70 luvulla tehtiin lapset kaksikymppisinä
mikä on muuttunut, miksi nyt lähennellään jo neljääkymppiä? onko elämä liian hektistä ja vaativaa, että on pakko tehdä näin? uskoisin, että luonnollinen ihmisen lisääntymisikä on lähempänä kahtakymppiä kuin neljääkymppiä jos poistetaan kaikki taloudelliset asiat tästä yhtälöstä.
mies
Kommentit (55)
Mummullani oli kuusi lasta, äitini ja viisi tätiäni. Laskeskelin, että olivat syntyneet mummun ikävuosina 26-vuotiaasta tuonne 40-vuotiaaksi. Että kyllä silloin ennen vanhaankin se haitari venyi, ja tuossa on vielä sodat välissä, kun eivät miehet käyneet lomilla kuin laittamassa uusia lapsia alulle ja laskemassa vanhat.
Mä oon syntyny -00 ja vanhemmat -80 ja -82. Ja itellä nyt rv10 menossa :)
Vierailija kirjoitti:
Niin oli. Useilla yliopisto-opiskelijoillakin oli lapsia.
Jep, silloin oli yleisempää perustaa perhe opiskelujen aikana.
En tiedä miksi nykyään niin harvinaista, vaikka taloudellisesti opiskeluaika olisi jopa helpompaa jos on lapsi.
Epäilen suurimmaksi syyksi oikeasti nuorison sitoutumiskammoa, elämyshakuisuutta ja jopa sairaalloiseksi mennyttä vapauden sekä itsenäisyyden vaalimista/ihailua.
Ei kestetä "tylsää" arkea ja osata nauttia pienistä jutuista kuten jostain perus lapsen oivalluksista ym. arkisesta, vaan himoitaan insta-uskottavaa bloggarilaiffia vailla vastuuta mistään.
Pelätään kiintyä mihinkään, totaalinen vapaus on todella arvossaan nykypäivänä.
Parisuhteetkin ovat kertakäyttökamaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon syntyny -00 ja vanhemmat -80 ja -82. Ja itellä nyt rv10 menossa :)
Ei hemmetti. Olet mun pojan ikäinen. Mikä hinku on tehdä lapsi alaikäisenä? Tai yleensä edes harrastaa seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin oli. Useilla yliopisto-opiskelijoillakin oli lapsia.
Jep, silloin oli yleisempää perustaa perhe opiskelujen aikana.
En tiedä miksi nykyään niin harvinaista, vaikka taloudellisesti opiskeluaika olisi jopa helpompaa jos on lapsi.Epäilen suurimmaksi syyksi oikeasti nuorison sitoutumiskammoa, elämyshakuisuutta ja jopa sairaalloiseksi mennyttä vapauden sekä itsenäisyyden vaalimista/ihailua.
Ei kestetä "tylsää" arkea ja osata nauttia pienistä jutuista kuten jostain perus lapsen oivalluksista ym. arkisesta, vaan himoitaan insta-uskottavaa bloggarilaiffia vailla vastuuta mistään.
Pelätään kiintyä mihinkään, totaalinen vapaus on todella arvossaan nykypäivänä.
Parisuhteetkin ovat kertakäyttökamaa.
Koska aiemmin saatoit notkua yliopiston kirjoilla vaikka 10 vuotta. Siinä ehti tehdä lapsia ja töitä opiskelujen ohella.
Mummoni teki lapset 30-vuotiaana 40-luvulla, äitini 70-80-luvun vaihteessa ja niin minäkin, 2010-luvulla.
Niin että mikä on muuttunut?
Olemme kaikki pitkälle kouluttautuneita, siinä sukulaisuuden lisäksi yhdistävä tekijä.
Milläköhän tavalla lapsi helpottaisi opiskeluaikaa??? Opiskeleville ei ole mitään opintotuen lapsikorotuksia olemassakaan. Äitiysraha on minimi jos on opiskelija. Se on pienempi raha kuin työmarkkinatuki.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiin suhtauduttiin siihen aikaan muutenkin toisin, menivät siinä muun elämän mukana ja hankittiin ylipäänsä siksi, että se kuului asiaan sen enempiä miettimättä. Onneksi nykyään on toisin ja lapset ovat erittäin toivottuja ja heihin panostetaan niin rakkautta kuin resursseja.
Kyllä meidän tyttäremme oli erittäin toivottu ja panostus superluokkaa.
Itse olin 21 ja mieheni 26.
Vakituiset työpaikat molemmilla, tosin itse opiskelin toisen ammatin myöhemmin.
Tyttärestä tuli äiti 24-vuotiaana eli pääsin mummoksi 46-vuotiaana, ihania lapsenlapsia, joiden kanssa matkustettu mantereella jos toisellakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin oli. Useilla yliopisto-opiskelijoillakin oli lapsia.
Jep, silloin oli yleisempää perustaa perhe opiskelujen aikana.
En tiedä miksi nykyään niin harvinaista, vaikka taloudellisesti opiskeluaika olisi jopa helpompaa jos on lapsi.Epäilen suurimmaksi syyksi oikeasti nuorison sitoutumiskammoa, elämyshakuisuutta ja jopa sairaalloiseksi mennyttä vapauden sekä itsenäisyyden vaalimista/ihailua.
Ei kestetä "tylsää" arkea ja osata nauttia pienistä jutuista kuten jostain perus lapsen oivalluksista ym. arkisesta, vaan himoitaan insta-uskottavaa bloggarilaiffia vailla vastuuta mistään.
Pelätään kiintyä mihinkään, totaalinen vapaus on todella arvossaan nykypäivänä.
Parisuhteetkin ovat kertakäyttökamaa.
Olisiko lapsuudessa ollut jotain häikkää? Kuten tunnekylmät vanhemmat, jotka pyöräyttivät lapsen tai pari nuorena, jotta se olisi "alta pois".
Vai niin. Kun isosisareni syntyi, vanhempani oli 27 ja 31. Kun minä synnyin vanhempani olivat 29 ja 33. Että eivät nyt niin nuoria. 70-luvulla siis tämä.
Kun naisten koulutustaso nousee, lapsia hankitaan vähemmän ja vanhemmalla iällä. Näin se menee muuallakin maailmassa. Suomessakin vähemmän koulutetut naiset - ja maalla - saavat edelleen lapset nuorena. Helsingissä koulutetut naiset saavat esikoislapsensa jo 34-vuotiaina:
http://yle.fi/uutiset/isaksi_ja_aidiksi_tullaan_aina_vain_myohempaan__k…
SIlle, joka kysyy, että miksi emme voi palata 70-luvulle niin täytyy vaan todeta, että maailma on myös tältä osin muuttunut. "Miksi naiset eivät vaan voi jäädä kotiin synnyttämään lapsia? Miksi niiden pitää hankkia koulutus ja työpaikka, ei ne 70-luvullakaan tarvinneet?"
Ihan hirveästi ei yleensä kannata mennä neuvomaan muita ihmisiä perheenperustamisasioissa. Ihmiset kyllä tietävät itse, milloin omassa elämässä on hyvä hetki tulla äidiksi. Joku nainen saattaa jopa päättää, ettei halua lapsia ollenkaan, ei nuorena eikä vanhana.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy varmaan kysyä omalta äidiltä, että mikä on muuttunut. Mä olen vuosimallia 1977, ja äitini syntyi 1930-luvulla.
-77 täälläkin ja äiti syntynyt 50-luvulla.
Onhan ensisynnyttäjien keski-ikä noussut 70-luvulta, mutta näitä muutoksia on 1900-luvunkin aikana ehtinyt tulla useita (sotien aikana keski-ikä nousi, sitten laski taas). Ikähaarukka on varmasti aina ollut yhtä laaja, synnyttäjien keski-ikä on se mikä vaihtelee erinäisistä syistä.
Vierailija kirjoitti:
mikä on muuttunut, miksi nyt lähennellään jo neljääkymppiä? onko elämä liian hektistä ja vaativaa, että on pakko tehdä näin? uskoisin, että luonnollinen ihmisen lisääntymisikä on lähempänä kahtakymppiä kuin neljääkymppiä jos poistetaan kaikki taloudelliset asiat tästä yhtälöstä.
mies
Nykyään pn pakko ehtiä reikkua ja ryypäät ja bilettää ja saada statusta, titteliä ja uraa, käydä mahdollisimman monessa maassa ja olla huoleton. Ettei tarvitse sitten lapsi sylissä itkeä, kun tekisi mieli kaikkea tuota tehdä (kun on jo tehnyt).
Vierailija kirjoitti:
Kun naisten koulutustaso nousee, lapsia hankitaan vähemmän ja vanhemmalla iällä. Näin se menee muuallakin maailmassa. Suomessakin vähemmän koulutetut naiset - ja maalla - saavat edelleen lapset nuorena. Helsingissä koulutetut naiset saavat esikoislapsensa jo 34-vuotiaina:
http://yle.fi/uutiset/isaksi_ja_aidiksi_tullaan_aina_vain_myohempaan__k…
SIlle, joka kysyy, että miksi emme voi palata 70-luvulle niin täytyy vaan todeta, että maailma on myös tältä osin muuttunut. "Miksi naiset eivät vaan voi jäädä kotiin synnyttämään lapsia? Miksi niiden pitää hankkia koulutus ja työpaikka, ei ne 70-luvullakaan tarvinneet?"
Ihan hirveästi ei yleensä kannata mennä neuvomaan muita ihmisiä perheenperustamisasioissa. Ihmiset kyllä tietävät itse, milloin omassa elämässä on hyvä hetki tulla äidiksi. Joku nainen saattaa jopa päättää, ettei halua lapsia ollenkaan, ei nuorena eikä vanhana.
Ei tuo varsinaisesti ole syy, vaan osasyy. Akateemisten naisten ensisynnytyksen keski-ikä ei ole 34 vaan noin 30, ja kaikkien naisten 28. Vain ylempien toimihenkilöiden eli johtoasemassa olevien on 34. Tutkijathan ovst tästä suuresti varoittaneet, että kun lasten saantia lykätään 35-vuoden kieppeille niin saanti vaikeutuu ja lapsia saadaan omaa toivetta vähemmän, raskauden riskit kasvavat ja lapset joudutaan hankkimaan mimimaalidilla ikäeroilla.
Sitä pidettiin silloin ihanteena (70-luvulla). Oli ensimmäinen sukupolvi, jolla oli ehkäisy tarjolla eli naisten ei TARVINNUT alistua synnyttämään läpi koko hedelmällisen ikänsä. Lapset haluttiin tehdä heti nuorina ja ei liian monta, jotta lisääntymisvelvollisuudesta päästiin eroon. Varsin monella nuorella perheellä oli apua omista vanhemmista ja perheestä kasvatusvastuussa. Toisaalta työllisyystilanne oli turvattu, joten ei tarinnut liikoja siitä olla huolestunut.
Entinen naapurini oli saanut esikoisensa -77 Kätilöopistolla. Hän oli 34-vuotias ja häntä oli kohdeltu oikein erityistapauksena korkean ikänsä takia. Toki ensisynnyttäjäksi olikin hieman vanha, mutta kuitenkin vuosisatoja naiset olivat synnyttäneet reilusti vanhemmiksi. Siinä vain vuosikymmenessä oli se synnyttäjien ikä ja suositukset muuttuneet radikaalisti.
70-luvulla vain harva uskalsi edes haaveilla Thaimaan matkasta tai viikonlopun shoppailureissusta Lontooseen. Kerran tai kaksi elämässään Mallorcalle tai Rhodokselle oli jo aika kova juttu. Nykyisin ihmiset haluavat nähdä maailmaa ja jokainen tietää, että lasten kanssa reissaaminen on ihan erilaista kuin lapsettomana. Discotkin tulivat Suomeen vasta 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa, joten ei ollut vielä tapana hengailla baareissa ja yökerhoissa. Mä tulin täysi-ikäiseksi 1979 ja muistan hyvin sen muutoksen, mikä tapahtui 80-luvulla, kun alkoi suomalaisten ensimmäinen oikea kulutusjuhla ja alettiin ihailla Miami Vicen myötä kaikkea ylellistä. Juppiuduttiin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikä on muuttunut, miksi nyt lähennellään jo neljääkymppiä? onko elämä liian hektistä ja vaativaa, että on pakko tehdä näin? uskoisin, että luonnollinen ihmisen lisääntymisikä on lähempänä kahtakymppiä kuin neljääkymppiä jos poistetaan kaikki taloudelliset asiat tästä yhtälöstä.
miesNykyään pn pakko ehtiä reikkua ja ryypäät ja bilettää ja saada statusta, titteliä ja uraa, käydä mahdollisimman monessa maassa ja olla huoleton. Ettei tarvitse sitten lapsi sylissä itkeä, kun tekisi mieli kaikkea tuota tehdä (kun on jo tehnyt).
Kunpa vain useammat tajuaisi tuon. Nyt näkee niin monta parikymppisenä lapsen saaneita, jotka haluaa sittenkin elää sen riekkumisvaiheen ja elävät sen sitten lapsista huolimatta 😩 eli elämää hyvät ihmiset se nuoruus alta pois, osaa nauttia ihan eri tavalla sitten vanhemmuudesta 😊 lapsia ehtii kyllä saada kolmekymppisenäkin.
Aika vaikeaa hankkia lapsia tuossa iässä, jos ei ole päässyt edes harrastamaan seksiä. Ehkä ennen oli helpompaa löytää kumppani?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon syntyny -00 ja vanhemmat -80 ja -82. Ja itellä nyt rv10 menossa :)
Ei hemmetti. Olet mun pojan ikäinen. Mikä hinku on tehdä lapsi alaikäisenä? Tai yleensä edes harrastaa seksiä.
Aika moni alaikäinen harrastaa seksiä... ja mä oon jo 16v ja lapsen isä 18v eli se on aika tavallista meidän ikäsille. Lapsen tekemiseen ei ollut todellakaan mitään hinkua mutta ilmeisesti rautalääkkeen aiheuttama ripuli vaikutti pillereiden imeytymiseen ja tulin siis ehkäisystä huolimatta raskaaksi (kondomin käyttöä emme katsoneet tarpeelliseksi koska olemme molemmat toistemme ensimmäisiä seksikumppaneita ja luotimme pillereihin).
Niin oli. Useilla yliopisto-opiskelijoillakin oli lapsia.