Lue keskustelun säännöt.
Löysitkö puolison silloin kun halusit?
20.06.2016 |
Vai jouduitko olemaan vastentahtoisesti sinkkuna? Vai elelitkö vain miettimättä asiaa paljonkaan ja sitten jossain vaiheessa joku sopiva osui kohdalle?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Elelin onnellisena sinkkuna harrasten huonoja yhden yön suhteita, kun eräs kaveri tarttui vahingossa mukaan. Nyt kuusi vuotta yhdessä ja puolitoistavuotias lapsi.
Sama homma, mutta kolme vuotta ollaan oltu yhdessä. Tätä miestä ennen ei seurustelu minua kiinnostanut. Olin 25, kun tavattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Olin monta vuotta vastentahtoisesti sinkku, ennen kuin tapasin mieheni.
Kyllä siihen meni monta vuotta, oli säätöjä ja sain turpiini aika pahastikin (henkisesti siis) eli en ollut vapaaehtoisesti sinkkuna. Ehdin jo vakuuttua, ettei minua kukaan huoli ja tulen elämään koko elämäni yksin. Mutta sitten 25-vuotiaana tapasin nykyisen puolisoni ja kohta 10v yhdessä :)
En ole löytänyt, vaikka olen ollut kolme vuotta sinkkuna. Edellisellä kerralla 32-vuotiaana oli helppoa ja vaihtoehtoja olisi ollut useampikin, mutta tein väärän valinnan ja 35-vuotiaana olin ilmeisesti muuttunut jo liian vanhaksi. Olen lapseton.
Liian aikaisin, en ole täysi-ikäisenä ollut sinkku. En ole koskaan asunut yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
18-30 vuotiaana olin sinkku vasten tahtoani. Etsin potentiaalista puolisoa ja haaveilin perheestä. Nyt olen antanut periksi ja ymmärrän, ettei perhe-elämä ole minua varten. 33-vuotias mies on liian vanha hankkimaan perhettä...
Joo. Mä päätin, että nyt pitää löytyä mies ja niin mä menin ja etin ja löysin. Puolison löytyminen on ihan itsestä kiinni. Pitää olla itse aktiivinen ja lähteä liikkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin ja aika nopeastikin. Edellissyksynä olin eronnut avomiehestä, sitten talven ihan omasta tahdostani pysyin sinkkuna ja kun halusin taas seurustella kävin yhden kevään aktiivisesti treffeillä ja olin muutenkin aktviinen muuallakin kiinnostavia miehiä kohtaan. Juhannuksena oli heila, jonka kanssa asun nykyään.
Musta on kummallista, että monet oikeasti ajattelee, että "se oikea vaan tulee vastaan." No voi olla, mutta miksi ei parantaisi mahdollisuuksiaan? On todella helppoa luoda nettideittiprofiili, pienen harjoittelun jälkeen on todella helppoa myös lähestyä tuntemattomia miehiä kahviloissa, kadulla, junassa, ihan missä vaan. Juttelemalla selviää nopeasti onko toinen kumppanimateriaalia.
Vierailija kirjoitti:
18-30 vuotiaana olin sinkku vasten tahtoani. Etsin potentiaalista puolisoa ja haaveilin perheestä. Nyt olen antanut periksi ja ymmärrän, ettei perhe-elämä ole minua varten. 33-vuotias mies on liian vanha hankkimaan perhettä...
Joo ei ole. Moni mies saa ensimmäisen lapsensa jopa nelikymppisenä. Olisiko aika liittyä Tinderiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useampi mies tahtoi puolisokseni. Raaasti valitsin heistä yhden, kun biologinen aikani saada lapsia alkoi käydä vähiin. Painavimpina kriteereinä miehen valinnassa oli se missä tahdon asua ja millaista elämää viettää, kun saan lapsia.
Miehiä on riittänyt tyrkylle jonoksi asti.Löytyihän sieltä sitten tää pidempiaikainen projektikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ujo poika ja pelkuri. Joka ei uskaltanut paljoa puhua naisten kanssa. Ennen kuin menin 24 vuotiaana töihin semmoiseen paikkaan missä oli miehiä ja naisia. Jutella uskalsin kyllä mutta en ulos uskaltanut pyytää ketään. Nykyään uskaltaisi kyllä pyytää ulos jos olisin sinkku. Olen huomannut ettei kaikki naiset ole pelottavia 😇
Vierailija kirjoitti:
Joo. Mä päätin, että nyt pitää löytyä mies ja niin mä menin ja etin ja löysin. Puolison löytyminen on ihan itsestä kiinni. Pitää olla itse aktiivinen ja lähteä liikkeelle.
Niin on itsestä kiinni eli riippuu kropasta ja naamasta aika paljolti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
18-30 vuotiaana olin sinkku vasten tahtoani. Etsin potentiaalista puolisoa ja haaveilin perheestä. Nyt olen antanut periksi ja ymmärrän, ettei perhe-elämä ole minua varten. 33-vuotias mies on liian vanha hankkimaan perhettä...
No ei todellakaan ole liian vanha!
En ole koskaan löytänyt. En ole ikinä seurustellut. olen 26-v nainen.
Toistaiseksi olen vastentahtoisesti sinkku, siis ikävuodet 15-33. Kaikki on kokeiltu nettideiteistä ja sokkotreffeistä baareihin ja kaverinkavereihin. On etsitty ja oltu etsimättä. Mutta kun ei niin ei. Vielä toki toivonkipinä kytee pinnan alla.
En ole löytänyt puolisoa, mutta aika hyvin olen "löytänyt" ja oppinut tuntemaan itseni. - Oli aika jolloin koin olevani hieman ehkä vastentahtoisest sinkku, mutta nykyään olen oppinut arvostamaan itseäni ja omaa seuraani Haaveilen kyllä "Sen" toien puoliskoni löytämisestä, joka parhaimmillaan voisi täydentää elämääni. Mutta oikein hyvää ja laadukasta elämää voi elää näin sinkkuankin. - Pöyristyttää ajatuskin siitä, että "oikea elämä" alkaisi vasta sitten kun eläisin parisuhteessa. - Toisaalta uskottelen vakaasti itselleni, että parisuhde voi parhaimmillaan - ja ehkä myös pahimmillaan -antaa jotain sellaista, jota en itse osaa ajatellakaan saati kuvitella.
Kaiken maailman puolisoviritelmiä oli kyllä teini-iästä asti, aina seuraava tulossa, kun yhteen kyllästyi. Sen oikean löysin sitten 26-vuotiaana. Olisin halunnut jo nuorena vakiina ja hankkia perheen, mutta jälkikäteen ajateltuna parempi näin.
Vierailija kirjoitti:
Kaiken maailman puolisoviritelmiä oli kyllä teini-iästä asti, aina seuraava tulossa, kun yhteen kyllästyi. Sen oikean löysin sitten 26-vuotiaana. Olisin halunnut jo nuorena vakiina ja hankkia perheen, mutta jälkikäteen ajateltuna parempi näin.
Vakiina = vakiintua. Teksti lakkasi yhtäkkiä näkymästä ruudulla, niin kirjoittelin sokkona.
Elelin onnellisena sinkkuna harrasten huonoja yhden yön suhteita, kun eräs kaveri tarttui vahingossa mukaan. Nyt kuusi vuotta yhdessä ja puolitoistavuotias lapsi.