinää kun ei ole ketään mukavaa kaveria. Tuohonkaan pari kirjoittajaa ylempänä olevaan viestiin jossa tarjotaan ystävyyttä, ei ole ap eikä kukaan muukaan vastannut mitään, joten pääpaino taitaa olla tässäkin siinä että saadaan kitistä, ei siinä että oikeasti kaivattaisiin kaveria ;)

Aamen.

Nmä yksinäisyysketjut on myös aina todella lyhyitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen omasta halusta yksin. Sitä jo ennen koronaa. On mulla nuoruudesta joitain kavereita joista osaa voisin sanoa ystäviksi. Muutama tuoreempi tuttavuus yhden naisen kautta eivät ymmärrä. Miten tuollainen puhelias jätkä viihtyy yksin?

Ap jos haluat niin ainakin netin kautta voin olla ystävää. Mä en välttis halua kotiini yhtään ketään. Karua sanoa näin mutta on se vähän itsestäkin kiinni onko niitä ystäviä.

Ei ap halua, eikä kyllä kukaan muukaan yksinäisyydestä kärsviä, tai siis sellainen joka ilmoittaa kärsivänsä siitä. Paras on ollut kohdallani se, kun erään tuttavamiehen uusi tyttökaveri, vasta paikkakunnalle muuttanut märisi minulle kun ei löydy ystäviä esim. shoppailuseuraksi, kun on vasta muuttanut tänne eikä oikein tunne ketään. Sanoin sitten että minä lähden kyllä oikein mielelläni shoppailemaan hänen kanssaan. Hän vain sivuutti sen ja jatkoi märinää kun ei ole ketään mukavaa kaveria. Tuohonkaan pari kirjoittajaa ylempänä olevaan viestiin jossa tarjotaan ystävyyttä, ei ole ap eikä kukaan muukaan vastannut mitään, joten pääpaino taitaa olla tässäkin siinä että saadaan kitistä, ei siinä että oikeasti kaivattaisiin kaveria ;)

No ei oikein välttämättä tee mieli tarttua tarjoukseen joka alkaa jäätävällä syyllistämisellä? Sama kuin jos käy treffeillä ja mies aloittaa "Ette te naiset mitään kunnon miestä halua!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen omasta halusta yksin. Sitä jo ennen koronaa. On mulla nuoruudesta joitain kavereita joista osaa voisin sanoa ystäviksi. Muutama tuoreempi tuttavuus yhden naisen kautta eivät ymmärrä. Miten tuollainen puhelias jätkä viihtyy yksin?

Ap jos haluat niin ainakin netin kautta voin olla ystävää. Mä en välttis halua kotiini yhtään ketään. Karua sanoa näin mutta on se vähän itsestäkin kiinni onko niitä ystäviä.

Ei ap halua, eikä kyllä kukaan muukaan yksinäisyydestä kärsviä, tai siis sellainen joka ilmoittaa kärsivänsä siitä. Paras on ollut kohdallani se, kun erään tuttavamiehen uusi tyttökaveri, vasta paikkakunnalle muuttanut märisi minulle kun ei löydy ystäviä esim. shoppailuseuraksi, kun on vasta muuttanut tänne eikä oikein tunne ketään. Sanoin sitten että minä lähden kyllä oikein mielelläni shoppailemaan hänen kanssaan. Hän vain sivuutti sen ja jatkoi märinää kun ei ole ketään mukavaa kaveria. Tuohonkaan pari kirjoittajaa ylempänä olevaan viestiin jossa tarjotaan ystävyyttä, ei ole ap eikä kukaan muukaan vastannut mitään, joten pääpaino taitaa olla tässäkin siinä että saadaan kitistä, ei siinä että oikeasti kaivattaisiin kaveria ;)

No ei oikein välttämättä tee mieli tarttua tarjoukseen joka alkaa jäätävällä syyllistämisellä? Sama kuin jos käy treffeillä ja mies aloittaa "Ette te naiset mitään kunnon miestä halua!"

Ja tarkoitan tällä sitä aiempaa tarjousta s postista. Ei herätä luottamusta että heti ensimmäiseksi haukutaan kohderyhmä.

Ap on aloittanut ketjun vuonna 2016

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen omasta halusta yksin. Sitä jo ennen koronaa. On mulla nuoruudesta joitain kavereita joista osaa voisin sanoa ystäviksi. Muutama tuoreempi tuttavuus yhden naisen kautta eivät ymmärrä. Miten tuollainen puhelias jätkä viihtyy yksin?

Ap jos haluat niin ainakin netin kautta voin olla ystävää. Mä en välttis halua kotiini yhtään ketään. Karua sanoa näin mutta on se vähän itsestäkin kiinni onko niitä ystäviä.

Ei ap halua, eikä kyllä kukaan muukaan yksinäisyydestä kärsviä, tai siis sellainen joka ilmoittaa kärsivänsä siitä. Paras on ollut kohdallani se, kun erään tuttavamiehen uusi tyttökaveri, vasta paikkakunnalle muuttanut märisi minulle kun ei löydy ystäviä esim. shoppailuseuraksi, kun on vasta muuttanut tänne eikä oikein tunne ketään. Sanoin sitten että minä lähden kyllä oikein mielelläni shoppailemaan hänen kanssaan. Hän vain sivuutti sen ja jatkoi märinää kun ei ole ketään mukavaa kaveria. Tuohonkaan pari kirjoittajaa ylempänä olevaan viestiin jossa tarjotaan ystävyyttä, ei ole ap eikä kukaan muukaan vastannut mitään, joten pääpaino taitaa olla tässäkin siinä että saadaan kitistä, ei siinä että oikeasti kaivattaisiin kaveria ;)

No ei oikein välttämättä tee mieli tarttua tarjoukseen joka alkaa jäätävällä syyllistämisellä? Sama kuin jos käy treffeillä ja mies aloittaa "Ette te naiset mitään kunnon miestä halua!"

Ja tarkoitan tällä sitä aiempaa tarjousta s postista. Ei herätä luottamusta että heti ensimmäiseksi haukutaan kohderyhmä.

Ja, tarkoitus oli varmaan hyvä, mutta sävy oli turhan hyökkäävä jos tarkoitus on saada ystäviä ihmisistä joilla osalla ehkä paljon huonoja kokemuksia ilkeistä ihmisistä.

Täällä av:lla olemme sinun ystäviäsi❤️