Vauva vuodelle 2018
Oiskohan jo aika pyöräyttää uusi ketju käyntiin meille, jotka lapsesta kovasti haaveilevat, mutta eivät ole vielä ihan niin pitkällä toteutuksessa, että voisimme "vauva vuodelle 2017"-ketjuun kirjoitella. Siellä kun moni on jo alkanut yrittämään vauvaa.
Jos kerron alkuun vähän itsestäni; eli olen 25-vuotias, mies on muutaman vuoden vanhempi ja yhdessä ollaan oltu pari vuotta. Molemmilla on vakituiset työpaikat, mutta tällä hetkellä asutaan pienessä kaksiossa kissamme kanssa. Tavoitteena olisi löytää oma ihana isompi asunto jo tämän vuoden puolella ja kun muutot ja mahdolliset rempat olisi tehtynä, niin olisi aika alkaa yrittää molempien esikoista. Minä vauvakuumeilen huomattavasti miestä enemmän, häntä tuntuu aika paljon vielä jännittävän ajatus tulevasta perheestä.
Nyt olisi teidän vuoro, toivottavasti löytyy jo muitakin vauvakuumeilijoita :)
Kommentit (583)
Jee, hienoa saada uusia mukaan porukkaan!
Syssy: teillähän on alkamassa toooooodella jännät ajat! Tsemppiä kovasti yritykseen!
Toive-Anki: Tosi kiva että pidät blogia ja kiitos kun kävit linkkaamassa, tykkään aina odotusblogeja lukea ja toivottavasti blogisi muuttuukin haaveilublogista odotusblogiksi mahdollisimman nopeaan huhtikuun jälkeen :) Ja tosi ihanasti jo tästä haaveilustakin kirjoitat :)
mila_ Älääähän nyt, ei se kolmenkympin ylittäminen aina tarkoita sitä että raskautumisessa menisi pitkään, onnea hurjasti yritykseen!
Naenne: ihanaa, sinullakin on siis monia kivoja juttuja mitä odottaa :) jos millään malttaa, niin kannattaa miettiä että jättäiskö yrittämisen häitten jälkeen, koska jos vaikka onni käy ja heti tärppää, niin omissa häissä olisi kurjaa olla huonovointisena :D Ja voi sitä kyselyjen määrää jos juhlaskumpan sijaan joisikin pommacia ;) Pakko mainita, että vaikka meillä jo yksi lapsi onkin, niin vähän samat fiilikset on mulla nyt kuin mitä sulla oli ennen kun päätitte että yritys alkaa häitten tienoilla. Nimittäin tämä ensimmäinen vauvavuosi oli miehelle sen verran rankka, että hän jossain vaiheessa sanoi ettei ole varma haluaako toista lasta ollenkaan. Nyt sentään ollaan alustavasti sovittu että alkukesästä alkaa yritys, mutta saa nähdä tuleeko mies toisiin ajatuksiin (eli miten rankkaa tämä seuraava puolivuotinen tytön kanssa on). Toivottavasti kaikki sujuu ja pääsee tämäkin mamma taas yrittämään!
Kikke89: joo, olen miettinyt mahdollista pahoinvointia hääpäivänä, mutta tuntuisi erittäis tuskastuttavalta, jos pitäisi loppukesään odottaa! Meillä häät meinaan elokuun alussa. Laskeskelin, että jos joskus huhti-toukokuussa yrittäisi, ja jos sattuisi heti nappaamaan, olisin jo 14-16 viikkoa tms. raskaana häissä, jolloin pahoinvoinnin mahdollisuus olisi ainakin vähän pienempi! :D ja jos pahoinvointi ei tunnu helpottavan, niin sitten ainakin on aikaa keksiä keinoja, millä sitä helpottaa. Onko tämä nyt ihan tyhmä idea? Lisäksi lapsen saanti heti alkuvuodesta 2018 olisi todennäköisesti täydellinen ajoitus opiskelujen ja työn suhteen.
Voih, toivottavasti teillä sujuisi päivät vähän helpommalla ja toivottavasti myös miehesi kunnolla lämpenee vauva-ajatukselle! Onhan tässä vielä aikaa alkukesään ;)
Oletteko te jo muuten miettineet ehkäisyasioita? Tai tarkemmin sen poisjättämistä? Sitä tarkoitan mm., kun itsellä on pillerit käytössä, niin saattaisi olla ihan hyvä idea jättää ne jo pois ennen kuin oikea yritys alkaa, jotta kierto ehtisi edes vähän tasaantua. En uskalla tästä nyt miehen kanssa puhua, koska viimeksi kun kuukausi sitten sanoin tästä, hän sanoi ettei tiedä milloin on valmis. Varmaan siis vähän säikähti sitä, että pillerit olisi jo voinut jättää pois, vaikka yritys ei vielä alkaisikaan. Ehkä pitää kysellä uudelleen vuoden vaihteen jälkeen...
Kikke89: Sanos muuta, ties vaikka tärppäis heti :D En pidä sitä kauhean realistisena, mutta toivon tietenkin että tärppäis heti ja mielellään eilen. Ovulaatiotestit vaan näyttävät haaleaa viivaa päivästä toiseen, ihan kuin ois tässä kierossa skipannut :/
omanelämänsäsankari: Mä itse asiassa vaihdoin juuri työtä ja päätin että jos uudessa vetävät raskaudesta herneet niin sitten vetävät ja etenen sen mukaan (täällä ei siis saa irtisanoa raskaussyistä, ja toivon etteivät yritä, jos niin käy, sillä koeaikani on pitkä). En siis ole raskaana, mutta jos tuuri kävisi siis... Miehellä on vakityö ja itselle tosiaan tarjottiin juuri uusi paikka. En tiedä vielä kuinka paljon haluan lapsen kanssa olla kotona.
Naenne: meillä tosiaan yritys alkoi juuri, mutta olen ennakoinut ja jättänyt hormonaalisen ehkäisyn jo yli vuosi sitten, muilla keinoilla ollaan mento. Kierron tasaantumisessa kesti jonkin aikaa. Suosittelen tuollatavoin valmistautumista, niin ei sitten hormonisotkut sotke kuvioita, jos vaan mahdollista siis :)
Toive-Anki: Ihana blogi, oli tosi kiva lukea ajatuksiasi! Mukava nähdä myös muita ulkosuomalaisia täällä, itsekin asustelen ulkomailla, saa mukavasti perspektiiviä muiden maailmanseikkailuja seuratessa! :)
Toi hormonaalisen ehkäisyn lopettaminen etukäteen on kai vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta on varmasti kiva, että oppii tuntemaan kierron ja kroppa ehtii löytää tasapainon ennen kuin tulee raskaaksi. Toisaalta taas olen monesta paikkaa lukenut, että muutamana ensimmäisenä kuukautena pillereiden jälkeen tulisi helpoiten raskaaksi.
Oma gyneni sanoi, että tauko on turhaa ja kannattaa alkaa heti vaan lopettamisen jälkeen yrittämään. Ja näin siis meinataan miehen kanssa tosiaan tehdäkkin. Kiva verrata teidän kanssa fiiliksiä, jotka on pitäneet sen tauon ennen yrittämistä, sitten kun aletaan kaikki pikku hiljaa yrittämään :)
Naenne: Olen ymmärtänyt että monet vaihtaa kortsuun ennen yrittämisen alkamista lähinnä sen takia, että ovis on helpompi bongata säännöllisessä kierrossa, kun pillereitten lopetuksen jälkeen kiertohan saattaa olla hyvinkin epäsäännöllinen. Ja pillereitten ideahan on estää ovulaatio, joten voi olla että joillakin se ovis ei heti ekassa kierrossa tule. Mutta muutenhan sillä ei ole väliä jättääkö pillerit missä vaiheessa pois, ja kuten Syssy sanoikin niin joillakin on tärpännyt heti ekastakin kierrosta :) Ja toivottavasti teillä tärppäisi heti, niin ties vaikka pääsisitte häitten aikaan kertomaan läheisille muistakin iloisista uutisista ;) Kunhan muistaa olla ottamatta turhaa stressiä yrittämisestä, sillä on ihan tavallista että menee puolikin vuotta ennen kuin tärppää. Ja joillain taas tärppää aina ekalla yrityksellä, sitä kun ei voi etukäteen tietää :D
mila_ Päivittelehän tännekin miten teillä asiat etenee ;) Pidetään peukkuja! Ja ei kannata ressata töitten vaihtamisesta, kyllähän työnantajien on pakko ymmärtää että äippälomalle jääminen on aina mahdollista :) Sitä paitsi vaikka heti tärppäisi, niin voi mennä useita kuukausia ennen kuin raskaus alkaa näkymään, ja muistaakseni työnantajalle ei tarvitse ilmoittaa kuin 2kk ennen äitiysloman alkamista? Voi olla että muistelen väärinkin. Mutta uskon että asia mietityttää, jos on pitkä koeaikakin.
Syssy: päivittele sinä myös sitten tammikuussa millä fiiliksillä ja tuntemuksilla mennään ;) Vaikka tämä onkin kuumeiluketju niin olisi kiva että saadaan tästä myös yritysketju sitämukaa kun muutkin alkavat yrittää. Jos siis muille sopii :)
Äh, kauheen vaikeaa, kun pillerit on niin helpot, mutta toisaalta haluaisi jättää ne mahdollisimman pian, että kierto ehtisi tasaantua ja ehtisi bongailla ovista jo ennen h-hetkeä... Meille muut ehkäisyt voisivat olla vähän haastavampia, siksi voisi olla helpompi jatkaa pillereillä kevääseen. Mutta toisaalta en haluaisi, että sen takia tärppääminen pitkittyisi... :D
Syssy: Tässä vaan ei itse enää tiedä mitä tekisi, kun yksi neuvoo yhtä ja toinen toista :D Mutta niinhän se vähän on, että ei oikein voi sanoa mikä olisi paras, kun jokainen on niin yksilöllinen ja toisilla tärppää heti, toisilla ei millään. En vaan kestä tällasta, että ei voi yhtään ennakoida omaa kohtaloa!
Kikke89: Joo, samaa mäkin käsitin, että nimenomaan ne säännölliset kierrot auttais raskaaks tulossa, jos pystyy olemaan ilman pillereitä jonkin aikaa ennen yritystä. Ja voishan sitä häissä jo paljastaa, jos olis tarpeeks pitkällä raskaus sillon! Mutta sitä paitsi jos ei heti ekasta tai tokasta tärppää nii sit varmaan parempi pitää tauko, koska en haluis olla muutamia viikkoja raskaana häissä, koska sillonhan ehkä suurimmalla osalla on huonovointisuutta, väsymystä yms. Olishan se myös söpöö jos lapsi saatais alulle häämatkalla :D
mila_: Mä oon käsittäny samoin, et periaatteessa jos maha pysyy piilossa, niin ei tarvii kyl kertoo työnantajalle raskaudesta ennen ku 2kk ennen äitiyslomaa!
Tännehän on tullut paljon kommentteja sitten viime näkemän, huippua!
Itse jätin hormonaalisen ehkäisyn jo yli vuosi sitten ihan puhtaasti siitä syystä, että se aiheutti niin paljon muita ongelmia. Kortsulla siis mennään. Nyt kun olen ollut "luomuna" jo hyvän aikaa, voin sanoa, että en enää haluaisi hormooneihin palata. Kroppa tuntuu ihan erilaiselta. Olen oppinut bongaamaan ovulaation lähes joka kierrosta, joka varmasti auttaa sitten aikanaan vauvan yrityksessäkin. Kierto oli kyllä melko pitkään ihan sekaisin (pitkät kierrot), joten olen onnellinen, että ehkäisy jätettiin jo ajat sitten, eikä vasta vauvan yrittämisen kynnyksellä. Jokainen kuitenkin tekee näissä asioissa kuten parhaaksi näkee :)
Ihanaa, että täällä on jo yrittämisen makuunkin päässeitä kuumeilijoita! Ehdottomasti olisi kiva, jos tämä ketju voisi kuumeilun lisäksi olla myös yritys- ja miksei odotusketjukin. Itse ainakin mieleläni seuraisin teidän muidenkin matkaa haaveidemme kanssa.
P.s. En muuten voi olla ajattelematta näin joulun kynnyksellä, että jokohan ensi joulua vietetään pallomahan kanssa ;D <3
Hei taas kaikille :)!
Ihana huomata että tänne keskusteluun on tullut uusia vauvakuumeilijoita! Tervetuloa iloiseen ja kärsimättömään joukkoomme ;).
Haluaisiko joku aktiivinen ja osaava tehdä meistä listan? Eli listattaisi meidän nimimerkit, iät ja vauvan yrittämisen aloitusaika sitä mukaan kun asiat itsekullakin etenevät..? Itse luen kaikkien kirjoitukset mutta palstan loppuun päästyäni huomaan etten muista enää kaikkia nimimerkkejä ja moni kommentti jää minulta vastaamatta kun en enää jaksa selata uudestaan kaikkia läpi. Lista meistä kuumeilijoista voisi helpottaa;).
Mitä muut olette mieltä?
SYSSY: Onnea tamikuussa alkavasta yrityksestä!! Olen iloinen puolestasi ja varmasti kaikki muutkin kuumeilijat tässä ketjussa. Itsellä tuo uutinen tuntuisi vain lisäävän vettä vauvakuumemyllyyn... minkäs teet;).
Tässä itse käyn pohdintaa, jatkanko e-pillereitä tammikuun jälkeen vai siirrynkö jo hakemaan omaa biologista kuukautiskiertoa kesää varten, ajoissa. Jos teillä on mielipiteitä/kokemuksia/suosituksia tähän asiaan niin otan mielelläni vastaan. Aviomieheni mielestä voisin hyvin jatkaa pillereiden syömistä vielä keväälläkin. Lisäksi hän tuossa kommetoi tätä vauvapalstalla kuumeiluani että "ei tee hyvää sulle tuo vauvajuttujen lukeminen, kun innostut niin kovasti". Jep;).
Heinäkuussa 2017 meillä on 1-vuotis hääpäivä ja sen jälkeen luultavasti annamme vauvalle mahdollisuuden, onhan siihen vielä aikaa tosiaan.
Mietin kovastikkin että mitä vauvan tulo toimivaan ja ihanaan uusperheeseemme sekä antoisaan parisuhteeseemme tuo. Huomaan pelkääväni että nykyinen onnemme kärsisi vauvasta. Jääkö meille kahdelle vanhemmalle edelleen arvokasta yhteistä aikaa? Jääkö sitten jokaiselle uusperheemme lapselle samanlailla aikaa meiltä vanhemmilta? Onko uusi perheenjäsenemme helppo vauva joka nukkuu sekä syö säännölliesti vai vietämmekö seuraavat kolme kuukautta valvoen koko porukka? Mietin myös onnellisena ajatusta siitä miten onnellisia olisimme vauvasta, miten isosisarukset huolehtisivat hänestä osaltaan ja miten ihanaa pinen vauvan kanssa olisi olla äitiyslomalla ja nauttia äitiydestä sekä vauvan kasvun seuraamisesta:). Paljon ajatuksia siis, toiveita, haaveita pelkoja ja huolia.
Ja edelleen mietin vaunuasiaa;) vähän absurdia jotenkin tässä vaiheessa pohtia syntymättömälle vauvalle vaunuja. Onko kenelläkään vaunuajatuksia tia suosituksia? Itse edelleen suosin Brion yhdistelmävaunuja, lisäksi tarvitaan jatkossa jotkut pienet kevytrattaat. Jatkan mietintöjä;).
Iloista joulun odotusta kaikille kuumeilijoille:)!
T: Sustenpass79
Mä voin tehdä nyt ekan listan, mutta en lupaa päivitellä sitä, kun tosi harvoin koneella näitä lueskelen... Koneella päivittäminen on paljon nopeampaa meinaan.
Syssy: 25v, ya 1/17
Taikakuu:
Sinitiainen: 26v
Ilopilleri: 18v
Piparminttu_: 23v
Sustenpass79: 37v, kesä -17
Kikke89: 27v, alkukesä -17
Ilopitkästäitkusta: 24v, ya kesä -17
Omanelämänsäsankari: 22v
Toive-Anki:
Mila_: ya 12/16
Naenne: 25v, ya 4-5/17
Tässä nyt joitain tietoja, mitä tuolta bongailin, kertokaa, mitä muuta haluaisitte laittaa! :)
Ilopitkästäitkusta: Mäkin olisin halunnut muutama vuosi sitten jättää pillerit pois, että saisi kroppa toimia luonnollisesti eikä tarvitsisi hormoneja syödä keinotekoisesti. Silloin ei siis toivottu vauvaa, halusin vain muuten jättää pillerit pois. Noh, kun ensimmäiset luomumenkat tulivat, oli menkkakivut niin hurjan kamalat, että aloitin pillerit heti uudelleen! :D Niitä kauheita menkkakipuja pelkään vähän jo pillereiden jätössä nyt, toivotaan siis, että niitä ei tulisi mielellään olleenkaan! ;)
Ja tottakai olisi kiva päivitellä tänne kuulumisia myös sitten kun pääsemme yrittämään ja odottamaan! :)
Ensi joulu ja pallomaha kuulostaisi ihanalle! Miten mulla menikin viimeiset 3 vko suht nopeasti, nyt kun taas miettii vauvajuttuja KOKO AJAN, tuntuu, että aika vaan matelee... Pitäisi oikeasti jättää kaikki keskustelupalstat taka-alalle ja yrittää olla miettimättä koko asiaa. Helpommin sanottu kuin tehty!
Sustenpass79: Samat pohdinnat menossa täälläkin! Mietin nyt kuitenkin häidenkin takia, että ehkä jätän pillerit vasta, kun yritystä olemme aloittamassa, sitten jos ei heti tärppää tai on kierrot vähän sekaisin, niin ehkä ihan hyvä toisaalta niin saa häät alta pois ja sitten voi keskittyä täysillä tähän vauvaprojektiin. Eipähän sitten tarvitsisi kärsiä luomumenkkoja ainakaan ennen yritystä :D
Ja kyllä on tullut itsekin pohdittua, mitä kaikkia muutoksia vauva normaaliin arkeen toisi. Kyllä varmasti kaikki muuttuisi todella paljonkin, mutta olen miehellenikin sanonut, että kyllä niitä "normaaleja" juttuja voi edelleen tehdä, jos itse oikeasti haluaa. Kyllä mä uskon, että esim. miehen harrastuksille löytyy aikaa (vähän ehkä sitä pelännyt, ettei voi sitten tehdä muuta kuin käydä töissä, nukkua ja hoitaa vauvaa), kun itse sitä aikaa tekee. Tietysti ei vaan voi etukäteen sanoa, mitä kaikkea se tuo tullessaan, onko helppo vauva vai esim. koliikkia, niinkuin minulla oli pienenä. Mutta kaikki otan ilolla vastaan, kun ensimmäinen vauva kyseessä niin vaikea tietysti tässä vaiheessa edes kuvitella täysin miten se arki tuleekaan muuttumaan. Minusta kyllä tuntuu sille, että vauvankaipuu on niin suuri, että muutokset otetaan vaan ilolla vastaan! :)
En ole kyllä vaunuja vielä ehtinyt miettimään, kunhan ensin olisi joku, jolle niitä miettiä ;)
Jatkan vielä ku tänään selkeesti ehtii miettiä näitä vauvajuttuja :D
Miten usein te miestenne kanssa juttelette vauvasuunnitelmista tai yleisestikin vauvaan liittyen? Mä en ole kauheasti uskaltanut puhua nyt.. luulin siis aiemmin, että mies olisi ollut mukana vauvasuunnitelmissa, mutta noin kuukausi sitten sanoi yhtäkkiä, ettei tunne olevansa valmis. Sitä ennen olin useamman kuukauden kuumeillut vauvaa ja oltiin yhdessä pohdittu, voisiko keväällä olla sopiva aika. Noh, tuon "en ole valmis"-keskustelun jälkeen pidin n. Kuukauden taukoa, enkä tainnut kertaakaan (?) Vauvoista puhua. Nyt tällä viikolla kyselin vähän, että onko ehtinyt asiaa miettiä. Sanoi, että keväällä voidaan sitten rueta yrittämään. Nyt en ole ihan hirveästi uskaltanut aiheesta puhua, vaikka ilmeisesti on mies nyt ehtinyt vähän itsekseen aihetta miettiä. En vaan missään nimessä halua painostaa häntä millään tavalla. Itse tietysti haluaisin puhua ummet ja lammet ja käydä heti kaikki mieleentulevat jutut läpi, mutta olen nyt oikeasti yrittänyt olla asiasta vaan hiljaa.. ajattelin, että ottaisin asian taas puheeksi joskus pyhien jälkeen, ensi vuoden puolella siis. Onko muilla samanlaista tilannetta? En oikein tiedä mikä olisi paras tapa toimia...
Sustenpass79 Hyvä idea tuo lista, saisi helpommin seurattua ketkä täällä juttelevat :) Samaa mietin, että on haasteellista seurata ja vastata keskusteluun kun pitää selata eestaas takaisin kommentoidakseen kaikkien ihania juttuja!
Sano vaan miehelles että täällä on hyvä hössöttää muiden samanhenkisten kanssa ;) En ole vielä miehelle maininnut että hengaan täällä, pitää varmaan pian tulla kaapista…
Naenne hienoa kun teit listaa :) Asiasta seuraavaan, hassua miten kroppa muuttuu ja elää, mulla oli aivan jäätävät menkkakivut vuosia sitten ennenkuin aloitin pillerit, nyt kun lopetin ne (muutama vuosi sitten jo) niin meno on helpottunut ja kiertokin tasaantunut. Oli kiva huomata että oireet ja kierto voi muuttua, mutta harmi ettei se ole vakio :/
Yrityspuheista taas - meillä mies selvästi kaipasti että vauva-asioista puhutaan jotta hänkin pääsee hommassa kärryille, ja nyt kun hän on valmis, huomaan hänen kaipaavan sitä juttelua vähemmän, minä taas kaipaisin sitä enemmän. Meillä yrittämispisteeseen pääsy vaati selkeästi kovin eri asioita, siinä missä hän on yritysvaiheessa valmiimpi kuin minä, minä taas vielä pyörittelen asioita mielessä ja otan niitä puheeksi aina parin päivän välein. Olipa vaikea avata tätä asiaa, sanat vähän hukassa. Ehkä tajusitte! :D Jos nyt jotain tästä käteen jäi, niin se että saimme molemmat ihan tosissamme miettiä omia tarpeita ollaksemme valmiita ja kommunikoida niitä toiselle, se ei ollut helppoa, eikä aina edes ruusunpunaisenihanaista, mutta kylläkin opettavaista ja kannattavaa. Yritimme myös kysellä toisiltamme paljon, jotta oppisimme ymmärtämään mitä toinen tarvitsee ja miten tukea. Nyt jälkeenpäin mietittynä - ja eihän meillä ole edes perhettä paketissä - kuulostaa siltä että joku pieni parisuhdekurssi ois varmasti ollut ihan hyödyllinen, keskustelua ohjaamaan. Noh, valmiiksi ja yritysvaiheeseen päästiin kyllä ja molemmat on tyytyväisiä.
Mulla on kyllä vauvajutut mielessä ihan joka päivä, millaista elämä ois jos ois se pieni ihminen mukana juuri nyt, ja siitä me kyllä jutellaan ellei päivittäin niin viikottain. Vauvavaihde meni päälle aika kovaa, vaikka olimme molemmat kuvitelleet aiemmin ettei meistä perheellisiä tule. Täällä palstoilla taas tykkään hengata kun täällä on vähän eri näkökulmaa ja juttuseuraa kuin mitä oman parisuhteen sisällä saa, ja se tekee hyvää. Muidenkin tarinoita on tosi kiva seurata. :)
Naenne kirjoitti:
Mä voin tehdä nyt ekan listan, mutta en lupaa päivitellä sitä, kun tosi harvoin koneella näitä lueskelen... Koneella päivittäminen on paljon nopeampaa meinaan.
Syssy: 25v, ya 1/17
Taikakuu:
Sinitiainen: 26v
Ilopilleri: 18v
Piparminttu_: 23v
Sustenpass79: 37v, kesä -17
Kikke89: 27v, alkukesä -17
Ilopitkästäitkusta: 24v, ya kesä -17
Omanelämänsäsankari: 22v
Toive-Anki:
Mila_: ya 12/16
Naenne: 25v, ya 4-5/17
Tässä nyt joitain tietoja, mitä tuolta bongailin, kertokaa, mitä muuta haluaisitte laittaa! :)
Kiitos Naenne :)! Juurikin hyvä lista, tuollaista suurinpiirtein tarkoitinkin.
Sustenpass79, kiitoksia kovasti! Kyllä on mullakin tällä hetkellä vauvakuumeajatukset melkoiset :D Voin kohta kertoilla omia kokemuksia tuosta e-pillereiden lopettamisesta vasta silloin kun yritys alkaa.. Itselle tämä järjestys tuntuu ainakin näin etukäteen ajateltuna ihan luontevalta, mutta katsotaan nyt kuinka käy.
Naenne, kiitos kun teit meille listan :) Tuo miehen kanssa keskustelu vauva-asioista hoidettiin meillä niin, että minä yritin puhua kuumeestani mahdollisimman vähän, ettei mies ahdistuisi turhaan. Puhuimme alussa kun vauvakuumeeni nosti päätään asiasta muutaman kerran ja mies lupasi kertoa, kun alkaisi olla itsekkin valmis. Välillä en pystynyt olemaan hössöttämättä ja puhumasta ääneen kuinka ihania kaikki arkisetkin asiat olisi tehdä vauvan kanssa ja silloin kyllä mies kommentoi, jos aloin käymään ärsyttäväksi :D
Nyt kun tosiaan mieskin on valmis, niin ollaan puhuttu jonkun verran, mutta ei ehkä mielestäni vieläkään tarpeeksi. Tuntuu, ettei miehellä ole vauvakuumetta ollenkaan, vaikka kyllä tosi positiivisesti puhuu yrittämisen aloittamisesta ja tulevasta vauvasta. Onko teidän muiden miehillä samanlaista kuumetta kuin teillä itsellänne?
Ostin muuten viime viikolla apteekista foolihappoa, tästä se lähtee! Lisäksi jännittää ihan hirveästi miten iho tulee reagoimaan e-pillerittömyyteen. Miten teillä muilla kävi ihon kanssa, jotka olette joskus syöneet pillereitä ja lopettaneet?
Syssy, minäkin mussutan täällä jo foolihappoa kun yritys on nyt käynnissä. HIrveät salailut menossa kun on purkki käsilaukussa, että pilkottaako se töissä niin että joku näkee... Voi vainoharhaisuutta! :D Mun iho reagoi pillereiden lopetukseen lätkimällä hartiat täyteen finnejä, ja näin on aiemminkin kokeillessa käynyt. Sitä kesti muutaman kuukauden, eikä se varsinaisesti ollut mitään ylitsepääsemätöntä, sain siitä kyllä voidettakin ihotautilääkäriltä, joka vähän auttoi (aiemmin söin siihen pitkän antibioottikuurin, joka oli myös tehokas). Finnejä puskee muutenkin nyt helpommin, sekä naamalle että kaulalle, kun olen hormoniton, mutta ei se mitenkään häiritse, jotenkin niihin suhtautuu nyt aikuisena ihan eri tavalla kuin teininä, eikä pari finniä sinne tänne kauheasti häiritse.
Vauvakuumeesta taas - meillä miehellä on yhtälailla kova vauvakuume kuin minulla, mutta vertailu on vähän vaikeaa koska se ilmenee meillä niin erilailla. Miehellä, nyt kun hän on valmis, homma on periaatteessa "paketissa" eikä vaadi enää asioiden pyörittelyä kuin korkeintaan käytännön tasolla ("Mitä tarvikkeita/vakuutuksia/tarha-asioita/vanhempainlomia tarvitaan?"), ja on pientä satunnaista "mitäs jos lapsi olisi tässä mukana" tai "entäs jos oletkin nyt jo raskaana"-tyyppistä mussukointia. Minulla taas kuume ilmenee sellaisena että tekisi mieli hössöttää asiasta ihan koko ajan, ja siinä hän on onneksi iloisena mukana, mutta aloite siihen jutteluun tulee minulta. Olen tosi kiitollinen siitä että mies tykkää näistä jutella ja antaa minulle tilaa hössöttää, koska aiemmassa suhteessa jouduin varomaan puhumasta näistä jutuista kun toinen ei ollut valmis ja ahdistui minun tarpeistani, joille ei sitten kauheasti jäänytkään tilaa.
Mites teillä muilla, minkä verran teillä on tarvetta jutella vauvakuumeesta ja vauva-asioista, ja minkätyyppisistä asioista on kiva jutella jotta kuume pysyy kurissa, tai omat asiat selvenevät tulevaa perheenlisäystä varten? :)
Heissan taas!
Itsekin jätin pillerit pois n. vuosi ennen yritystä, ja kortsuilla ollaan menty nytkin, mutta lähinnä sen takia kun nuo hormonit eivät sopineet mulle ollenkaan. Ja meillä esikoinen tärppäsi siis neljännellä yrityskierrolla. Eli Sustenpass79 ei siitä varmasti mitään haittaa ole, että on ensiksi jonkun aikaa ilman pillereitä, vaikka luomunakaan ei heti tärppäisi. Ja eihän pillereitä kauaa aikaisemmin tarvitse jättää pois, varmaan parissa kuukaudessa alkaa jo kroppa tottua luomuna oloon. Mulle sopii luomuilu tällä hetkellä parhaiten, on paljon tasaisempi olo ja oviksen bongailee helposti :) Toisaalta oon nyt ruvennut kärsimään hirveistä oviskivuista (jopa kipeämmät kuin menkkakivut), onko täällä kohtalotovereita?
Niin ja vaunuista, meillä on käytettynä ostetut emmaljungan yhdistelmät, jotka on meidänkin kovassa käytössä toimineet hyvin :) Lisänä on gracon matkarattaat johon saa saman merkin turvakaukalon kiinni, jota on tullut käytettyä aina silloin kun tiedän meneväni autolla osan matkasta (mahtuvat siis paljon paremmin autoon). Mutta briolla oli muistaakseni myös sellaiset joihin sai turvakaukalon kiinni? Nekin kuulostaisivat kätsyiltä.
Ilopitkästäitkusta tahdon kanssa pallomahan ensi jouluksi!! Olisi niin ihanaa <3
Naenne ja Sustenpass79 meillä ainakin arki pysyi yllättävän samanlaisena vauvan tultua, mutta toisaalta ei ollakkaan luonteeltamme hirveitä meinjöitä. Ja varmasti saa järjestettyä omaa tai yhteistä aikaa esim harrastuksille, mutta on olemassa myös niitä miehiä jotka tavallaan "pakenee" sitä arkea esim harrastuksiin, mitä en tietenkään toivo kenellekään. Kaikesta selviää, mutta kyllä sen miehen toivoo kotiin edes henkiseksi tueksi ja seuraksi, kun on koko päivän ollut vauvan kanssa itekseen kotona ja mies töissä.
Ja vauvasuunnitelmista: Meillä on tupannut menemään niin että minä suunnittelen ja infoan miehelle sitten nämä suunnitelmat :D Kuulostaa kauhealle mutta kun mies on sellainen joka ei tykkää suunnitella melkein mitään etukäteen, ja mua ahistaa jos en tiedä mitä teen vuoden päästä :D Infoan kyllä miestä sitten hyvissä ajoin (ja samaa mieltä ollaan tähän asti oltu), mutta tarpeen mukaan jätän puhumatta jos tuntuu että mies ei ole vielä valmis asiaa sen pitemmälle suunnittelemaan. Saa sitten kuitenkin itsekseen miettiä ja valmistautua henkisesti tulevaan :) Ja Naenne: Jos teillä mies on sanonut että keväällä aloittaminen on ok, niin kyllä se sitä todennäköisesti onkin! Kuulostaa siltä että hän nyt varaa tämän ajan siihen että totuttautuu ajatukseen, ja yritys sitten alkaa kun on luvattukin ;D eli sinänsä olen mila_n kanssa samaa mieltä, että jos ollaan aiheesta samaa mieltä niin sitä keskustelua ei ehkä hirveästi enää kaivata.
Nyt tokaa vauvaa kuumeillessä olen ollut avoimempi itse kuumeilusta ja sanonut miehelle, että vaikka vauvoista paljon puhunkin niin se on enempi tapa helpottaa kuumeilua kuin yrittää ehdottaa että yritys alkaisi aikaisemmin, vaikka siltä välillä (jopa omasta mielestä) vaikuttaa. Kun näin suoraan hänelle asian kerroin niin tuntuu että hänkin pärjää paremmin mun kuumeilun kanssa, eikä kokoajan mieti miten pitäisi vääntää rautalangasta ettei ole vielä valmis ;)
mila_ Ole onnellinen että sullakin on vauvakuumeileva mies, niitä ei ihan jokaisen kohdalle osu ;) Niinkuin olet itsekin tainnut jo huomata :) Voihan foolihappo, itsekin aloitin syömään raskausvitamiineja (jossa siis myös foolihappoa oli) edellisen yrityksen alkaessa ja kaveri oli heti bongannut purkin ja luuli että olin raskaana :´D No onneksi ei kauaa mennyt niin olinkin.
mila_ toivotaan, että mullakin olis helpommat menkat kun pillerit jättää! Vähän epäilen vaan sen yhen kokeilukuukauden perusteella muutama vuosi sitten :D Noh, kyllähän niitä kestää, kunhan saisi sitten vauvan masuun palkinnoksi :)
Ja kuulostaa hyvälle mila, että olette kuitenkin paljon keskustelleet aiheesta! Mun oli eilen pakko kysyä mieheltä suoraan, että kaipaako jutustelua aiheesta ja haittaako mun kyselyt aiheesta vai haluaisiko ennemmin vielä pohtia asioita rauhassa itsekseen. Noh, kyllähän se sieltä sanoi, että voi aiheesta jutella, kunhan ei liikaa. Sanoin sitten, että voidaan pitää vaikka viikottain vauvajutteluhetki, katsotaan sitten lähempänä, haluaako mies jutella enemmän. Musta itestä vaan tuntuu, niinkuin taisinkin ehkä jo sanoa, että juttua riittää ja kaikkea voisi pohtia ja miettiä ja ihastella! Onneksi siis on tällaiset palstat olemassa, missä voi samassa tilanteessa oleviin purkaa innostusta ja sitä pakottavaa tarvetta puhua asiasta :)
Syssy, tiedän tunteen, mä monesti "keksin" jotain sanottavaa aiheesta ja sitten päätän, että en viitsi taas heti hössöttää asiasta, vaan sanon sen asian joskus vähän myöhemmin - ja kohta kuitenkin päädyn taas juttelemaan vauvajutuista :D Minkäs teet, kun itse kuitenkin ison osan ajasta pyörittelee noita ajatuksia mielessä!
En kyllä usko, että miehellä on samalla tavalla kuumeilua kuin itsellä. Siis toki hän haluaa lapsia, mutta mulla on enemmän sellainen lapsitännenytheti-fiilis! Luulen, että miehellä se ajatus rupeaa lämpenemään enemmän pikku hiljaa, mutta varmasti siinä vaiheessa, kun vauva on täällä, konkretisoituu sitten kunnolla ja varmasti on kuitenkin erittäin positiivinen asia.
Ihosta en osaa sanoa, tosiaan sen yhden kuukauden vain olin aiemmin tauolla. Toivotaan, ettei kovin pahaksi menisi! Pitää yrittää juoda paljon vettä ja syödä hyvin niin auttaa asiaa.
Ja vitamiineista, mulla on onneksi foolihappoa jo nyt käytössä olevissa vitamiineissa, joten se ei ole ongelma. Pitää vaan tarkistaa onko siinä tarpeeksi, vai pitäisikö lisätä annosta. Olen kuitenkin miettinyt, pitäisikö ottaa greippimehu varmuuden vuoksi myös käyttöön, se kuulemma ainakin joillakin helpottaa ovulaation tunnistamista :D Kaikki keinot heti vaan käyttöön niin mahdollisuudet mahdollisimman suuret!
Oletteko te miettineet muita "apuja"? Esim. juuri greippimehua tai ovistestejä tai muuta?
Kikke89: Joo, en usko, että mies "pakoon" arkea haluaisi harrastuksiin, hänellä on vaan muutama pitkään ollut harrastus, jossa tykkää käydä. Varmasti sinällään siis harmittaisi, jos joutuisi pidemmäksi aikaa niistä eroon. Tottakai alussa ainakin varmasti (toivon) ollaan yhdessä paljon kun tutustutaan lapseen ja totutellaan uuteen arkeen, mutta aion kyllä itse ainakin tehdä kaikkeni, että edelleen mies ja minä pystytään harrastuksissa ja muissa menoissa pyörimään.
Eiköhän mun nyt ole vain uskottava, että keväällä aloitetaan yritys ja sillä selvä! :D Ajattelin kuitenkin, että en hukuta mies parkaa vauvajutuilla, vaan annan hänelle kuitenkin vähän hiljaisempaa aikaa valmistautua ajatukseen, ettei sitten tule pakokauhua jos koko ajan vauvoista höpöttää ja joudu perumaan suunnitelmia. En kyllä usko, että mies sanoisi, että kevät sopii jos ei olisi varma.
Nyt vaan hoidetaan muita juttuja kuntoon ennen sitä (esimerkiksi mun syöminen, syön ihan liian huonosti ja liian harvoin! :O ) ja muuten sitten vain valmistaudutaan yritykseen :)
Ihanaa jouluviikkoa kaikille!<3
Ps. Kikke89: oli niin hyvä idea boldata nuo nimimerkit, että oli pakko kopioida! :D
Ihanaa kun tää ketju on heränny ihan kunnolla eloon! :)
vauvasuunnitelmista: Meillähän minä voisin puhua vaikka kaikki päivät vauvasta. Mies on kuitenkin aiheesta vähäsanaisempi, ja sanoo, että ei oikein osaa jutella aiheesta, kun ei vauvoista kauheasti tiedä. Olen yrittänyt vihjata, että mitäpä jos ottaisit selvää. Hän ilmeisesti kuitenkin näkee vasta varsinaisen raskauden ns. valmistautumisaikana, jolloin sitten perehtyy asiaan enemmän. Jonkun verran yritän hillitä vauvapuheripuliani, jotta en ahdistaisi miestä kauheasti. Yksi tapa hillitä aiheesta puhumista kotona on tämä ketju <3 Olen myös huomannut, että minun ja miehen välisissä keskusteiluissa vallitsee asetelma, jossa minä hänen mielestään olen joku vauvaekspertti ja hän tietämättömämpi. Enhän minäkään vauvoista kaikkea todellakaan tiedä, ja kaipaisin nimenomaan sellaista yhteistä fiilistelyä "mieti jos ensi vuonna tähän aikaan".
Miten muuten, onko teillä kavereita, jotka ovat samassa elämäntilanteessa tai perustamassa perhettä? Mulla mä oon ehdottomasti kaveripiirin ensimmäinen vauvahaaveilija ja myös naimisiinmenijä, joten keskusteluseuraa ei paljoa kavereista löydy. Osa kavereista on vielä visusti sinkkunaisia, joilla ei tosiaan pahemmin vauvatietoutta ole. Toisaalta en ole halunnut aihetta hirveästi kavereiden kuullen mainostaakaan, että ei sitten tule ns. paineita, jos vauvaa ei heti häiden jälkeen ala kuuluakaan.
tulevaisuudesta: Toki itsekin paljon mietin sitä, miten arki muuttuu vauvan myötä. En kuitenkaan näe sitä mitenkään pelottavana asiana, sillä olemme melkoisia kotihiiriä muutenkin, ja toisaalta uskon lähipiiristä löytyvän hoitajan aina silloin tällöin. Suorastaan toivoisin, että miehellä olisi joku harrastus, jossa käydä myös vauvan synnyttyä. Oma aika tekisi varmasti hyvää niin hänelle isänä kuin koko parisuhteelle.
Heippa kaikki!
Voisin minäkin viimein liittyä tänne seuraan, jonkin aikaa olen taustalta lueskellut täällä ja kaksplus-sivustolla keskusteluja.
Olen 25v, ja vauvakuume hyökkäsi päälle ihan yhtäkkiä kesällä. Pari tuttua oli kyllä raskaana silloin, joten se on voinut osittain vaikuttaa, vaikka en heitä kovin usein olekaan nähnyt. Kuume ei kyllä ole helpottanut kesästä melkein ollenkaan... Mies ei ole ollut ihan yhtä innostunut asiasta. Siis tottakai on sanonut, että haluaa lapsia ja suht lähiaikoina, mutta itselläni olisi toiveissa aloittaa yritys jo loppukeväästä, eikä mies ole varma onko valmis silloin. Tuntuu pahalta, kun ei tiedä varmaksi, milloin mies on sitten valmis. Niinkuin joku yllä sanoi, minäkin tykkään suunnitella tekemisiä melko pitkälle eteenpäin ja epätietoisuus ärsyttää. Lisäksi olen välillä aika malttamaton, joten odottaminen tuskastuttaa! Toisaalta en halua painostaa miestä yhtään, joten pakko vain jaksaa odottaa.
Meillä häät tulossa ensi kesänä, joten sen takia yrittämisen aloittaminen sijoittuisi ihan aikaisintaan loppukevääseen. Lisäksi molemmat ollaan valmistumassa todennäköisesti jossain vaiheessa ensi vuonna, joten sitten olisi opiskelutkin ohi!
Huh, olisipa kevät jo täällä!