Muutto Suomeen (ulkomaalaisen miehen kanssa)

Riippuu mistä maasta miehesi on.

Riippuu varmaan onko ulkomaalainen ruotsista vai ugandasta jne.

E ole väliä, haukkuu ne sitä valkoista amerikkalaista (porissa asuva), joka bloggailee tms. Täällä on paljon juntteja.

Kielen opiskeluun kannattaa panostaa. Englanninkieliset työmarkkinat ovat pienet ja niillä on kova kilpailu.

Iltapäivälehdet suurentelevat...

Oih, kerrankin mukavia kommentteja! Mies ei ulkonäöllisesti erotu suomalaisista mutta kieltä ei tosiaan puhu.. Ala on onneksi sellainen että pääasiassa englantia tarvitsee mutta työnhaku todennäköisesti tulee olemaan silti pitkä prosessi

Vierailija kirjoitti:

Iltapäivälehdet suurentelevat...

Heh, kiva kuulla! Iltapäivälehdistä tulee tosiaan aika kärjistetty kuva... :D

Kai ymmärrät, että sinun pitää tienata yli 2000 euroa nettona, jotta voit tuoda miehen Suomeen asumaan?

Vaikeaa tulee olemaan. Huuteluja ei ehkä perään tule, jos ei kerran erotu suomalaisista, mutta sosiaalisesti ei ole helppoa jos ei puhu kieltä. Mieti kuinka vaikeaa on asua sellaisessa maassa, missä puoliso saa koko ajan puhua omaa kieltään, kaikki sukulaiset ja ystävät ja telkkari ja lehdet pulputtaa sitä omituista kieltä, mistä et itse ymmärrä mitään. Suomalaiset on arkoja puhumaan englantia, ja ihan varmasti illanvietoissa ja sukutapaamisissa tuntee olonsa ulkopuoliseksi. Eikä ole edes oikein vaatia koko kaveripiiriänsä ja sukuansa vaihtamaan keskustelukieltä aina englanniksi kun mies on läsnä, ja mies tuntee helposti olonsa vaivautuneeksi kun joutuu piinaamaan koko ajan ihmisiä kielivaikeuksilla. 

Saattaa tuntua pikkuseikalta, mutta kun sitä arkea elää päivästä toiseen niin, että itse ei osaa hoitaa edes omia pankkiasioitaan, ja on riippuvainen puolisosta, ei se ole helppoa. Ja vielä jos on työttömänä, eikä ole mitään omaa ystäväpiiriä, on se henkisesti rasittavaa. Puoliso on koko ajan niskan päällä, voi olla sosiaalinen, on turvaverkkoja ja juttukavereita, itse ainoastaan roikut sen puolison helmoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Kai ymmärrät, että sinun pitää tienata yli 2000 euroa nettona, jotta voit tuoda miehen Suomeen asumaan?

EU:n kansalaisilla on tietääkseni vapaa liikkuvuus. :)

Itselläni mies valkoihoinen eurooppalainen, ei ulkonäöllisesti erotu suomalaisista. Ei siltikään kestänyt asua Suomessa neljää vuotta pidempään, ja senkin ajan hampaat irvessä. Muutimme pois Suomesta viisi vuotta sitten, mikä oli erittäin hyvä päätös. Uudesta kotimaastamme löysimme molemmat hyvät työt, ja täällä on lisäksi tuplapalkat verrattuna Suomeen. Löysimme täältä onnen, saimme kaiken, mitä elämältämme toivoimme. Täällä saamme elää rauhassa, emmekä ole toistaiseksi kertaakaan törmänneet rasismiin. Meille oli aikoinaan virhe muuttaa Suomeen. Nykyään käydään Suomessa kerran parissa vuodessa, jotta lapset näkevät myös Suomen, ja tietävät mistä äiti on kotoisin. Oman ja monien muidenkin kokemuksen perusteella en voi suositella Suomeen muuttoa. Suomi ei ole kovin maahanmuuttajaystävällinen maa.

Suosittelen kielenopiskelua vaikkei sitä aivan välttämättä heti tarvitsisikaan - sitä nimittäin joka tapauksessa jossain vaiheessa tarvitsee. Kielitaitoisena on yksinkertaisesti kätevämpää elää, sukulaistenkin kanssa juttu luistaa, saa todennäköisemmin uuden työpaikan jos vanha menee alta niin kuin nykyään voi mennä...

Ei suomalaiset ole arkoja puhumaan englantia, päin vastoin. Ja minulla on kokemusta yli 20 vuodesta, jonka ajan mieheni on täällä asunut. Monet ovat hänen ansiostaan vielä prepanneet kielitaitoaan ja matkustelevat ihan eri tavoin kuin aiemmin innokkaasti englanninkielisissä maissa:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai ymmärrät, että sinun pitää tienata yli 2000 euroa nettona, jotta voit tuoda miehen Suomeen asumaan?

EU:n kansalaisilla on tietääkseni vapaa liikkuvuus. :)

3 kk ja omat varat... Eikös se niin ole?

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa tulee olemaan. Huuteluja ei ehkä perään tule, jos ei kerran erotu suomalaisista, mutta sosiaalisesti ei ole helppoa jos ei puhu kieltä. Mieti kuinka vaikeaa on asua sellaisessa maassa, missä puoliso saa koko ajan puhua omaa kieltään, kaikki sukulaiset ja ystävät ja telkkari ja lehdet pulputtaa sitä omituista kieltä, mistä et itse ymmärrä mitään. Suomalaiset on arkoja puhumaan englantia, ja ihan varmasti illanvietoissa ja sukutapaamisissa tuntee olonsa ulkopuoliseksi. Eikä ole edes oikein vaatia koko kaveripiiriänsä ja sukuansa vaihtamaan keskustelukieltä aina englanniksi kun mies on läsnä, ja mies tuntee helposti olonsa vaivautuneeksi kun joutuu piinaamaan koko ajan ihmisiä kielivaikeuksilla. 

Saattaa tuntua pikkuseikalta, mutta kun sitä arkea elää päivästä toiseen niin, että itse ei osaa hoitaa edes omia pankkiasioitaan, ja on riippuvainen puolisosta, ei se ole helppoa. Ja vielä jos on työttömänä, eikä ole mitään omaa ystäväpiiriä, on se henkisesti rasittavaa. Puoliso on koko ajan niskan päällä, voi olla sosiaalinen, on turvaverkkoja ja juttukavereita, itse ainoastaan roikut sen puolison helmoissa. 

Tuo suomalaisten arkuus puhua englantia ei pidä paikkaansa, tuttu länsimainen mamu valittaa et aina kun hän yrittää vieraille puhua suomea, suomalaiset nopeasti vaihtavat englanniksi.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa tulee olemaan. Huuteluja ei ehkä perään tule, jos ei kerran erotu suomalaisista, mutta sosiaalisesti ei ole helppoa jos ei puhu kieltä. Mieti kuinka vaikeaa on asua sellaisessa maassa, missä puoliso saa koko ajan puhua omaa kieltään, kaikki sukulaiset ja ystävät ja telkkari ja lehdet pulputtaa sitä omituista kieltä, mistä et itse ymmärrä mitään. Suomalaiset on arkoja puhumaan englantia, ja ihan varmasti illanvietoissa ja sukutapaamisissa tuntee olonsa ulkopuoliseksi. Eikä ole edes oikein vaatia koko kaveripiiriänsä ja sukuansa vaihtamaan keskustelukieltä aina englanniksi kun mies on läsnä, ja mies tuntee helposti olonsa vaivautuneeksi kun joutuu piinaamaan koko ajan ihmisiä kielivaikeuksilla. 

Saattaa tuntua pikkuseikalta, mutta kun sitä arkea elää päivästä toiseen niin, että itse ei osaa hoitaa edes omia pankkiasioitaan, ja on riippuvainen puolisosta, ei se ole helppoa. Ja vielä jos on työttömänä, eikä ole mitään omaa ystäväpiiriä, on se henkisesti rasittavaa. Puoliso on koko ajan niskan päällä, voi olla sosiaalinen, on turvaverkkoja ja juttukavereita, itse ainoastaan roikut sen puolison helmoissa. 

Osasitpa kuvailla oman elämäntilanteeni tarkasti!

Riippuu varmaan miehestäkin.  Onko hänellä motivaatiota moiseen? Toiset ovat avoimia uusille kokemuksille, toiset eivät sitten millään.

Vierailija kirjoitti:

Kai ymmärrät, että sinun pitää tienata yli 2000 euroa nettona, jotta voit tuoda miehen Suomeen asumaan?

Eikö se koskenutkaan vain perheenyhdistämistä pakolaistilanteissa?

Oma asennekkin ratkaisee. Tuttavapariskunnan ulkomaalaissyntyinen nainen (Etelä-Euroopasta) ilmaisee aina fasea myöten koko ajan kuinka kaikinpuolin paska ja rasistinen maa Suomi on. Ei ole 7-vuodessa vaivautunut opettelemaan kieltä yhtään. Kovin on vaikeaa, vaikka ei edes valkoihoisena ateistina joudu kokemaan mitään rasismia täällä ja on töissä, etc.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni mies valkoihoinen eurooppalainen, ei ulkonäöllisesti erotu suomalaisista. Ei siltikään kestänyt asua Suomessa neljää vuotta pidempään, ja senkin ajan hampaat irvessä. Muutimme pois Suomesta viisi vuotta sitten, mikä oli erittäin hyvä päätös. Uudesta kotimaastamme löysimme molemmat hyvät työt, ja täällä on lisäksi tuplapalkat verrattuna Suomeen. Löysimme täältä onnen, saimme kaiken, mitä elämältämme toivoimme. Täällä saamme elää rauhassa, emmekä ole toistaiseksi kertaakaan törmänneet rasismiin. Meille oli aikoinaan virhe muuttaa Suomeen. Nykyään käydään Suomessa kerran parissa vuodessa, jotta lapset näkevät myös Suomen, ja tietävät mistä äiti on kotoisin. Oman ja monien muidenkin kokemuksen perusteella en voi suositella Suomeen muuttoa. Suomi ei ole kovin maahanmuuttajaystävällinen maa.

Minne muutitte?