Pelkään mieheni ihastuvan siskooni

Toisaalta niitä upeita naisia on joka puolella, eikö ole suurempi todennäköisyys että miehesi ihastuu johonkin muuhun naiseen kuin juuri siskoosi?

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta niitä upeita naisia on joka puolella, eikö ole suurempi todennäköisyys että miehesi ihastuu johonkin muuhun naiseen kuin juuri siskoosi?

No kyllä, mutta jostain syystä muiden naisten kohdalla onnistun pitämään tunteeni kurissa. Kai se vaan satuttaisi eniten, jos mies pitäisi siskoa parempana kuin minua.

ap

Mulla sama ongelma, kiva olisi kuulla neuvoja...

AP, tuo sinun epävarmuutesi on se, mihin suhteenne tulee tuota menoa kaatumaan - ei ylimaallisen upea siskosi. Keskity työstämään itsetuntoasi, sillä mikään ihmissuhde ei kestä sitä, että toinen valittaa kumppanilleen "oi miksi olet minun surkean kanssa, saisit varmasti paremman..." jne.

On normaalia, että alkuhuuma menee jossain vaiheessa ohi. Rakastumisen jälkeen tulee se oikea rakastaminen (jos suhteella on edellytyksiä jatkua).

Miksi upealla siskollasi ei ole omaa miestä?

Vierailija kirjoitti:

AP, tuo sinun epävarmuutesi on se, mihin suhteenne tulee tuota menoa kaatumaan - ei ylimaallisen upea siskosi. Keskity työstämään itsetuntoasi, sillä mikään ihmissuhde ei kestä sitä, että toinen valittaa kumppanilleen "oi miksi olet minun surkean kanssa, saisit varmasti paremman..." jne.

On normaalia, että alkuhuuma menee jossain vaiheessa ohi. Rakastumisen jälkeen tulee se oikea rakastaminen (jos suhteella on edellytyksiä jatkua).

Juu, olet oikeassa. Siksi pidän suuni kiinni näistä asioista, enkä ikinä, ikinä antaisi miehelle vihiä siitä, mitä ajattelen siskostani. Surkealle itsetunnolle olisi tehtävä jotain, mutta mitä...

ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi upealla siskollasi ei ole omaa miestä?

Hänellä olikin sama mies pitkään, teinistä saakka, mutta he erosivat jokin aika sitten.

ap

Minulla oli sama ongelma teininä. Miehet ihastuivat usein siskooni, joka oli minua kauniimpi ja jotenkin elegantimpi. 16-vuotiaana aloin seurustella ja ilmaisin huoleni poikaystävälle. Hän sanoi, että ei voisi kiinnostua siskostani hänen persoonallisuutensa takia.

Myöhemmin, erottuamme, poikaystävä ihastui pikkusiskooni ja heillä oli suhde. Tulin satutetuksi joka tapauksessa, eri tavalla vain kun olin luullut.

Entä sitten, jos mies ihastuu siskoosi? Siskosi ei asian eteen mitään varmaan tee tai ihastu takaisin.

Kirjoitin sekavasti.... Mulla on siis kaks siskoa, isosisko oli se, johon pelkäsin ihastuttavan tuossa alussa. 8

Kerro miehelle, että siskosi on hurmaava tyyppi, johon usein ihastutaan niin ainakin hän tietää, mitä odottaa.

 Minun hyvällä ystävälläni on sisko, joka on aina ollut sellainen, jolle miehet tulevat juttelemaan ja joka hämmentää ja ihastuttaa. Minuakin hänen kauneutensa jotenkin hämmensi kun olimme parikymppisiä, mutta en tiedä toki, olisiko puhuminen asiasta auttanut. Hänellä siis ei ole vain kauniit kasvot vaan jotain karismaa myös olemuksessaan. Mutta kaipa nykyään juuri vaan tekisin noin, että kertoisin etukäteen, että joku on hurmaava henkilö, koska ne ihastujathan kokevat yleensä tällaisen henkilön ainutkertaisena vaikka totuus on se, että tällainen tyyppi on sellainen, johon juuri kaikki ensin vähän ihastuvat.

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten, jos mies ihastuu siskoosi? Siskosi ei asian eteen mitään varmaan tee tai ihastu takaisin.

Ei varmastikaan, mutta ei siskon käytös olisi se merkitsevä asia vaan miehen. Jo se ajatus tekee pahaa, että mies miettisi vaikka perheaterialla että onpa siskoni kaunis/fiksu/hauska tai mitä vaan verrattuna minuun. Koska hän kyllä on. Hän on aina se seurueen valopilkku, ja kauniskin vielä. Minä olen lyhyt ja pyöreä, hiljainen hiirulainen.

8, olipa karu tarina, olen pahoillani :( Kummallista käytöstä pikkusiskoltasi, että alkoi suhteeseen tuon miehen kanssa. 

ap

Paha sanoa miehesi puolesta, mutta älä nyt tyystin maalaile piruja seinille. Jos mies on sellainen vempukka niin minkä sinä sille voit. Ei ole tervettä pelätä etukäteen ja jossitella että ehkä tapahtuu. Tuo kalvaa myöhemmin kaikkialla ja kaikessa. Mulla on niin trollilta kuulostava kokemus, mutta ikävä kyllä totta. Oltiin entisen mieheni kanssa ulkomailla ja käytiin tapaamassa pitkästä aikaa vanhaa ystävääni kouluajoilta. Hän on tosi mahtava tyyppi. Huomasin jo aluksi, että mieheni silmät hakeutui koko ajan ystävääni ja aina kun hän tuli viettämään aikaa kanssamme, oli mieheni niin erilainen ja iloinen. Kahdestaan sitten ihan monsteri. Kun palasimme Suomeen, lisäili hän ystäväni facebookissa kaveriksi ja kirjoitteli hänelle kysellen kuulumisia. En ole mustasukkainen, joten tokkopa tuota. Jossain vaiheessa ystäväni sitten lähetti minulle heidän keskusteluja, joissa mieheni kertoi että on hiukan ihastunut häneen, sen kyllä tuntee kun kolahtaa ja ei saa tätä mielestään. He eivät siis koskaan tehneet mitään ja ystäväni kirjoittikin hänelle kiitos, mutta ei kiitos. Mies nöyristellen myönsi tämän ja sen jälkeen hänestä tulikin ex. Joskus sanat voivat olla pahempaa kuin fyysinen kontakti. Kuulun ihmisryhmään, joka vaatii suhteeltaan luottamusta ja tuollaisissa asioissa se on kerrasta poikki. En jäänyt odottamaan seuraavaa kertaa ja löysin itselleni sopivampaa ja parempaa seuraa, nykyisen kihlattuni. Exälle tuumasin, että goodbye ja good luck! Älä kuitenkaan ennakkoon hätäile, jos asiat ovat vain oman pääsi sisällä. Turha epäillä ja pelätä etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Paha sanoa miehesi puolesta, mutta älä nyt tyystin maalaile piruja seinille. Jos mies on sellainen vempukka niin minkä sinä sille voit. Ei ole tervettä pelätä etukäteen ja jossitella että ehkä tapahtuu. Tuo kalvaa myöhemmin kaikkialla ja kaikessa. Mulla on niin trollilta kuulostava kokemus, mutta ikävä kyllä totta. Oltiin entisen mieheni kanssa ulkomailla ja käytiin tapaamassa pitkästä aikaa vanhaa ystävääni kouluajoilta. Hän on tosi mahtava tyyppi. Huomasin jo aluksi, että mieheni silmät hakeutui koko ajan ystävääni ja aina kun hän tuli viettämään aikaa kanssamme, oli mieheni niin erilainen ja iloinen. Kahdestaan sitten ihan monsteri. Kun palasimme Suomeen, lisäili hän ystäväni facebookissa kaveriksi ja kirjoitteli hänelle kysellen kuulumisia. En ole mustasukkainen, joten tokkopa tuota. Jossain vaiheessa ystäväni sitten lähetti minulle heidän keskusteluja, joissa mieheni kertoi että on hiukan ihastunut häneen, sen kyllä tuntee kun kolahtaa ja ei saa tätä mielestään. He eivät siis koskaan tehneet mitään ja ystäväni kirjoittikin hänelle kiitos, mutta ei kiitos. Mies nöyristellen myönsi tämän ja sen jälkeen hänestä tulikin ex. Joskus sanat voivat olla pahempaa kuin fyysinen kontakti. Kuulun ihmisryhmään, joka vaatii suhteeltaan luottamusta ja tuollaisissa asioissa se on kerrasta poikki. En jäänyt odottamaan seuraavaa kertaa ja löysin itselleni sopivampaa ja parempaa seuraa, nykyisen kihlattuni. Exälle tuumasin, että goodbye ja good luck! Älä kuitenkaan ennakkoon hätäile, jos asiat ovat vain oman pääsi sisällä. Turha epäillä ja pelätä etukäteen.

Hyvä kun teit miehestä exän. Sellaisia naisia on ihan liikaa jotka vain antavat anteeksi ja unohtavat tuollaiset. Luottamushan tuossa on menetetty!

Miehesi pääsee hotdogin nakiks, onnenpekka!

Mulla on sama juttu, mutta vain pahempana: mun pikkusisko on pokannut poikakavereitani. Kun olimme nuorempia (16-20-vuotiaita), sisko pokasi kaksi poikaa, joista toisen kanssa jo seurustelin ja toisen kanssa olin käynyt pari kertaa treffeillä ja homma eteni lupaavasti. Sisko on kaunis ja osaa flirttailla, minä taas olen ujo, siskoani selvästi rumempi enkä tajua flirtistä mitään, joten pokaaminen ei ollut hänelle vaikeaa. Olin todella vihainen siskolleni. En tiedä, miksi hän sen teki, koska hän ei kyseisistä pojista oikeastaan sitten edes välittänyt. Tapaili heitä lyhyesti ja sitten lopetti. He eivät kumpikaan olleet hänen tyyppiään ja sen näki heti.

Kun parikymppisenä tapasin nykyisen mieheni, varoitin etukäteen siskoani, että jos hän yrittääkään pokata tätä miestä, välimme ovat poikki lopullisesti. Onneksi sisko uskoi ja sain pitää mieheni. Olemme siskon kanssa nykyään (parikymmentä vuotta myöhemmin) ihan asiallisissa ja ystävällishenkisissä väleissä, mutta en laske mitään hänen varaansa, koska pidän häntä epäluotettavana.

Lopetin lukemisen sanaan "golden child"😂😂😂😂 mikä vittu siinä on, että tuota englantia täytyy tunkea like EVERYFUCKINGWHERE. Myötäshame! :D

ps. Minä en ole koskaan stressannut yhdenkään mieheni ihastuvan siskooni, jos niin kävisi, niin nauraisin varmaan XD Miksikö? No koska siskoni ei ikinä ihastuisi minun miehiini enkä ikinä osaisi kuvitella yhtäkään ihastukseni kohdetta siskoni kanssa. Ja jotenkin en tunne mustasukkaisuutta, jos kyseessä on siskoni. Vieras nainen olisi eri.

Vierailija kirjoitti:

Lopetin lukemisen sanaan "golden child"😂😂😂😂 mikä vittu siinä on, että tuota englantia täytyy tunkea like EVERYFUCKINGWHERE. Myötäshame! :D

ps. Minä en ole koskaan stressannut yhdenkään mieheni ihastuvan siskooni, jos niin kävisi, niin nauraisin varmaan XD Miksikö? No koska siskoni ei ikinä ihastuisi minun miehiini enkä ikinä osaisi kuvitella yhtäkään ihastukseni kohdetta siskoni kanssa. Ja jotenkin en tunne mustasukkaisuutta, jos kyseessä on siskoni. Vieras nainen olisi eri.

Minun mielestä golden child kuvaa aika hyvin sitä mistä aloituksessa puhutaan

Vierailija kirjoitti:

Kärjistettynä alitajuisesti pelkään että näin käy. Siskoni on aina ollut se "golden child", kaikessa piirun verran minua parempi. Hän on älykäs, kunnianhimoinen, sosiaalinen ja pidetty, kaunis ja hoikka. Minäkin menestyn työelämässä ihan hyvin, mutta en ole yhtä upea ilmestys kuin hän, eivätkä ihmiset automaattisesti tykästy minuun samalla lailla kuin häneen. (Itsevarmuus on varmasti myös yksi erottava tekijä välillämme, siitä kertoo jo se että joudun aloittamaan tällaisen keskustelun.)

Olen jo teininä miettinyt, että miksi kukaan jaksaisi rakastaa minua, jos tapaa samalla ajoittain siskoani, joka on niin upea. Olen nyt seurustellut vuoden mieheni kanssa, ja kun alkuhuuma alkaa mennä ohi, olen alkanut pelätä. Siskollani ja miehelläni on jopa sama koulutus, joten heillä riittää puhuttavaa aina kun he tapaavat.

Juhannus pitäisi viettää sukujuhlissa. En aio estellä mieheni parempaa tutustumista omaan perheeseeni, mutta jos rehellisiä ollaan niin tunnen juuri niin kuin otsikossa seisoo. Ihailen siskoani vilpittömästi, enkä ymmärrä miten kukaan voisi olla ihastumatta häneen.

No saaks sun siskoo tullaa astumaan roteva sonnin ryökäle? Parru on jo juhannus kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin lukemisen sanaan "golden child"😂😂😂😂 mikä vittu siinä on, että tuota englantia täytyy tunkea like EVERYFUCKINGWHERE. Myötäshame! :D

ps. Minä en ole koskaan stressannut yhdenkään mieheni ihastuvan siskooni, jos niin kävisi, niin nauraisin varmaan XD Miksikö? No koska siskoni ei ikinä ihastuisi minun miehiini enkä ikinä osaisi kuvitella yhtäkään ihastukseni kohdetta siskoni kanssa. Ja jotenkin en tunne mustasukkaisuutta, jos kyseessä on siskoni. Vieras nainen olisi eri.

Minun mielestä golden child kuvaa aika hyvin sitä mistä aloituksessa puhutaan

Minun mielestäni ei todellakaan, suomalaisia kun olemme😂😂 Ainiin, minun siskoni on tosiaan myös se, joka aina menestyy kaikessa, on minua hoikempi, rohkeampi jne. Mutta minä en pelkää kenenkään ihastusta häneen, ei se minuun vaikuta. Kiusallistahan se olisi, mutta siinä kaikki.

Eikä meitä ihmisinä edes voi verrata, olemme samaa lihaa ja verta mutta aivan ääripäät. En siis koe olevani huono, jos joku minun äijäni ihastuu siskooni(kin.)