Mitä sanontaa et tajua?
Kommentit (658)
Vierailija kirjoitti:
"Mennä siitä, missä aita on matalin."
Tää kuvaa ilmeisesti jotenkin negatiivista toimintaa, mut en ymmärrä miks. En siis ihan ymmärrä tohon sanontaan liittyvää kärsimys jalostaa -mentaliteettia. Jos pointti on päästä sen aidan yli, eikö kannata mennä just sieltä, missä se on matalin?
Jos edessä on aita, niin useimmat seuraavat sitä aitaa, kunnes tulee portti vastaan. Eli tässä valitaan helppo, mutta luvaton tie, oikaistaan ja mennään yli aidasta sen sijaan että kuljettaisiin pidempi matka portista.
Vierailija kirjoitti:
"Terveydeksi", jos joku aivastaa
Vanhalta ajalta, jolloin aivastelu saattoi olla esimerkiksi ruton ensioireita. Toivotaan siis aivastajan terveenä pysymistä.
Englanniksi samasssa tilanteessa voidaan sanoa Bless You.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmanaikuinen? Anyone?
Tyhjänpäiväinen
Möh kyllä oikeasti ymmärsin mitä tolla tarkoitetaan, lähinnä askarruttaa että mistä toi tulee. Minkä ilman, mitä hä?
No entäs tyhjänpäiväinen? Mikä tyhjä, mikä päivä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Siinä on sulle vihanneksia kun liha ei kelpaa" -sanoi vanhapiika kun saunassa jalkoväliään vihtalla hakkas.
Mitä ihmeen lihaa?
Kullia, vanhapiika kun on.
Ai jaa, no niimpä tietenkin. Sehän se aina vanhallapiiallakin on mielessä. Vaan kun ei saa, niin ei saa ;) ;) ;)
Vierailija kirjoitti:
Mikä ei tapa, vahvistaa. Väärin. Jos joku on niin kamalaa kuin sanonta antaa ymmärtää ja varsinkin jatkuessaan vuosia, se repii rikki ihmisen. Ei todellakaan vahvista, vaan heikentää ja tuhoaa psyykeä.
No ei sillä tarkoitetakaan kait sitä asiaa "mikä ei tapa", vaan että kun olet selvinnyt siitä niin luultavasti olet valmiimpi ja vahvempi kohtaaman kyseisiä asioita uudestaan. Esimerkiksi joissain taistelulajeissa tarkoituksella rystysiä, polvia, päätä yms kovetetaan lyömällä niitä ensin hiljaa, sitten kovempaa johonkin kovaan. Tällä tavalla vahvistuvat ja siedät paremmin samaa asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ei tapa, vahvistaa. Väärin. Jos joku on niin kamalaa kuin sanonta antaa ymmärtää ja varsinkin jatkuessaan vuosia, se repii rikki ihmisen. Ei todellakaan vahvista, vaan heikentää ja tuhoaa psyykeä.
Mielestäni tämä sanonta pätee juuri hyvin! Ihmiselle tulee pitkin elämää vastoinkäymisiä jotka satuttavat, mutta jotka vahvistavat ja kasvattavat. Useammalle ihmiselle käy näin eikä sinun kuvailemallasi tavalla. Eikä sanonnat tietenkään voi ottaa poikkeuksia huomioon, niitä kun on aina. Mutta pääsääntöisesti vastoinkäymiset vahvistavat ihmistä lopulta kun huomaa, että tästäkin selvisin.
Tästä on kaunis runokin:
Taottu sydän
Tuskan ahjossa kerran suli
sydämeni kova ja hiljainen.
Sitä liekit söi, sen puhdisti tuli,
ja itse kuolema takoi sen.Niin, elämä: aseellas raskaimmalla
lyö, iske! Enää en murtua voi.
Minun sydämeni helisee moukarin alla,
mitä kipeämmin lyöt, sitä syvemmin se soi.Saima Harmaja
Totta on tämäkin. Ajattelin lähinnä sitä, että esim. pitkäkestoinen koulukiusaaminen voisi johtaa psyykkisiin ongelmiin, huonoon itsetuntoon ym. Jotkut asiat vahvistaa varmaan, jotkut ei. Syrjityksi tuleminen harvemmin vahvistaa, vaan voi luoda ongelmia aikuisuuteen. Sitten taas yksittäiset tapahtumat, kuten vaikeasta erosta selviäminen voisi vahvistaa. Toisalta raiskauksen kokeminen harvemmin vahvistaa, vaikka siitä selviäisikin. Minulla anoreksiasta selviäminen vahvisti. On kuitenkin ihan tutkimustietoa siitä, että pitkään jatkunut liiallinen kuormitus psyykelle ei nimenomaan vahvista, vaan heikentää ja jättää jälkensä. Monen psyykkisen sairauden taustalta löytyy ja etsitään osittaisena vaikuttajani vaikeita elämänkokemuksia, esim. lapsuuden ja nuoruuden tapahtumia kyllä käydään läpi. Moni psyykkinen sairaus on kuitenkin osin genettinen mutta osin myös ympäristön vaikutuksesta syntynyt.
Kyllä, mutta mielestäni tällaista on harvemmin. Siis suurimalla osalla ei ol koulukiusaamis taustaa tai anoreksiaa yms. Suurimmalla osalla ihmisistä on enemmän elämän pieniä kolhuja jotka vahvistavat kuin suuria traumoja jotka musertavat. Tämä sanonta ei pädekkään kaikkeen, mutta hyvin moneen kuitenkin. Kolhujen kuuluukin kovettaa ja kasvattaa jo ihan lapsesta asti. Sitä sanonta mielestäni tarkoittaa.
Jos sanontaa tulkitsee noin, olen täysin samaa mieltä. Pienet kolhut vahvistaa ja valmistaa elämään ja aikuisuuteen ja vahvistaa vielä aikuisiälläkin. Pettymyksia ja vastoinkäymisiä pitää oppia sietämään. Ehkä sanonnan rajuus: se mikä ei tapa, vahvistaa, on se mikä minua tässä alunperin mietitytti. Jos sanonta ois "se mistä selviytyy, se vahvistaa" se ois minusta selkeempi. Kaikesta kun ei selviydy, vaikka se ei tapa. Nyt ehkä sisäistän sanontaa paremmin, jos sitä miettii tuota kautta ja vähän laajemmin kuin kirjaimellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän ei kannata ostaa halpaa.
Jos tämä pitäisi paikkansa, niin köyhät ostaisivat talon Kaivopuistosta ja öky-Mersun.
Köyhällä ei ole varaa ostaa kuin halpaa eikä aina sitäkään. Jos toimii toisin, ei ole oikeasti köyhä vaan "köyhä".
Köyhän kannattaa panostaa laatuun, koska se kestää. Tulee lopulta kalliimmaksi ostaa vähän väliä uutta rikkoutuneen tilalle.
Mutta jos köyhällä on käytettävissä 20€ kenkiin, hän ostaa ne huonot kiinalaiset, koska hänellä ei ole 200€ laatukenkiin. Ja jos tarvii talvikengät heti, ei ole aikaa säästääkään, jotta saisi laadukkaat. Mieluummin sitten ostaa vaikka joka kuukausi 20 eurolla uudet.
Mutta jos ostaa 20:llä eurolla kuukauden päivät kestävät kengät viitenä kuukautena, se on jo 100 €. Jos ostais 100 euron kengät, ne vois kestää vaikka vuoden, jolloin säästöä syntyis. Tai jos kestäisi puolikin vuotta, niin tulisi säästöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mennä siitä, missä aita on matalin."
Tää kuvaa ilmeisesti jotenkin negatiivista toimintaa, mut en ymmärrä miks. En siis ihan ymmärrä tohon sanontaan liittyvää kärsimys jalostaa -mentaliteettia. Jos pointti on päästä sen aidan yli, eikö kannata mennä just sieltä, missä se on matalin?
Esim nyt opiskelijana voisin jalostaa tämän siten, että jos teen vaan helppoja kursseja enkä haasta itseäni en saa niin paljon hyötyä opinnoista elämää varten.
Samoin vaikka treenatessa, kevyet painot on menemistä sieltä missä aita on matalin mutta se ei tuo myöskään parasta palkintoa.
Pätee moneen.
Mun ongelma tän sananlaskun kanssa on se, että tulkitsen, että aidan takana oleva mikä ikinä on se tavoite ja aita matkalla kohdatut esteet tai työ. Tällä tulkinnalla tavoiteltu palkinto tulee tasan menemällä aidan yli eikä lisäpisteitä tule siitä, että aita on korkea. Korkean kohdan ylittäminen on samanlaista hölmöilyä kuin turha työkin. Musta nimenomaan aidan ylittämisen valitseminen kielikuvaks kuvaa just sellasta tarpeettoman kärsimyksen arvostusta. Koska konkreettisesti ajateltunahan aidan ylittäminen on ehkä paras esimerkki tilanteesta, joss oikeasti kannattaa etsiä se helpoin tie.
Mun logiikalla: jos tavoite opinnoissa on tulla viisaaksi ja menee opinnot läpi tärpeillä ja rimaa hipoen, aita on jäänyt ylittämättä ja tavoite saavuttamatta. Jos taas tavoite oli saada tutkinto, se tulee ihan yhtä hyvin tärpeillä eli helposti kun vitosilla vaikeimmista kursseista eli hankalasti. Ja miksi silloin se hankala tapa olisi yhtään parempi?
Sama salilla. Jos tavoite on tulla x määrä vahvemmaksi, paras palkinto on siinä onnistuminen. Se tulee tarpeellisilla painoilla eikä semmonen painomäärä, joka vahvistaa määrän x+2 tuo mitäön hyvää sen alkuperäisen tavoitteen suhteen.
Mun näkökulmasta fiksu toiminta on sitä, että päättää tavoitteen ja sit selvittää helpoimman tien tavoitteen täyttymiseen. Mä koen ton sananlaskun niin, että siinä jotenkin arvotetaan vaikeimman kautta tekemistä fiksusti tekemisen yli.
Minuakin hämmentää tuo sanonta "mennä siitä mistä aita on matalin". Ymmärrän mitä sillä tarkoitetaan, mutta alkuperä hämmentää. Loogisesti ajateltuna olisi järkevintä mennä siitä mistä aita on matala, ei siitä missä se on korkea. Onko selitys juuri tuo portti vai mistä se tulee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ei tapa, vahvistaa. Väärin. Jos joku on niin kamalaa kuin sanonta antaa ymmärtää ja varsinkin jatkuessaan vuosia, se repii rikki ihmisen. Ei todellakaan vahvista, vaan heikentää ja tuhoaa psyykeä.
Mielestäni tämä sanonta pätee juuri hyvin! Ihmiselle tulee pitkin elämää vastoinkäymisiä jotka satuttavat, mutta jotka vahvistavat ja kasvattavat. Useammalle ihmiselle käy näin eikä sinun kuvailemallasi tavalla. Eikä sanonnat tietenkään voi ottaa poikkeuksia huomioon, niitä kun on aina. Mutta pääsääntöisesti vastoinkäymiset vahvistavat ihmistä lopulta kun huomaa, että tästäkin selvisin.
Tästä on kaunis runokin:
Taottu sydän
Tuskan ahjossa kerran suli
sydämeni kova ja hiljainen.
Sitä liekit söi, sen puhdisti tuli,
ja itse kuolema takoi sen.Niin, elämä: aseellas raskaimmalla
lyö, iske! Enää en murtua voi.
Minun sydämeni helisee moukarin alla,
mitä kipeämmin lyöt, sitä syvemmin se soi.Saima Harmaja
Totta on tämäkin. Ajattelin lähinnä sitä, että esim. pitkäkestoinen koulukiusaaminen voisi johtaa psyykkisiin ongelmiin, huonoon itsetuntoon ym. Jotkut asiat vahvistaa varmaan, jotkut ei. Syrjityksi tuleminen harvemmin vahvistaa, vaan voi luoda ongelmia aikuisuuteen. Sitten taas yksittäiset tapahtumat, kuten vaikeasta erosta selviäminen voisi vahvistaa. Toisalta raiskauksen kokeminen harvemmin vahvistaa, vaikka siitä selviäisikin. Minulla anoreksiasta selviäminen vahvisti. On kuitenkin ihan tutkimustietoa siitä, että pitkään jatkunut liiallinen kuormitus psyykelle ei nimenomaan vahvista, vaan heikentää ja jättää jälkensä. Monen psyykkisen sairauden taustalta löytyy ja etsitään osittaisena vaikuttajani vaikeita elämänkokemuksia, esim. lapsuuden ja nuoruuden tapahtumia kyllä käydään läpi. Moni psyykkinen sairaus on kuitenkin osin genettinen mutta osin myös ympäristön vaikutuksesta syntynyt.
Kyllä, mutta mielestäni tällaista on harvemmin. Siis suurimalla osalla ei ol koulukiusaamis taustaa tai anoreksiaa yms. Suurimmalla osalla ihmisistä on enemmän elämän pieniä kolhuja jotka vahvistavat kuin suuria traumoja jotka musertavat. Tämä sanonta ei pädekkään kaikkeen, mutta hyvin moneen kuitenkin. Kolhujen kuuluukin kovettaa ja kasvattaa jo ihan lapsesta asti. Sitä sanonta mielestäni tarkoittaa.
Jos sanontaa tulkitsee noin, olen täysin samaa mieltä. Pienet kolhut vahvistaa ja valmistaa elämään ja aikuisuuteen ja vahvistaa vielä aikuisiälläkin. Pettymyksia ja vastoinkäymisiä pitää oppia sietämään. Ehkä sanonnan rajuus: se mikä ei tapa, vahvistaa, on se mikä minua tässä alunperin mietitytti. Jos sanonta ois "se mistä selviytyy, se vahvistaa" se ois minusta selkeempi. Kaikesta kun ei selviydy, vaikka se ei tapa. Nyt ehkä sisäistän sanontaa paremmin, jos sitä miettii tuota kautta ja vähän laajemmin kuin kirjaimellisesti.
Ja useat myös ammentavat niistä kamalista traumoista voimaa ja vahvistuvat. Jotkut eivät ole niin onnekkaita että siihen koskaan pystyvät... Jokatapauksessa monet myös esimerkiksi selviytyvät läheisen kuolemasta, mutta itse ajattelen tämäntapaisen "vahvistumisen" sillä, että asian hyväksyy ja jäljelle jää tietysti ikävä, mutta myös oma elämänhalu, sekä toisen ihmisen kanssa koetut muistot. Monet sanovat kasvavansa ihmisenä kuoleman jälkeen, sekä tavallaan kyseenalaistavansa oman elämänsä. Jotenkin siis pienet, että isot kolhut kuuluvat elämään ja yleensä ihmisen pitäisi pystyä niistä "vahvistumaan", mikä voi tarkoittaa montaa asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin hämmentää tuo sanonta "mennä siitä mistä aita on matalin". Ymmärrän mitä sillä tarkoitetaan, mutta alkuperä hämmentää. Loogisesti ajateltuna olisi järkevintä mennä siitä mistä aita on matala, ei siitä missä se on korkea. Onko selitys juuri tuo portti vai mistä se tulee?
Itse voisin kuvitella asian vaikka aitajuoksuna, missä aidat tulee ylittää ja joskus aita saattaa myös kaatua, mutta uusiksi yli vaan. Sitten kun on väsynyt yms saattaa olla helpompi ryömiä aidan ali maaliin. Toiset kilpailijat saattavat ryömiä kaikki aidat ali ja olla ensin maalissa, mutta siitä jää tuomarille kuitenkin kiinni jossainkohtaa. Eli siis aidan ali on paljon helpompi ryömiä kuin hypätä, joitain asioita on tekisi mielummin väärin helpolla tavalla kuin oikein vaikeamalla.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ei tapa, vahvistaa. Väärin. Jos joku on niin kamalaa kuin sanonta antaa ymmärtää ja varsinkin jatkuessaan vuosia, se repii rikki ihmisen. Ei todellakaan vahvista, vaan heikentää ja tuhoaa psyykeä.
Mutta toisaalta raskaat kriisit ja vastoinkäymiset kyllä myös kasvattavat. Todella tärkeät asiat nousevat etualalle.
"Pata kattilaa soimaa" jatkuu vielä että "musta kylki kummallakin", yleensä vaan sanotaan pelkkä alkuosa. Tekee vähän ymmärrettävämmäksi sen tarkoituksen, eli moittii toista jostain sellaisesta joka koskee itseäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mennä siitä, missä aita on matalin."
Tää kuvaa ilmeisesti jotenkin negatiivista toimintaa, mut en ymmärrä miks. En siis ihan ymmärrä tohon sanontaan liittyvää kärsimys jalostaa -mentaliteettia. Jos pointti on päästä sen aidan yli, eikö kannata mennä just sieltä, missä se on matalin?
Esim nyt opiskelijana voisin jalostaa tämän siten, että jos teen vaan helppoja kursseja enkä haasta itseäni en saa niin paljon hyötyä opinnoista elämää varten.
Samoin vaikka treenatessa, kevyet painot on menemistä sieltä missä aita on matalin mutta se ei tuo myöskään parasta palkintoa.
Pätee moneen.
Mun ongelma tän sananlaskun kanssa on se, että tulkitsen, että aidan takana oleva mikä ikinä on se tavoite ja aita matkalla kohdatut esteet tai työ. Tällä tulkinnalla tavoiteltu palkinto tulee tasan menemällä aidan yli eikä lisäpisteitä tule siitä, että aita on korkea. Korkean kohdan ylittäminen on samanlaista hölmöilyä kuin turha työkin. Musta nimenomaan aidan ylittämisen valitseminen kielikuvaks kuvaa just sellasta tarpeettoman kärsimyksen arvostusta. Koska konkreettisesti ajateltunahan aidan ylittäminen on ehkä paras esimerkki tilanteesta, joss oikeasti kannattaa etsiä se helpoin tie.Mun logiikalla: jos tavoite opinnoissa on tulla viisaaksi ja menee opinnot läpi tärpeillä ja rimaa hipoen, aita on jäänyt ylittämättä ja tavoite saavuttamatta. Jos taas tavoite oli saada tutkinto, se tulee ihan yhtä hyvin tärpeillä eli helposti kun vitosilla vaikeimmista kursseista eli hankalasti. Ja miksi silloin se hankala tapa olisi yhtään parempi?
Sama salilla. Jos tavoite on tulla x määrä vahvemmaksi, paras palkinto on siinä onnistuminen. Se tulee tarpeellisilla painoilla eikä semmonen painomäärä, joka vahvistaa määrän x+2 tuo mitäön hyvää sen alkuperäisen tavoitteen suhteen.
Mun näkökulmasta fiksu toiminta on sitä, että päättää tavoitteen ja sit selvittää helpoimman tien tavoitteen täyttymiseen. Mä koen ton sananlaskun niin, että siinä jotenkin arvotetaan vaikeimman kautta tekemistä fiksusti tekemisen yli.
Minä taas näen tuon sanonnan siten, että se matalasta kohdasta meneminen ei ole ollut alkuperäinen tarkoitus. Nähdään siis vaivaa etsiessä se matalampi kohta ja helpompi ratkaisu ja käytetään ehkä kyseenalaisia keinoja. Esimerkiksi opiskelija valitsee itselleen ryhmätyöhön kaverit, joille voi siirtää vaikeammat ja ikävät jutut tai käytetään aikaa mieluummin niiden tenttitärppien etsimiseen, kuin asioiden oikeaan opetteluun.
Mihin sen aidan yli ylipäänsä mennään? Laitumelle, naapurin pihalle, varkaisiin???
Vierailija kirjoitti:
Mihin sen aidan yli ylipäänsä mennään? Laitumelle, naapurin pihalle, varkaisiin???
Sinne minne ikinä haluatkin mennä. Se kuvastaa estettä mikä on haluamasi ja sinun välissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin sen aidan yli ylipäänsä mennään? Laitumelle, naapurin pihalle, varkaisiin???
Sinne minne ikinä haluatkin mennä. Se kuvastaa estettä mikä on haluamasi ja sinun välissä.
No sitten on aina parempi mitä helpommin sinne pääsee, jos lopputulos/päämäärä saavutetaan kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin sen aidan yli ylipäänsä mennään? Laitumelle, naapurin pihalle, varkaisiin???
Sinne minne ikinä haluatkin mennä. Se kuvastaa estettä mikä on haluamasi ja sinun välissä.
No sitten on aina parempi mitä helpommin sinne pääsee, jos lopputulos/päämäärä saavutetaan kuitenkin.
Mutta sääntö on mennä aidan yli. Eli esimerkiksi koulussa lukea kokeeseen, vaikka helpompaa olisi luntata. Jos saavuttaa päämättän menemällä aidan ali (=lunttaamalla) on seuraavat aidat korkeammalla. Kuitenkin joskus on niin väsynyt, että on helpompi ja parempi ratkaisu mennä siinä kohtaa ali, mutta yleensä ihmiset pyrkivät sääntöjen mukaan yli, koska se hyödyttää heitä myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin sen aidan yli ylipäänsä mennään? Laitumelle, naapurin pihalle, varkaisiin???
Sinne minne ikinä haluatkin mennä. Se kuvastaa estettä mikä on haluamasi ja sinun välissä.
No sitten on aina parempi mitä helpommin sinne pääsee, jos lopputulos/päämäärä saavutetaan kuitenkin.
Mutta sääntö on mennä aidan yli. Eli esimerkiksi koulussa lukea kokeeseen, vaikka helpompaa olisi luntata. Jos saavuttaa päämättän menemällä aidan ali (=lunttaamalla) on seuraavat aidat korkeammalla. Kuitenkin joskus on niin väsynyt, että on helpompi ja parempi ratkaisu mennä siinä kohtaa ali, mutta yleensä ihmiset pyrkivät sääntöjen mukaan yli, koska se hyödyttää heitä myöhemmin.
Ali? Kyllä sanonnassa mennään aidan yli, eikä sentään ali.
No tässä tarkoitetaan sitä, että yritetään löytää helpoin ja vähiten ponnisteluja vaativa laiskan ihmisen ratkaisu, eikä pyritä korkeampiin tavoitteisiin. Vrt. mennä yli rimaa hipoen.