Lue keskustelun säännöt.
Samaa työleiriä pienten lasten kanssa, oli juhannus tai joulu
24.06.2016 |
Lapset 7kk ja 2v ja raivostuttaa kun samaa rumbaa päivästä toiseen, oli näin juhannusjuhla tai tavallinen arkipäivä. On päikkärit, ruuanlaitot, rytmit ja kiukuttelut. Vertaistukea?
Kommentit (300)
Meillä on viisi alle kouluikäistä. Kaikki tietenkin kotihoidossa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että olen lasten kanssa 24/7, koska mies tekee pitkää päivää yrittäjänä ja sitä harvoin näkee kotona muuta kuin öisin. Nyt juhannuksenakin lähti duuniin ja me lasten kanssa ollaan kotona.
Mutta tämä on Ihana elämänvaihe! En kaipaa mitään muuta, lapset on mulle kaikki! On ihanaa olla äippä! Nytkin oon järjestäny kaikkea kivaa ohjelmaa koko päiväksi. Meillä on jämpti aikataulu, syömiset ja nukkumiset aina samaan aikaan. Teen kaikki ruuat itse (terveellistä kotiruokaa), sokeria meillä ei syödä edes juhlissa. Tällä tavalla lapset ei riehaannu ja kaikki sujuu.
Vaatii vain hieman viitseliäisyyttä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivä kerrallaan. Leikki-ikäisenä pieni ikäero maksaa itsensä takaisin korkojen kera. Istun tässä puiston penkillä ja 4- ja 5- vuotias leikkivät yhdessä. Todella ihanaa aikaa luvassa lähivuosina! Älä tee lisää lapsia kuitenkaan :)
Murrosikäiset alle 2v ikäerolla ja nyt rauhallinen kotijuhannus, KOSKA toinen mummolassa. Ihanan hiljaista, kun on vain yksi lapsi -> ei saa riitaa yksin aikaiseksi (yrittää kyllä meitä provosoida vähän väliä ja saattaa siinä onnistuakin, mutta se nyt ei ole mitään verrattuna kahden murkun tuhovoimaan). Tämä on hermolomaa!
Täällä neljän suht pienen lapsen äiti kotona istuu lapsien kanssa. Väsyttää julmetusti kun aamu alkoi taas niin aikaisin. Koitan nyt keksiä jotain erilaista tähän kerrostalo arkeen.
Vierailija kirjoitti:
Itsepä lapsia halusit. Elä nyt sitten seurausten kanssa.
t. juuri aamukahville kömpinyt vela, joka käänsi nautiskellen kylkeä kun veljen lapset heräsivät
Minä heräsin juuri päiväunilta, mies vielä nukkuu.
Illemmalla tulee ystäväpariskunta syömään ja saunomaan kanssamme.
Sitten parin päivän kuluttua lähdemme tyttäremme ja hänen miehensä kanssa muutaman päivän ulkomaan reissulle.
Odotan sitä todella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen 1v - Juhannusta vietämme vaikka pitääkin hoitaa ruuat, pyykit, tiskit, ostokset, kiukut, päikkärit yms.
Mies lähtee kavereineen mökille, imuroi ennen lähtöä jos ehtii. Mä meen muksun kanssa puistoon hedelmäpalat mukana, ehkä nautin lasillisen kuplivaa (pommac), eväsretki ei ole meillä normaalia arkirutiinia. Ehkä poiketaan koivikon kautta kotiin niin saisin vihdan tehtyä ja veisin taaperon ensimmäistä kertaa saunaan. No, sillä vihdalla tuskin ehtii mitään tekemään mutta kai siitä tuoksua tulee silti?
Aamusella laitoin jo pyykit ja käytiin kaupassa, nyt ollaan päikkäreillä. Muksu kun ei yksinään nuku, niin en tässä muuta voi kuin pötkötellä vieressä. Jahka kohta herätään, tehdään ruuat ja retkieväät ja lähdetään ruuan päälle pihalle. Vaikkei kovin aurinkoista olekaan, lämmintä kuitenkin riittää. Voisin vaikka pukea mekon ja tehdä puistossa kukkaseppeleet meille kummallekin.
Vaikka pikkulapsiarkea eletään joulut ja juhannuksetkin niin kyllä siltin saa jotain erilaista ja juhlavampaa järjestettyä :).
Vierailija kirjoitti:
Täällä mennään samoilla fiiliksillä.
Vauva on 10kk ja mitään arjesta poikkeavaa ei meidän juhannukseen kuulu.Samallalailla kuuntelen aamuitkut kuin joka ikinen päivä, lasken tunteja päikkäreihin että saan ees pienen hengähdystauon, lopun päivää viihdytän lasta vaikka päälläni seisten ettei se huutais, no huutaapa kuitenkin:(
Sukulaiset ja kaverit lähtee mökille tai johonkin viettämään juhannusta, mä nyhjään lapsen kanssa kotona, kun eihän tuon huutajan kanssa mihinkään mökille edes halua lähteä koska se vasta fiasko olisikin:( Ehkä kymmenen vuoden päästä jo onnistuiskin:(
Ei oo normaalia että lapsi huutaa koko ajan. Vie se lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuttua on. Meillä esikoinen 3v ja vauva 4kk, mies nyt aattona vielä töissäkin. Eikä meillä ole mitään mökkiä tms minne lähteä juhannuksen viettoon. Ajateltiin silti yrittää tehdä huomenna jotain vähän arjesta poikkeavaa ja lähteä grillaamaan jonnekin. 3v siitä jo nauttii ja vauva roikkuu mukana kantorepussa, sama se missä sitä vaippoja vaihtaa ja itkua kuuntelee. Lohduttaudun sillä että parin vuoden päästä on jo helpompaa. Ja joulukin tuntuu jo kivemmalta kun saa katsoa lasten intoa ja jännitystä :)
Vierailija kirjoitti:
Mieti vähän, miltä tuo tuntuu, kun lapsia on 4 kpl ja olet niiden isoäiti, jonka on pakko viettää juhannus ilmaisena piikana. Jos ei suostu, miniät ilmoittaa, että olet paska etkä saa koskaan nähdä lapsenlapsia. Lisää siihen vielä kolmet erilaiset ohjeet siitä, kenelle saa antaa perunaa, kenelle vain bataattia, kuka saa juoda rasvatonta maitoa, kuka vain vettä, kenelle ei saa antaa lihaa, kenelle ei missään nimessä sokeria, kuka saa maistella kaikkea, kuka on pakkosyötettävä...
Ja tuohon kun lisätään 4 lapsen lisäksi, ap lapset puolisoineen (4) + ap ja hänen miehensä= ollaan jo 10 hengessä. Ja myöhemmin tulee vielä lastenlapsien kaverit ja sydänystävät 5-10 heng.
Voi tätä juhannuksen autuutta ja vierastarjoilun miettimistä ja kalleutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän hyvin ton tunteen, mulla vielä lisänä se että isommalle pitäis keksiä tekemistä. Mies reissuhommissa. T: vähän niinku yh, lapset 7kk, 2v ja 7v.
Sillä samalla työleirillä ollaan täälläkin, mutta tänään nuo "isot" lapset (5 ja 7 v) yllättivät. Painuivat aamuvarhaisesta ulos, metsään ja majanrakennukseen, viihtyivät siellä koko aamupäivän. Sain suht rauhassa siivottua, kun apuna oli vain yksi tomera 2-vuotias, joka kulki oman harjansa ja rättinsä kanssa auttamassa (levittäen kaaosta ympärilleen, mutta kuitenkin). Ei se pyykki ja tiski ja ruoanlaitto mihinkään vähene, mutta on helpottavaa huomata, että juhannukset ja joulut käy aina vaan leppoisammiksi, kun lapset kasvavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä mennään samoilla fiiliksillä.
Vauva on 10kk ja mitään arjesta poikkeavaa ei meidän juhannukseen kuulu.Samallalailla kuuntelen aamuitkut kuin joka ikinen päivä, lasken tunteja päikkäreihin että saan ees pienen hengähdystauon, lopun päivää viihdytän lasta vaikka päälläni seisten ettei se huutais, no huutaapa kuitenkin:(
Sukulaiset ja kaverit lähtee mökille tai johonkin viettämään juhannusta, mä nyhjään lapsen kanssa kotona, kun eihän tuon huutajan kanssa mihinkään mökille edes halua lähteä koska se vasta fiasko olisikin:( Ehkä kymmenen vuoden päästä jo onnistuiskin:(
Vie nyt lääkäriin! Mitä se koko ajan huutaa? Tai sit huutaa kun vaistoaa sun hermostuneisuuden ja epävarmuuden.
Kiitos tästä neronleimauksesta!:)
Vauvan syntymästä asti ollaan sitä viety lääkäriin et selviäis mikä sen on.
On tehty maitoallergiatestit ja kaikenmaailman muutkin testit, ollaan oltu osastolla tarkkailussa jos jotain löytyis,
mutta ei oo mitään muuta kuin refluksitauti johon on lääkkeet olleet jo kuukausia. Lääkärit sanoivat että refluksikin helpottaa siinä vaiheessa kun lapsi lähtee kävelemään. No, lapsi on nyt kävellyt jo kuukauden päivät ilman tukea, (ja monta kuukautta tuen kanssa) mutta eipä oo helpottanut.
Mitään muuta vikaa lapsesta ei löydy kuin tuo refluksitauti.
Lääkärit vaan pudistelee päitänsä ja ykskin vaan sano et:"ikinä ei oo nähnyt lasta joka näin paljo huutaa, mutta ei sille mitään voi tehdä". "Toisilla lapsilla on vaan niin kova tempperamentti että ilmenee sitten tällälailla".
Mutta ONNEKSI on olemassa teitä kaikkitietäviä idiootteja jotka ehdottavat lääkäriä joka vaivaan!:)
Emmeköhän me ihan itsekin vielä 10 kuukautta sitten ajatelleet että kyllä lääkäri osaa auttaa. No, mutta kun ei vaan osaa.
Että mikäs on sitten seuraava nerokas ideasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä mennään samoilla fiiliksillä.
Vauva on 10kk ja mitään arjesta poikkeavaa ei meidän juhannukseen kuulu.Samallalailla kuuntelen aamuitkut kuin joka ikinen päivä, lasken tunteja päikkäreihin että saan ees pienen hengähdystauon, lopun päivää viihdytän lasta vaikka päälläni seisten ettei se huutais, no huutaapa kuitenkin:(
Sukulaiset ja kaverit lähtee mökille tai johonkin viettämään juhannusta, mä nyhjään lapsen kanssa kotona, kun eihän tuon huutajan kanssa mihinkään mökille edes halua lähteä koska se vasta fiasko olisikin:( Ehkä kymmenen vuoden päästä jo onnistuiskin:(
Vie nyt lääkäriin! Mitä se koko ajan huutaa? Tai sit huutaa kun vaistoaa sun hermostuneisuuden ja epävarmuuden.
Ennakointi pienen vauvan kanssa on a ja o. Miksi vauva itkee aamulla. Kun vauva herää aamulla syömään ole valmis syttämään hänet, ei mitään vessan kautta ja mulle kahvia ensin,kiitos. Kun vauva on syönyt on omaien aamutoimien ja aamupalan vuoro, jollet siis tehnyt näitä vauvan vielä nukkuessa. Vauva voi nukkua vaikka sitterissa, kun on syönyt. Jos vauva itku on kipuitkua, vauva lääkäriin. Helppo vauva on useimmiten vanhempien ennakointia, ei vauvan helppoutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän sua, ja lähetän hurjasti tsemppiä. Olen kokenut saman refluksihelvetin, oli lääkkeet ja kaikki. Refluksi poistui vähitellen lapsen lähdettyä kävelemään 11 kk iässä, mutta lopullisesti helpotti vasta pari kuukautta ennen lapsen 2 v -synttäreitä. Mulle jäi ihan kamalat traumat siitä valvomis- ja huutohelvetistä, lapsi on nyt 4,5 v ja ainoaksi jää :D
Jätä omaan arvoonsa nuo neuvojat, niillä ei vaan ole aavistustakaan.
Mulla ei ole lapsia, mutta olen tämän juhannuksen päivystäjä töissä, että perheelliset saa ryypätä lastensa kanssa. Hiljaa on puhelin ollut toistaiseksi.
Tuo vaihe on rankka, mutta pian helpottaa. Meillä tiedossa ihana juhannus suvun ja 3v & 5v lasten kanssa. Lapset kirmaavat pihalla, puuhailevat ja leikkivät. Aikuiset kokkailevat, juovat viiniä ja juttelevat. Illalla saunotaan. Eivät lapset tarkoita sitä, että elämästä on luovuttava, päinvastoin. Tämä lähinnä tähän vela-keskusteluun kommentiksi, ap:lle tsemppiä, ensi kesänä on jo ihan eri meininki!
Mulla ei ole lapsia, mutta olen tämän juhannuksen päivystäjä töissä, että perheelliset saa ryypätä lastensa kanssa. Hiljaa on puhelin ollut toistaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
minäkin kuvittelin,että onni ja autuus iskisi kun saan lapset isoksi ja sitä kuuluisaa omaa aikaa.Noh nyt ovat lapset isoja ja omissa menoissaan ,minä kotona koiran kanssa ja sydän syrjällään mietin mitä ne lapset tekee ja toivottavasti ei kukaan huku jne.Kaiholla muistelen sitä aikaa,kun lapset olivat pieniä ja oli elämää kotona.Pienten lasten kanssa pienet murheet ja isojen lasten kanssa isot murheet.
Miun mummo sanoi aina, että pienet lapset polkee äidin syliä, isot sydäntä.
No olkaa onnellisia että ootte terveitä. Vois ne asiat huonomminkin olla ja juhannus paljon pahemmin pilalla.
Meillä on viisi alle kouluikäistä. Kaikki tietenkin kotihoidossa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että olen lasten kanssa 24/7, koska mies tekee pitkää päivää yrittäjänä ja sitä harvoin näkee kotona muuta kuin öisin. Nyt juhannuksenakin lähti duuniin ja me lasten kanssa ollaan kotona.
Mutta tämä on Ihana elämänvaihe! En kaipaa mitään muuta, lapset on mulle kaikki! On ihanaa olla äippä! Nytkin oon järjestäny kaikkea kivaa ohjelmaa koko päiväksi. Meillä on jämpti aikataulu, syömiset ja nukkumiset aina samaan aikaan. Teen kaikki ruuat itse (terveellistä kotiruokaa), sokeria meillä ei syödä edes juhlissa. Tällä tavalla lapset ei riehaannu ja kaikki sujuu.
Vaatii vain hieman viitseliäisyyttä!