Löysitkö puolison silloin kun halusit?

Vierailija kirjoitti:

Elelin onnellisena sinkkuna harrasten huonoja yhden yön suhteita, kun eräs kaveri tarttui vahingossa mukaan. Nyt kuusi vuotta yhdessä ja puolitoistavuotias lapsi.

Sama mulla. Nyt takana 19 yhteistä vuotta ja 3 lasta.

Up

19-vuotiaana törmäsin mieheeni opiskelijabileissä, en ollut kerennyt juuri etsiä. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin erosin. Ajattelin olla pitkään yksin mutta niin vaan heti kun päätin huvimielessä vilkaista ympärille tarttui ihana mies vierelle, ollut nyt siinä jo viisi vuotta. Kai minä olen pariutuvaa sorttia.

Tapasin mieheni sellaisessa tilanteessa, että olin ihan zen sen asian kanssa, ettei minun ole tarkoitus mennä enää naimisiin. En siis aktiivisesti etsinyt miestä ja monella tapaa tuo oli elämäni onnellisinta aikaa.

Miehiä on aina ollut tuppautumassa seuraan todella paljon, mutta minä olen "kranttu" enkä huoli vähempää kuin sielunkumppanin. Kerran elämässäni sellaisen tapasin ja vuoden hänen kanssaan seurustelin, mutta hänellä oli mt- ja alkoholiongelma, joten ei siitä mitään tullut. Muuten en ole välittänyt edes seurustella. Nyt olen 42 ja sinkku, enkä enää edes haluaisi ketään.

Vierailija kirjoitti:

Miehiä on aina ollut tuppautumassa seuraan todella paljon, mutta minä olen "kranttu" enkä huoli vähempää kuin sielunkumppanin. Kerran elämässäni sellaisen tapasin ja vuoden hänen kanssaan seurustelin, mutta hänellä oli mt- ja alkoholiongelma, joten ei siitä mitään tullut. Muuten en ole välittänyt edes seurustella. Nyt olen 42 ja sinkku, enkä enää edes haluaisi ketään.

Miten pääsit sielunkumppanistasi yli? Rakastatko häntä vielä, vaikka tajuatkin ettet voi elää hänen huonojen puolien kanssa?

T. Kohtalotoveri

En juurikaan kerennyt elelemään sinkkuna, kun 17-vuotiaana tapasin elämäni rakkauden. Aika sattuman kauppaa, että edes tavattiin ja yllätyksenähän se tuli, en siis hakemalla hakenut kumppania, mutta hyvä näin. 10v yhteistä eloa takana ja rakkautta piisaa :)

Löysin, nuorena. Monta yhteistä vuotta saatiin ja lapsia mutta harmi että sitten kuolikin nuorena. Nyt olen sitten vastentahtoisesti sinkku.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan löytänyt. En ole ikinä seurustellut. olen 26-v nainen.

Sama täällä. On jotain virityksiä ollu muttei mitään vakavaa ja pitkäaikaista. Toivon että löytyisi mutta toisaalta oon aika nirso, suuri osa miehistä vaan on sellaisia että en voisi olla tyytyväinen niiden kanssa. Ei vissiin sais olla niin kranttu mutta minkäs teet, en mä pysty tyytymään. Mahdollisuuksia annan kyllä sen verran että voin tavata useamman kerran niitä vähemmän kiinnostaviakin...

Se löytyy silloin kun vähiten odottaa. Kun olen suhteessa niin sitten on useampi tyrkyllä. Mulla on muutama suhde takana.

En ole koskaan etsinyt tai tarvinnut miestä. Sattumien summasta mulla on miehiä elämässäni ollut.

Vierailija kirjoitti:

Löysin ja aika nopeastikin. Edellissyksynä olin eronnut avomiehestä, sitten talven ihan omasta tahdostani pysyin sinkkuna ja kun halusin taas seurustella kävin yhden kevään aktiivisesti treffeillä ja olin muutenkin aktviinen muuallakin kiinnostavia miehiä kohtaan. Juhannuksena oli heila, jonka kanssa asun nykyään. 

Musta on kummallista, että monet oikeasti ajattelee, että "se oikea vaan tulee vastaan." No voi olla, mutta miksi ei parantaisi mahdollisuuksiaan? On todella helppoa luoda nettideittiprofiili, pienen harjoittelun jälkeen on todella helppoa myös lähestyä tuntemattomia miehiä kahviloissa, kadulla, junassa, ihan missä vaan. Juttelemalla selviää nopeasti onko toinen kumppanimateriaalia. 

On se vaan naiselle helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

18-30 vuotiaana olin sinkku vasten tahtoani. Etsin potentiaalista puolisoa ja haaveilin perheestä. Nyt olen antanut periksi ja ymmärrän, ettei perhe-elämä ole minua varten. 33-vuotias mies on liian vanha hankkimaan perhettä...

No ei todellakaan ole liian vanha!

Komppaan. Veljestäni tuli isä 48-vuotiaana ensi kerran. Hän on myös hyväkuntoinen ja elää terveesti eli jaksaa huolehtia. Elätkö jossain pellossa vai miksi ajattelet että parhaassa lastensaanti-iässä oleva mies olisi liian vanha saamaan lapsia?

Vierailija kirjoitti:

18-30 vuotiaana olin sinkku vasten tahtoani. Etsin potentiaalista puolisoa ja haaveilin perheestä. Nyt olen antanut periksi ja ymmärrän, ettei perhe-elämä ole minua varten. 33-vuotias mies on liian vanha hankkimaan perhettä...

Uitut on. Sinulla on vielä noin 20 vuotta aikaa ryhtyä isukiksi. Katsot vaon hedelmäiässä olevan naisen rinnallesi ja alat purkautumaan hänen uumeniinsa. Sitten vain toivot että sikiää.

M47

En löytänyt. En kelvannut naisille vaikka yliopistossa kovasti yritin. Sitten tapasin netissä ihanan nuoren naisen jonka hymy hurmasi minut. Menimme naimisiin ja saimme lapsia, mutta se kaikki päättyi lopulta katkeriin kyyneliin. Nyt sitten pitäisi jostain löytää uusi kumppani. En ole koskaan pitänyt yksin elämisestä ja päivät ovat todella tuskaisia. En elättele suuria toiveita kuin edellisenkin kumppanin löytyminen oli pienoinen ihme.