Muutto Suomeen (ulkomaalaisen miehen kanssa)

Vierailija kirjoitti:

Kai ymmärrät, että sinun pitää tienata yli 2000 euroa nettona, jotta voit tuoda miehen Suomeen asumaan?

Ei todellakaan pidä. EU:n sisällä saa muuttaa vapaasti. Jos hakee oleskelulupaa, summa on 1700 kahdelta aikuiselta. Ja siihen käy myös säästetty varallisuus, mitää palkkatuloja ei edes välttämättä tarvita.

Hyviä pointteja tullu esiin. Mies on onneksi todella sopeutuvainen ja motivoitunut opiskelemaan kieltä. Asutaan maassa, joka ei ole kummankaan kotimaa niin muuttohärdellit ja sopeutumiset on tuttuja onneksi. Haaveilen perheen perustamisesta suomessa, koska se on hyvä maa lapsiperheille :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai ymmärrät, että sinun pitää tienata yli 2000 euroa nettona, jotta voit tuoda miehen Suomeen asumaan?

EU:n kansalaisilla on tietääkseni vapaa liikkuvuus. :)

ei ole ihan yksiselitteinen asia tuokaan. eu-kansalainen saa oleskella toisessa eu-maassa työttömänä työnhakijana 3 kuukauden ajan, jonka jälkeen hänen on joko ansaittava oma elatonsa tai puolison on ansaittava riittävästi elättääkseen puolisonsa. ihan konkreettisesti tässä tilanteessa olin itse saksassa mieheni kanssa.

eli käytännössä, jos ei ole valmiina työpaikkaa odottamassa niin tosi stressaavaksi voi mennä, kun 3 kk sisällä on saatava töitä, jokomsinä niin hyväpalkkaista että pystyt elättämään molemmat, tai miehesi. Suomessa ulkomailla saatua kokemusta ja varsinkaan koulutusta ei työmarkkinoilla arvosteta, joten saatat itsekin joutua vaikkapa palkattomaan työkokeiluun ensi alkuun ) lisätietoa te-palveluiden sivulita).

ainakin kannattaa ottaa todella hyvin selvää, mitä muutto tuo tullessaan ja etsiä se työpaikka valmiiksi ennen suomeen muuttamista. se tietenkin voi olla vaikeaa, kun haastatteluihin pitäisi tulla pitkän matkan päästä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan onko ulkomaalainen ruotsista vai ugandasta jne.

Suomalaista tasa-arvoa!

Minä itse olen ulkomaalainen nainen. Olen kotoisin Euroopan unioni maasta. Olen asunut täällä 4 vuotta ja aviomieheni on suomalainen. Muutin tänne hänen takia.

Minä olen sopeutunut hyvin Suomeen vaikka kultuuri minun keskieurooppalaisessa kotimaassa on melko erilainen. Esimerkiksi siellä on todella paljon uskovaiset jne. ja ihmisiä kunnioitetaan enemmän. En väitä ettei Suomessa kunnioiteta ihmisiä mutta hankala selitää eroa. Aluksi kultuurisokki oli minulle aika iso mutta kuten minä sanoin olen sopeutunut melko hyvin.

Itse en ole kohdannut Suomessa rasismia ja minusta tämä on ihan mukava maa. Minulla on täällä myös työpaikka. Kukaan ei ole huudellut kaupungilla vaikka en näytä ihan normaali suomalaiselta :) Enemmän suomalaiset ovat olleet kiinostuneita minun kultuurista kuin rasistisia.

Suomen kieltä olen opetellut vasta 3 vuotta joten pyydän anteeksi jos en kirjoita täydellisesti. Suomi on aika vaikea kieli mutta koska hyvin todenäköisesti jään asumaan tänne niin haluan opetella.

Minun näkökulma on siis se, ettei ulkomaalaisella ole niin vaikea Suomessa :)

Mieheni perhe on Etelä-Euroopasta. Väritykseltään hän on selvästi tummempi kuin kantasuomalaiset. Hänellä on akateemista koulutustaan vastaava työ, hyvä palkka ja omistusasunto. Hän puhuu suomea yksittäisiä sanoja.

Humalassa olevaa törkyturpanaapuria lukuunottamatta mieheni ei ole kohdannut avointa rasismia. Jotkut kyllä katsoo pitkään, ikään kuin arvioiden ja välillä inhottavalla tavalla -mutta negatiiviset kokemukset on toistaiseksi ollut harvassa.

Mikä ärsyttää on, että miestäni välillä syrjitään päiväkodin ja koulun tapaamisissa. Lähes aina pyydetään, että enkö minä voisi tulla tai sitten soitetaan perään. Viimeksi mies vei lapsemme koululääkärin vastaanotolle ja kaikki meni mieheni mielestä hyvin. Tapaamisen jälkeen lääkäri soitti mulle ja sanoi, että juttelee mieluummin mun kanssani, vaikka osaakin englantia. Opettaja kieltäytyi vanhempainvartista, kun ainoastaan mieheni saapui paikalle -opettaja kun olisi halunnut jutella suomeksi, vaikka puhuukin sujuvaa englantia.

Mieheni on tasavertainen vanhempi ja osaa yhtälailla hoitaa lastemme hyvinvointiin liittyviä asioita. Hän on omistautunut isä ja tuntee lastemme asiat yhtä hyvin kuin minä. Meillä on monta lasta ja teemme asioita vuorotellen, riippuen aikatauluista. En aina pääse paikalle. Tällöin harmittaa mieheni syrjiminen.

Suomessa yleensä ottaen pärjää yllättävän hyvin englannilla. Enemmistö vaikuttaa olevan innokkaita käyttämään kielitaitoaan. Eli tätä ei tarvitse pelätä. Totta kai suomea kannattaa opetella puhumaan niin pian kuin mahdollista. Paikallisen kielen osaaminen auttaa integroitumaan paremmin.

En tiedä kuinka kauan Suomessa vielä asumme. Täällä on hyvä ja turvallista elää, mutta hyvää elämää on muuallakin. Aiemmin asuimme vuosia ulkomailla. Suomeen tulimme turvallisuuden perässä, vaikka elintaso hieman laski (Suomessa meillä ei ole varaa syödä monta kertaa viikossa ravintolassa, lapset ovat täällä julkisessa koulussa ja lääkäri ei tule yöllä kotiin yms.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai ymmärrät, että sinun pitää tienata yli 2000 euroa nettona, jotta voit tuoda miehen Suomeen asumaan?

EU:n kansalaisilla on tietääkseni vapaa liikkuvuus. :)

ei ole ihan yksiselitteinen asia tuokaan. eu-kansalainen saa oleskella toisessa eu-maassa työttömänä työnhakijana 3 kuukauden ajan, jonka jälkeen hänen on joko ansaittava oma elatonsa tai puolison on ansaittava riittävästi elättääkseen puolisonsa. ihan konkreettisesti tässä tilanteessa olin itse saksassa mieheni kanssa.

eli käytännössä, jos ei ole valmiina työpaikkaa odottamassa niin tosi stressaavaksi voi mennä, kun 3 kk sisällä on saatava töitä, jokomsinä niin hyväpalkkaista että pystyt elättämään molemmat, tai miehesi. Suomessa ulkomailla saatua kokemusta ja varsinkaan koulutusta ei työmarkkinoilla arvosteta, joten saatat itsekin joutua vaikkapa palkattomaan työkokeiluun ensi alkuun ) lisätietoa te-palveluiden sivulita).

ainakin kannattaa ottaa todella hyvin selvää, mitä muutto tuo tullessaan ja etsiä se työpaikka valmiiksi ennen suomeen muuttamista. se tietenkin voi olla vaikeaa, kun haastatteluihin pitäisi tulla pitkän matkan päästä.

Tosiaan rahahanat katkeaa lähtömaasta tuossa 3 kk paikkeilla, mutta kukaan ei estä oleskelua. Se vain pitää rahoittaa jollain muulla tavalla. Myös maasta riippuen mahdolliset paikalliset tuet on joko saatavilla tai sitten ei (työttömyysturva, tuet asumiseen, lapsilisät). Näissä on yllättävän paljon eroja jopa EU:n sisällä. Kela-kortti (eurooppalainen sairasvakuutuskortti) on voimassa 1 vuoden ajan jne.

Ihan tavallista elämää täällä voi viettää. Eipä ihmiset huutele mutta jonkun verran pitkiä katseita tulee (mun mies erottuu selvästi kantasuomalaisista). Osa ystävistä kummaksuu päätöstäni ja toiset kokee tarpeekseen tulla mulle kertomaan "totuuksia" ulkomaalaisista, näille ihmisille hymyilen vaan kauniisti. Suomenkielen opiskeluun kannattaa todiaan panostaa koska on paljon työttömiä sekä ulkomaalaisia että suomalaisia joten ilman kielitaitoa on vaikeaa saada työtä. Oma mies oli onnekas ja oppi kielen nopeasti ja sai ensin työharjoittelupaikan kautta työtä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on hyvä ja turvallista elää, mutta hyvää elämää on muuallakin. Aiemmin asuimme vuosia ulkomailla. Suomeen tulimme turvallisuuden perässä, vaikka elintaso hieman laski (Suomessa meillä ei ole varaa syödä monta kertaa viikossa ravintolassa, lapset ovat täällä julkisessa koulussa ja lääkäri ei tule yöllä kotiin yms.)

Kröhöm, Suomessa noin yleisesti ottaen ei käydä ulkona syömässä (kuten monissa muissa maissa), lapset ovat julkisissa kouluissa (yksityisiä kouluja on todella vähän ja yhtä tasokasta opetusta saa myös julkisissa kouluissa) ja lääkäri ei tule yöllä kotiin (olisiko tämä edes mahdollista Suomessa?). Elätte siis normaalia suomalaisen perheen elämää. Täällä ei moni toivoisi edes tuollaisia asioita.

Kiitos neuvoista! Ollaan hyvätuloisia, joten raha ei ole ongelma vaikkei työpaikkaa heti löytyisikään. Tietenkin ideaalisin tilanne olisi että vähintään toisella olisi työpaikka ennen muuttoa.