70 luvulla tehtiin lapset kaksikymppisinä

Täytyy varmaan kysyä omalta äidiltä, että mikä on muuttunut. Mä olen vuosimallia 1977, ja äitini syntyi 1930-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy varmaan kysyä omalta äidiltä, että mikä on muuttunut. Mä olen vuosimallia 1977, ja äitini syntyi 1930-luvulla.

Ymmärrät varmasti itsekin, että olet poikkeus siellä marginaalissa, joten tarpeeton vastaus.

Veikkaan taloudellisia syitä, koulutuksen hankkimishalua, epävarmoja työpaikkoja, mahdollisuutta valita milloin lapset hankkii, sosiaalisia paineita, halua ehtiä nähdä, tehdä ja kokea kaikenlaista ennen lasten hankintaa.

Vierailija kirjoitti:

mikä on muuttunut, miksi nyt lähennellään jo neljääkymppiä? onko elämä liian hektistä ja vaativaa, että on pakko tehdä näin? uskoisin, että luonnollinen ihmisen lisääntymisikä on lähempänä kahtakymppiä kuin neljääkymppiä jos poistetaan kaikki taloudelliset asiat tästä yhtälöstä.

mies

Itsekin synnyin 70-luvulla ja vanhemmat oli 35-40 välillä... Itse sitten sain omani alle 30-vuotiaana..

Mutta yleisesti, olisiko naisten opiskelu pidemmälle yleistynyt? Töissäkäynti ja uran luonti ennen lapsia? Yhden hengen palkalla ei kaupungeissa maksella isoja asuntolainoja?

Kun menin 1. luokalle 1971, olin ainoa jonka äiti oli yli neljäkymmentä. Toiset kyselivät, että miksi sulla on niin vanha äiti. Mutta oli naapurin samanikäisen pojan äiti vanhempikin .Heillä oli yhdeksän lasta ja pojalla oli kaksi lähes samanikäistä sisarenlasta.  

70-luvulla oli parikymppisillekin vakinaisia työpaikkoja. Uskalsi perustaa perheen, kun työpaikka oli varma. 

Noh, mulla ainakin meni näin: kaksikymppisenä opiskelin, valmistuin, aloittelin itsenäistä elämää uudella paikkakunnalla uudessä työssä. Seurustelukumppani löytyi jokusen vuoden päästä, mutta se suhde loppui noin viiden vuoden jälkeen. Sitten irtiotto, vaihdoin maisemaa ja taas vierähti muutama vuosi ennenkuin sopiva osui kohdalle. Ensimmäisen lapsen syntyessä olikin jo mittarissa 35v. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy varmaan kysyä omalta äidiltä, että mikä on muuttunut. Mä olen vuosimallia 1977, ja äitini syntyi 1930-luvulla.

Ymmärrät varmasti itsekin, että olet poikkeus siellä marginaalissa, joten tarpeeton vastaus.

1960-70-luvut olivat poikkeus siellä marginaalissa. Aiemmin, ennen nykyaikaista ehkäisyä oli täysin normaalia, että kuopus syntyi 40-50-vuotiaalle äidille. Ensisynnyttäjien keski-ikä on toki noussut. Aina on kuitenkin ollut myös ihmisiä, jotka ovat avioituneet vasta 30-40-vuotiaina.

Ei hankittu vaan kolmekymppisinä.

Mun kohdalla meni niin että ei ollut miestä aikaisemmin jonka kanssa tehdä lapsi. Sain lapsen 30v.

-70

Juuri tänään mietin kun taas luin naisten paineista yhdistää ura ja perhe, koska nousujohde ja hyvät työtarjoukset uralla tulevat nykyisin samaan aikaan kun pitäisi perustaa perhe (jos sellaisen siis haluaa perustaa).

Mietin vaan, että mikä pakko ne lapset on tehdä 30+?

Eikö ne kannattaisi tehdä opiskelujen ohessa, niin eivät haittaisi myöhemmin uraa.

Opiskelijavanhemmat pystyvät myös usein olemaan enemmän läsnä pikkulapselle, kuin jo työelämässä olevat.

Koulu joustaa paremmin kuin työelämä, eikä opiskellessa ole vielä samanlaisia paineita.

Lisäksi lapsi ei alle kouluikäisenä kulutakaan paljoa mitään, eli taloudellisesti aivan hyvin onnistuu opiskelijoiltakin perheen perustaminen.

Sitten lasten kasvaessa on tutkinnot ja voi alkaa tehdä uraa, talouskin kohenee, lapset ovat jo itsenäisempiä jne.

Näin olisi fiksuinta, mutta toki ymmärrän, etteivät monet lapsia haluavat naiset ja miehet löydä sopivaa kumppania tarpeeksi nuorena.

Nykymiehet myös on aika luusereita, hyvää isäehdokasta saa etsiä.

No eipä ne naiset varsinkaan kouluja juuri käyneet, joten miksipä ei sitte tehneet lapsia. Ymmärrätteköhän te yhtään ettei mihinkään töihin enää pääse kuten sillä 70-luvulla ilman koulutusta? Niin ja itse kyllä halusin elää opiskelujen jälkeen vielä vuosia vapaana ennen asettumista aloilleen. Ihana valinnanvapaus Suomessa, en vaihtais ❤ Terv. äidiksi 33-vuotiaana

Vauvakuume ei ole biologinen vaan sosiaalinen ilmiö. Biologinen kellokaan ei ole biologinen vaan sosiaalinen kello. Biologian näkökulmasta lisääntymiseen ei tarvita muuta kuin seksuaalivietti.

Eli lyhyesti: 70-luvulla lapsia tehtiin nuorempana, koska silloin oli tapana tehdä lapsia nuorempana.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tänään mietin kun taas luin naisten paineista yhdistää ura ja perhe, koska nousujohde ja hyvät työtarjoukset uralla tulevat nykyisin samaan aikaan kun pitäisi perustaa perhe (jos sellaisen siis haluaa perustaa).

Mietin vaan, että mikä pakko ne lapset on tehdä 30+?

Eikö ne kannattaisi tehdä opiskelujen ohessa, niin eivät haittaisi myöhemmin uraa.

Opiskelijavanhemmat pystyvät myös usein olemaan enemmän läsnä pikkulapselle, kuin jo työelämässä olevat.

Koulu joustaa paremmin kuin työelämä, eikä opiskellessa ole vielä samanlaisia paineita.

Lisäksi lapsi ei alle kouluikäisenä kulutakaan paljoa mitään, eli taloudellisesti aivan hyvin onnistuu opiskelijoiltakin perheen perustaminen.

Sitten lasten kasvaessa on tutkinnot ja voi alkaa tehdä uraa, talouskin kohenee, lapset ovat jo itsenäisempiä jne.

Näin olisi fiksuinta, mutta toki ymmärrän, etteivät monet lapsia haluavat naiset ja miehet löydä sopivaa kumppania tarpeeksi nuorena.

Nykymiehet myös on aika luusereita, hyvää isäehdokasta saa etsiä.

Itsellä on juuri näinkin autuas tilanne, koulu kesken+työpaikka+mies, joten äskettäin alkanut äitiysloma on hyvää aikaa viimeistellä tutkintoa. :D

No kyllä 90-luvullakin tehtiin.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä 90-luvullakin tehtiin.

Jos 90-luvulla tehtiin lapset kaksikymppisinä, niin keitä ovat nämä paljon parjatut "nykyajan naiset", jotka jättävät lapsenteon sinne neljäänkymppiin.

Ei lapsia voi oikein tehdä huoletta kun ei ole rahaa ostaa edes vaatteita ja opintolainatkin on vielä maksamatta ja töitä ei löydy. Eikä enää kolmekymppisenä korkeastikoulutettuna viitsi mennä siivoilemaan tai hoitamaan lapsia. Se on nuorten työtä.

Paha työttömänä löytää miestä ja työtön mies ei sellaisenaan kiinnosta, koska pitäisi päästä eteenpäin.

Eli ei lapsia. Ehkä jos hyvin käy niin yritän nelikymppisenä saada esikoisen. Nyt ei näytä hyvältä.

Lapsiin suhtauduttiin siihen aikaan muutenkin toisin, menivät siinä muun elämän mukana ja hankittiin ylipäänsä siksi, että se kuului asiaan sen enempiä miettimättä. Onneksi nykyään on toisin ja lapset ovat erittäin toivottuja ja heihin panostetaan niin rakkautta kuin resursseja.

Vierailija kirjoitti:

mikä on muuttunut, miksi nyt lähennellään jo neljääkymppiä? onko elämä liian hektistä ja vaativaa, että on pakko tehdä näin? uskoisin, että luonnollinen ihmisen lisääntymisikä on lähempänä kahtakymppiä kuin neljääkymppiä jos poistetaan kaikki taloudelliset asiat tästä yhtälöstä.

mies

Ap, olet väärässä.

LUONTO on tarkoittanut naisen saavan lapsia aina siihen asti, kunnes vaihdevuodet ovat ohi ja kuukautisia ei enää tule.

Tuo, että lapsia tehtiin parikymppisinä oli historiallisesti hyvin lyhyt hetki, anomalia ihmissuvun historiassa. Tuhansia vuosia sitä ennen naiset olivat saaneet lapsia viisikymppisiksi asti. Toki heikon terveydenhoidon ja ravinnon takia hedelmällisyys laski, mutta ihmiset muutenkin kuolivat nuorempana.

Kun ehkäisy yleistyi 1960-luvun lopulla, tilanne muuttui.

Nyt ollaan tavallaan palaamassa "luonnolliseen" rytmiin eli siihen, että lapsia voidaan hankkia koska vain se onnistuu, parisuhde jne, ovat otollisia.

Toisaalta nuorena lapsia ei hanki kovinkaan moni, koska pienen lapsen äidin on vaikeampaa kouluttautua ja hommata uraa. Rooleja on muitakin kuin äidin rooli. Minusta se on hyvä, koska se lisää naisen mahdollisuutta toteuttaa elämäänsä kuten haluaa. Kaikki eivät halua äideiksi, tai eivät halua äidiksi ammattiuransa vaarantaen. Tällä en halua mollata nuorena äidiksi ryhtyviä, kaikki valinnat ovat ok, kunhan ne ovat omia.

Itse olen syntynyt 1968, äitini 1947. Omani olen saanut 24-, 26,- ja 28-vuotiaana. Eli ihan en tuohon kahdenkympin kerhoon ehtinyt, mutta melkein. Tuttu rouva, joka on nyt 74v, sai esikoisensa 18-vuotiaana, kun oli ensin 17- vuotiaansa päräyttänyt vihille. Tytär syntyi neljä kuukautta häiden jälkeen.