Lue keskustelun säännöt.
Millä tavalla varallisuus on lisännyt kestävää onnellisuuttasi, ei vain hetken mielihyvää?
20.06.2016 |
Kun siirryin opiskeluista työelämään muutama vuosi sitten ja elintasoni kohentui kertaheitolla, huomasin vanhan viisauden olevan täyttä tuubaa: raha todellakin tuo onnea! Esimerkkejä:
- enemmän matkustelua juuri niihin kohteisiin, joissa olen aina halunnut käydä
- mahdollisuus lentää pitkät välit bisnesluokassa ja majoittua yksitysessä huoneessa makuusalin sijaan (tärkeää minulle)
- se, ettei tarvitse kaupassa katsella hintoja
- sioittaminen taiteeseen ja designiin, josta saa nauttia joka päivä
- arjen pienet ylellisyydet kuten kosmetiikka, tosi hyvät lakanat, kallis viski
- ulkona syöminen spontaanisti, ruokaharrastus
- kaupunkikulttuuriin osallistuminen täysivaltaisesti
- taloudellinen turvallisuus ja mahdollisuus ottaa riskejä
- hyväntekeväisyys ja hyvien asioiden ajaminen kuukausilahjoittajana
- eettisten ja reilujen tuotteiden suosiminen
Ylipäätään raha on todella hyvä työkalu omien arvojen toteuttamiseen ja elämän tekemiseen oman näköiseksi. Se on syvällisesti merkityksellinen juttu. Miten raha tekee sinusta onnellisemman?
Kommentit (45)
Olen täysin samaa mieltä! Raha itsessään ei tuo onnea eikä tietenkään voi ikinä korvata läheisiä ihmissuhteita ja itsensä toteuttamista, mutta nimenomaan se VAPAUS, joka taloudellisesta tasapainosta seuraa on mielestäni ehdottoman hyvä tavoite elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No listasi ei ole itselleni merkityksellinen.
Eniten iloitsen metsälenkeistä ja puutarhasta, ylipäätään halvoista huveista.
Olen varakas, joten ei tarvitse sitä käsilaukulla tai muulla roinalla näyttää.
Auto on hyvä, koska ajan paljon. Jos ajamista vähemmän, luopuisin tai ostaisin pienemmän.
Merenrantatalo stadissa antaa koko perheelle nautintoa arjessa. Sauna, iso ruokailutila, piha, voi grillata, lähteä merelle, kutsua kavereita milloin vaan. Siivooja toinen. Matkoista ja muusta luksuksesta en välitä. Rakkaat ihmiset, koti ja luonto ympärillä on tärkeintä.
Se, ettei minun tai edes lasteni tarvitse miettiä koulutusta rahan perässä, vaan puhtaasti mielenkiinnon. Se, että saan ostaa niitä tuotteita kuin haluan. Se, että voin auttaa haluamiani hyväntekeväisyyskohteita.
Miinuksia on taas pidempi lista, mutta kaiken kaikkiaan valitsisin nykyisen rahatilanteen. Miinuksiin tottuu.
Se on juurikin tuo tietynlainen riippumattomuus.
Voi ostaa kaupasta sitä kalliimpaakin lihaa,
ei tarvitse enää olla viikonloppuja ja iltoja töissä lisien takia (ja silti kituuttaa),
voi antaa läheisille halutessa myös ihan rahalla ostettuja lahjoja,
voi käydä syömässä ulkona muutakin kuin sen vitosen pizzan,
jos pesukone hajoaa, voi ostaa uuden,
jos haluaa uudet kengät, voi ostaa ne ilman säästämistä ja jopa sellaiset jalkaan sopivat.
Riittähän noita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahan tuoma vapaus on kyllä merkittävä seikka. Pysyvään onneen tai onnelliseen elämään tarvitaan sen lisäksi toki muitakin asioita, esim. psyykkinen ja fyysinen terveys ovat todella merkittävä juttu, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin. Riippuu myös minkä tyyppisistä asioista ihminen on kiinnostunut ylipäätänsä. Jollakin kiinnostuksen kohteet ovat "halpoja", jollakin toisella ne voivat olla "kalliita". Esim. toinen tykkää lukea kirjoja, toinen harrastaa hienoja autoja.
Bill Gates on sanonut hyvin:''5 miljoonan dollarin jälkeen rahalla ei ole mitään merkitystä, siihen asti se lisää ihmisen vapautta." Toki tuokin on iso summa rahaa tavallisen tallaajan näkökulmasta.
Minulle se merkitsee lähinnä turvallisuuta ja stressittömyytä, kun ei tarvitse miettiä pystyykö kaikki laskut maksamaan, ja millaista ruokaa pystyy ostamaan. Tämä on tehnyt minut onnelliseksi. Ostaminen ja kuluttaminen ei lisää onnellisuuttani, mutta olo on kuitenkin huoleton, kun tiedän, että voin ostaa rikkoontuneen kodinkoneen tilalle uuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elin 19-vuotiaasta melkein kolmekymppiseksi kädestä suuhun, ja nyt tieto siitä että ruokaa on varmasti pöydässä ensi kuussakin antaa kyllä erittäin lämpöisen onnenhehkun :)
Olen varakas mutta en onnellinen. Haluaisin sen mitä ei rahalla saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle se merkitsee lähinnä turvallisuuta ja stressittömyytä, kun ei tarvitse miettiä pystyykö kaikki laskut maksamaan, ja millaista ruokaa pystyy ostamaan. Tämä on tehnyt minut onnelliseksi. Ostaminen ja kuluttaminen ei lisää onnellisuuttani, mutta olo on kuitenkin huoleton, kun tiedän, että voin ostaa rikkoontuneen kodinkoneen tilalle uuden.
Näin se minullakin on, mutta rehellisesti, onhan se kiva, että pystyy ostamaan lapsilleen lelukaupasta sen lelun, minkä haluavat hinnasta välittämättä (ihme muumilaiva). Tai että pystyin ostamaan uusia vaatteita netistä juhannukseksi miettimättä mitä maksaa. Kyllä sekin juurikin kädestä suuhun vuosien jälkeen on oikeasti ihan mukavaa. Edelleen paikkaan sukkia yms., mutta nyt minulla on vaihtoehto.
Auto tekee onnelliseksi. Tulen aina niin iloiseksi kun nään autoni tallissa. Ruokakaupassa voi ostaa mitä haluaa, hintoihin vilkuilematta. Turvallisuudentunnetta. Voi matkailla, syödä ulkona. Olen ollut toisenlaisessa tilanteessakin ja se kuristava tunne, kun katsoo tilin saldoa. Kyllä se vaan on niin että raha rauhoittaa, ei se tietenkään kaikkea elämässä merkitse. Ihminen tarvitsee myös hyviä ihmissuhteita.
Terv. Mersu-nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen varakas mutta en onnellinen. Haluaisin sen mitä ei rahalla saa.
Minä oon köyhä ja en ole saanut mitään muutakaan sen paremmin.
Minulle parempi tulotaso aiheutti ensisijaisesti sen, että pääsin muuttamaan rauhattomalta asuinalueelta turvallisempaan ja viehättävämpään kaupunginosaan.
Lisäksi on turvallisempi olo, kun on paremmat vakuutukset ja voi käyttää yksityistä terveydenhuoltoa. Ei tarvitse enää odottaa ikuisuuksia että pääsee lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole mitään ihmeellistä, isoja taloja, maailmanympärimatkoja tai edes uutta autoa, mutta pystyin (juuri siksi) lopettamaan työssäkäynnin nelikymppisenä. Ja se on lisännyt onnellisuuttani enemmän kuin mikään materia voisi.
Jos nyt ei ajatella minkäänlaista varakkuutta vaan ihan keskituloisuutta, niin esimerkiksi ulkoiluun soveltuvat vaatteet saa hankittua, kun on edes vähän ylimääräistä tilillä. Pääsee vesisateellakin lenkille ja kengät ei hierrä jalkoja haavoille. Talveksi saa päälleen kunnollisen paksun toppatakin.
Kituutin opiskeluajan lähes nälkää nähden. Töihin päästyäni hankin auton, jolla sai sitten naisenkin. Naimisissa ollaan oltu toistakymmentä vuotta.
Ison perinnön saatuani elämästä on jäänyt monta pientä huolenaihetta pois. Enää ei tarvitse valvoa öitä miettien, miten rahat riittävät vuokraan ja hammaslääkäriin ja eläinlääkärin laskuun. Mutta rahalla ei saa kaikkea - kissani kuolee silti vanhuuteen, eikä raha auta näkemään miestä, johon olen ihastunut. (Hän kertoi lähtevänsä kavereilleen juoppokuskiksi muutaman kympin korvausta vastaan, mutta enhän minä voi tarjota hänelle rahaa siitä että hän juttelisi kanssani...)
Turvallisuutta? Koko ajan mietin firman kannattavuutta, vaikka hyvin pyyhkii. Raha tuo paineita. Hyvät lakanat? Kirjoittaja on tainnut olla kaikkea muuta kuin varakas aikaisemmin. No, ihminen voi varustaa itsensä luksuksella - ja kuvitella siten olla rauhallisempi, onnellisempi, tyytyväisempi. Silti kamojen ja omaisuuden merkitys lopulta häviää, se vaan on. Omaisuudella ei saa poistettua tyhjyyden tunnetta, tai onnetonta fiilistä, onnetonta avioliittoa. Jos on lapsesta saakka ollut varakas (kuten tämän kirjoittaja), huomio on kyllä muualla kuin autoissa, lakanoissa, sen sellaisessa. Elän tosi vaatimattomasti, en jaksa hienouksia. Turhaa räpellystä. No, voi tietenkin matkustaa minne hyvänsä - mutta sekin on menettänyt merkityksensä. Saan hyvää fiilistä puutarhasta, se on varmaa.
En tosiaan ole ollut varakas aina, ja nytkin olen vain keskiluokkainen. Hyvät lakanat tuovat minulle iloa joka ikinen päivä, kun pujahdan niiden väliin. Onnetonta avioliittoa minulla ei ole eikä myöskään tyhjyyden tunnetta. -ap
"Sioittaminen". Seriously? Et taida työskennellä rahoituksen parissa kuitenkaan?