Muita, joilla se mahdollinen "oikea" ei olekaan oma mies?
Eli onko muita parisuhteessa olevia, joiden mielessä kummittelee se joku *joka karkuun pääs*?
Itse menetin väärien valintojen takia nelisen vuotta sitten miehen, joka on jäänyt kummittelemaan mieleen. Luonne ja huumorintaju kolahtivat täysin minuun, mutta hetkellinen mielenhäiriö pisti valitsemaan toisen ja väärän miehen.
Nykyinen suhde on hyvä, mutta nyt vasta suostun myöntämään itselleni, että mies on luonteeltaan ja arvomaailmaltaan minulle niin epäsopiva, että en edes tajua miten olemme päätyneet näin pitkälle. Ahdistus tästä asiasta pistää kaipaamaan tuota menetettyä tapausta vielä enemmän ja kaikki tämä on niin väärin miestäni kohtaan.
Asiaa ei ainakaan auta se, että yhteisten tuttujen kautta näin tätä menetettyä miestä viime viikolla ja hän oli edelleen oma ihana itsensä, vaikka pilasin välimme aikoinaan.
Kommentit (3)
Mitä tähän nyt voi sanoa? Sait ansiosi mukaan, tyhmä ja ahne ämmä.
En kyllä käsitä tuollaista ollenkaan. Minä en olisi päivääkään miehen kanssa joka ei tuntuisi siltä oikealta, varsinkin jos joku toinen tuntuisi. Elämä on liian lyhyt tuollaiseen vatulointiin.
Ensirakkaus, jonka nuorena jätin, kun en kestänyt inttileskenä oloa. Nykyään kaduttaa niin hemmetisti, että tyhmänä, dramaattisena teininä pilasin tuon jutun noin pienen takia.